Naisasiat

[tant gredulin]

Näin vanhemman daamin näkökulmasta olet a) joko tehnyt tyttöystävästäsi itsellesi 'äidin' tai b) tyttöystäväsi on tehnyt sinusta itselleen 'lapsen' :)

Kuvaamasi ei kuulosta kahden tasavertaisen aikuisen ihmisen suhteelta.

 

[Vanha Len]

edit. Nyt alkoi sitten se syyttely. Koko ajan tulee viestiä, ja mun perhekin saa siitä osansa. On kuulemma ollut niin kusipäitä häntä kohtaan. Ja mun takia luopui silloin omasta kämpästään. Sanoi vielä et Vittu että vihaa mua. Eipä ainakaan helpota olotilaa ei....

Eikös sulla ollut tarkoitus tämä suhde katkaista? Unelmatilanne näissä olisikin se, että mitään draamaa ei synny ja erot tapahtuisivat sulassa sovussa. Sitten tulevaisuudessa voitaisiin olla vielä hyviä ystäviä. Mutta kun näin se ei vaan mene.

Ajattele positiivisesti. Nyt on kissa nostettu pöydälle ja tuo suunnittelemasi prosessi käynnistynyt. Nyt annat virran viedä ja kesällä huomaat kun uudet tuulet jälleen puhaltavat.

 

[Trenchtown]

Nyt annat virran viedä ja kesällä huomaat kun uudet tuulet jälleen puhaltavat.

Juuri näin. Palstaveli Vanha Len antoi meikäläiselle ihan livenä samansuuntaisia ohjeita ollessani omalla tavallani ahtaassa paikassa. Ja Len, se sun omasta elämästäsi antama esimerkki oli loppujen lopuksi aika hyvä. Se sai tajuamaan, että kyllä tämä tästä, antaa vaan virran viedä ja kas, onni lymyili kulman takana.

Iibor, älä lannistu, vaikka tilanne olisikin ahdistava ja nihkeä. Aurinko nousee huomennakin, niin kuin se teki tänäänkin. Kohta on kesä, lämmin ja ihanat naiset rannalla. Nöyrästi päin pistimiä vain!

*edit*

edit. Nyt alkoi sitten se syyttely. Koko ajan tulee viestiä, ja mun perhekin saa siitä osansa. On kuulemma ollut niin kusipäitä häntä kohtaan. Ja mun takia luopui silloin omasta kämpästään. Sanoi vielä et Vittu että vihaa mua. Eipä ainakaan helpota olotilaa ei....

Pyydä neitiä suksimaan vittuun elämästäsi. Vaihda puhelinnumeroa, äläkä ota ämmään yhteyttä. En tunne sua, mutta tuollaista en usko sinun ansaitsevan. Kyllä sä osaat asiasi hoitaa ilman tuollaista syyllistävää, alistavaa ja lannistavaa sihteeriämmääkin.

*edit2*

Unelmatilanne näissä olisikin se, että mitään draamaa ei synny ja erot tapahtuisivat sulassa sovussa. Sitten tulevaisuudessa voitaisiin olla vielä hyviä ystäviä. Mutta kun näin se ei vaan mene.

Pakko vielä kirjoittaa tämäkin. Nimittäin ainakin omassa tapauksessani noin se vaan meni, ainakin toistaiseksi. Exän kanssa ollaan hyvissä kaveriväleissä ja tämä uusi nainen, jonka Len silloin näkikin, on hänkin exäni kanssa kaveria. Tiedän, ettei se todellakaan yleensä näin mene, mutta nyt meni.

Edelleen, kiitos Len esimerkistä omasta elämästäsi. Se valoi tarpeellista uskoa tämän uuden suhteen alkukiihdytykseen.

 

[AnaKonda]

Ei ollut otteluseurantaa ei, eikä laukaisukarttaa...


Nyt tuntuu siltä, ettei meidän suhteella tosiaan ole enää tulevaisuutta. Tyttöystäväni lähti vain melkein mitään sanomatta kävelemään omaa tahtiaan pysäkille, sanoen vain "Hoida sitte ite velkas, ihan sama". Kuulin, että viimeinen sana hukkui johonkin matkalle, itkun tehdessä tuloaan. Ilmeisesti tuli niin puun takaa. Itsekin romahdin tultuani koirien kanssa ulkoota. Mietin vain, että mitä olen tehnyt ja olen satuttanut todella pahasti todella hienoa ihmistä, joka on auttanut minua vain hyvää hyvyyttään. Tällä hetkellä tuntuu tosi pahalta, toivottavasti menee ohi....

edit. Nyt alkoi sitten se syyttely. Koko ajan tulee viestiä, ja mun perhekin saa siitä osansa. On kuulemma ollut niin kusipäitä häntä kohtaan. Ja mun takia luopui silloin omasta kämpästään. Sanoi vielä et Vittu että vihaa mua. Eipä ainakaan helpota olotilaa ei....

Lainaan vain osan tekstistä, tämä on kuin ilmetty tilanne omasta parisuhteestani. Kun ensimmäisen kerran puhuin haluavani erota, ensireaktio oli tuo tyrmistys, exän reaktio oli "tuo ihminen haluaakin eroon minusta, se ei välitä minusta, olen paha ja inhottava ihminen" -tyyppinen. Tämän jälkeen alkoi syyttely, minua syytettiin jälleen kaikista tekemistäni virheistä, johon kuului myös raha-asiat. Kun tilanteen antoi rauhoittua hetken, niin asioista pystyttiin myös järjellisesti puhumaan. Joten anna tilanteen rauhoittua ja tyttöystävällesi aikaa miettiä aisaa. Hänelle asia tuli ilmeisesti vähän puun takaa. Rauhoita omakin mielesi, ja puhukaa sitten kun tilanne sen sallii. Kiukkuisena näistä asioista ei kannata puhua, sillä se menee pelkäksi raivoamiseksi, eikä asioiden ydin tule koskaan esille.

 

[Leon]

Sivustakatsojana näyttää siltä, että iibor teki oikean ratkaisun ottaessaan asian esille. Ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta tuollaiselta pohjalta. Jos tuosta nyt avautuu keskusteluyhteys ja yhtäkkiä huomaattekin, että haluatte vielä katsoa tilanteen uudelleen, niin sekin on jo pieni voitto. Voihan olla, että löydätte toisistanne ja itsestänne uusia puolia, jotka pistävät asiat uuteen valoon. Ainakin olette yrittäneet, ettekä hautoneet asiaa hiljaa itseksenne. Jos taas homma päättyy ilman suurta dramatiikkaa nyt ja tässä, niin se oli vain asia, jonka piti tapahtua. Parempi ennemmin kuin myöhemmin.

Tottakai se tuntuu nyt pahalta puolin ja toisin. Uskon kuitenkin vakaasti, että molemmat ovat tajunneet homman mahdottomuuden nykymeiningillä.

 

[TQoFE]

Äsken tuli viestiä, jossa hän ihan suoraan epäili, että siellä laivalla on jotain sattunut, joka on ajanut mut tähän pisteeseen. Kysyi, että nukuinko varmasti omassa hytissä....

Naisen vaistoa ei koskaan pidä aliarvioida. Jos mogaat, 99,9 prosentin todennäköisyydellä nainen saa tietää siitä, tai vähintäänkin vaistoaa sen =)

 

[Cemetery Gates]

Nyt alkoi sitten se syyttely. Koko ajan tulee viestiä, ja mun perhekin saa siitä osansa. On kuulemma ollut niin kusipäitä häntä kohtaan. Ja mun takia luopui silloin omasta kämpästään. Sanoi vielä et Vittu että vihaa mua. Eipä ainakaan helpota olotilaa ei....

Väistämättä tulee mieleen noista viesteistä, että mitenkähän mahtaa olla kyseisen neidon itsetunnon laita? Kunpa sitä osaisi tulkita naista riittävästi tietääkseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, siis varsinkin ihastuneena, että onko hänellä ongelmia itsetuntonsa kanssa. Ei enää jaksaisi yhtäkään tunnevammaista itsesyytösten mestaria.

 

[Vanha Len]

Pakko vielä kirjoittaa tämäkin. Nimittäin ainakin omassa tapauksessani noin se vaan meni, ainakin toistaiseksi. Exän kanssa ollaan hyvissä kaveriväleissä ja tämä uusi nainen, jonka Len silloin näkikin, on hänkin exäni kanssa kaveria. Tiedän, ettei se todellakaan yleensä näin mene, mutta nyt meni.

Edelleen, kiitos Len esimerkistä omasta elämästäsi. Se valoi tarpeellista uskoa tämän uuden suhteen alkukiihdytykseen.

Juu niin mä muistankin, että mitään kitkaa ei teillä ollut näissä suhdekuvioissa keskenään. Aika harvinaista mutta tässäkin tapauksessa poikkeus vahvisti säännön.

Eikä mitään kiittämisiä. Mä piipahdan joku päivä mokalla sun luona. Keitä sä kahvit niin mä tuon viinerit.

 

[Leon]

Eikä mitään kiittämisiä. Mä piipahdan joku päivä mokalla sun luona. Keitä sä kahvit niin mä tuon viinerit.

Ja heti päiväkahveille vonkaamassa, kun jannu on vapaalla jalalla.

 

[Vanha Len]

Ja heti päiväkahveille vonkaamassa, kun jannu on vapaalla jalalla.

Oliko noin läpinäkyvää tää suunnitelma? Nimimerkki Trenschtown on meikäläisen kyllä jo nähnyt eli luotan siihen, että suhdetta ei synny. Ja onhan hänellä nyt käsittääkseni aivan ihana babe eli ei mitään saumaa.

 

[palle fontän]

Itsekin joskus ollut vastaanottamassa tuollaista tekstiviestipurkausta. Poistin kaikki viestit lukematta ensimmäisten jälkeen ja kerroin juttelevani vain kasvotusten. Yleensä noissa viesteissä ei ole järkevää sisältöä kuin nimeksi ja paljon sellaista, joka kannattaisi jättää sanomatta.

 

[Ted Raikas]

No saatana joo, en ollut uskoa silmiäni kun tuon näin, mistä se vetää just ton "Nukuitko omassa hytissä?" siihen. Naisen vaisto perkele. No, pysyn kuitenkin toistaiseksi hiljaa siitä kuka nukku kenenkin hytissä.

No, tämä kissan nostamisesi pöydälle sattui nyt näin pikaisesti tuon laivareissun jälkeen, joten fiksun ihmisen on helppo laskea 1+1 yhteen. Tilanne olisi ehkä ollut eri, jos olisit odotellut kuukausia ja sitten jonkin tietyn seikan vuoksi ottanut asian esille, ei kenties olisi tullut mitään arvailuja yhden satunnaisen risteilyn suhteen. No tehty on tehty ja kaiken luetun perusteella olet lähtenyt tekemään asioita oikein, ihan noin oman elämäsi kannalta, kuten moni muukin on sanonut. Se kuuluu sinulle ja vain sinulle ja sinulla on oikeus odottaa parisuhteelta tiettyjä tasavertaisia asioita ja lämpöä. Ajan mittaan ilman sellaista ihminen joko alistuu ja kadottaa kaiken kyvyn sellaisen kokemiseen ja hakemiseen ja tyytyy siihen mitä saa, tai alkaa ravaamaan vieraissa minkä ehtii. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kauhean mukava.

Joku taisi tuolla sanoa, että ei ne erot ole useinkaan siistejä ja mutkattomia ja välit voi katketa kokonaan tai pitkäksikin aikaa. Itselläni on ollut (ehkä) tuuria ja välit on säilyneet varsin hyvinä, jos nyt ei erityisen läheisinä kuitenkaan, eikä ystävyydestä voida sillä tapaa enää puhua. Sen verran ison jäljen jättää mieleen jos on puolisentoista vuottakin yhdessä jonkun ihmisen kanssa.

 

[Snakster]

Mietin vain, että mitä olen tehnyt ja olen satuttanut todella pahasti todella hienoa ihmistä, joka on auttanut minua vain hyvää hyvyyttään.

Sen verran on kyllä pakko lipsauttaa varmana tietona, että ei kukaan auta toista hyvää hyvyyttään paitsi silloin, kun kyseessä on joku vastikkeeton hyväntekeväisyys esim. haitilaisten hyväksi. Kaikki - korostan kaikki - parisuhteessa tapahtuvat eleet ja teot tähtääväät yksilön oman onnellisuuden lisäämiseen ja ovat siis lähtökohtaisesti itsekkäitä. Jos nainen on auttanut sinua raha-asioissasi, hän on tehnyt sen vain ja ainoastaan peliteoreettisista lähtökohdista tähtäimenään oman onnellisuutensa lisääminen. Tämä onnellisuus sitten itse kullakin voi lisääntyä mitä häiriintyneimmistä syistä, tässä tapauksessa vaikkapa henkisen yliotteen saamisesta.

Mutta siis missään tapauksessa nyt ei ole syytä surkutella sitä, että olisit jotenkin satuttanut erityisen jaloa yksilöä. Nyt mietit, miten itse olisit elämässäsi onnellisin. Niin tekevät kaikki muutkin.

 

[Dynamo]

Itsekin romahdin tultuani koirien kanssa ulkoota. Mietin vain, että mitä olen tehnyt ja olen satuttanut todella pahasti todella hienoa ihmistä, joka on auttanut minua vain hyvää hyvyyttään. Tällä hetkellä tuntuu tosi pahalta, toivottavasti menee ohi....

Varmasti tuntuu pahalta, eikä tuohon haavaan ole mitään pikalaastaria olemassa. Kyllä se aikaa ottaa.

Jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa vertauskuvallisesti että on elämässä pyytänyt, saanut ja juonut maljansa aina täytenä. Sekä katkerat että makeat asiat. Tietenkään niillä huonoilla hetkillä, kun on se katkera malja edessä juotavanaan, ei tietoisuus myöhemmistä paremmista ajoista paljoa helpota.

Kyllä se siitä, ajan kanssa. Lääkkeeksi sopivassa suhteessa yksinoloa, kavereita, töitä, harrastuksia, fyysistä rasitusta ja lepoa. Itse olen kokenut kavereille avautumisen helpottaneen asioita. [Kai tämä Jatkoaikakin käy, paremman puuttessa, mutta kaveri, joka tuntee sut vuosien takaa varmaankin osaa paremmin valita sanansa...]

 

[hanu]

Sen verran on kyllä pakko lipsauttaa varmana tietona, että ei kukaan auta toista hyvää hyvyyttään paitsi silloin, kun kyseessä on joku vastikkeeton hyväntekeväisyys esim. haitilaisten hyväksi. Kaikki - korostan kaikki - parisuhteessa tapahtuvat eleet ja teot tähtääväät yksilön oman onnellisuuden lisäämiseen ja ovat siis lähtökohtaisesti itsekkäitä. Jos nainen on auttanut sinua raha-asioissasi, hän on tehnyt sen vain ja ainoastaan peliteoreettisista lähtökohdista tähtäimenään oman onnellisuutensa lisääminen. Tämä onnellisuus sitten itse kullakin voi lisääntyä mitä häiriintyneimmistä syistä, tässä tapauksessa vaikkapa henkisen yliotteen saamisesta.

Mutta siis missään tapauksessa nyt ei ole syytä surkutella sitä, että olisit jotenkin satuttanut erityisen jaloa yksilöä. Nyt mietit, miten itse olisit elämässäsi onnellisin. Niin tekevät kaikki muutkin.

Tähän pitää kyllä sanoa jyrkkä ei. Väittäisin näin 31 avioliittovuoden jälkeen, että meillä on taatusti useita tilanteita, joissa ei kyllä oma etu ole ollut edes mielessä, kun puolison parasta on mietitty pikemminkin päinvastoin. Molemmin päin. Vitun peliteoriat. Kyllä minä ainakin kuvittelen tehneeni paljonkin päätöksiä ihan puolisoni parasta tai onnellisuutta ajatellen. Ehkä asiaan vaikutta sekin, että vieläkin rakastan tuota naista tuossa toisella puolella sänkyä. Ehkä erilailla kuin 35v. sitten, mutta kuitenkin.

Nyt kuitenkin peliteorian mukaisesti voisin mennä panemaan, kun tein chiken gordon bleuta ja cous cousia kun emäntä teki duunia tässä koneella.

t. hanu

 

[Tornilepakko]

Menee niin vitun putkeen, että on pakko avautua.

Tässä viimeisen vuoden sisällä (joskus vuosi sitten taisin itseasiassa tähän ketjuun kirjoittaakin) on tapahtunut vähän kaikenlaista ja kaikenlaisten tyyppien kanssa on tullut säädettyäkin, mutta nyt musta on tullut ihan nössö.

Tutustuin yhteen naiseen, kun oltiin tekemässä samaa musiikkiprojektia loppuvuodesta. Homma eteni lähinnä tutustumistasolla prokkiksen aikana, sillä mitään sen syvällisempää keskustelua ei ehditty hektisen aikataulun takia virittelemään. Jokin siinä tytössä silti viehätti, ja jatkoin jutun vääntämistä vielä kyseisen projektin päätyttyä. Joululomalla olikin aikaa jutella kunnolla, ja taisin vähän ihastua tähän tyttöön. Käytännössä istuskelin yöt ja päivät läppäri sylissä tai puhelin korvalla keskustelemassa kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä.

Joskus määrittelin itselleni, että täydellinen nainen olisi "munaa" omaava mimmi, joka pitäisi meikäläisenkin tavallaan aisoissa. Nimenomaan jonkun, joka vähän pitää huolta, muttei silti holhoa tai hyysää. Ja myös niin, että koko suhde olisi terveellä toisen kunnioittamiseen, arvostamiseen ja välittämiseen perustuvalla pohjalla. Silloin pystyisi kirjaimellisesti olemaan toisen kanssa niin, etteivät pikkujutut koko aikaa häiritse.

No, aikaisemmat seurustelut ovat lähinnä olleet - nyt kun jälkiviisasti ajattelee - aikalailla päinvastaisia tuohon "määritelmään" verrattuna. Pelkkää pinnallista uudestaan ihastumista ja hengailua kunnes alkaa pikkuhiljaa käydä aika pitkäksi.

Tämänhetkisen naisen kanssa homma lähti hitaasti liikkeelle, eikä kummallakaan ollut kiire minnekään. Ajan mittaan kuitenkin tästä mimmistä alkoi kuoriutua nuo "kriteerit" prikulleen täyttävä. Eniten minua varmaankin ulkonäön lisäksi viehätti se, että tyttö osoittautui fiksuksi ja nopeaälyiseksi. Normaalin "aha" -reaktion sijasta tämä mimmi pisti nopeasti samalla mitalla takaisin, ja muutamaan otteeseen onnistui viemään meikäläistä niin totaalisen kuutamolle, että ei voinut kuin ihailla. Vaikka hetken kerkesin jo epäillä, kuitenkaan molemminpuolinen toisen "testaaminen" ei ollut millään muotoa pahaa tarkoittavaa. Myöhemmin sitten vielä varmisteltiin toistemme fiiliksiä, ja nehän natsasivat. Ei voi kuin sanoa, että kyllä muutaman kuukauden mittainen kissa-hiiri -leikki kannatta.

Tämän ihmisen kanssa on helpompaa olla kuin kenenkään muun. Fiilis on turvallinen (tuntuupahan nössöltä olla samaan aikaan mies ja sanoa tämä), eikä tarvitse esittää mitään. Voi olla ihan rauhassa oma itsensä. Olin viime sunnuntaina käymässä tällä mimmillä ja tunsin itseni jostain syystä onnellisemmaksi kuin hyvin pitkään aikaan. Kummallista, miten näinkin ylisosiaaliselta ihmiseltä onnistui olla lähemmäs neljä tuntia käytännössä liikkumatta ja sanomatta mitään. Tuntui vain niin hyvältä, kun toinen semitorkkuu sylissä, ja sanoo, että tässä on turvallista olla ja painautuu vielä vähän lähemmäksi.

Joku sanoisi, että nämä ovat rakastumisen oireita, ja veikkaan että se joku on ihan oikeassa. Jos tässä ei loppujen lopuksi käykään hyvin, niin sitten joutuu keräilemään hetken pidempään. Mutta mitä väliä - nautin siitä mitä mulla nyt on.

 

[BOL]

Sen verran on kyllä pakko lipsauttaa varmana tietona, että ei kukaan auta toista hyvää hyvyyttään paitsi silloin, kun kyseessä on joku vastikkeeton hyväntekeväisyys esim. haitilaisten hyväksi. Kaikki - korostan kaikki - parisuhteessa tapahtuvat eleet ja teot tähtääväät yksilön oman onnellisuuden lisäämiseen ja ovat siis lähtökohtaisesti itsekkäitä.

Tästä vahvasti eri mieltä. Ja koskee ylipäänsä mitä tahansa ihmissuhteita. Uskallan sanoa, että viikottain tulee tehtyä jotain, mistä ei itse hyödy yhtään millään tavalla. Päinvastoin, ehkä aiheuttaa enemmänkin vaivaa. Mutta jos se hyödyttää tai helpottaa jollakin tavalla toista, itselle rakasta ja tärkeää ihmistä, niin kyllähän kaikenlaista tulee tehtyä. Ja kun se on molemminpuolista, uskoisin sen vaikuttavan koko suhteen laatuun. Sitä kai voisi sanoa eräänlaiseksi toisten ihmisten huomioon ottamiseksi.

Millähän tavalla tällä Snaksterin logiikalla minä hyödyn siitä, että esim. pesen mieheni pyykit? Tai vaikkapa nakkikastiketta laittaessani pilkon myös hänen arvioidun osuutensa nakeista? Tai jos vaikkapa mieheni tankkaa autoni huomattuaan bensan olevan lopussa (ja kyllä, osaan tankata sen myös itse)?

 

[Snakster]

Tähän pitää kyllä sanoa jyrkkä ei. Väittäisin näin 31 avioliittovuoden jälkeen, että meillä on taatusti useita tilanteita, joissa ei kyllä oma etu ole ollut edes mielessä, kun puolison parasta on mietitty pikemminkin päinvastoin. Molemmin päin. Vitun peliteoriat. Kyllä minä ainakin kuvittelen tehneeni paljonkin päätöksiä ihan puolisoni parasta tai onnellisuutta ajatellen. Ehkä asiaan vaikutta sekin, että vieläkin rakastan tuota naista tuossa toisella puolella sänkyä. Ehkä erilailla kuin 35v. sitten, mutta kuitenkin.

Niin, tietysti asian voi ajatella myös niin, että toisen parhaan ajattelu tähtää sekin nimenomaan oman onnellisuuden lisäämiseen. Kun rakastettu ihminen voi hyvin, on itselläkin hyvä olla.

 

[Snakster]

Millähän tavalla tällä Snaksterin logiikalla minä hyödyn siitä, että esim. pesen mieheni pyykit? Tai vaikkapa nakkikastiketta laittaessani pilkon myös hänen arvioidun osuutensa nakeista? Tai jos vaikkapa mieheni tankkaa autoni huomattuaan bensan olevan lopussa (ja kyllä, osaan tankata sen myös itse)?

Hyödyt tästä nimenomaan niin, että kun teet kaiken tuon, niin homma toimii jouhevasti ja elämä luistaa. Vai väitätkö, että oma onnellisuutesi lisääntyisi enemmän, jos jättäisit nuo asiat tekemättä? Väittäisin, että siitä seuraisi sinulle itsellesikin hammasten kiristelyä lisääntyvissä määrin.

On jopa väitetty, että ihmisen jokainen teko ja valinta ja on lähtökohdiltaan itsekäs ja tähtää siihen, että itsellä olisi mahdollisimman hyvä ja onnellinen elämä.

 

[julle-jr]

Tähän pitää kyllä sanoa jyrkkä ei. Väittäisin näin 31 avioliittovuoden jälkeen, että meillä on taatusti useita tilanteita, joissa ei kyllä oma etu ole ollut edes mielessä, kun puolison parasta on mietitty pikemminkin päinvastoin. Molemmin päin. Vitun peliteoriat. Kyllä minä ainakin kuvittelen tehneeni paljonkin päätöksiä ihan puolisoni parasta tai onnellisuutta ajatellen. Ehkä asiaan vaikutta sekin, että vieläkin rakastan tuota naista tuossa toisella puolella sänkyä. Ehkä erilailla kuin 35v. sitten, mutta kuitenkin.

Kyllä Snaksterilla ihan hyvä pointti oli. Kaikki eivät vain osanneet ajatella asiaa riittävän pitkälle. Jos välittää jostain toisesta ihmisestä, silloin HALUAA tehdä asioita, jotka ovat hyväksi ihmiselle josta välittää. Siis ihminen tulee loppupeleissä tyydyttäneeksi omaa HALUAAN ajatellessaan läheisensä parasta ja toimimalla siten, että läheisellä olisi hyvä olla. Paha mielihän siitä tulee itselle, jos ei auta puolisoaan, kun taas auttamisesta ja puolison fiiliksen parantamisesta tulee itsellekin hyvä olo. Kyse on siis välillisesti oman hyvän olon lisäämisestä, tämä vain tehdään lisäämällä puolison tai muun läheisen hyvää oloa. Ja normaalisti käyttäytyvä ihminen on mukava vastavuoroisesti niille ihmisille jotka ovat hänelle mukavia. On siis oletettavissa, että ns. hyvät teot tulevat takaisin, kenties korkojen kera.

Sama pätee esimerkiksi äidin toimintaan lastensa parhaaksi. Hänelle tulee itselleen hyvä olo ajatellessaan lastensa etua, joten hän HALUAA toimia lastensa parhaaksi. Normaalille äidille tulee paha olo, jos hän ei toimi lastensa parhaaksi, vaan ajattelee ensin omaa välitöntä etuaan. Tämän takia hän EI HALUA ajatella omaa etuaan jossakin yksittäisessä valinnassa. Jos äiti vaikkapa kuolee lastensa puolesta, hän voi tehdä sen esimerkiksi siksi, että ei voisi kuitenkaan elää itsensä kanssa mikäli antaisi lastensa kuolla hänen puolestaan. Itsesyytös olisi niin kovaa, että on paljon järkevämpi valinta kuolla itse kuin antaa lasten kuolla. Tällöin äiti pääsee itse huomattavasti helpommalla. Lapsensa uhrannut äiti mahdollisesti päätyisi joka tapauksessa itsemurhaan, koska ei pystyisi antamaan itselleen anteeksi. Sen takia on parempi vaihtoehto antaa lasten elää ja kuolla itse onnellisena tietäessään, että pystyy auttamaan lapsiaan, mitä on aina HALUNNUTKIN elämässään tehdä enemmän kuin mitään muuta.

Tässä minun teoriani asiasta :)

 

[Creed Bratton]

En itse tiedä enää mitä pitäisi ajatella. Yön yli nukuttuani tuntuu että haluaisin keskustella hänen kanssa asiat halki, ja lopulta antaa uuden mahdollisuuden. Tiedän, kuulostaa aikamoiselt tuuliviiri toiminnalta, mutta olen oikeasti vähän sekaisin nyt mun tunteista.

No kaikkihan riippuu itsestäsi, että löytyykö sitä mielenkiintoa jatkaa hänen kanssaan, tykkäätkö hänestä? Ja tärkein että rakastatko häntä? Jos pystyt itsellesi vastaamaan kaikkiin kyllä, niin sitten kannattaa harkita uudelleen, mutta pelkästä säälistä sen takia, että nainen sattuu tykkäämään susta, mutta oma kiinnostus ei ole läheskään vastaavaa, niin en suosittelisi jatkamaan parisuhdetta.

 

[fiftyeight]

Neljästä kuuteen viikkoa. Se näyttää naisen luonnon. Viikko, pari menee tsempatessa ja pari viikkoa teeskennellessä, sitten koittaa arki ja karu totuus. Sen kun/jos pääsette yhdessä yli, voi homma toimiakin. Nyt pallo taitaa olla sulla, iibor.

 

[jussi_j]

... Tiedän, kuulostaa aikamoiselt tuuliviiri toiminnalta, mutta olen oikeasti vähän sekaisin nyt mun tunteista.

Itse kun olen jo yhden yli 10v suhteen kitunut ja nyt toisessa hyvin toimivassa suhteessa voisin tarjota kokemuksen syvää rintaäänta avuksi ja ehdottomaksi totuudeksi.

Aika usein olen nykyisen naiseni kanssa keskustellut, ihan ajan kuluksi, että mikä siinä ekassa meni perseelleen. No ei siinä mitään epäselvää ole kummallakaan, keskusteluyhteys ei toiminut ja aito arvostus puuttui. Kun keskusteluyhteys puuttu, siitä seuraa pelkkää kasaantuvaa paskaa jatkossa, mutta kun se toimii, niin se parantaa ihan helvetisti. Vaikka pari olisi kuinka luotu toisilleen, ei pitkää suhdetta tule ellei kaikki asiat ole tarvittaessa pöydällä. Lukemalla viestejäsi, voin helposti tulla siihen johtopäätökseen, että suhteenne voisi aivan hyvin olla pitkä ja toimiva, mikäli oppisitte puhumaan.

Korostan sanaa oppisitte, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos molemmat ovat järkeviä ja tajuavat sen, että asioista on opittava puhumaan, niin sitähän on hyvä yhdessä opetella. Yksinhän sitä ei opi. Jos olisin ensimmäisessä suhteessani ollut yhtä tietoinen tästä asiasta, niin olisin siinä suhteessa edelleen.

Oleellisinta tuossa on tietenkin se, että kun paljon puhuu niin tajuaa, että ei se toinen kuten ei itsekään ole täydellinen, mutta voi silti olla rakastettava. Alkuhuuman rakkaus muuttuu hyvässä suhteessa ajan kuluessa sellaiseksi toisten arvostamiseksi, minkä varaan on loistavaa rakentaa.

 

[Morgoth]

Tyttöystävälleni olen määritellyt, että sitten olen valmis saamaan lapsia kun olen itseeni tuhlannut 100 000 euroa.

Lasta ei välttämättä saa vaikka haluaisi, kunhan vain tuli mieleen.

 

[Prof. Puck]

Neljästä kuuteen viikkoa. Se näyttää naisen luonnon. Viikko, pari menee tsempatessa ja pari viikkoa teeskennellessä, sitten koittaa arki ja karu totuus. Sen kun/jos pääsette yhdessä yli, voi homma toimiakin. Nyt pallo taitaa olla sulla, iibor.

Komppaan veli viiskasia tässä! Näin se suurin piirtein menee! Jos koet, että sulla löytyy vielä yhtään halua kokeilla yhdessä, niin kokeile ihmeessä! Asiat on aina parempi hoitaa kunnolla loppuun, niin ei jää jossittelun varaa... ja kyllä niistä aina jotain myös oppii, jos homma ei lopulta toimikaan. MUTTA, älä nyt hemmetissä palaa vanhaan käymättä kunnolla asioita ja ongelmia läpi ja vain toivoamalla, että 'kyllä ne möröt katoaa, kun valot on laitettu päälle. Ei ne katoa ennenkuin olet kurkannut myös sinne sängyn alle sekä pimeään komeroon'... Eli suomeksi sanottuna; ei mitään hyväksyntää epämääräisistä selityksistä 'henkilökohtaisten ongelmien vaikutuksesta' hänen kylmäkiskoiseen käytökseen tms... Mutta sun pitää varautua myös siihen, ettei se toinen (yleensä) ihan turhasta ole kiukutellut, eli sussakin on ollut vikaa... Ymmärrän hyvin, ettet halua tänne palstalle kaikkea kirjoitella (varsinkaan) toisen jutuista, mutta selvitä ne hyvä mies kuitenkin kumppanisi kanssa ihan pohjamutia myöten!