Keskustelu Venäjän nykytilasta on karannut sen verran kauas aiheesta, että katsoin uuden ketjun aiheelliseksi. Vaikka tuolla keskusteltiin lähinnä Hitlerin uskonnollisuudesta, liitin tähän myös kommunistit. Siis kyllähän te tiedätte: possu ja kärpänen, lusikka & haarukka, natsi ja kommunisti.
Ajattelin jatkaa Hitlerin uskonnollisuudesta. Hitleriä on vaikea pitää kristittynä, sillä ainakin meidän kansankirkkomme vinkkelistä natsi-ideologiassa ei ole mitään kristillistä. Hitler oli kuitenkin kirkon jäsen, eikä tietääkseni koskaan aktiivisesti kirkosta eronnut. Feidasi kyllä tavallaan kirkon.
Kristillisyyden suuri ongelma oli natsien vinkkelistä ilmeinen, armo ja anteeksianto höystettynä lähimmäisenrakkauden sanomalla. Iso ongelma, mutta helposti voitettavissa. Täh? No siten, että esim. osa muslimeja katsoo "älä tapa" yms. pehmopuheitten koskevan vain omaa porukkaa. Vihollisia saa toki teilata miten huvittaa. Natseille olisi ollut helppoa ottaa tällainen tulkinta käyttöön. Suurempi ongelma oli historiallinen ja ideologinen. Tuon ajan ihmisistä käytännössä 100% oli kirkon jäseniä ja harva sen oppeja ainakaan julkisesti kiisti. Natsien täytyi siis tulla toimeen kirkon kasvattaman aineksen kanssa. Siksi kirkkoa ei haastettu instituutiona, vaan kristityistä arvoista kiinni pitävät papit laitettii leirille. Se toimi hyvin varoituksena muille.
Kirkkoa ei siis ollut ainakaan tässä vaiheessa mielekästä yrittää hävittää, sillä yhteiskunta ei ollut siihen valmis. Sen sijaan kirkon ohjaaminen herrakansan ristiretkien taakse oli yllättävän helppoa. Siitä nähtiin jopa Suomessakin esimerkkejä.
Koko ideologia oli natseilla varsin pragmaattinen ja joustava. Jos osan kansasta sai lähtemään innolla Venäjälle ristiretkeä tekemään, niin sopihan se. Missään vaiheessa ei kristinuskolle ollut kuitenkaan suunniteltu mitään merkittävää roolia sodanjälkeisessä Valtakunnassa.
Perinteinen konservatiivinen ajattelu on pohjannut kristillisille arvoille. Natsit ja kommunistit taas hylkäsivät kirkon opit. Kommunisteille se oli merkittävä osa omaa ideologiaa, natsit taas eivät sinänsä vastustaneet kirkkoa, ainoastaan sen oppeja. Uskonnot ovat paljaimmillaan oman yhteisön palvomista. Sellaisena kirkko natseille kelpasi, mutta oppi toisen posken kääntämisestä ja muu pehmoilu oli tietysti vastoin ideologiaa.
Natsit olivat siis valmiit hyväksymään heille myötämielisen kirkon olemassaolon. Kommunistit kielsivät uskonnot ja tarjosivat tilalle omaa, sekavaa moraalikoodistoaan. Se oli virhe, eikä esim. Venäjältä saatu uskonnollisuutta juurittua. Nykyään siellä kirkko tukee valtaa pitävää kleptokratiaa. Muistuttaa muuten aika peljon tilannetta 30-luvun Saksassa.
Ajattelin jatkaa Hitlerin uskonnollisuudesta. Hitleriä on vaikea pitää kristittynä, sillä ainakin meidän kansankirkkomme vinkkelistä natsi-ideologiassa ei ole mitään kristillistä. Hitler oli kuitenkin kirkon jäsen, eikä tietääkseni koskaan aktiivisesti kirkosta eronnut. Feidasi kyllä tavallaan kirkon.
Kristillisyyden suuri ongelma oli natsien vinkkelistä ilmeinen, armo ja anteeksianto höystettynä lähimmäisenrakkauden sanomalla. Iso ongelma, mutta helposti voitettavissa. Täh? No siten, että esim. osa muslimeja katsoo "älä tapa" yms. pehmopuheitten koskevan vain omaa porukkaa. Vihollisia saa toki teilata miten huvittaa. Natseille olisi ollut helppoa ottaa tällainen tulkinta käyttöön. Suurempi ongelma oli historiallinen ja ideologinen. Tuon ajan ihmisistä käytännössä 100% oli kirkon jäseniä ja harva sen oppeja ainakaan julkisesti kiisti. Natsien täytyi siis tulla toimeen kirkon kasvattaman aineksen kanssa. Siksi kirkkoa ei haastettu instituutiona, vaan kristityistä arvoista kiinni pitävät papit laitettii leirille. Se toimi hyvin varoituksena muille.
Kirkkoa ei siis ollut ainakaan tässä vaiheessa mielekästä yrittää hävittää, sillä yhteiskunta ei ollut siihen valmis. Sen sijaan kirkon ohjaaminen herrakansan ristiretkien taakse oli yllättävän helppoa. Siitä nähtiin jopa Suomessakin esimerkkejä.
Koko ideologia oli natseilla varsin pragmaattinen ja joustava. Jos osan kansasta sai lähtemään innolla Venäjälle ristiretkeä tekemään, niin sopihan se. Missään vaiheessa ei kristinuskolle ollut kuitenkaan suunniteltu mitään merkittävää roolia sodanjälkeisessä Valtakunnassa.
Perinteinen konservatiivinen ajattelu on pohjannut kristillisille arvoille. Natsit ja kommunistit taas hylkäsivät kirkon opit. Kommunisteille se oli merkittävä osa omaa ideologiaa, natsit taas eivät sinänsä vastustaneet kirkkoa, ainoastaan sen oppeja. Uskonnot ovat paljaimmillaan oman yhteisön palvomista. Sellaisena kirkko natseille kelpasi, mutta oppi toisen posken kääntämisestä ja muu pehmoilu oli tietysti vastoin ideologiaa.
Natsit olivat siis valmiit hyväksymään heille myötämielisen kirkon olemassaolon. Kommunistit kielsivät uskonnot ja tarjosivat tilalle omaa, sekavaa moraalikoodistoaan. Se oli virhe, eikä esim. Venäjältä saatu uskonnollisuutta juurittua. Nykyään siellä kirkko tukee valtaa pitävää kleptokratiaa. Muistuttaa muuten aika peljon tilannetta 30-luvun Saksassa.