Naisasiat

[TQoFE]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Omasta mielestäni ystävänpäivä- ja vuosipäivälahjat sun muut ovat melko turhia. Korkeintaan kukkia ja yhdessä ulos syömään. Mutta kotona loikoilu ja pizzan tilaaminen käy ihan yhtä hyvin, pointti on yhdessä tekemisessä. Vaikken ainakaan itse pidä noita päiviä mitenkään kovin merkityksellisinä, olisi silti mukavampaa, että tuolloin mies on mun seurassa, kuin että olisi baarissa kavereidensa kanssa.

Mulla on kaljaa ja baarit on tänäänkin auki. Kuka lähtee naisiin?

Mitä sä baariin asti, etkös sä jo tehnyt vaikutuksen siihen naapurin rouvaan? ;) Ps. Tsekkaa yyveesi.

 

[Evil]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Ystävänpäivä on ihan perseestä, en minä sitä mitenkään huomioi eikä vaimo edes sellaista odota. Hääpäivän toki muistan (helposti, kun se on oma nimipäiväni!) ja kukkia ostan + jotain muuta kivaa. Yleensä ruusuja yhtä monta kuin aviovuosia on täynnä. Tänä vuonna tulee 8.

 

[Nakke]

Ei noista naisista ota selvää, itselläkin tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Välihuomautuksena totean, että tämä on surullisen kuuluisa tilanne: mies sanoo, että ero tuli täytenä yllätyksenä. Todellisuudessa tilanne on niin, että nainen on kuukausia, ellei vuosia, yrittänyt puhua ja puhua, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti. Minä en sano, että tämä olisi kellään teistä tilanteena, mutta toi taitaa olla yleisin "tapa", jolla pitkät suhteet/avioliitot päättyvät. Tiedänpä tapauksia, joissa nainen on lopulta huutanut kurkku punaisena miehen edessä ja yrittänyt saada toisen huomaamaan, että asiat ei ole ihan ok (siis kun mikään muu ei ole auttanut) ja asioille nyt "tartteis tehrä jotain", mutta mies on elänyt siinä "kaikki hyvin" -maailmassa, laput silmillä, korvat tukossa.

Surullista. Voi että kun pariskunnat oppisivat puhumaan, ja ennen kaikkea, kuuntelemaan.

NK

P.S. Mielestäni Ystävänpäivää ei tarvitse muistaa mitenkään. Se ei ole suomalainen juhla, vaan väkisin tänne tuotu, kaupallinen juhla. Eli meillä ei vietetä. En ota kuitenkaan vastuuta, jos jonkun puolisko suuttuu, jossei sitä muisteta ;)

 

[Cemetery Gates]

Vaikken ainakaan itse pidä noita päiviä mitenkään kovin merkityksellisinä, olisi silti mukavampaa, että tuolloin mies on mun seurassa, kuin että olisi baarissa kavereidensa kanssa.

Täh? Onpas nyt kovin itsekästä sulta. Ystävänpäivähän on sitä varten, nimensä mukaisesti, että pyhitetään se hyville ystäville. Ja missäs muualla niitä ystäviä muka on kuin baarissa? Taas on naisen logiikka ihan persiillään...

Täällä Jatkoajassa on tyttöystäville/vaimoille perinteisesti hankittu kahvimuki omalla kuvalla, Ankka-taulu, kukkia ja päälle päätteeksi vielä laitettu 20€ kirjekuoreen rakkausrunon kera.

Nämä koon mainitsemat vermeet ovat toki supisuomalaisen Valentiinuksen päivän ykköstuotteet, jotka pääsevät loppumaan kaupoista alta aikayksikön, eli esim. tunnin, joten olkaahan, pojat & miehet, ajoissa liikenteessä, jompat syö hitaat. Ja samalla kertaa sitten lahjat sekä vaimolle että tyttöystäville.

 

[TQoFE]

Tiedänpä tapauksia, joissa nainen on lopulta huutanut kurkku punaisena miehen edessä ja yrittänyt saada toisen huomaamaan, että asiat ei ole ihan ok (siis kun mikään muu ei ole auttanut) ja asioille nyt "tartteis tehrä jotain", mutta mies on elänyt siinä "kaikki hyvin" -maailmassa, laput silmillä, korvat tukossa.

Ja tässä yksi lisää. Mun mielestä vika ei enää ole minussa, että olisin jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä tai en sanoisi tarpeeksi suoraan, kun kyyhötän sohvannurkassa itkemässä ja huudan suoraa huutoa, että "vittu mä en jaksa tätä, mä olen ihan lopussa, mä en kestä enää sekuntiakaan". Ja toinen osapuoli ei kuulemma tajunnut yhtään, että mä olen lähdössä. Yeah, right.

Täh? Onpas nyt kovin itsekästä sulta. Ystävänpäivähän on sitä varten, nimensä mukaisesti, että pyhitetään se hyville ystäville. Ja missäs muualla niitä ystäviä muka on kuin baarissa? Taas on naisen logiikka ihan persiillään...

Veli Simon, sä olet niin hellyyttävä ♥

Eikös sen oman naisen kuuluisi olla myös hyvä ystävä?

 

[Prof. Puck]

Ja samalla kertaa sitten lahjat sekä vaimolle että tyttöystäville.

Tämä on kyllä kätevä tapa, mutta jos ostat sekä vaimolle, että rakastajatterelle samanlaiset lahjat, niin älä anna kummankaan saada sitä selville! Naiset voivat ovat mustasukkaisia pirulaisia tuollaisistakin pikkuasioista!

Vanha vitsihän sen jo tietää, että toimivassa parisuhteessa kaikki kolme ovat tyytyväisiä...

A husband and wife were having dinner at a very fine restaurant when
absolutely stunning young woman comes over to their table, gives
the husband a big open mouthed kiss, then says she'll see him later and
walks away. The wife glares at her husband and says, "Who the hell was
that?"

"Oh," replies the husband, "she's my mistress."

"Well, that's the last straw," says the wife. "I've had enough, I want a
divorce!"

"I can understand that," replies her husband, "but remember, if we get a
divorce it will mean no more shopping trips to Paris , no more wintering
in Barbados , no more summers in Tuscany , no more Porsche or X-Type Jag in the garage and no more yacht club. But the decision is yours."

Just then, a mutual friend enters the restaurant with a gorgeous babe on
his arm.

"Who's that woman with Jim?" asks the wife.

"That's his mistress," says her husband.

"Ours is prettier," she replies!

 

[Cemetery Gates]

Eikös sen oman naisen kuuluisi olla myös hyvä ystävä?

Joo joo, mutta sen kanssa tulee kuitenki nyhjättyä ihan riittävästi muutenkin. Sitä pitää kuitenkin yrittää muistaa ja helliä niillä samoilla rakkausluritusten ja jokusen euron sisältävillä kirjekuorilla synttärinä, nimipäivänä, jouluna, seurustelun vuosipäivänä jne., joten ystävänpäivänä voi sitte rauhassa keskittyä muihin ystäviin. Antaa muijan nauttia rahoistaan ja runoistaan yksin himassa.

 

[Leicester]

Välihuomautuksena totean, että tämä on surullisen kuuluisa tilanne: mies sanoo, että ero tuli täytenä yllätyksenä. Todellisuudessa tilanne on niin, että nainen on kuukausia, ellei vuosia, yrittänyt puhua ja puhua, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti.

Juurikin näin. Itse olen seurannut sivusta kaveria ja hänen vaimoaan, jotka ovat asuneet nyt pari kuukautta erillään viiden vuoden suhteen jälkeen. Kaverilla ei riittänyt aikaa vaimolleen ja alkoholin käytöstäkin oli erimielisyyttä. No kaverille riitti aina kun sai sammutettua tulipalot eli jotenkin riidat ratkottua, mutta mikään ei vuosien varrella muuttunut. Pari kertaa aiemmin vaimo jo uhkasi poismuutolla, mutta kaveri lyttäsi ne taloudellisesti mahdottomina. Sitten kun vaimo viimein muutti, niin kyllä oli kaveri ihmeissään. Mielestäni vaimo teki aivan oikein. Ja tällä tavalla saa mahdollisesti jopa suhteen pelastettua.

Isoin syyhän taustalla voi olla täysin erilainen suhtautuminen parisuhteeseen. Kaverini on itsellenikin yllätykseksi paljastanut erittäin konservatiiviseksi. Hänen mielestään taloudellinen turva on lähes tärkein. Vaimolla on aika lailla toisenlaiset mietteet. Mutta tämä on asia, joka on jäänyt todennäköisesti käsittelemättä. Vaikka mielestäni he muuten osaavat suht hyvin kommunikoida.

Mutta kyllähän ero voi tulla toiselle yllätyksenä nimenomaan sen takia, kun jättävä osapuoli on itse prosessoinut eron jo valmiiksi ja sitten vain ilmoittaa päätöksestä toiselle osapuolelle. Itse olen noin kerran toiminut, mutta toivottavasti en tee sitä toista kertaa.

 

[koo]

Eikös se ollutkaan 5 euroa? Miten mulla on tämmönen muistiskuva...

Kyllä vaan syksyllä naisen 5€ oli miehen 20€ mutta siihen on kaikessa hiljaisuudessa tehty indeksikorotus, vuoden alussa. Niin, että laitapa vaan sinäkin reippaasti 20egee kuoreen, tiedä minkälaista kissapolkkaa teilläkin sitten tanssahdellaan...

Terveisin koo

 

[cosmic_rodeo]

Ajattelin olla romanttinen nostalgikko ja käydä Viitaniemen uimarannalla katsomassa paikkoja, jossa tuoreen exäni kanssa ensimmäiset kunnon treffimme vietimme.

Siinä ensisuudelmamme tapahtumapaikalla en voinut todeta muuta kuin sen, että ei täällä voi tämän helvetin lumisen talven vuoksi muuta tehdä kuin kusta hankeen ja kääriä sätkiä erittäin epäergonomisessa asennossa.

Mies seisoo keskellä talvea tyhjällä uimarannalla mulkku kädessä pajupusikossa juomassa siideriä. Romantiikkaa.

 

[scholl]

Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää. Itselläni on kyllä ystäviä ilman mitään päivääkään.

En usko, että saan mitään lahjoja ystävänpäivänä. En ole tosin pyytänytkään. En suoraan sanottuna rahasta kaveruussuhteillani.

Enkä myöskään lahjoja ostele ystävänpäiväksi. En naisille, enkä miehille.

Suoraan sanottuna voisin väittää, että se on homojen keksimä päivä. Kukaan muu ei voisi keksiä yhtä idioottimaista ideaa. Vähän kuin naisten päivä.

 

[Tommy]

Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää. Itselläni on kyllä ystäviä ilman mitään päivääkään.

Niin, hiukan ristiriitaista. Halutaan kaupallistaa ystävänpäivä USA:n tyyliin, mutta silti Stockmannin muutamaa hassua sydämenmuotoista suklaarasiaa ei ole mitään aiheeseen liittyvää myynnissä.

Toista se on USA:ssa, olen nyt kaksi ystävänpäivää (tai lähestyvää) viettänyt täällä ja kaupat olivat jo viime viikosta pullollaan kaikkea vaaleanpunaista, sydämenmuotoista ja hellyyttävää.

Ehkä helpompi ostaa Bud Light -ostosten yhteydessä jotain pientä ja vaaleanpunaista jolla toisen saa onnelliseksi kun taas Suomessa saa kompassin kanssa etsiä jonkun yhden kaupan josta saa jotain aiheeseen liittyvää.

 

[Fordél]

Ehkä helpompi ostaa Bud Light -ostosten yhteydessä jotain pientä ja vaaleanpunaista jolla toisen saa onnelliseksi kun taas Suomessa saa kompassin kanssa etsiä jonkun yhden kaupan josta saa jotain aiheeseen liittyvää.

No ei se nyt todellakaan näin mene. Kyllä täällä on kaupungissa kuin kaupungissa ja lähes kaupassa kuin kaupassa huomioitu ystävänpäivä. Ei ehkä samalla volyymilla kuin USA:ssa, mutta kyllä tuonkin päivän lähestymisen huomaa.

 

[SGD]

Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää.

Olen monesti ajatellut huomioida entisiä naisystäviä ystävänpäivälahjoilla. Luuta ja kahvipannu olisivat suht näppärä symbolinen ele. Jos oikein romanttiseksi mennään, voisi ajatella jotain sydämenmuotoista. Lähinnä silloin tulisi kyseeseen sian tai naudan sydän kun niitä löytyy lähikaupasta.

 

[Fordél]

Tämähän se ongelma on. Aina ei niitä ongelmia välttämättä ole, vaan niitä koittaa väkisin ehkä keksimällä keksiä. Onhan sekin tavallaan oiretta suhteesta jossa ei oikeastaan tapahdu mitään. Toiset ovat tyytyväisiä tähänkin. Jollain tapaa ei kuitenkaan tekisi vielä välttämättä tyytyä suhteeseen mikä on vain vakaa. Se on sitä kun ei kokemusta tämmöisistä tilanteista ole, silloin ei osaa arvostaa tilaa missä kaikki toimii miten pitääkin ilman nikottelua.

Kuulostaa aika omituiselta eli kaikki toimii ja on vakaata, mutta ilmeisesti liian vakaata ja toimivaa. Puuttuuko siis tunnetta ja intohimoa vai mikä mättää? Tosiaan jossain vaiheessa osaat vielä arvostaa tuollaistakin tilannetta, mutta tietysti nuorempana sitä haluaa jotain muuta. Ja sekin on ihan luonnollista, että kun on ollut pitkään suhteessa, että kaipaa sitä alun huumaa ja tunnetta, joka tuntuu ihan fyysisestikin. Jos jotenkin saisi pitkään ja vakaaseen suhteeseen yhdistettyä aina tasaisin väliajoin tuota alun huumaa, olisivat Suomenkin erotilastot puolta pienemmät.

 

[ukkometso]

Ei jumanskeba. Ohimennen selailin tässä tätäkin kiertuetta. No, johan sieltä löytyikin Kouvolan kuningas Fordèl. Monien, jos ei ihan kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Herran jestas. Minähän olen se, joka tietää kaikesta kaiken. Eikä F.
Ja näin vanhan liiton miehenä voin tähän heittää, että jos siltä tuntuu, niin siltä tuntuu. Ja, jos molemmista tuntuu, niin siinähän se on. Mitä näitä raatelemaan. Kerran. Tai toisenkin. Mieltymys kuitenkin ratkaisee. Tunne, nuoret, tunne. Se vaan on sellaista.
t. Ukkometso 48 v. (ja ihan varmasti vedän täysillä loppuun saakka)

 

[Cube]

Ei tää muuten niin pahaa edes olis, mutta minä kun satun rakastamaan tuota perkeleen muijaa. Kysymykseni on, miten voin osoittaa tuolle rakastamalleni, mielestäni parhaalle ihmiselle jota olen koskaan kohdannut, että rakastan häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ja vielä enemmän. Ja että olen valmis hänen takiaan luopumaan urastani ja asettumaan Suomeen kehnolle palkalle tai elämään varsin pienillä osingoilla?

Mutta kun minä juon. En ole selvänä hänen seurassa. Juon yhden tai vaikka 20, lopputulos aina sama. Hänen mielestään.

Kirjoittamalla seuraavan en tarkoita, että sinun pitäisi alkaa periaatteessa luopumaan yhtään mistään. Kuitenkin: Oletko miettinyt miksi olet valmis luopumaan noista paljon suuremmista ja merkittävämmistä asioista elämässä, mutta et tuosta "1-3 oluesta lauantai-iltana"?

 

[Chambza]

Ihmetelläänpä nyt vaikka tähän ketjuun, vaikkei varsinaisista parisuhdeasioista olekaan kyse. Olin eilen naispuolisten kaverien kanssa liikenteessä, ja jossain vaiheessa iltaa keskustelu kääntyi alkoholin siivittämänä ulkonäköasioihin, josta neitokaiset sitten samaisen alkoholin siivittämänä olivat yllättäen omilta kohdiltaan kovin epävarmoja. Kerroin sitten heille, että he ovat kauniita, mikä oli totta. Tämä aiheutti vastalauseiden ryöpyn, ja jouduin perustelukierteeseen joka tietenkin loi vain lisää ongelmia. Keskustelun jatkuessa pääsin kuitenkin toteamaan, että he ovat kauniimpia kuin kukaan muu nainen siinä baarissa, mikä ei ollut totta. Tämä sai neitokaisissa aikaan vastustamattoman tarpeen halata ja suukotella Chambzaa, ja ilta pääsi jatkumaan.

Itse ilmiö lienee monille, minullekin, ennalta tuttu; nainen ei halua olla kaunis, vaan kauniimpi kuin muut. Mutta onhan se vaan kummallista, joka kerta kun tähän törmää.

 

[Patajukuri]

Patajukurilla menee kyllä hyvin edelleen näissä asioissa. Lähinnä mieltä askarruttaa, että miten voi olla näin hankala luottaa toiseen ihmiseen. Vaikka tiedän, kuitenkin että kaikki on hyvin. Otetaanpa esimerkki. Aamulla herättiin likkakaverin kanssa samoihin aikoihin ja siinä ei muutamaa sanaa enempää vaihdettu. No yhtäkkiä likkakaveri löi kevyesti itseään poskelle ja häipyi huoneesta. Odottelin ja ihmettelin asiaa hetken yksin. Kunnes menin likan luokse ja kysyin onko kaikki ok? No sieltä vastattii, että on. Mutta en uskonut ja kysyin varmastiko? No edelleen oli asiat hyvin. Ja, kun kuitenkin tiedän asioiden olevan hyvin niin miksi mä jankkaan tuota onko kaikki hyvin kysymystä? Onko jäänyt menneisyydestä jotain pelkoja? Vai mikä tässä on homman nimi?

Alkaa jo itseä ärsyttää tämä epäileminen tosiaan ja, kun ei ole edes mitään syytä asiaan.

 

[Dynamo]

Minussa kirjoituksesi herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä niistä on sitten hyvä lähteä liikkeelle.

Meidän ongelma on nyt sitten MINUN ALKOHOLINKÄYTTÖNI. Millään ole paskankaan väliä, jos minä haluan esim. kahden viikon ulkomaanreissun jälkeen juoda ns. KOTONA 1-3 olutta lauantai-iltana. Minä olen kuulemma juoppo, kun päivittäin kokouksissa juon niin paljon, ettei kotona tarvi enää ottaa. (Joku vastaavassa asemassa oleva tietää, ettei siellä pakko ole juoda, kunhan esittää vaikka tappaen kokooushuoneen kukat tyhjentämällä lasia).

Pari kysymystä tuli mieleeni 1) tuossa aiemminkin jo esitetty: onko se nyt sitten niin vaikeaa luopua niistä parista oluesta? 2) Onko naisesi mahdollisesti alkoholistiperheestä? Traumat lapsuudesta/nuoruudesta saattaisivat selittää tuota. 3) Joillakin ihmisillä pari kaljaa muuttaa käytöstä aika paljon, ei tietysti kaikilla, mutta entä miten sinulla?

Ei tää muuten niin pahaa edes olis, mutta minä kun satun rakastamaan tuota perkeleen muijaa. Kysymykseni on, miten voin osoittaa tuolle rakastamalleni, mielestäni parhaalle ihmiselle jota olen koskaan kohdannut, että rakastan häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ja vielä enemmän. Ja että olen valmis hänen takiaan luopumaan urastani ja asettumaan Suomeen kehnolle palkalle tai elämään varsin pienillä osingoilla?

Aika paljon olet valmis uhraamaan tuon naisen takia. Ehkä liikaa? Rakkaus tietysti edellyttää uhrautumista puolin ja toisin, mutta kuulostaa aika paljolta tuo. OK, jos tarkoituksena on perustaa perhe ja lapsien kanssa asua Suomessa niin sitten tuo ajatus käy, jos se sinulle sopii.

Jotenkin ei kuulosta kovin hyvältä alulta vakavalle suhteelle, jos hyvän uran omaava uhraa uransa, kun pätkätöillä elävä niin vaatii. Varo vain, ettet jossain vaiheessa vedä marttyyrikorttia esiin: "olen jo luopunut urastani, palkastani -mitä minun vielä pitää tän suhteen eteen tehdä?" Vähän huono lause tuo edellinen, mutten sitä nyt tähän hätään saanut paremmaksikaan muotoiltua -ehkä idea selvisi?

Mutta kun minä juon. En ole selvänä hänen seurassa. Juon yhden tai vaikka 20, lopputulos aina sama. Hänen mielestään.

Naisesi ei taida itse juoda ollenkaan? Hmmm... olisiko se nyt sitten niin vaikea olla kokonaan juomatta, ainakaan hänen seurassaan. Tällä hetkellä sulla ilmeisesti on sen verran tuota ulkomaankeikkaa, että pahimman janon voinet sammuttaa hänen silmiensä ulottumattomissa.

Jos nyt on niin, että hänellä on alkotraumoja lapsuudenkodistaan, niin sitten asia on luultavasti niin, etteivät ne traumat ole ihan heti lähdössä.

Tiedän, että tämä kuulostaa ääliömäiseltä, ja että mulla on ollu syntyessäni kultalusikka suussa ja blaa blaa jne. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että minäkin olen ihminen, ja että mulla voi olla paha olla se, joka olen.

Kuulostaa siltä, että sulla on paha olla myös muista syistä kuin tästä "ei paria kaljaa edes kotona" -miksi? Voisiko tässä olla syy, joka heijastuu tähän naisesi kielteiseen alkoholin suhtautumiseen?

 

[Valioyksilö]

En nyt löytänyt sopivampaa ketjua, mutta kaipa tämä blogijuttu ihmissuhde- ja naisasioihin liittyy. Linkissä valaistaan ns. kaksoispalkkateoriasta, jolla tarkoitetaan sitä, että naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Mielenkiintoista.

 

[Squit]

No-joo. Olen nyt päälle 2 vuotta ollut etäsuhteessa. Nainen on ihana ja yhteistä tulevaisuutta mietitään monesti. Pari kuukautta sitten kuitenkin selvisi että hän kirjoittelee jonkun toisen miehen kanssa tekstiviestejä suht usein. Selvisi, että tämä kaveri on sellainen joka auttoi häntä viime kesällä akun kanssa. En tiedä sitten tarviko mies avautua jollekkin ja rupesi kirjoittelemaan naiselleni. Noin pari kuukautta sitten hän paljasti, että tämä mies on ihastunut häneen ja että mies haluaisi jotain sutinaa (mies on naimissa ja kolme lasta). Naiseni sanoo, että joskus mies ehdottelee hänelle, mutta hän lopettaa sen välittömästi. Nainen sanoo myös että suuri osa ajasta he keskustelevat oikein hyvin esim. lapsista ja tämän takia hän kirjoittelee miehelle ja tämä on hänelle tärkeää.

Siinä sitten ehdotin, että voisi lopettaa kirjoittelun, niin nainen vastasi, että ei halua ja että ei minulla ole mitään huolta tästä asiasta. No annoin asian olla ja ajattelin, että kaipa siihen sitten tottuu. No kumminkin on jäänyt päähän jyskyttää asia. Päähän tulee asioita joista ei tiedä onko keksittyjä vai mitä on. Itse syytän myös tätä välimatkaa, että sen takia on kaikki hankalempaa. Itse luotan naisen sanaan, mutta hän ei ole tässä ja asian tietäminen pistää jossain sydämmessä. Naiseni on minua lähes 8 vuotta vanhempi ja tämä mies melkein 40 vuotias. Kaippa nämä on niin "aikuisten" juttuja, että en ymmärrä. :) Jotain silti tarttis keksiä. Mielestäni suhteen lopettaminen tälläisen takia on silti tyhmin asia mitä tiedän. Mutta en silti oikein tykkää, että hän kirjoittelee jollekkin mies kaverilleen n. 10 kertaa, joskus 20 kertaa päivässä, tietäen miehen motiivin. Noh kattellaan.

 

[cosmic_rodeo]

Eilen kuultua, (ex-)tyttöystävän suulla kerrotusta "Viat sinussa, Cosmic Rodeo"-listalta poimittua:

1. Saatan olla sairaanloisen mustasukkainen kyttääjä, joka vie läsnäolollaan kaiken naisystävän hengitysilman!

Tämä päätelmä syntyi siitä, kun baarissa ollessamme heitin jollekin tyttökaverilleni jutelleelle satunnaiselle jannulle jotain "hauskaa" läppää tyyliin: "Mikäs tyyppi täällä yrittää meikäläisen naista iskeä?" tai jotain sinne päin. Tämän jälkeen (ex-)tyttöystäväni oli tajunnut, että olin siellä baarissa vain kyttäämässä hänen menemisiään.

Läppä oli ehkä huono, mutta mielestäni kyllä lausahdukseni humoristinen puoli tuli esille. Se jannu ainakin tajusi, nainen sitten ilmeisesti ei. Harmitus, kun winkwink-hymiöiden käyttäminen ei oikeassa elämässä ole mahdollista.

Tuopinkin olin kuulemma lattiaan mustasukkaisuusvitutuksissani särkenyt (oikeasti se vain putosi humalaisista sormistani ja ilmoitin asiasta välittömästi henkilökunnalle). Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

2. Saatan olla väkivaltainen, kännissä naisia mätkivä sika!

(Ex-)tyttöystäävääni pelottaa, koska hän ei tiedä millainen olen suuttuessani. Sehän voi tarkoittaa vaikka sitä, että kun kunnolla hermostun, niin tapan kaikki asioita sen suuremmin harkitsematta.

Ilmeisesti melko pitkän suhteemme aikana naiselle ei ole kuitenkaan selvinnyt, että olen luonteeltani säyseä kuin lehmä ja tyyni kuin jäätikkö poutasäältä. Ei, vaikka olen asian hänelle monesti sanonut. En minä koskaan suutu, enkä varsinkaan väkivaltaisesti käyttäydy.

Se, etten ole koskaan (ex-)tyttöystävälleni tai yleensä oikein kenellekään suuttunut tai edes ääntäni korottanut, ei hänelle tarkoita että minulla olisi pitkä pinna tai hyvät hermot, vaan sitä, etten ole vielä koskaan hänelle kunnolla suuttunut. Mystistä.

3. Olen pummi ja elätti!

Ensimmäinen väittämä, jossa on valitettavasti perää. Olen eri ihmisille varmasti satoja savukkeita ja autokyytejä velkaa. Se on vain helpompi kysyä tutulta ihmiseltä, että "heitätkö röökin" kuin kävellä omalle takilleen kaivamaan omia savukkeitaan taskusta.

Se on opittu tapa, josta olisi kieltämättä hyvä opetella eroon.

4. (Ex-)naiseni ei tunne (tuntenut) itseään suhteessamme naiseksi!

On kuulemma ahdistavaa, koska en ole autoista, räjähdyksistä, missikisoista ja aseista kiinnostanut "juntti" (<-- sana otettu suoraan (ex-)tyttöystävän sanomisista).

(Ex-)tyttöystävän kaikki entiset miehet ovat olleet tyyppejä, joille esimerkiksi autojen rassaaminen on ollut koko elämä. Varmasti hienoja miehiä on kyseessä, muuta en väitä, mutta perkele, onko se nyt sitten oikeasti muka ongelma, jos minua kiinnostaa "pinnallisen miehekkäiden" asioiden sijaan enemmänkin ruoanlaitto, kirjallisuus ja keskusteleminen.

Kummankohan vika se on, jos minä en ihan omana itsenäni kelpaa, minun vai hänen.

Perhana, minähän myöhästyn bussista, jos vielä tätä kirjoitelmaa jatkan. Kirottua!

 

[ProCoach]

Noin 6-7 vuotta olen odottanut, että tosissani ihastuisin taas johonkin naiseen. Ja sitten se on valmennettavani. Meikäläisen tuuria.

 

[Nebula]

(Ex-)tyttöystävän kaikki entiset miehet ovat olleet tyyppejä, joille esimerkiksi autojen rassaaminen on ollut koko elämä.

Hm... luulisi, että se olisi toisinpäin. Aika monet naiset tuntuu nimenomaan siksi olevan tuosta kiinnostuneita, koska eivät halua ketään auton rassaajaa elämäänsä.