Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.
Tää on jotenkin jännä juttu, että moni on sitä mieltä, ettei sormus muuta mitään, on vain symboli ja itsekin kallistun siihen, ettei se sormus käytännön tasolla muuta mitään. Mutta sitten toisaalta, miksi sitä symbolia ei haluaisi tai olisi sama ottaa, jos se ei kuitenkaan sido toiseen yhtään sen enempää käytännössä kuin sormuksettomuus... Avioliiton osalta asia on tietysti eri, koska se sitten on jo juridinen asia eikä esimerkiksi sen päättäminen käy käytännössä niin yksinkertaisesti, että palautetaan vain sormus sen antajalle.
Kunhan pohdin.
Omassa elämässäni olen pyöritellyt ajatusta kosimisesta (huomennahan on karkauspäivä) mutta olen melkein 100% varma, ettei kumppanini sanoisi jees beibi, mennään vain. Eikä siihen varmastikaan ole minuun liittyviä syitä olemassa, miksi hän ei suostuisi - syyt ovat edellisessä suhteessa ja jollain tasolla siinä, että kumppanini on kokenut sen suhteen epäonnistumisen (eron) hyvin voimakkaasti. Sillä tavalla kun odotus elinikäisestä suhteesta ei toteutunutkaan ja siitä seurannut pettymys hiertää jonkin verran vieläkin. Ei sillä, että hän haluaisi palata siihen suhteeseen mutta se pettymys siitä, että odotukset ja toiveet romuttuivat jokunen vuosi sitten täysin.
Luultavasti en siis kosi, koska en halua pettyä (edes vähää) mutta ihan varmahan ei voi olla, koska sen verran impulsiivinen olen. Hamekankaalle ei olisi käyttöä mutta uudet verhot...