Naisasiat

[scholl]

Ongelma ei oo siinä, ettenkö näkis tyyppiä ruokalassa uudestaan. Mutta mä käyn oman työporukkani kans syömässä ja se omansa. Siihen ei "ihan" mun pokka riitä, että menisin vieraan porukan pöytään ja ohimennen kysyisin yhtä kahville :D Toki joskus voi käydä sellanen ihme, että oltais molemmat yksin syömässä, mutta voipi mennä aika kauan...

no niin, mikset lähetä kirjettä. Tarpeeksi kauan kuin analysoit tuota henkilöä niin sen jälkeen voit kirjoittaa kirjeen. Juuri se tuollaisessa livetouhussa on älytöntä, että siellä joku pelle voi tulla siihen väliin jotain selittämään. Ei ole ns. yksityisyyden suojaa, jos joutuu henkilökohtaisia asioita käymään läpi julkisesti. Senpä takia suosittelen kirjettä, se ei ole julkinen.

Mitä tulee Jeff Bezosiin niin hän hankki vaimonsa ennen kuin hänellä oli yhtään rahaa. Kysymys on siitä, että on jotkut periaatteet ja tekee asiat kunnolla. Mitä järkeä olla yhteistyössä jonkun ihan nollanaisen kanssa? Squirtille tiedoksi, olen jo aiemmin kertonut, että en ole seurustellut, joten typerät kysymykset pois ja luetaan vanhoja viestejä. Tapaamiset eivät ole seurusteluja ja sitten jos tiedotan seurustelusta virallisesti niin se ei ole mikään huuhaanainen kyseessä. Seurustele sinä lättäpää jonkun retaleen kanssa, mutta älä yritä saada ns. muidenkin housuja paskaisiksi.

 

[costi]

Puuuh... Tällä hetkellä ahdistaa/vituttaa/turhauttaa enemmän kuin pitkään aikaan.

Taustaa: Pari viikkoa sitten oli tyttöystäväni luona illanistujaiset, joihin saapui osallistujakadon jälkeen vain minä ja tyttöystäväni kaveri. Illan teema oli kutakuinkin sellainen, että tyttöystäväni istui kaverinsa kanssa tietokoneella hihittelemässä insidejuttujaan ja allekirjoittanut makasi lattialla/sohvalla/jossain lonkeroa siemaillen.

Olemme tytön kanssa aiemminkin puhuneet asiasta, että minua korpeaa aivan helvetisti kun olen pelkkää ilmaa yht'äkkiä kun sopiva kaveri ilmestyy tytön näköpiiriin. Ymmärrän kyllä, että kaverit ovat tyttöystävälleni erittäin tärkeitä, mutta olisi mukavaa jos hän pystyisi etenkin tämmöisessä tilanteessa sosialisoimaan minunkin kanssa kun ketään muita ei ollut paikalla joiden kanssa olisin voinut jutella.

Eilen piti taas olla illanistujaiset ja asiallisesti päivällä totesin tytölle, että olisi mukavaa jos hän tänään voisi sosialisoida hieman muidenkin kanssa koska viimeksi minä en viihtynyt kovinkaan hyvin itsekseni sohvalla maaten. Virhe. Tästähän tyttö suuttui verisesti ja nyt pitää ilmeisesti mykkäkoulua "kun tästä asiasta on aiemminkin puhuttu ja en jaksa enää".

Tyttöystäväni on muuten todella ihana, mutta toisinaan minusta tuntuu, että hänen kriitikinsietokykynsä on tasan nolla ja häntä pitäisi kohdella silkkihansikkain. Saa nähdä mihin tämä asia ratkeaa mykkäkoulun jälkeen. Pidän tytöstä erittäin paljon, enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan aiemmin, mutta jos parisuhteessa vain toinen osapuoli tekee kompromisseja suhteen eteen niin...

 

[Aunt Wang]

...

Miksi et vain sano suoraan, että muija kuule, nyt on sellanen juttu että mua vituttaa kun ette ota mua kaveris kanssa mukaan leikkeihin joten lähen tästä baariin OMIEN kavereideni kanssa ja sinne ei sulla ole asiaa. Soitellaan, moro.

 

[Fedo]

Tai sitten kutsutte kylään myös itsellesi jotain juttuseuraa. Eihän tuollaiset 3 henkilön "illanistujaiset" mistään muutenkaan ole kotoisin.

 

[Bigmouth]

Illan teema oli kutakuinkin sellainen, että tyttöystäväni istui kaverinsa kanssa tietokoneella hihittelemässä insidejuttujaan ja allekirjoittanut makasi lattialla/sohvalla/jossain lonkeroa siemaillen.

Ei se syy kyllä aina vaan siinä toisessakaan ole. Kyllähän tuohon itsekin pystyy aika lailla vaikuttamaan, että pääseekö juttuun mukaan ja mistä puhutaan. Jos ei halua olla yksin syrjässä tuppisuuna niin ei ole pakko.

 

[costi]

Ei se syy kyllä aina vaan siinä toisessakaan ole. Kyllähän tuohon itsekin pystyy aika lailla vaikuttamaan, että pääseekö juttuun mukaan ja mistä puhutaan. Jos ei halua olla yksin syrjässä tuppisuuna niin ei ole pakko.

Vaikka en ole yltiösosiaalinen olekaan niin kyllä uusien ihmistenkin kanssa pääsen nopeasti juttuun. Näillä kahden juttuihin ei vaan tunnu olevan mitään asiaa. Kerran olivat menossa baariin erään bändin keikalle ja kysyin voinko lähteä mukaan: "Periaatteessa voit, mutta ei voida luvata, että meidän keskustelut ois semmosia mihin voit osallistua" jepjep.

Noh, mykkäkoulu loppui ja huomenna puhutaan asioista kasvotusten. Katsellaan miten käy.

 

[Bigmouth]

"Periaatteessa voit, mutta ei voida luvata, että meidän keskustelut ois semmosia mihin voit osallistua" jepjep.

Aha, tuossa tapauksessa haukuin väärää puuta. Sorry.

Mielenkiintoinen asenne kyllä.

 

[benicio]

Tyttöystäväni on muuten todella ihana, mutta toisinaan minusta tuntuu, että hänen kriitikinsietokykynsä on tasan nolla ja häntä pitäisi kohdella silkkihansikkain.

Jos sinulla on aikomus hänen kanssaan jatkaa, niin ainoa mahdollisuutesi on pitää yllä ja jopa lisätä kritiikkiä, ei se muuten opi ottamaan sitä vastaan. Etkä sinä jaksa aina mukautua. Nyt se suuttuu kaikesta kritiikistä, mutta ole pitkäjänteinen, niin huomaat että jonkinajan* kuluttua se ottaa kierroksia vain kaikkein vittumaisimmasta kritiikistä.

*parhaimmillaankin tällä tarkoitetaan vuosia.

 

[Musta Nuoli]

Helpommalla pääsee kun eroaa tuollaisesta pinnallisen lapsellisesta, itsekkäästä tyttölapsesta ja etsii itselleen aikuisen naisen. Ei tuommoinen ole mitään seurustelua tai parisuhteessa elämistä, jos on täysin toisarvoisessa asemassa ja empatiakyvytön äkäpussi vetää herneen nenään jos ottaa aiheen puheeksi.

Ei tuo tuosta tule parantumaan, ja jos lähtökohta on se, että oma poikaystävä on jonkinlainen "paremman puutteessa"-korvike random-tyttökavereille ja linja on noinkin tyly. Jatkossa tuosta joutuu mitä luultavimmin vain tossun alle ja "kyllä, kulta"-miehimykseksi, joka antaa naisen hyppiä silmille siinä toivossa, ettei tämä taas kerran suuttuisi jostain mitättömästä asiasta.

Tai sitten tiedossa on vain vuosien riitoja benicion ehdottomalla kritiikinantamislinjalla, kunnes vuosien päästä tilanne joko tasaantuu tai sitten sitä huomaa, että eipä ollut vuosien vääntö sen arvoista ja että kuluneiden vuosien aikana sitä olisi joko löytänyt paremman kumppanin tai elänyt vaikka yksinäänkin omassa rauhassaan ja viettänyt aikaa omien kavereittensa kanssa ilman, että joutuu kärvistelemään seuranvietosta syrjäytettynä.

 

[benicio]

Tai sitten tiedossa on vain vuosien riitoja benicion ehdottomalla kritiikinantamislinjalla, kunnes vuosien päästä tilanne joko tasaantuu tai sitten sitä huomaa, että eipä ollut vuosien vääntö sen arvoista ja että kuluneiden vuosien aikana sitä olisi joko löytänyt paremman kumppanin tai elänyt vaikka yksinäänkin omassa rauhassaan ja viettänyt aikaa omien kavereittensa kanssa ilman, että joutuu kärvistelemään seuranvietosta syrjäytettynä.

En tietenkään ehdottanut mitään riitelyä, siihenhän tarvitaan kaksi. Ja costin nainenhan oli muuten "ihana", eikä ollut mitään kavereitten kanssa ajan viettämistä yms estämässä tai muuten skitso, kunhan ei vaan osannut ottaa kritiikkiä vastaan.

Eiköhän ihan jokaisella ole jossain joku parempi, jonka olisi voinut "löytää". Vai uskotko johonkin "toisilleen tarkoitetut"-schaibaan?

Toki ihan dorkaa tuo naisen harrastama dissaus, mutta se on sanottava, että kun vaimon kanssa kuitenkin ollaan aina yhdessä, niin koen että puolison seura vaan huonontaa kavereitten kanssa vietettävän ajan laatua. Koskee kaikkia komboja (minä vaimon ja kavereidensa riesana, vaimo minun ja kavereitteni riesana, kavereitten puolisot riesana yms). Eli Sambovaishan sen tuossa jo sanoikin.

 

[Musta Nuoli]

Eiköhän ihan jokaisella ole jossain joku parempi, jonka olisi voinut "löytää". Vai uskotko johonkin "toisilleen tarkoitetut"-schaibaan?

En usko tuollaiseen, mutta uskon siihen, että jos suhteessa ei ole keskinäistä kunnioitusta riittävästi ja jos jompikumpi tai kumpikin on liian epäkypsä, niin suhteella ei ole välttämättä kauhean kaksinen tulevaisuus.

Monesti nuorten ihmisten pinnallisuus, empatiakyvyttömyys ja itsekeskeisyys kyllä vähenee ajan ja elämänkokemuksen myötä, mutta jos mitään kritiikinsietokykyä ei ole olemassakaan ja kaikki menee elämää suuremmaksi draamaksi, niin sitä täytyy sitten vain miettiä, onko prosessi sen arvoinen.

Jos on ja vuosien sopeutumisen jälkeen tuloksena on tasapainoisempi ja onnellinen liitto, niin se on toki hieno asia. Jos ei, niin ei ole kenenkään mikään pakko elää väkisin parisuhteessa. "Sitä Oikeaa" on turha odottaa, mutta vastapainoksi myöskään "kunhan nyt joku vain on"-asenne ei ole aina hedelmällinen.

Se on yleisesti ottaen totta, että silloin kun mies ja nainen viettävät aikaa omien kavereittensa kanssa, niin siihen ei kannata puolisoa välttämättä mukaan ottaa ollenkaan, mutta jos puoliso nyt on läsnä (vaikkapa siinä sohvalla), niin ei silloin voi omaa kumppania dissata ja jättää ulkopuolelle. Jos nainen haluaa "kikattaa tyttökaverin kanssa", niin kikattakoon sitten jossain muualla.

Samaten tietysti jos mies haluaa rauhassa jorista vaikkapa lätkäjuttuja äijäseurassa ja analysoida joukkueen rosteria, niin silloin ei kannata ottaa parempaa puoliskoa "illanviettoon" kuuntelemaan, ellei puoliso sitten ole itse aiheesta kiinnostunut ja siihen perehtynyt. Mutta jos yhteisestä illanvietosta on kyse, niin silloin puolisoiden pitäisi mielestäni huomioida kavereiden lisäksi myös toisensa aivan kuten arjessakin.

 

[FourForty]

Kiinnostaisi tietää, mitä mieltä te miehet olisitte, jos joku suht tuntematon tyyppi laittaisin facebookissa viestin, jossa kysyisi kahville? Työpaikan ruokalasta olen siis tyypin bongannut, enkä nyt keksi oikein muutakaan tapaa selvittää, onko herra vapailla markkinoilla vai ei. Toisaalta taas joku järjen ääni koittaa sanoa, että facebook-viesti vaikuttaa enemmän tai vähemmän friikiltä tavalta, ja jään kiinni "stalkkauksesta".

Facebook-viesteissä on nykyään se huono puoli, että jos ette ole fb-kavereita eikä teillä ole paljon yhteisiä kavereita, viesti menee Viestit-kansion Muut-alakansioon jota aika harva käyttäjä hoksaa käydä katsomassa. Sinne saapuneista viesteistä ei ilmoiteta käyttäjille samoin kuin muista viesteistä, vaan kansiota pitää itse hoksata käydä vilkuilemassa. Näkisin aika suurena riskinä sen, että kiinnostuksesi kohde ei huomaa tuota yhteydenottoa Facebookin kautta, koska viesti menee tuonne Muut-kansioon.

 

[Hextall]

Facebook-viesteissä on nykyään se huono puoli, että jos ette ole fb-kavereita eikä teillä ole paljon yhteisiä kavereita, viesti menee Viestit-kansion Muut-alakansioon jota aika harva käyttäjä hoksaa käydä katsomassa. Sinne saapuneista viesteistä ei ilmoiteta käyttäjille samoin kuin muista viesteistä, vaan kansiota pitää itse hoksata käydä vilkuilemassa. Näkisin aika suurena riskinä sen, että kiinnostuksesi kohde ei huomaa tuota yhteydenottoa Facebookin kautta, koska viesti menee tuonne Muut-kansioon.

Haha! Tämä olikin hauska vasta nyt tajuta. Muut-kansiossa olikin pari pyyntöä treffeille. Toinen vuodelta 2011 ja toinen elokuulta. En edes tunne tätä toista, mutta ei paha profiilikuva!

 

[costi]

Se on yleisesti ottaen totta, että silloin kun mies ja nainen viettävät aikaa omien kavereittensa kanssa, niin siihen ei kannata puolisoa välttämättä mukaan ottaa ollenkaan, mutta jos puoliso nyt on läsnä (vaikkapa siinä sohvalla), niin ei silloin voi omaa kumppania dissata ja jättää ulkopuolelle. Jos nainen haluaa "kikattaa tyttökaverin kanssa", niin kikattakoon sitten jossain muualla.

Samaten tietysti jos mies haluaa rauhassa jorista vaikkapa lätkäjuttuja äijäseurassa ja analysoida joukkueen rosteria, niin silloin ei kannata ottaa parempaa puoliskoa "illanviettoon" kuuntelemaan, ellei puoliso sitten ole itse aiheesta kiinnostunut ja siihen perehtynyt. Mutta jos yhteisestä illanvietosta on kyse, niin silloin puolisoiden pitäisi mielestäni huomioida kavereiden lisäksi myös toisensa aivan kuten arjessakin.

Olen näistä lainaamistani kappaleista hyvin pitkälti samaa mieltä, että näin sen pitäisi mennä. Tietysti jokainen pari on erilainen ja toisille sopii ajan viettäminen samoissa porukoissa kun toisille taas ei. Itselleni ei kuitenkaan tulisi mieleenkään jättää tyttöystävääni täysin statistiksi kun liikutaan minun kavereideni kanssa.

Tästä tytöstä kyllä välillä huomaa nuoruuden piikkiin meneviä piirteitä kuten itsekkyys tietyissä asioissa, naiivius ja riippuvaisuus muiden mielipiteistä. Kuitenkin kumppanin kunnioittaminen ja huomioiminen parisuhteessa on mielestäni semmoinen asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Ehkä olen itse naiivi tässä asiassa.

 

[Snakster]

Haha! Tämä olikin hauska vasta nyt tajuta. Muut-kansiossa olikin pari pyyntöä treffeille. Toinen vuodelta 2011 ja toinen elokuulta. En edes tunne tätä toista, mutta ei paha profiilikuva!

Minullekin tämä avautui vasta nyt ja saman tien tuli myös asiaa Naisasiat-ketjuun. Muut kansiosta nimittäin löytyi seuraavanlainen viesti:

"Nimeni on Miss Esther, i näki profiilisi tänään ja tuli kiinnostunut sinusta, minä myös haluaisin tietää enemmän, ja jos voit lähettää sähköpostia sähköpostiosoitteeni, annan teille kuvia täällä on minun sähköpostiosoite (estherjoh2 @ yahoo. com) Uskon, että voimme siirtyä täältä! Odotetaan postisi sähköpostiosoitteeni edellä.
Lähetä sähköpostia minulle (estherjoh2 @ yahoo. Com) lisää selitystä.
Kiitos Esther"

Valitettavasti en nyt tällä kertaa aio tarttua täkyyn. Mutta jos JA:n lukijoista joku muu tuntee kiinnostusta, niin ei kun viestiä Miss Estherille.

 

[TQoFE]

Näillä kahden juttuihin ei vaan tunnu olevan mitään asiaa. Kerran olivat menossa baariin erään bändin keikalle ja kysyin voinko lähteä mukaan: "Periaatteessa voit, mutta ei voida luvata, että meidän keskustelut ois semmosia mihin voit osallistua" jepjep.

Yhteisestä sovitusta illanvietosta olen samaa mieltä kanssasi, mutta lainaamassani osiossa en kritiikkiä ymmärrä. Halusit siis tuppautua mukaan jonnekin, minne he olivat sopineet menevänsä kaksin ja kun yllä kuvatulla tavalla hienovaraisesti vihjaistiin, ettei seuraasi kaivata, niin närkästyt ja edellytät silti, että he viihdyttäisivät sinua.

Tulee mieleen eräs tapaus, kun peliä seuraamaan tuppautui kutsumatta erään kaverin puoliso, joka alkoi marista, että onko pakko puhua jääkiekosta koko ajan...

 

[Birchman]

Kerran olivat menossa baariin erään bändin keikalle ja kysyin voinko lähteä mukaan: "Periaatteessa voit, mutta ei voida luvata, että meidän keskustelut ois semmosia mihin voit osallistua" jepjep.

Kyllä se niin on, että ihmiset tarvitsevat sitä omaa aikaa niiden omien kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa on eri jutut kuin puolison kanssa. Piste.

Sekin on ihan turhaa ottaa hernettä nenään tuollaisessa tilanteessa. Pitää luoda sellaiset olosuhteet, että tuollaisena iltana voi joka a) nauttia rauhassa omasta ajasta yksin b) nauttia omasta ajasta omien kavereiden kanssa.

Oon vasta nyt alkanut hahmottaa tätä kokonaisuutta. Joskus nuorempana minun elämä = tyttöystävän elämä. Eikä se niin vaan mene. Kaksi yksilöä on kimpassa, mutta heillä kuuluu silti olla omat menot ja jutut frendiensä kanssa.

 

[Isle of Man]

Kesänkorvilla tuli valiteltua ettei oikein löydy ketään mielenkiintoista naiseläjää ja tuli tehtyä päätös että kesä mennään ihan ns. vaihde vapaalla ja että syksyllä sitten katsellaan naisasioita uudemman kerran.

Kesä oli ja meni ja monta kivaa yötä tuli vietettyä, ei siinä mitään. Kukaan nyt vaan ei varsinaisesti sytyttänyt. Sitten saapui syksy ja vojavoja. Tuli sitten tutustuttua tarkemmin sellaiseen naiseen, jonka kanssa oli tosin jo keväällä pientä sutinaa, mutta itselläni avioero oli vähän turhan tuore ja hänelläkin pitkä suhde oli juuri päättynyt.

Tuossa muutama viikko sitten tuli oltua samoissa pippaloissa ja taas hieman fyysistä kontaktia otettua. Sovittiin kyllä että otetaan ihan rauhassa, katsellen ja eräänlainen hidas lähtö mikä sinänsä sopi hyvin kun asutaan eri kaupungeissa. Mutta ei ole oikein onnistunut. Ja helvetin hyvä niin.

Mahtava fiilis olla taas ensimmäistä kertaa vuoteen oikeasti kiinnostunut jostain toisesta henkilöstä. On kyllä upea tapaus tämä, huumori menee yksiin, kiinnostuksen kohteet ovat sopivan erilaiset mutta silti monilta osin yhtenevät, nainen on kaunis kuin mikä ja seksi helvetin hyvää.

Yleensä naisasioista tulee vain purnattua, mutta pakko se on hehkuttaa kun kerrankin tuntuu niin helvetin hyvältä.

 

[Magenta]

Taidan olla ensimmäistä kertaa elämässäni matkalla suhteeseen, jossa vastapuoli on henkisesti samalla tasolla. Lähes kahden vuoden sinkkuilun ja lukemattomien treffien jälkeen tuntuu kyllä uskomattomalta. Aiemmissa jutuissa tässä sinkkuaikana on aina ollut se fiilis, että taas joutuu näkemään tai että ei vaan onnistu, mutta nyt on täysin erilaista. Päivät näkemättä kuluvat hitaasti ja sitä vaan odottaa kuin joulua kun viimein pääsee vastapuolen kanssa viettämään aikaa. Kesällä en olisi vielä uskonut tätä, mutta nyt oli pakko hehkuttaa kun tuntuu niin perhanan hyvältä.

 

[Jeffrey]

Tullaan nyt sitten synkistelemään kun uhkaa hommat mennä palstalla liian positiiviseksi.

Itsellä nyt karvan vajaa kolme vuotta seurustelua takana ja kaikki perus hommat toimii ihan hyvin. Jotenkin kuitenkin naiseni on täysin empatia kyvytön. Ja minun saamani huomio, läheisyys ja rakkaus on sillä tasolla, että ei sitä kauan mies kestä. Tai minä en ainakaan. Meidän suhteessa alusta asti on seksiä ollut vähemmän kuin itse olisin toivonut. Tähän nyt tietysti aina tottuu, mutta nyt kun on alkanut häviämään sitten ihan kosketukset, halailut ja jopa pikku pusut.

Itse teen valtaosan kotitöistä kotona ihan jo senkin takia, että tykkään tehdä esimerkiksi ruokaa ja kotoa opittuna vaatteiden pesu menee aika rutiinina. Eikä tietenkään tarvitse mainita sitä kenelle koiran ulkoilutusvastuu on kasautunut. Tähän kuluttamani aika on kuitenkin jo jollain tavalla normalisoitunut enkä enää saa kredittiä näistä tekemistäni töistä. Olisi myös erittäin kiva, että minutkin joskus yllätettäisi tai oikeasti minun vuokseni nähtäisi vaivaa. Syystäkin voi mainita, että tuntuu kuin minä olisin hänelle palvelija.

Tänään olin päivällä muutaman tunnin yksin hänen luonaan ennen lähtöä opiskelupaikkakunnalle. Siinä sitten kävin hänen tavaroitaan läpi tunteiden noustessa pintaan ja jollain tavalla uskon vihdoin aloittaneeni eroprosessin tästä. Tietyt paidat, tietyt housut muistutti jostain tapahtumista tai paikoista jossa oltiin yhdessä käyty ja jossa oli tullut vietettyä varsin mahtavaa aikaa keskenämme. Takkia, kelloa ja korua näkyi hyllyiltä jotka olin hänelle lahjaksi ostanut ja tästä tiettyä mielihyvää saanut. Ja tietysti hänen kotinsa ja hänen tuoksunsa.

Oli tarkoitus jo kuluneena viikonloppuna nostaa homma minun osalta pöydälle, mutta neidin oltua varsin kipeä päätin siirtää sitä seuraavaan viikonloppuun kun pääsen taas kotia. Rakkaus, tunteet ja välittäminen ei ole ikinä ollut meidän suhteessa ongelma. Naiseni vain on ollut tietyllä tapaa minua kohtaan niin välinpitämätön ja kylmä, että en usko itsensä edes tiedostaneen asiaa. Vaikka olen siitä monesti hänelle huomauttanut. Aina tekosyitä tekosyiden perään miksi nyt asiat on näin tai näin.

Luulen, että suurin syy hänen kylmyyteen on ollut stressi jota hän ei osaa käsitellä tällähetkellä millään tavalla. Ei löydä sen aiheuttajaa tai miten sen saisi purettua. Kun koulusta alkaa joululoma, alkaa hän stressata joululahjoja, niiden jälkeen uuttavuotta jne jne. Se kehä on sitten lopulta loputon eikä mulla ole avaimia sen aukaisemiseen, varsinkaan kun hän ei edes yritä avautua.

Varmasti iso syy hänen käytökseensä on ollut hänen edellinen pitkä suhteensa. Siinä mies petti (tai avokkini ainakin näin luulee) ja oli ilmeisen kontrolloiva. Jotenkin avokkini ei varmasti ole vielä päässyt tästä yli. Pelkää uutta sydämmen särkymistä ja loukatuksi tuloa eikä siksi anna suhteelle kaikkeaan, sekä on ottanut nyt sitten miehiä ehkä jo liiankin läheiseksi osaksi elämäänsä, tietysti nykyinen sosiaalinen media mahdollistaa ihmisen loukkaamisen ilman sen läheisempää kanssakäymistä. Ei ainakaan ole siis pystynyt käsittelemään menneitä niinkuin niitä olisi pitänyt. Tämä on kuitenkin asia jonka odotin tasoittuvan ajan kanssa. Nyt on siis vuosia kolme takana ja itselläni alkaa tulla se raja vastaan jossa on pakko alkaa kuuntelemaan enemmän itseään. Ja tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen enemmän itsensä kannalta.

Valtava harmi tämä nyt jo melko varmalta näyttävä ero on. Kuitenkin omasta puolestani voin hyvillä mielin todeta, että kaikkeni yritin ja suhteelle annoin. Tässä on kuitenkin menty jo niin pitkään lisäajalla, että jossain vaiheessa vaan se usko hiipuu.

Lopullinen ero tulee kuitenkin olemaan varmasti tuskainen ja pitkä. Meillä oli pariskuntana ihan helvetisti potentiaalia, yhteisiä unelmia ja ennenkaikkea elettiin myös helvetin hyviä aikoja. Kai se kuitenkin pitää jossain vaiheessa tunnustaa tosiasiat: jos ei toimi niin ei toimi. Lisäksi vittumaisinta tässä tilanteessa on se, että tiedän että meidän tarina ei lopu siihen eroon. Varmahan ei voi koskaan olla, mutta tietty elämä ja kokeminen voisi jopa tehdä hänestä loistavan naisen. Tällähetkellä hän ehkä kuvittelee olevansa, mutta selvästikkään ei ainakaan minulle.

 

[Worrell]

Olen tässä kuukauden päivät tapaillut erään naisen kanssa. Meillä menee ihan mukavasti kahdestaan ja ongelmia ei ole ollut. Asiat on parisuhteen osalta kaikin puolin ihan mallillaan. Yksi asia tosin vituttaa.

Nimittäin tämä nainen on sitten alkanut internetin ihmeellisen maailman välityksellä tutustumaan yhteen naispuoleiseen kaveriini, jonka miehen kanssa olemme myös olleet kavereita vuosikaudet. Tämä tutustuminen lähti siitä, kun menin ohimennen mainitsemaan, että voitaisiin joskus ohimennen käydä näillä ko. kavereillani kylässä. Syyt miksi tämä asia minua ärsyttää ovat suhteellisen yksinkertaiset. Ensimmäiseksi, minulla on mielenterveysongelmia, joista tämä tapailemani nainen sekä kaverini toki tietävät. Mutta ihan varmasti tämä naispuoleinen kaverini ottaa nämä minun asiani naiseni kanssa keskustelun aiheeksi. Olen naiselleni kertonut aikalailla suoraan menneisyydestäni ja tilanteestani, mutta silti. Siitä vasta riemu repeää, jos jotain minulle erittäin arkaa asiaa levitetään selkäni takana ja mikäli siitä seuraa draamaa. Toinen asia on se, että kun tässä kuitenkin vasta ollaan ns. seurusteltu vain kuukauden päivät, niin hivenen on pelko perseessä, että jos suhteesta ei tulekkaan mitään ja nämä kaksi ystävystyvät, niin joudun tätä tapailemaani naista katsella sitten jatkossakin.

Mielenkiintoista tässä hommassa on myös se, kun naiseni kertoi, että hänen eräs kaverinsa oli pyytänyt minua ja häntä yhdessä kylään, niin tämä oli sanonut hänelle, ettei me olla vielä ihan sillä tasolla. Ja sitten päättää tutustua netissä minun kaveriini etukäteen, jos/kun joskus mennään heidän luona käymään. Tämä on taas jotain naisten ah-niin-ihanaa logiikkaa. Ei tainnut yhtään ajatella, että mitä minä olen tuosta asiasta mieltä.

Vittu sentään.

 

[Tadu]

Toinen asia on se, että kun tässä kuitenkin vasta ollaan ns. seurusteltu vain kuukauden päivät, niin hivenen on pelko perseessä, että jos suhteesta ei tulekkaan mitään ja nämä kaksi ystävystyvät, niin joudun tätä tapailemaani naista katsella sitten jatkossakin.

Vittu sentään.

Tuskinpa nyt kannattaa vittuuntua JOS juttunne ei toimikaan, tai JOS selkäsi takana arkoja asioita puhutaan. Tunne vitutusta silloin jos noin tapahtuu, älä etukäteen tai pilaat vain suhteenne ja oman mielesi.

 

[Worrell]

Tuskinpa nyt kannattaa vittuuntua JOS juttunne ei toimikaan, tai JOS selkäsi takana arkoja asioita puhutaan. Tunne vitutusta silloin jos noin tapahtuu, älä etukäteen tai pilaat vain suhteenne ja oman mielesi.

Tämä on totta ja eniten minua vituttaakin tuo viimeisessä kappaleessa kertomani asia. Nainen siis kokee, ettei ole valmis tapailemaan yhdessä kavereita ja silti menee samantien tutustumaan kavereihini netitse, kun vähänkin tulee puhe, että joskus voitaisiin heitä tavata. Ei aukene tuo logiikka ollenkaan, että ollaan sitä mieltä ettei olla vielä siellä asteella, mutta kuitenkin... En käsitä.

 

[Jeffrey]

Tämä on totta ja eniten minua vituttaakin tuo viimeisessä kappaleessa kertomani asia. Nainen siis kokee, ettei ole valmis tapailemaan yhdessä kavereita ja silti menee samantien tutustumaan kavereihini netitse, kun vähänkin tulee puhe, että joskus voitaisiin heitä tavata. Ei aukene tuo logiikka ollenkaan, että ollaan sitä mieltä ettei olla vielä siellä asteella, mutta kuitenkin... En käsitä.

Arvon Worrell, nyt et näe metsää puilta. Naisesi todennäköisesti olisi ihan valmis näkemään sinun kavereitasi, mutta ei ole vielä valmis esittelemään sinua hänen kavereillee. Ero on yö ja päivä. Sama kun teinipoikana uskallauduit aikaisemmin tytön luokse kylään, kun että esittelit tytön vanhemmillesi.

Noin alkuvaiheessa suhdetta ajatellaan sitä, että ei esitellä vielä omille kavereille jos ei hommasta tulekkaan mitään. Sillon ei tartte sitten kavereille selitellä mitään miksi et enää näekkään Worrelia vaikka se vaikutti niin mukavalta. Toinen homma on se, että nainen haluaa varmistua sinusta, että vaikutat kaverin mielestä mukavalta. Mikäli nainen tutustuu sinun kavereihin ja jutusta ei tulekkaan mitään niin naisen ei tarvitse kohdata tuota tilannetta. Voi vain yksinkertaisesti olla enää näkemättä kyseisiä henkilöitä.

Anna palaa vaan. Yleinsä ihmiset haluavat tutustua ensin vastapuolen lähipiiriin ja esittelee sitten vasta omalleen.

 

[Worrell]

Anna palaa vaan. Yleinsä ihmiset haluavat tutustua ensin vastapuolen lähipiiriin ja esittelee sitten vasta omalleen.

Hyvää pohdintaa nimimerkki Jeffreyltä. Taitaa se tosiaan olla niin, että hän haluaa vain ensin haistella ilmapiiriä kuin, että päätä pahkaa esittelisi minua omille kavereilleen. Turhaa ylireagointia meikäläiseltä ehkä joo. Helposti, kun yksin katsoo asiaa vain yhdeltä kantilta ensin. Turhaapa tuota stressaamaan, kun muuten meillä menee todella hyvin.