Menee ohi topicin, mutta tuosta Mr. Smithin kirjoituksesta pitää poimia Jim Sandlakia koskeva teksti;
Sandlak oli Vancouverin loistavia varauksia (#4/1985), joista piti tulla hyviä, mutta eipä vaan tullutkaan. Sandlak teki parhaimmillaan 20 maalia kaudessa. Tiedä sitten olisiko kannattanut satsata tuossa draftissa ruotsalaisiin ja ottaa vaikka Ulf Dahlen tai Calle Johansson. Tai sitten Joe Nieuwendyk olisi ollut hivenen parempi valinta kuin Jim Sandlak.
Totta, mutta silloin kun Sandlak varattiin, valinta oli aika luonnollinen ja monen mielestä myös hyvä. Myös Sandlakin pari ensimmäistä kautta antoivat odottaa jotain paljon parempaa. Minä väitänkin, että ilman lukuisia loukkaantumisia Sandlak olisi jäänyt paljon nykyistä tunnetummaksi kiekkoilijaksi.
Sandlak oli tuon oman vuosikerran ykkösnimi Central Scouting Bureaun listoilla vielä keskitalven draft-listoilla. Lopulta hän päätyi listoilla neljänneksi ja neloseksi hänet rankkasi myös The Hockey News. Tässä mielessä Canucksin varaus (#4 tuossa draftissa) oli aika odotettu.
Sandlak edusti Kanadaa aikanaan Helsingissä pelatuissa nuorten MM-kisoissa, kun Kanada voitti kultaa. Varauksen jälkeen Sandlak toimi Kanadan nuorten maajoukkueen kapteenina 20-vuotisten MM-kisoissa. Samoissa kisoissa hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.
Näitä komeita meriittejä seurasi sitten NHL:n tulokastähdistöön valinta kauden 1986-87 jälkeen. Odotukset olivat Canucks-leirissä syystäkin korkealla ja Sandlak oli menossa monen papereissa tähteyteen, mutta sitten tuli kuvaan lukuisat loukkaantumiset, jotka selvästi hidastivat Sandlakin nousua kiekkokartalla ja varmasti estivät hänen "oman pelinsä" pelaamista.
Sandlak oli omana aikanaan erittäin iso (6'4 ja 220lbs) ja kunnossa ollessaan valtavia pommeja iskenyt hyökkääjä. Hänen lempinimensä "The House" tulikin siitä, että Sandlak oli omana aikanaan iso kuin talo. Kun Sandlak taklasi, ylimmänkin rivin katsomo heräsi. Samoin kävi silloin, kun Sandlak sai laukaisupaikan. Miehellä oli hurja ranne- ja lyöntilaukaus, joka teki tuhoa usein, kun meni vaan kohti maalia.
Valitettavasti Sandlakin hurjia taklauksia estivät ison miehen liike ja maalimääriä laukauksen lähtemisen hitaus. Kokoisekseen Sandlak oli toki kelvollinen luistelija, mutta hän jäi silti pienempien pelaajien varjoon luistelussa, eikä päässyt näin käyttämään kovia taklauksiaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laukojana Sandlak olisi ollut joka vuotinen tähdistöottelun pelaaja, mikäli hän olisi saanut kiekon lähtemään nopeammin.
Sandlakin uran suurin ongelma tuli esiin mainituissa loukkaantumisissa. Toinen miehen tahtia hidastanut ongelma oli epätasaisuus, jonka moni tosin veikkasi syntyneen juuri loukkaantumisten kautta. Myös sopivan pelipaikan löytyminen oli yksi ikuinen ongelma. Koska Sandlak oli kova vääntäjä, hurja taklaaja ja hyvä kulmapelaaja, Canucksin silloinen valmentaja Bob McCammon peluutti miestä usein alemmissa ketjuissa.
Yhteen kahden joukkueen merkittävään asiaan Sandlakilla saattoi olla muuten joidenkin puheiden mukanaan aikanaan osasyynsä. Canucksin lyhytaikainen manageri Jack Gordon draftasi Sandlakin kesällä 1985 ja kun Sandlak vaikutti aikanaan kaikin puolin tulevalta ykkösketjun voimahyökkääjältä, Gordon meni kauppaamaan joukkueessa kolme kautta lupaavia otteita esittäneen nuoren voimahyökkääjän alun Cam Neelyn Bostoniin vaihdossa valmiimpaan hyökkääjään Barry Pedersoniin (olipa muuten kauppa, kun tuota katsoo näin myöhemmin!).
En tiedä, millainen 'ansio' tuosta kaupasta menee lopulta todellisuudessa Sandlakin piikkiin. Voisi kuitenkin kuvitella, että Gordon laski oikeasti nuorten MM-kisojen parhaan hyökkääjän Sandlakin ottavan paikan joukkueen tulevana ykkösketjun voimahyökkääjänä ja näin hän oli valmis kauppaamaan Neelyn välittömämpään apuun - Canucks sai Pedersonista kipeästi kaipaaman sentterin syvyyskartassa Steve Tambellinin edelle.
Sandlak'han siirtyi sittemmin kesällä 1993 Brian Burken perässä Hartfordiin, kun Canucks hankki joukkueeseen Murray Cravenin. Hartfordissa Sandlak jatkoi loukkaantumiskierrettään ja pelasi kahden kauden aikana vain 40 ottelua. Hän palasi vielä kerran Vancouveriin kaudella 1995-96, mutta loukkaantui (!) pahasti joukkueen harjoituksissa lennettyään päin maalia. Tuon kauden jälkeen hän lopetti uransa Saksassa.
Menneellä kaudella Sandlak valmensi muuten tämän kesän todennäköistä tulevaa ykkösvarausta Steven Stamkosta OHL-seura Sarnian kakkosvalmentajana. Tuossa hommassa pelaajaurallaan hyvänä johtajana pidetty Sandlak voisi vaikka menestyä, kun loukkaantumisen mahdollisuus on aika mitätön.