Naisasiat

[Carlos]

Tiedän, kuulostaa sairaalta, mutta silti tunteet häntä kohtaan ovat järjettömän suuria ja voimakkaita. En tiedä kuinka pärjään ilman häntä. Hän uhkailee jatkuvasti sillä, että ero tulee jos teet sitä ja tätä ja tuota, mutta silti minä ahdistuneena en ole valmis päästämään irti. Se hetki kun koittaa niin allekirjoittanut romahtaa totaallisesti.

Minä taas olen (kuten tunnettua) sitä mieltä että epävakaan naisen kanssakin voi pärjätä, jopa hyvin, joten en lähtisi suoralta kädeltä sanomaan että jätä se heti. En toki myöskään kiellä, jos siltä tuntuu ja saat aikaiseksi niin anna palaa, mutta lähtisin nyt siis liikkeelle eri suunnasta.

- Ensinnäkin sen että suostut erolla uhkailun perusteella aina ja kaikkeen on loputtava. Tähän on helppo lääke, seuraavan kerran kun sinua uhataan erolla, niin sano että no ota sitten ero jos haluat. Jos hän on oikeasti eroamassa, niin se tulee tapahtumaan riippumatta siitä suostutko johonkin vaiko etkö. Jos taas ei ole eroamassa, niin tämän kortin heiluttelu ainakin loppuu sitten tähän.

- Sitten toisekseen voit kertoa tädille että olet hänen kanssaan koska haluat olla, ja sinä pidät vain yhtä naista kerrallaan. Ja jos jostain syystä haluaisit vaihtaa naista (mitä et siis halua tehdä), niin hän ei voi asialle yhtään mitään, joten kannattaa rauhoittua. Se että miehet katselevat naisia aina sellaisia nähdessään johtuu siitä että miehet luontaisesti katselevat naisia. Ovat aina katselleet, tulevat aina katselemaan, ja hän ei voi sillekään yhtään mitään. Kyllä tämä nainenkin mittaa katseellaan koko ajan sekä naisia että miehiä, naiset tekevät niin luonnostaan, tosin ehkä enemmän vaivihkaa. Puolin ja toisin tässä ei ole mitään pahaa, kunhan katselu ei mene älyttömäksi kuolaamiseksi.

- Sitten myöskin voit pyytää häntä rakentavaan sävyyn lopettamaan jatkuva sättimisesi, jos on jotain valitettavaa niin siitä pitää pystyä puhumaan ihan normaalisti, ihminen toiselle. Ihan ylipäätänsä käännä kelkka niin että SINÄ et voi pysyä teidän suhteessa ellette molemmat opi keskustelemaan asioista rakentavasti. Tässä kohtaa viimeistään hän sitten räjähtää että "sulla on siis joku toinen, vitun homo...." jne. Anna räjähtää. Ja sitten käytät sitä räjähdystä esimerkkinä tästä miten haluat keskustella, mutta se ei ole mahdollista. Otat tämän esille joka kerta kun hän alkaa perusteetta haukkumaan / räjähtää jostain, usko huviksesi, vähitellen se alkaa toimia kun aina asetut tilanteen yläpuolelle. Hän tulee epävarmaksi itsestään.

- Sitten tämmöisten lapsenomaisesti käyttäytyvien naisten kanssa voi toimia myöskin oikeasti kuin lapsen kanssa. Kun lapsi kilahtaa jostain perusteettomasti, niin paras tapa laukaista tilanne on kääntää huomio johonkin kokonaan muualle. Teet jotain mitä yleensä et tee, jotain ennalta-arvaamatonta, tarpeeksi uskottavasti. Joka syyttä suuttuu - se lahjatta leppyy, vanha sananparsi pitää paikkansa. Jos olette puhelimessa, voit kesken palauteryöpyn kysyä vaikka vokotellen että "mitä sulla on päällä" ilman että noteeraat sitä "palauteryöppyä" mitenkään, ja jatkat siitä eteenpäin. Kasvotusten voit vaikka tarrata kiinni pehvasta/tisseistä/tjsp ja tuumata että hän saa sinut niiiiiiiin himokkaaksi koska x, y, z. Tai sitten ihan vaan vaikka kysyt viattomasti että "hei, ootsa käynyt kampaajalla, näytät niin kauniilta".

- Kaikista tärkeintä on päästä irti vallitsevasta epätoivosta. Jos päädytte eroon, niin sitten päädytte eroon, ei siihen kuole. Se sattuu aikansa, mutta kyllä se siitä. Mutta lakkaa pelkäämästä sitä hysteerisesti, maailmassa on niin paljon naisia ettet uskokaan. Yksi menee toinen tulee, nauti kyydistä. Ei se niin vakavaa ole. Nainen aistii epätoivon ja käyttää sitä hyväkseen, näyttämällä että et ole epätoivonen alat myös päästä tasapuoliseen asemaan suhteessa, lopulta jopa niskan päälle. Sitten vasta näet minkälainen naisesi oikeasti on. Jos et pidä näkemästäsi, niin tiedät miten toimia. Jos pidät, niin anna palaa.

 

[MadMike]

Carlos, sä ehkä pystyt toimimaan noin. Hyvin harva muu pystyy. Aivan sairasta kohtelua naisen taholta.

 

[Seesam]

Carlosin ohjeet ovat käytännössä ''naisen/henkilön korjaamista'', johon minun mielestäni KK:lla ei ole mitään velvollisuutta, eikä todellakaan mitään tarvetta. Olet KK nuori kaveri vielä ja tämmöinen kokemus tapahtuu yleensä juuri sinun ikäisillesi henkilöille, joten mielestäni sinun kannattaa ajatella asia niin = tapahtunut/tapahtuva on välttämätön paha, mutta todella tärkeä tapahtuma ja kokemus sinun elämäsi kannalta, jos päätät oppia siitä jotakin.

Eli nyt ilmoitat sille ärripurrille, että tämä oli tässä, jonka jälkeen et ota mitään yhteyttä kyseiseen henkilöön enää koskaan, etkä vastaa mihinkään tämän viestiin enää koskaan. Matka jatkuu.

 

[Jussizip]

Baareihin luonnollisesti ei ole mitään asiaa ilman häntä, tai tulee ero. Myöskään en saisi käydä Jokereiden peleissä koska siellä on cheerleadereitä jota tuijotella rauhassa kun hän ei ole läsnä. Menin erehdyksissäni hänelle mainitsemaan vierasmatkasta, ei tule kuuloonkaan, koska kuulemma venäläiset cheerleaderit ovat kauniimpia kuin suomalaiset. Saatika jokeritytöt juna/laiva matkan aikana.

Tätä nyt muutaman päivän seuranneena pakko sanoa, että alkaahan tämä setti olemaan niin sairasta, kuin olla vaan voi.. Kukaan ei ansaitse tällaista kohtelua ja syyttelyä jota saat kokea jatkuvasti.

Kerroit, että tämä on ensimmäinen vakava suhteesi ja meneillään oleva armeija vielä sekoittaa soppaa. Kokemuksesta tiedän, että tämä ei ole ihan mukavin yhdistelmä. Itse tulin jätetyksi armeija aikoihin n. 10 vuotta sitten, kun ensirakkaus ilmoitti, että halusi kahden vuoden seurustelun jälkeen olla vaan yksin (viikon päästä oli uusi poikaystävä). Tuntui kieltämättä musertavalta mutta omalla kohdallani armeija auttoi. Oli joka päivä paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä jonka avulla pääsi paremmin yli.

Tyttöystäväsi ei kirjoittamasi perusteella ole henkisesti ihan vakaalla pohjalla näin kotitohtorin diagnoosilla. Vaikutat aivan liian kunnolliselta ja mukavalta sälliltä kiduttaaksesi itseäsi tässä epäterveessä suhteessa. Ansaitset parempaa!

Ensirakkaudesta ero sattuu helvetisti ja tulee tunne, ettei muita yhtä ihania voi olla olemassa. Kyllä on ja on vielä ihanampia usko pois!

Tsemppiä!

 

[Tadu]

KK:lla on kolme skenaariota:
1) KK jätetään
2) KK jättää
3) KK ja tyttö alkavat yhtäkkiä elää onnellisesti ja elävät näin elämäsä loppuun saakka

Analysoidaanpa hieman. Jokainen voi päätellä, että kolmosen todennäköisyys on heikko. Eli sinun pitää ajatella kumpi vaihtoehdoista 1 tai 2, tuo sinulle paremman olon ja fiiliksen jatkoa kohti. Lähes samanlaisen suhteen parikymppisenä kokeneena voin kertoa, että oikea vastaus on 2.

 

[Klassinen sentteri]

KuumaaKamaa, olen pahoillani kaikesta lukemastani. Nyt puristat palleja kourilla ja jätät sen muijan. Olen lähes varma, että tolla muijalla on jonku toisen aisa jo perseessä kun sinä olet siellä armeijassa. Helppoa tytön perustellla itselleen sitä tekoa koska ajattelee varmaaan, että sinä petät sitä siellä intissä kuitenkin kokoajan...

 

[Infamous]

Ihan mielenkiintoista seurata näitä viime aikojen keskusteluja. Toisaalla taivastellaan naisten parhaita kavereita, jotka kehottavat naisia irtaantumaan huonoista suhteistaan. Seuraavassa lauseessa kehoitetaan palstaveljeä ottamaan ero omasta mielitietystään. Pientä ristiriitaa havaittavissa, johtuen toki siitä että me täällä saamme kuulla vain toisen puolen kustakin tilanteesta.

Tosiasiassa lopun viimeksi jokaisessa tilanteessa pitää tehdä itse oma ratkaisu. Täältä voi tulla hakemaan rohkaisua päätökselleen, mutta suurimmassa osassa vastausviesteistä toteutuu vanha viisaus: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Asiasta kerrotaan vain ongelmapuolet, ja nekin yleensä kärjistäen -> kukaan palstaveljistä ei saa tilanteesta mitenkään riittävää kokonaiskuvaa tilanteesta. Kehoitan KK:ta tekemään asiassa oman ratkaisunsa, sillä sinä olet ainoa joka voi punnita tilannetta jokaiselta tarpeelliselta kantilta. Jos haluat oikeasti varteenotettavaa neuvoa, kysy sitä lähimmältä ystävältäsi tai perheenjäseneltäsi, joka kenties hahmottaa tilanteen ulkopuolisin silmin kirkkaammin, mutta omaa silti tarkemman kuvan tilanteestanne kuin kasvoton jatkoaikakirjoittaja. Tässä pitäisi pystyä pitämään pää kylmänä, joka ei tietenkään ole helppoa. Ihminen on valitettavasti tunteellinen eläin.

 

[Carlos]

Carlosin ohjeet ovat käytännössä ''naisen/henkilön korjaamista'', johon minun mielestäni KK:lla ei ole mitään velvollisuutta, eikä todellakaan mitään tarvetta.

No ei ole tietenkään velvollisuutta, tarvetta, pakkoa, tjsp, korjata naista, tottakai voi vain lyödä hanskat tiskiin, varsinkin nuorella iällä. Näin vaan ihmissuhteista jotain edes hiukan oppineena kerroin oman mielipiteeni. Jos mietitään esim. mahdollista tulevaa avioliittoa ja sen pohjalta odotusarvoisesti koko elämän kestävää parisuhdetta, niin siihen mahtuu ihan hemmetisti potentiaalisia dealbreakereitä tai muuten vaan oikeasti pahoja ongelmia. Sillä pohjalla jos naisessa ei ole muuta vikaa kuin narsismissa keitetyt teinihormonit, on ongelma oikeasti todella pieni ja hoidettavissa. Avioliitto on kuitenkin sitä että vuosien mittaan molemmat hiovat toisiaan paremmin toisille sopiviksi, ei yhteiselo ole muuten edes mahdollista. Yhteiselolla tarkoitan sitä että asuu siis yhdessä, avioliitossa, parisuhteessa, siten että siis elää toisen ihmisen kanssa päivästä toiseen, yhdessä, tekee asioita ja jopa nauttii yhdessäolosta.

En tarkoita tällä "yhteiselolla" semmoista avioliittonomaista tilaa jossa mies istuu päivät telkkarin edessä kaljaa röyhtäillen ja menee illalla kavereiden kanssa jonnekin, kun vaimo käy jossain omissa harrastuksissaan ja häärää omia juttujaan, ja ko. pariskunta tapaa ylipäätänsä ehkä satunnaisesti ruoka-aikaan ja toisinaan samassa sängyssä nukkuessaan ilman ainuttakaan yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa kumpikaan ei edes halua hioa toistaan, he vain asuvat samassa posti-osoitteessa eläen täysin erillisiä elämiä, pitäen omat päänsä varmasti 100% ajasta.

Nykyään varsinkin kun tietää miten moni avioliitto / parisuhde päättyy eroon, miten monessa parisuhteessa / avioliitossa eletään vailla minkäänlaisia tunteita, miten monessa petetään/petytään, miten monessa kärsitään vaikeista terveydellisistä ja/tai taloudellisista ongelmista, miten monissa joudutaan selviämään perheenjäsenen kuolemasta, miten monella julmalla tavalla lapsia laiminlyödään, niin oikeasti, yksi luonnevika on pientä. Just saying. Eri mieltäkin saa olla. Ja varmasti suurin osa on, ja hyväksyn sen.

 

[Murkula]

Kiitokset kaikille tuesta, nyt eletään varmaan tähän astisen pienen elämäni vaikeimpia hetkiä. Tiedän, että ero on aivan muutaman sentin päässä, mutta se sattuu niin kovasti ja tappavan tehokkaasti kuin vain suinkin voi. Tuntuu kuin pääni sisään tungettaisiin pahaa oloa vasaralla sisään.

Antakaa mun kaikki kestää. Tämä on hirveää.

Kestäthän sinä. On se eroaminen perseestä, mutta aika siitä vie yli. Aurinko nousee joka aamu.
Kuvailemasi tyttöystävä käyttäytyy niin anteeksiantamattoman sairaalloisesti, ettei ole mitään syytä olla sillekään hyvä.
Olet nuori mies ja sulla on muutakin elämää kuin yksi muikkeli, joka kaikesta päätellen sekoittaa sun pään. Sitä kautta tuo vielä kurjistaakin elämääsi vaikka parisuhteen tarkoitus lienee ihan muuta.

 

[steepler]

Carlosin ohjeet ovat käytännössä ''naisen/henkilön korjaamista'', johon minun mielestäni KK:lla ei ole mitään velvollisuutta, eikä todellakaan mitään tarvetta.

No se on selvä että velvollisuutta ei ole, mutta vaikka halua esimerkiksi olisikin niin kyllä kuitenkin pitää vielä kysyä että onko tuollaiseen mitään järkeä ryhtyä? Mikä on todennäköisyys että siitä tulee lopulta tyydyttävä lopputulos? Sanoisin että todennäköisyys on kuitenkin melko pieni (aika epäileväinen olen että ikään kuin kotikonstein saisi muutosta merkittävästi aikaan, jos henkilö menisi kotikonstien lisäksi esim.terapiaan ja sitä kautta pystyisi käyttäytymismalleja muuttamaan niin ehkä jotain mahdollisuuksia olisi). Plus kannattaa kysyä että miten paljon aikaa ja energiaa tälläiseen touhuun menee? Miten paljon se mahdollisesti syö muita asioita? Eli vaikka joku pieni onnistumisen mahdollisuus olisikin olemassa niin kannattaako siltikään aikaa ja energiaa merkittävissä määrin asiaan käyttää?

 

[kake619]

Ihan mielenkiintoista seurata näitä viime aikojen keskusteluja. Toisaalla taivastellaan naisten parhaita kavereita, jotka kehottavat naisia irtaantumaan huonoista suhteistaan. Seuraavassa lauseessa kehoitetaan palstaveljeä ottamaan ero omasta mielitietystään. Pientä ristiriitaa havaittavissa, johtuen toki siitä että me täällä saamme kuulla vain toisen puolen kustakin tilanteesta.

Onhan siinä nyt toki pieni ero neuvotaanko irtautumaan jokaisesta suhteesta, vai siitä oikeasti huonosta suhteesta. Vrt 8 mies putkeen jonka kohdalla sama kaveri kuiskii korvaan jätä se ja sitten tämä KK:n tilanne. Toki tämän varmaan ymmärsitkin, mutta piti vaan päästä närppimään.

 

[Ostoskassi]

Ihan mielenkiintoista seurata näitä viime aikojen keskusteluja. Toisaalla taivastellaan naisten parhaita kavereita, jotka kehottavat naisia irtaantumaan huonoista suhteistaan. Seuraavassa lauseessa kehoitetaan palstaveljeä ottamaan ero omasta mielitietystään. Pientä ristiriitaa havaittavissa, johtuen toki siitä että me täällä saamme kuulla vain toisen puolen kustakin tilanteesta.

Niin eikö tässä ihan vain taivasteltu sitä, että naista kehoitetaan jättämään mies, jossa ei itsessään ole mitään vikaa (terve suhde). Nyt KK:n tilanteessa keskustellaan siitä, että hänen tulisi lähteä tästä suhteessa, jossa naisen käytöksessä on vikaa. Tämä siis perustuu siihen oletukseen, että KK:n tarinat pitävät paikkaansa.

KK:n kirjoituksia on kyllä ihan mielenkiintoista lukea, joten siinä mielessä toivoisin, ettette antaisi vielä periksi.

Kyllä itse olisin jo eroaikeissani hyvinkin pitkällä, jos oma sydänkäpyni estäisi minua elämästä omaa elämääni tyyliin "et saa käydä katsomassa jääkiekko, kun siellä on cheerleadereita", "et saa mennä baariin jätkien kanssa, ellen ole mukana" tai "Katson facebookkisi ilman lupaa...". Ennen kaikkea tuo ensimmäinen kohta saisi jo oman vereni kiehumaan aika lailla sillä mielestäni cheerleadereista voitaisiin luopua kokonaan, koska he eivät tuo mitään jääkiekko-otteluun. Mutta tämä on jo sitten toisen ketjun aiheita.

Itse olisin jo lähtenyt lätkimään, sillä omassa päässäni hyvä suhde perustuu avoimuudelle ja luottamukselle. Ja tuon kaltaisessa suhteessa ei ole kumpaakaan, ainakaan toisen osalta. (Huutaminen mitä pienimmistä asioista ei ole avoimuutta.)

 

[Leelian Lepotuoli]

Mä olen itse aloittanut 14 vuotiaana seurustelun ihanan,pari vuotta vanhemman pojan kanssa, joka oli mun suuri ensirakkauteni. Muutettiin yhteen heti kun täytin 18v. Tää kundi oli ihan sairaalloisen mustasukkainen, mutta mä ajattelin et se vaan rakastaa mua niin paljon. Kerettiin vuosi asua yhdessä, erottiin ja mun oli pakko muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Koska tää istu mun rapun edessä yöllä ja uhkas tulla lasin läpi, seuras autolla mua pisin kaupunkia, uhkas hakata kaikki miespuoliset joiden kanssa liikun, puhelimessa oli aina 99 vastaamatobta puhelua (enempää ei mahtunut näyttöön).

Voi kyllä mä tykkäsin tästä pojasta ihan sairaasti ja oli vaikea lähteä kun tottunut koko nuoruuden sen kainalossa olemaan. Sukulaiset odotti meiltä häitä ja vauvoja, eivät olisi ikinä uskoneet minkälaista meillä todellisuudessa oli. En saanut käydä missään yksin,lompakko takavrikoitiin, puhelin tutkittiin joka päivä ja sivusilmällä kytätään vilkasinko viereisessä autossa istuvaa miestä. Aina epäiltiin ja syytettiiin asioista jotka ei tullut mulle edes mieleen. Suurin tuki ja apu oli mulle oma isoveli, jota tämä kundi vähän pelkäsi ja paras ystäväni joka takoi nuijalla päähän ja sai nuoret ja naivit silmäni avattua.

Joten juoskaa pitkälle ja lujaa jo ensimerkeistä.

 

[Infamous]

Niin eikö tässä ihan vain taivasteltu sitä, että naista kehoitetaan jättämään mies, jossa ei itsessään ole mitään vikaa (terve suhde). Nyt KK:n tilanteessa keskustellaan siitä, että hänen tulisi lähteä tästä suhteessa, jossa naisen käytöksessä on vikaa. Tämä siis perustuu siihen oletukseen, että KK:n tarinat pitävät paikkaansa.

Niin, en tiedä luitko viestiäni loppuun, mutta toistan vielä. Ongelma näissä ehdottomissa parisuhdeneuvoissa keskustelupalstalla on se, että ne (vaikka kuinka vilpittömiä olisivat) on aina annettu vajavaisilla tiedoilla. Ts. tiedoilla jotka ovat tulleet autettavan näkökulmasta avunhuutona. Asioilla on aina toinenkin puoli, usein myös kolmas, neljäs ja viides. Terve suhde on terve suhde vain jätetyn näkökulmasta. Sairas suhde on sairas suhde lähinnä jättäjän näkökulmasta. Kaikkia puolia ei varmasti koskaan tulla yleisölle avaamaan, ja hyvä niin. Siksi pyrin välttämään ehdottomia neuvoja näissä asioissa, ellen tunne tapausta henkilökohtaisesti.

 

[Carlos]

Kaikkia puolia ei varmasti koskaan tulla yleisölle avaamaan, ja hyvä niin. Siksi pyrin välttämään ehdottomia neuvoja näissä asioissa, ellen tunne tapausta henkilökohtaisesti.

Tässä myös yksi syy miksi itse yritän mieluummin viritellä auttavia vinkkejä, kuin sanoa että "heitä se heti pois". Kovin helppoa tuntuu nykyään olevan ihmisille julistaa lopullinen tuomio suhteista suuntaan ja toiseen. Kertakäyttökulttuuri rules, ja klassinen lapsi pesuveden mukana-ilmiö. Mitä en aina jaksa ymmärtää.

 

[moby]

No se on selvä että velvollisuutta ei ole, mutta vaikka halua esimerkiksi olisikin niin kyllä kuitenkin pitää vielä kysyä että onko tuollaiseen mitään järkeä ryhtyä? Mikä on todennäköisyys että siitä tulee lopulta tyydyttävä lopputulos?

Ei mitään järkeä enää. KK on ottanut kaiken paskan vastaan tähän asti. Jos olisi aiemmin ollut munaa sanoa, että mees nyt vittuun oikeesti sairaiden juttujesi kanssa, niin sitten ehkä slimmit tsäänssit. Kyseessä on nuori jantteri, jonka pitää oppia vaikeimman kautta nää jutut. Seuraava suhde on toivottavasti vähän tasa-arvoisempi kokemuksien jälkeen.

Kyllä sitä pillua saa ilman nöyryytyksiäkin.

 

[ernestipotsi]

Näissä parisuhdekiemuroissa tuntuu hyvin usein olevan se ongelma, ettei suhteen ongelmakohtia aidosti yritetä edes puhua läpi. Minäkin olen tehnyt sellaisia virheitä joissa mitättömän pienet asiat kasvavat suuriksi, koska asioista ei puhuta. Esim tässä KK:n tapauksessa KK:n muija on saattanut suuttua jostain sellaisesta mistä KK ei ole tullut ajatelleeksi että se saattaisi toista satuttaa. Ja sama päinvastoin. Tällaisissa tapauksissa puoliskojen näkemykset suhteen solmukohdista saattavat vaikuttaa hyvinkin subjektiivisilta.

Ensimmäinen asia mitä kannattaisi tehdä on asiallinen keskustelu ongelmista. Oman riitani olen aikanaan saanut esimerkiksi roskien viennistä. Itse en ymmärtänyt, että miksi puolityhjä roskapussi olisi pitänyt viedä ulos nyt eikä siivouspäivänä (joka oli seuraava päivä). Itse asiassa en sitä ymmärrä vieläkään, mutta muija tulkitsi asian tahallisena ärsyttämisenä ja minä puolestaan suutuin hänen "turhasta marmattamisesta". Tilanne eskaloitui vielä siten, että minä peruin yhteisen leffailtamme ja hän alkoi sättimään minua yhteisten tuttaviemme kuullen. Onneksi koko tilanne kuitenkin ratkesi puhumalla. Suhde toki loppui sitten aikanaan myöhemmin ihan muista syistä.

Ulkopuolisen on helvetin helppo sanoa, että keskustelkaa ja puhukaa asiat halki. Jos itse on ongelman ytimessä niin se on hyvin usein vaikeaa. Mutta arvostan kaikkia ihmisiä joilla on kyky keskustella asioista asiallisesti tiukkoinakin hetkinä.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tuli taasen tavattua tuoreinta exää.

Koko meidän tarina pähkinänkuoressa meni niin, että tunsimme toisemme vuosien takaa. Molemmat olimme aikanaan tahoillamme varattuja, mutta lopulta yhteen ajauduttiin tämän vuoden alussa. Molemmilla oli takana se elämänsä rakkaus. Tiesin mitä oli vastassa lapsineen kaikkineen. Todella nopeassa tahdissa käytiin läpi rakastuminen, uusioperheytyminen, raskaustestien jännittäminen, arki, todellisuus ja lopulta ero.

Nyt tuon naisen kanssa on pidetty vähän vähemmän yhteyttä, mutta niin vain ajoittain jompi kumpi meistä ottaa kontaktia. Meistä ei voinut tulla paria eron aikaan, mutta nyt asiat näyttäytyvät erissä valossa. Naisen ongelmat näyttävät olevan takana, koko uusioperheen ongelma alkaa olemaan ratkeamassa: uusi ura ja tie pois menneestä on jo pian maalissa. Minun puoleltani taasen kaikki on samoin kuin ennenkin.

Me kierrämme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. Nainen ja lapsensa kaipaavat minua, minä kaipaan naista ja olen pahoillani lasten puolesta. Minä en kaipaa naisen tiettyjä ominaisuuksia, eikä nainen minun. Minä taasen tarvitsen sen naisen, jonka se on saanut vihdoin ulos itsestään.

Osa minusta on yhtä varma kuin se toinenkin: pysy erossa ja sitä myöten päätöksessäsi, tai usko siihen toiseen ihmiseen ja ota askel uudelleen.

Tasapainoilu on varmasti helvetin hauska laji joillekin, mutta näissä asioissa en oikein kaipaa edes sitää nuoraa, saati tanssia.

Milläs ilveellä palstalaiset ovat vastaavasta tilanteesta selvinneet?

 

[TQoFE]

Milläs ilveellä palstalaiset ovat vastaavasta tilanteesta selvinneet?

Ilmeisesti kyse on ollut enemmän vaikeasta tilanteesta kuin siitä, että jompi kumpi olisi pahasti satuttanut toista tai olisitte toisillenne täydellisen epäsopivat?

Kokeile uudestaan, sitten et ainakaan kiikkustuolissa spekuloi, olisiko sittenkin pitänyt yrittää uudelleen suotuisammissa olosuhteissa. Aloittakaa kuitenkin hitaasti mutta sopikaa, että tapailette ihan vakavissanne.

Olet joskus joillain kirjoituksillasi antanut sympaattisen kuvan itsestäsi. Toivotan kaikkea hyvää :)

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Ilmeisesti kyse on ollut enemmän vaikeasta tilanteesta kuin siitä, että jompi kumpi olisi pahasti satuttanut toista tai olisitte toisillenne täydellisen epäsopivat?

Ei ole kyse mistään sotaisasta erosta. Kaksi niin erilaista ihmistä eivät vaan enää sopineet yhteen, kun yhteiset asiat eivät enää riittäneetkään. Perinteinen "arki iski" -tapaus.

Kokeile uudestaan, sitten et ainakaan kiikkustuolissa spekuloi, olisiko sittenkin pitänyt yrittää uudelleen suotuisammissa olosuhteissa. Aloittakaa kuitenkin hitaasti mutta sopikaa, että tapailette ihan vakavissanne.

Uusi yritys on käynyt mielessä, vaikka vannoinkin kaiken jääneen jo taakse päin. Ei auta tippaakaan asioissa se, että tapaamme aina missä ja mitenkin, ja joka kerta minä jään haavi auki ihmettelemään, että miten helvetissä se nainen näyttää haluttavammalta kaikin tavoin ja joka kerta entistäkin enemmän. Todennäköisesti annan vielä vähän savun laskeutua ja tunnustelen ensin omia tuntemuksia vielä kerran ja kunnolla, jos sitten lähden tai olen lähtemättä tarjoamaan uutta yritystä. Pakit toki sain mimmiltä yli vuoden aikanaan, etteivät nekään enää korttitaloja kaatelisi. ;)

Olet joskus joillain kirjoituksillasi antanut sympaattisen kuvan itsestäsi. Toivotan kaikkea hyvää :)

Heh. Olet jo maininnut jossain aiemminkin, että olen esiintynyt sympaattisena. Joku muukin saattaa olla samaa mieltä. Kiitän ja kumarran.

 

[king of the jungle]

Mitäköhän sitä omista naisasioistaan puhuisi. Tässä on nyt jo monta vuotta vedelty ihan onnellisesti sinkkuna, mutta välillä alkaa sellainen pieni kaipuu johonkin vakavaan syttyä. Ehkä se on taas tämä syksyn pimeys ja kylmyys, joka laittaa ukon sekaisin. Yksi syy miksen ole parisuhteessa on se, että olen liian vaativa. Vaadin toisen ihmisen olevan joku "täydellisyyden perikuva" niin sisäisesti kuin ulkonäöllisestikin. Olen luonteeltani tosi hauska ja sellainen johon naiset helposti ihastuvat. Hemmetin sanavalmis ja saan aina ihmiset ympärilläni nauramaan. Ulkonäöllisesti lasken itseni reilusti keskivertoa komeammaksi. Tämän mielikuvan olen tässä vuosien varrelta itsestäni ja ihmisiltä ympäriltäni kerännyt. Kuulostaa helvetin ylimieliseltä ja itsekkäältä sanoa tuollaista, mutta yritän vain saada sen kuvaamaan tätä juttuani ja tilannettani. Suurimpana miinuksena itsessäni pidän pituutta (172cm). En ole senkään oikeastaan koskaan kokenut olleen esteenä naisjutuissani, mutta joskus sitä on tietyissä tilanteissa tuntenut itsensä "ei-niin miehekkääksi".
Yhden yön juttujen saaminen ei ole ongelma. Juuri pari päivää sitten laivallakaan ei tarvinnut kuin kaveria odottaa vessan edessä ja kaksi muijaa tulivat ihan puun takaa jutulle. No, okei heillä oli lähtökohtaisesti hiukan eri tarkoitukset kuulemma. Siinä alussa jo huomasin, että tässä on jotain hämärää ja muijat paljastivat, että he tykkäävät "härnätä" ihmisiä ja esittää jotain mitä eivät ole. Hetken siinä sitten juteltiin ja sanavalmiina ihmisenä heitin juttua ja yhtäkkiä oltiinkin menossa hyteille muijien hokiessa yhteen ääneen "-Eihän tässä näin pitänyt käydä..." Kävi kuitenkin ja viihtyisä setti oli.
Tässä juurikin viestittelen uuden nuoren työkaverin kanssa, joka vaikuttaa aika innostuneelta. Aivan uskomattoman hyvä vartalo kyseisellä neidolla. Pituuttakin jonkin verran enemmän kuin itsellä, mutta eipä näytä haittaavan. Ei tuosta kyllä "vaimoksi" ole, kun hiukan liian crazy luonteeltaan, mutta sänkyyn kyllä varmasti tuon voisi viedä.

En oikeastaan tiedä mikä tämän jutun pointtini oli, mutta välillä ahdistaa se tunne kun tuntuu, ettei sitä koskaan missään kohtaa nyt tai tulevaisuudessa pysty "tyytymään" johonkin, jonka kanssa voisi olla onnellisesti hamaan tulevaisuuteen. Tarkoitan tyytymisellä sitä, että aina vain miettii jos joskus löytyisi vielä joku täydellisempi kunnes huomaakin olevansa se iki-sinkku 50v. kaljamahan ja pälvikaljun kanssa ja se vanha charmi ei enää purekaan...

 

[TQoFE]

En jaksa etsiä oikeita viestejä, mutta täällä käytiin taannoin keskustelua siitä, jättikö vaimo Toni Niemisen ihan silkkaa kusipäisyyttään. Jokunen nimimerkki ihan täysin miestä tuntematta väitti, että hän on hyvä mies ja naiset vaan ovat taas sikoja.

Nyt on tullut ero uudenkin naisen kanssa - naisen, jonka kanssa suhde alkoi vain viikkoja aiemman eron jälkeen. Iltaroskien ynnä muiden mukaan syyt ovat Niemisen pettäminen ja muu vauhdikas toiminta yöelämässä. Jotain kuvamateriaaliakin ilmeisesti löytyisi Seiskan (?) sivuilta. Lähde nyt on mitä on, mutta kuvat tuskin valehtelevat.

Linkki IS.

 

[Jeffrey]

Tuo pettämishomma on kyllä jotenkin todella kummallista touhua. Tässä joitain vuosia elämää ihmeteltyäni, olen tullut siihen lopputulokseen, että se ei ole mitään muuta kuin mielen heikkoutta,

Tottakai pettäjä aina pyrkii selittämään toimintansa milloin parisuhteen huonolla seksielämällä ja milloin rankalla lapsuudellaan. Kuitenkin myös omassa tuttavapiirissä ne ihmiset joiden faktisesti tiedän pettäneen, on niitä vähemmän tasapainoisia yksilöitä elämässä muutenkin.

Olen vakavasti sitä mieltä, että seksi on miehellä (vain omaa kokemusta) fyysinen ja psyykkinen tarve. Vielä mikäli olisi vastapuoli, jonka mielenkiinto riittäisi myös miehen orgasmin tavoitteluun niin olisihan se loistava homma. Itse olen myös menneessä viettänyt aikaani liian pitkässä ja huonossa suhteessa, jossa kaikki ns. pettämisen syyt, olisi kyllä ollut käytettävissä, mutta sille tielle en kuitenkaan koskaan lähtenyt. Joku tietysti voisi sanoa, että olin nössö enkä uskaltanut pettää. Itse ehkä taas sanoisin, että pystyin haastamaan ne omat demonini silloin, ja tyhmyyttäni jäin siihen tilanteeseen turhan pitkäksi aikaa.

Haluan vieläkin uskoa vakaasti siihen, että parisuhde seksielämä voi olla toimivaa ja kukoistavaa. Tämä tietysti ohjaa omia toimiani nyt sinkkuna, mikäli havaitsen muuten mielenkiintoisen tytön, mutta hänelle läheisyys ja seksi eivät ole niin tärkeitä asioita, annan hänen jatkaa matkaansa. Nuorena ja naivina sitä ajatteli, että pystyisi muuttamaan maailmaa, kunnes sitä sitten heräsi siihen, että maailma onkin muuttanut pikku Jeffreytä. Ei tämä sinkkuelämäkään hääviä ole, mutta sitten kun seuraavan kerran suhteeseen lähden, niin naisen ja meidän, pitää kyllä olla just eikä melkein. Karu totuus vain on se, että vaikka kuinka uskoisit omiin taikasormiisi ja valtikan mahtiin, niin jos se nainen ei innostu, niin se ei innostu.

Uskon kyllä myös siihen, että on mahdollista rakentaa ja ylläpitää loistava parisuhde, jonka seksielämä sisältää myös kolmansia osapuolia. Ajatus tästä omalla kohdallani tuntuu kuitenkin vieraalta. Omasta kokemuksestani minun on parisuhteessa vaikea nähdä muita naisia naisina, vaan näen heidät enemmän ihmisenä. Samoiten oman rakkaansa jakaminen tuntuisi ehkä liian hankalalta, ja tämän kokeilun vaikutukset toki pelottaisivat.

Jos haluat elää sinkkuna, elät sinkkuna, jos taas suhteessa niin silloin sen suhteen sääntöjen mukaan. Onko se todella niin vaikeeta? Toisaalta omien havaintojeni perusteella toteaisin, että moni pettäjä on psyykkisellä tasolla niin heikko, että tarvitsee aina sen toisen vierelleen. Tämä taas johtaa parisuhteiden ketjuuntumiseen, uutta aina heti vanhan perään. Samat heikkoudet johtaa sitten myös siihen, että petetään, eikä edes nähdä sen oman toiminnan likaisuutta. Varsin yleistä pettäjälle on myös muut psykologiset ongelmat. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa pettäminen tulee heti tuoreeltaan tunnustettua, ja sanottua puolisolle "minä olen aikuinen ihminen, ja teen elämässäni mitä haluan, jos en kelpaa tällaisena niiin lähde sitten menemään", ja se sovittelu jää tekemättä. Ihminen on aikuinen aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ymmärtää, että omista teoista pitää kantaa vastuu, ja niiden aiheuttamat seuraukset.

 

[SergeiK]

Tottakai pettäjä aina pyrkii selittämään toimintansa milloin parisuhteen huonolla seksielämällä ja milloin rankalla lapsuudellaan. Kuitenkin myös omassa tuttavapiirissä ne ihmiset joiden faktisesti tiedän pettäneen, on niitä vähemmän tasapainoisia yksilöitä elämässä muutenkin.

Tästä tulee mieleen mitä Jere Karalahti sanoi blogissaan kun oli pannut jonkun random valkovenäläisen muijan paksuksi pelatessaan Minskissä kun perhe asui Helsingissä. Vaimo sai tarpeekseen ja lähti lätkimään.

Jere runoili näin:

Eihän kenenkään tarvii tollasta sietää, mut eihän asiat oo niin yksiselitteisiä. Asioit tapahtuu ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

VMP. Äijä saa tehdä mitä haluaa, mutta äijä ei selittele tuollaista vauva.fi-paskaa. Ei eihän asiat ole niin yksiselitteisiä. Asioit tapahtuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ei jumalauta.

 

[kaspeerk]

Kaipa noissa pettämisjutuissa on myös aika iso osuus alkoholilla, eli jossain määrin voi puhua "vahinkopettämisestä". Se ei sinänsä tee asiaa yhtään hyväksyttävämmäksi, mutta selittää kuitenkin jonkin verran asiaa. Yleensä tälläisissä tapauksissa on myös ongelmia parisuhteessa ja alkoholihan tunnetusti poistaa estoja. http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/tunnista-pettajatyypit/

Pettäjä on aina mulkku, se on fakta. Pitkään jatkuva pettäminen on heikkoutta, mutta ymmärrän (en hyväksy, todellakaan.), jos joku vahingossa mokaa.