Näin kolmenkympin kynnyksellä tulee mietittyä mennyttä ja heti palaa mieleen nuo hienot ajat, kun oli vielä nuori vailla mitään huolia tai vastuuta. Silloin iloisessa Turussa oli loistava kasvaa ja käydä Kupittaalla puoli-ilmaiseksi katsomassa todella loistavaa jääkiekkoa, kun TPS jälleen vuosien jälkeen nousi Suomen mestariksi. Silloinen seisomakatsomo oli loistava paikka, etenkin HIFK-matseissa, jolloin lisäväriä toivat Helsinkiläiset laivastopojat, jotka taskumatin lämmöllä kannattivat henkeen ja vereen punapaitoja. Itse taas yritti hennolla tyttösen äänellä huudella kannustuksia tepsille.
Jotenkin kadotin tuon fiiliksen vuosiksi. Tuli rellestämistä ja ryyppäämistä, eikä jääkiekko enää ollut ykkösasia. No, nyt kävi täällä Porissa, jonne elämä on heitellyt, vahinko. Kävin alkukaudesta katsomassa yhden Ässien ottelun. Toiset voisivat sanoa, että se oli virhe, itse sanoisin, että se oli loistava tapahtuma ja sen jälkeen olen seonnut aivan täysin. Ei ole elämää ilman jääkiekkoa. Mies on ihmeissään, lapset vielä enemmän. Töissä olen toinen ihminen kuin illalla. Loistavaa, vihdoinkin kaksoiselämä, johon ei liity pettämistä.
Niin, miten tämä jääkiekkoon liittyy... Huomasin tuossa eräs kerta, kun kertasin ystävilleni edellisiltaista jääkiekko-ottelua, huvittuneita katseita viereisestä pöydästä. Tajusin, että olin juuri hehkuttanut jotain loistavaa tilannetta, taisi ollut Ässät voittanut. Aloinkin miettiä pienessä päässäni, kuuluuko jääkiekko miehille? Miehetkö vain tietävät oikeat termit ja miehilläkö vain on oikeus arvostella pelaamista? Ei tietenkään ole, sanoisin itse, mutta todellisuus tuntuu välillä toiselta. Naiseen, joka on täysin hurahtanut lätkään, suhtaudutaan ajatuksella "se nyt vain on taas noita naisten juttuja, ei se lätkästä oikeesti mitään tiedä". On toki poikkeuksia, mutta on osa, joka olettaa naisten käyvän peleissä vain miesten takia. Sitäkin olen miettinyt, pelaajien vai katsojien??? Nuoret tytöt saattavat vielä käydäkin pelaajien takia, mutta menettävät sydämensä pelille. Tällainen vanha haahka ei saa mitään kicksejä pikkupojista ja yleisö on yleensä sen verran, hmm..., no ei minun makuuni.
Mitä siis haluan tuoda esille? Niin, sitä en juuri tiedä itsekään, mutta haluaisin kuulla teidän "miesten" kertovan minulle, mitä te oikein ajattelette naisista ja jääkiekosta, ihan yhdistelmänä???
Jotenkin kadotin tuon fiiliksen vuosiksi. Tuli rellestämistä ja ryyppäämistä, eikä jääkiekko enää ollut ykkösasia. No, nyt kävi täällä Porissa, jonne elämä on heitellyt, vahinko. Kävin alkukaudesta katsomassa yhden Ässien ottelun. Toiset voisivat sanoa, että se oli virhe, itse sanoisin, että se oli loistava tapahtuma ja sen jälkeen olen seonnut aivan täysin. Ei ole elämää ilman jääkiekkoa. Mies on ihmeissään, lapset vielä enemmän. Töissä olen toinen ihminen kuin illalla. Loistavaa, vihdoinkin kaksoiselämä, johon ei liity pettämistä.
Niin, miten tämä jääkiekkoon liittyy... Huomasin tuossa eräs kerta, kun kertasin ystävilleni edellisiltaista jääkiekko-ottelua, huvittuneita katseita viereisestä pöydästä. Tajusin, että olin juuri hehkuttanut jotain loistavaa tilannetta, taisi ollut Ässät voittanut. Aloinkin miettiä pienessä päässäni, kuuluuko jääkiekko miehille? Miehetkö vain tietävät oikeat termit ja miehilläkö vain on oikeus arvostella pelaamista? Ei tietenkään ole, sanoisin itse, mutta todellisuus tuntuu välillä toiselta. Naiseen, joka on täysin hurahtanut lätkään, suhtaudutaan ajatuksella "se nyt vain on taas noita naisten juttuja, ei se lätkästä oikeesti mitään tiedä". On toki poikkeuksia, mutta on osa, joka olettaa naisten käyvän peleissä vain miesten takia. Sitäkin olen miettinyt, pelaajien vai katsojien??? Nuoret tytöt saattavat vielä käydäkin pelaajien takia, mutta menettävät sydämensä pelille. Tällainen vanha haahka ei saa mitään kicksejä pikkupojista ja yleisö on yleensä sen verran, hmm..., no ei minun makuuni.
Mitä siis haluan tuoda esille? Niin, sitä en juuri tiedä itsekään, mutta haluaisin kuulla teidän "miesten" kertovan minulle, mitä te oikein ajattelette naisista ja jääkiekosta, ihan yhdistelmänä???