Eipä kai tuo niin harvinaista ole, ettei ryntää heti seurustelemaan uudelleen. Mulla meni useampi vuosi edellisen suhteen päättymisestä siihen, kun aloin jälleen seurustelemaan ja lopulta menin naimisiin.
En mä tarkalleen muista, olisiko ollut jotain 5-7 vuotta tai sinnepäin.Ei se toki ole harvinaista, että muutaman vuoden tauko tulee. Nyt kiinnostikin, että kuinka pitkiä taukoja muilla on pisimmillään ollut.
Vastaillaanpas piruuttaan tähän vaikka sitten vähän viivelläkin, kun kerran ihmetystä aiheutti. Taisin ilmaista itseäni aika huonosti, ei ollut kyse mistään avautumisesta, saati katkeruudesta. Olen tällä hetkellä kihloissa ja suunnittelemme paremman puoliskon kanssa perheenlisäystä, miksi ihmeessä olisin katkera siitä, että joku lukioaikainen ihastukseni vaihtaa kumppaniaan?
Pointtini oli siinä, että minun on yksinkertaisesti erittäin vaikeaa löytää kunnioitusta sille, että aikuiset ihmiset mainostavat julkisesti omaa parisuhdettaan ja sen ihanuutta. Tuollainen toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille, sillä siinä elämänvaiheessa parisuhde kun on valitettavan usein enemmän tai vähemmän statussymboli. Lisäksi, tässäkin ketjussa on aika usein ollut puhetta siitä, että naisilla on pahana tapana sopivan tilanteen tullen yllyttää jotain kaveriporukan jäsentä eroamaan. Ei tarvitse kuin jotkut illanistujaiset, riittävästi viiniä ja/tai sidukkaa ja sitten joku menee lipsauttamaan jostain miehensä ikävästä tempauksesta, niin johan muut innostuvat, "jätä se vätys, tänä iltana etsitään sulle uusi mies!" tai jotain vastaavaa.
Ja kyllä, en tiedä mikä tässä eron taustalla on, mutta jotenkin vaan tuntuu kummalliselta, että noin kymmenisen vuotta seurustelua ja pari vuotta naimisissa olemista yksinkertaisesti vain pyyhitään pois, jonka jälkeen alkaa kiivas julkinen mainostaminen uuden parisuhteen ihanuudesta. Vaikea uskoa tämän miehen osalta mitään niin pahaa tempausta, että tällainen toiminta olisi edes jollain tapaa järkeenkäypää. Tuntuu, että yrittääkö tämä kyseinen neito vakuutella lähinnä itselleen sitä, että tuo aiempi suhde oli suuri virhe ja nykyinen parasta ikinä. Todennäköisesti myös tämä jätetty mies näkee, tai ainakin jotain kautta saanee tietoonsa tästä toiminnasta, sillä vaikka hän olisikin blokattu Facebookin kautta, niin tuskin tämä kyseinen neito on estänyt kaverilistaltaan jokaista tämän miehen sukulaista ja entisen pariskunnan yhteisiä kavereita. Tämä aiheuttanee helposti paljon kiusallisia tilanteita itse kullekin, ja ennen kaikkea tuskinpa se uusi suhde olisi yhtään huonompi, vaikka ihan kaikkea ei jakaisi Facebookissa.
Nyt ei luetun ymmärtäminen riitä. Ei tämmöiseen tajunnanvirtaan ja sekavuuteen ja spekulointiin pysty kuin naiset. Suosittelen menemään sinne tyttöjen sidukkailtaan kysymään mielipidettä asiaan, täällä ei pystytä auttamaan.Vastaillaanpas piruuttaan tähän vaikka sitten vähän viivelläkin, kun kerran ihmetystä aiheutti. Taisin ilmaista itseäni aika huonosti, ei ollut kyse mistään avautumisesta, saati katkeruudesta. Olen tällä hetkellä kihloissa ja suunnittelemme paremman puoliskon kanssa perheenlisäystä, miksi ihmeessä olisin katkera siitä, että joku lukioaikainen ihastukseni vaihtaa kumppaniaan?
Pointtini oli siinä, että minun on yksinkertaisesti erittäin vaikeaa löytää kunnioitusta sille, että aikuiset ihmiset mainostavat julkisesti omaa parisuhdettaan ja sen ihanuutta. Tuollainen toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille, sillä siinä elämänvaiheessa parisuhde kun on valitettavan usein enemmän tai vähemmän statussymboli. Lisäksi, tässäkin ketjussa on aika usein ollut puhetta siitä, että naisilla on pahana tapana sopivan tilanteen tullen yllyttää jotain kaveriporukan jäsentä eroamaan. Ei tarvitse kuin jotkut illanistujaiset, riittävästi viiniä ja/tai sidukkaa ja sitten joku menee lipsauttamaan jostain miehensä ikävästä tempauksesta, niin johan muut innostuvat, "jätä se vätys, tänä iltana etsitään sulle uusi mies!" tai jotain vastaavaa.
Ja kyllä, en tiedä mikä tässä eron taustalla on, mutta jotenkin vaan tuntuu kummalliselta, että noin kymmenisen vuotta seurustelua ja pari vuotta naimisissa olemista yksinkertaisesti vain pyyhitään pois, jonka jälkeen alkaa kiivas julkinen mainostaminen uuden parisuhteen ihanuudesta. Vaikea uskoa tämän miehen osalta mitään niin pahaa tempausta, että tällainen toiminta olisi edes jollain tapaa järkeenkäypää. Tuntuu, että yrittääkö tämä kyseinen neito vakuutella lähinnä itselleen sitä, että tuo aiempi suhde oli suuri virhe ja nykyinen parasta ikinä. Todennäköisesti myös tämä jätetty mies näkee, tai ainakin jotain kautta saanee tietoonsa tästä toiminnasta, sillä vaikka hän olisikin blokattu Facebookin kautta, niin tuskin tämä kyseinen neito on estänyt kaverilistaltaan jokaista tämän miehen sukulaista ja entisen pariskunnan yhteisiä kavereita. Tämä aiheuttanee helposti paljon kiusallisia tilanteita itse kullekin, ja ennen kaikkea tuskinpa se uusi suhde olisi yhtään huonompi, vaikka ihan kaikkea ei jakaisi Facebookissa.
Suosittelen menemään sinne tyttöjen sidukkailtaan kysymään mielipidettä asiaan, täällä ei pystytä auttamaan.
Kannattaa mennä. Eksä kiivaasti väitti päätöksen olevan hänen itsensä, vaikka myönsi samalla, että fasessa on tyttöjen kanssa asiaa pohdittu.
Apinaa on kiva koijata porukalla.
Kylläpä on mukavaa kirjoittaa tänne palstalle.
Kylläpä on mukavaa kirjoittaa tänne palstalle.
Onhan tuo tajuttu jo aikoja sitten mutta aina sitä hämmentty uudestaan näistä. Ehkä oon jäänyt kaipaamaan jotain hyväksyntää joskus ja nyt haen kompensaatiota? Joku saa kuitenkin pitämään housut jalassa ja hyvä niin.Miten sä vasta nyt tuon @powerplaymaker tajusit? Luullut sinua teiniä vanhemmaksi. ”Älä lahre sinne”.
Asian vakavuudesta johtuen voisi olla ehkä Ihmettelyketjun kamaa vakavien asioiden käsittelypaikassa eli Kierrätyskeskuksessa. Laitetaan nyt tänne, niin saadaan eloa tähänkin ketjuun.
Missä vaiheessa pariutumisprosessia naisista tulee tätejä? Siis sellaisia, jotka panikoivat kaikesta turhasta ja antavat hienoja ohjeita, kuten ”älkää ampuko niitä raketteja sitten tänne terasille, ettei meiltä lähde näkö”. No kun se sillä sun miehellä tulikin ensimmäisenä mieleen.
Todetaan loppuun, että naiset on ihania!
Siinä vaiheessa kun niillä on jotain omaa. Tämä tätiytyminen on saanut alkunsa silloin kun naisille on ruvettu antamaan oikeuksia.Missä vaiheessa pariutumisprosessia naisista tulee tätejä? Siis sellaisia, jotka panikoivat kaikesta turhasta ja antavat hienoja ohjeita, kuten ”älkää ampuko niitä raketteja sitten tänne terasille, ettei meiltä lähde näkö”. No kun se sillä sun miehellä tulikin ensimmäisenä mieleen.
Kuulostaa itseltäni. Löysin tarkalleen tänä päivänä kaksi vuotta sitten nykyisen vaimoni Tinderistä. Sitä ennen oli parikymppisenä ollut ainoa vakavahko seurustelusuhde. Siihen nähden yhteiselo sekä nopea yhteenmuutto meni hyvin. Huomaa, että itsekin on aikuistunut ja osaa antaa periksi kuten myös vaimoni. Vasta näin vanhempana sitä on tullut tajuttua, mitä ”parisuhteen kompromissit” tarkoittavat.Nyt osui kyllä niin mahtava nainen kohdilleen, että ei malttaisi olevan erossa hetkeäkään. Tässä oikeastaan pari-kolme vuotta tuli etsittyä vaihtelevan aktiivisesti naisystävää ja nyt tuntuisi osuvan oikea kohdilleen. Aika monta pettymystä tuli kyllä matkan aikana koettuna, mutta kyllä ne pettymyksetkin kannatti kokea. Treffeillä ravaaminen on kyllä pidemmän päälle melkoisen raskasta ja välillä tuntui, että pitäis luovuttaa koko homma ja odotella vain jos jostakin se nainen ilmeistyisi.
Tässä kun kerkesi semmoset reilut kolmekymmentä vuotta oltua oikeastaan koko ajan poikamiehenä niin hivenen on joutunut tekemään itsensä kanssa töitä sen suhteen, että vieressä on tosiaan joku. Jonkinmoisia sisäisi muurejakin oli kyllä kerinnyt itselle muodostumaan, mutta kyllä ne siitä on pikkuhljaa rikkoutuneet.
Löytyi muuten tinderistä, että kyllä sieltäkin voi onnistumisia saavuttaa.
Kuulostaa itseltäni. Löysin tarkalleen tänä päivänä kaksi vuotta sitten nykyisen vaimoni Tinderistä. Sitä ennen oli parikymppisenä ollut ainoa vakavahko seurustelusuhde. Siihen nähden yhteiselo sekä nopea yhteenmuutto meni hyvin. Huomaa, että itsekin on aikuistunut ja osaa antaa periksi kuten myös vaimoni. Vasta näin vanhempana sitä on tullut tajuttua, mitä ”parisuhteen kompromissit” tarkoittavat.
Tänään tapaamisen 2-vuosipäivää viettämään, mutta sitä ennen täytyisi yksi päivä jaksaa työsirkusta.
Puolen vuoden ”tapailun” jälkeen laitoin oman asuntoni myyntiin ja kirjat siirsin virallisesti hänen luokseen. Tässä vaiheessa aloin kutsua häntä avopuolisoksi, mutta se nyt ei ehkä ole kovinkaan ”kiva” termi. Toki tapailuvaiheessakin käytännössä hänen luonaan asuin, koska hänen asuntonsa oli ehkä hieman viihtyisämpi.Kysäisenpä tästä stoorista: missä vaiheessa siirryit määrittelemään kumppanisi tyttöystävän sijaan avovaimoksi?
Onhan siinä tavallaan aika iso ero henkisesti, vaikka yhteistaloudessa ei kuitenkaan käytännössä eroa ole.
En tiedä mistä tämä käsitys tuli sulle vaikka luin viestini uudelleen. Olemme naimisissa, mutta ennen sitä olimme avopuolisoita. Samaa mieltä vaimo-sanan käytöstä. Selvensin nyt lisäämällä jälkimmäisen kappaleen.^ Itse oletin että olette naimisissa. Ei ole kyllä koskaan tullut mieleen, että joku käyttää sanaa vaimo - ilman avioliittoa.