Naisasiat

[Alamummo]

Jos treffikaveri peruu tai myöhästyy vedoten johonkin syyhyn, on tehtävä selväksi että sellainen ei käy. Uuden ajan ja paikan päätät sinä, jos ei käy niin sitten ei käy. Treffien peruminen tai niiltä myöhästyminen osoittaa epäkunnioitusta, jota kukaan järkevä mies suvaitse.

Saman voisi sanoa päinvastoin. Kukaan järkevä ihminen ei sulata toisen perumista ja myöhästymistä treffeiltä, se on tosiaan epäkunnoittavaa eikä kenenkään - naisen tai miehen - tarvitse sellaista suvaita.

 

[jessie]

Etenkin jos nainen on markkina-arvoltaan korkealla.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: Millaisella naisella on korkea markkina-arvo? Entä matala? Perustuuko tämä täysin arvioijan omiin kriteereihin vai onko olemassa jotkut viralliset standardit, joiden mukaan tuo markkina-arvo määritellään?

Voisin käydä tuon sanan postaamassa myös johonkin "ärsyttävimmät ilmaisut"-ketjuun.Ajattelin näin jo ensimmäisen kerran, kun ko. termiin törmäsin. Ja se löytyi muuten eräästä naisten puoliromanttisesta hömppäromaanista.

 

[Pluton]

Moneen kertaan olen ketjua lukenut, nyt sitten päätin tänne avautua.
2v sitten meni 10v suhde poikki, se ei tuntunut hyvältä. Ensimmäinen yksinäinen yö oli kauhea, ei voinut nukkua, tuntui tosi pahalta.
Sitten mietiskelin että mites ihmeestä sen uuden rakkauden löytää, alkoi jo olla hieman epätoivoinen olo (aikaa kulunut siis jo kuukausia). Uskoin että en enää 27v löydä ketään, en ketään sopivaa.
Mutta oltuani puolivuotta sinkkuna löytyi toisesta kaupungista (kotikonnuilta) ihana tyttö, puolivuotta sitten tapailtiin kunnes halusin muutosta elämääni ja muutin tytön luo. Vuosi sitten asuttiin yhdessä ja nyt on päätetty erota. Tuo vuosi oli ihanaa aikaa mutta lopulta huomasimme että tämä suhde ei tule toimimaan. Nyt sitten se pahin edessä...odotus että muutamme erilleen. Tämä ei ole yhtään helpompaa toisellakaan kerralla. Mikään ei kiinnosta, ei huvita...

Siksi tänne kirjoittelen että toivottavasti joskus saan vastata tähän viestiin ja kertoa että elämä taas hymyilee.
...ja on uusi rakas vierellä, se oikea kenties?

 

[Satellite]

Ihan mielenkiinnosta kysyn: Millaisella naisella on korkea markkina-arvo? Entä matala? Perustuuko tämä täysin arvioijan omiin kriteereihin vai onko olemassa jotkut viralliset standardit, joiden mukaan tuo markkina-arvo määritellään?

Voisin käydä tuon sanan postaamassa myös johonkin "ärsyttävimmät ilmaisut"-ketjuun.Ajattelin näin jo ensimmäisen kerran, kun ko. termiin törmäsin. Ja se löytyi muuten eräästä naisten puoliromanttisesta hömppäromaanista.

Käsite perustuu aika lailla siihen, kuinka paljon huomiota kukin henkilö saa. Korkean markkina-arvon ihmisille tehdään paljon aloitteita, häneen ihastutaan usein. Huono markkina-arvo tarkoittaa sitä että aloitteita tehdään hyvin vähän tai ei ollenkaan, ja sellaisen ihmisen kanssa halutaan olla "vain kavereita".

 

[Palstalegenda]

Ihan mielenkiinnosta kysyn: Millaisella naisella on korkea markkina-arvo?

Korkea markkina-arvo on naisilla, joita kysytään eniten. Eli siis niillä, jotka useimmille kelpaisivat. Fiksu ja kaunis on markkina-arvoltaan korkeammalla kuin ruma ja tyhmä. Tietenkin on erilaisia kauneusnäkemyksiä mutta kyllä se kuitenkin menee keskimäärin niin, että maalaisjärjellä osaa sanoa kuka on kaunis ja kuka ruma. Toki aina mukaan mahtuu friikkejä, joiden mielestä vaikkapa joku 400-kiloinen suohirviö on kaunis mutta nämä ovat kuriositeetteja. Ideaalitilannehan tietyssä mielessä onkin se, että jos itse arvostat jotakin alhaisen markkina-arvon naista korkealle, niin kilpailua ei hänestä paljoa ole ja olet vahvoilla.

Eli markkina-arvo on täysin subjektiinen näkemys mutta keskimäärin se on melkoisen objektiivinen mäkemys. Johtuu siitä, että ihmisillä on paljolti samantyyppiset kauneusihanteet. Kyllä minä ainakin osaan sanoa satunnaisista ihmisistä ne, joita halutaan paljon, ja joita ei juuri lainkaan. Toki toisessa ääripäässä ovat jotkut aivan huikean kauniit, joita ei niin paljoa kysytä, johtuen siitä, ettei uskota oman markkina-arvon riittävän tavoittelemaan sitä kaunista/komeaa. Paitsi kännissä rohkeus voi riittää. Tästä viimeisimmästä aiheesta mm. hemaisevan kaunis vuoden 1995 miss Suomi Heli Pirhonen onkin kertonut juttua, kuinka häntä eivät miehet lähesty.

Luonnekin on toki osa markkina-arvoa ja silläkin sektorilla on toki erilaisia mieltymyksiä mutta keskimäärin ei niin paljoa. Vittupäästä joku tykkää, mutta ei niin moni kuin helpommasta luonteesta.

En tiedä mistä tuo "markkina-arvo" -termi on tullut. Itse en ole sitä ainakaan mistään kirjasta lukenut.

Kyllä ne ensitreffit voivat kestää joskus pitempäänkin kuin 30 min. Ja jopa niin, että kannatti olla pitempään kuin sen 30 min. Viime viikon maanantaina ensitreffini kahvilassa kestivät 2,5 tuntia ja toistekin tässä tällä viikolla tapaamme. Se tuli muuten (pyörän avaimen hukkaamisen johdosta ja tekstasi siitä sovitun tapaamisajankohdan kohdalla, että vähän myöhästyy) 10-15 min myöhässä. Ajattelin itse mennä seuraavaan tapaamiseen hieman (3-5 min) myöhässä. Ei sitä aina ehdi...

 

[julle-jr]

Ihan mielenkiinnosta kysyn: Millaisella naisella on korkea markkina-arvo? Entä matala? Perustuuko tämä täysin arvioijan omiin kriteereihin vai onko olemassa jotkut viralliset standardit, joiden mukaan tuo markkina-arvo määritellään?

Kysynnän ja tarjonnan laki on mielestäni läheisessä tekemisissä tuon termin kanssa. Jonkin tuotteen arvohan usein määräytyy siten, että vaikeasti saatava, mutta paljon haluttu tuote on kallis. Mitään virallisia standardeja ei toki ole, koska kauneus- ja muut ihanteet ja siten kysyntä ja tarjonta vaihtuvat vuosikymmenien ja vuosisatojen saatossa mm. sen takia, että maailma muuttuu ja evoluutio etenee ja näin ollen ihmisissä toivotaan olevan eri aikoina eri ominaisuuksia. Sama koskee esimerkiksi autoja. Ennen arvokas auto ei nykyään välttämättä ole arvokas.

Markkina-arvo tietysti on totuttu liittämään esim. pörssiyritysten arvoon, eli [osakkeiden määrä]*[osakkeiden pörssiarvo], siinä mielessä termi on ehkäpä harhaanjohtava.

 

[Squit]

Kysynpä nyt työpaikkaflirttailusta ja ehdottelusta. Tuossa juuri keskustelin serkkuni kanssa tästä ja hän kehui että ehdotuksia sataa koko ajan. Itse ihmettelin tätä, kun kyseessä on ihan normaalin naisen näköinen, naimisissa oleva kahden lapsen äiti. En ihmettele siis sitä, että serkkuni saa näitä, vaan kun olisi helpompiakin kohteita toimistolla (vapaa, ei lapsia). Olen myös saanut kuvan, ettei kauniimmat ja helpommat ole silti niitä jotka saavat eniten ehdotuksia välttämättä. Serkkuni tosin on iloinen ja avoin tapaus, voi johtua tästäkin?

Kysyisin, että minkä tyyppiset naiset saavat yleensä enemmän flirttiä ja ehdottelua kokea?

 

[tiipii]

Pitäisikö nyt oikeasti hälyttää apua, ennenkuin on liian myöhäistä?

Voi vittujen vittu, tää ei oo mun elämää.

Nyt on kiva mennä nukkumaan kun ainoa asia mitä voin kuvitella on se viimeinen hetki hänen kanssaan. Syysmyrksyn keskellä pyysin häntä vielä kerran katsomaan kyynelehtiviin silmiini, rukoilin häntä, annoin suukon ja kuiskasin että rakastan häntä. Jos se oli viimeinen kerta kun hänet näin, niin menen kyllä perässä. En enää kestä...

Kuulepa Doaner, nyt otat yhteyden kaikkiin mahdollisiin tahoihin kenen edes kuvittelet voivan auttaa. Myös niihin ihmisiin ja tahoihin jonka et usko edes olevan avuksi.
Tuntuu että sinulla on hätä ja tytöllä myös, te kumpikin selvästi huudatte apua tämä tyttö varsinkin. Otat yhteyttä hänen vanhempiin ja kaikkiin mahdollisiin ihmisiin ketkä tuosta tytöstä välittää ja haette hänet ja otatte yhteyttä vaikkapa ihan sairaalan päivystykseen jos ette muuta keksi. Myös vapaaehtoiset mielenterveysseurat ylläpitävät auttavia puhelimia joista saatte ohjeita miten tuossa tilanteessa toimia.
Myös sinä Doaner alat olla pahasti menossa tuon tytön sairauden mukana, myös sinä tarvitset apua. Olet kumminkin juttujesi perusteella sen verran hyvässä kunnossa että tajuat että tilanne on paha joten hae sinäkin pikimmiten apua.

Miksi muuten jätit tytön yksin ja lähdit? Olisit jäänyt hänen luokseen niin kauan että olisitte saaneet jonkun muun valvomaan hänen oloaan. Mielestäni tyttö on on välittömän hoidon tarpeessa, oli vuorokauden aika mikä tahansa tai tilanne mikä tahansa, kyseessä on ihmishenki joka on ainutlaatuinen ja niitä ei jokaisella ole kuin yksi.

ps. minkä ikäisiä muuten olette?

Tässä yksi minne kannattaaola lyhteydessä jos et itse jaksa etsiä SOS Mielenterveysseura

 

[Paul Kemp]

Jos se oli viimeinen kerta kun hänet näin, niin menen kyllä perässä. En enää kestä...

Jos kirjoitit tuon tarkoittaen sitä myös, niin suosittelen jo sinuakin hakemaan apua itsellesi tai ainakin puhumaan vakavasti jonkun sellaisen kanssa, johon luotat. Ja tee se mielellään ajoissa, koska tilanne tuskin kaipaa enää sitä, että alat itse upota tämän ongelman mukana..

 

[Surukuku]

Minä täällä taas.
...
Pitäisikö nyt oikeasti hälyttää apua, ennenkuin on liian myöhäistä?

Voi vittujen vittu, tää ei oo mun elämää.
...

Ensinnäkin! Oikein hyvä, että osaat ja voit puhua tilanteestasi ja hänen tilanteesta - pahempaa olisi vain odottaa tuskaisen/peloissaan huomista.

Kysymykseen avun hälyttämisestä vastukseni on KYLLÄ!!!
Jos tilanne on puoliksikaan niin paha kuin nyt sinusta näyttää, kehoitan sinua hälyttämään kaikki mahdollisen avun ja tuen tuolle tytölle - saat siinä samalla itsekin apua tilanteen helpottumisen kautta.

Valitettavasti elämä masentuneen kanssa voi olla tällaistakin, mutta ihan pakko sen ei ole koko ajan olla näin. Kun hän/te saatte apua ammattilaisilta, tällaiset tilanteet loppuvat kyllä aivan varmasti. Mutta - kuten olen kirjoittanut jo pari kertaa: Ammattiapu on ainoa tie paranemiselle!!!

 

[Fordél]

Tein karmivan löydön, pussillisen unilääkettä. Puheista päätellen SE hetki on nyt käsillä.

Tosiaan tämä löytö kertoo viimeistään siitä, että ollaan todella kusessa ja itsemurhan uhka on todellinen. Itseltä loppuu ideat ja tieto miten tässä pitäisi toimia, mutta onneksi on olemassa niitä ammattilaisia, joihin sinunkin kannattaa ottaa nyt yhteyttä välittömästi. Nyt ei voi oikeastaan ylireagoida, sillä tyttö on itse aiheuttanut tämän huolen. Tärkeintä on nyt se, että sinä ainoana asioiden todellisesta tilasta tietävänä toimit ennen kuin on myöhäistä. Tärkeintä on nyt tytön auttaminen eikä kannata miettiä, että meneekö luottamus jne. Ne ovat toissijaisia asioita tässä tapauksessa.

Toivotaan nyt, että tyttösi saisi jostain ihmeestä sitä uskoa elämiseen ja ymmärtäisi, että ilman apua tästä ei selvitä. Paljon jaksamisia jälleen sinne!

 

[Mahola]

Doanerin tilanne on kyllä äärimmäisen ikävä. Itse kerran jouduin kuuntelemaan puhelimen välityksellä sanat jotka menivät about "mä en jaksa enää. tää on tässä" ja sen jälkeen puhelin sammui eikä siihen saanut enää yhteyttä. Soitin välittömästi kyseisen henkilön vanhemmille mutta sieltä vastasikin sama tuttu ääni. En ollut uskoa korviani kun tyttö hämmästeli, että miten mä nyt tuolla tavalla hätäännyin..
Asian tekee todella vaikeaksi se, että tässäkin tapauksessa kyseessä on sairas mieli jonka seurauksena saattaa suusta päästä melkein mitä vaan. En minäkään osaa muuta neuvoa antaa kuin mitä tässä edellä on jo tullut. Ammattiauttajat apuun. Vaikeaksi asian tekee se, että ongelma ratkaiseminen on, jos ei mahdotonta, niin ainakin äärimmäisen vaikeaa jos itse avuntarpeessa oleva ihminen ei halua apua ottaa vastaan.

Ehkä siinä vaiheessa jos tai kun tyttö itsemurhan tekee, niin en tunne niin paljon syyllisyyttä kun olen edes jotenkin koittanut sitä estää.

Tässä kohtaa tulisi muistaa, että näiden ongelmien taustat ovat niin pitkät ja tilanteen korjaantuminen pitkä ja monta tekijää vaativa prosessi, että sinun on turha kantaa syyllisyyttä missään tapauksessa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Toivon vilpittömästi, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Toivon myös, että arvon palstaveli Doaner pitää huolta myös itsestään painiessaan näin raskaiden asioiden kanssa.

 

[jessie]

Se on kerrasta poikki jos vanhemmat saa vihiä asiasta. Pakkohoitoon, piste.

Pakkohoito on varmaan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin itsemurha?! Tilanteesi kuulostaa todella järkyttävältä ja ymmärrän, että haluaisit tyttöystävääsi "suojella" hoitoon joutumiselta, mutta eikö kuitenkin olisi parempi toimittaa tyttö sellaiseen paikkaan, jossa asiantuntevat ihmiset voisivat häntä auttaa?

Joka tapauksessa, jaksamista sinulle, kovasti. Toivottavasti selviät(te) tästä ns. säikähdyksellä.

 

[Morgoth]

Minä täällä taas. Jälleen on viestin sävy erilainen kuin edellisen. Eli viimeksi tuntui että pyörät olisivat lähteneet rullailemaan oikeaan suuntaan. Se oli ehkä hätiköity johtopäätös, tai sitten viimeiset päivät ovat vain olleet helvetin huonoja.

Et sinä helpolla tule saamaan sankarinviittaasi tytön 'pelastamisesta'. Tuollaista suossa tarpomista se tulee olemaan pitkään, välillä on toivoa paremmasta ja sitten taas rysähdetään alaspäin jne. Paraneminen on kuitenkin enemmän vuosien, kuin kuukausien tai viikkojen prosessi. Tuollaisessa mukana eläminen on todella raskasta ja kuluttavaa henkisesti ja sä olet vasta alussa tuossa kaikessa.

Ainoa mihin oikeasti voit vaikuttaa on se ettet itse myös vajoa liian syvälle sinne suohon. Kestävä parisuhde ei kuitenkaan voi rakentua sen päälle, että toinen on toisen terapeutti. Ja muista, vaikka kuinka tytöstä pidät, niin sinusta ei ole terapeutiksi. Voit toki olla tukena ja turvana, mutta anna ammattilaisten hoitaa tuo.

 

[Grub]

Kirjoittellaanpa itsekin tähän ketjuun pitkästä aikaa, vaikka omat murheeni ovatkin pientä Doanerin rinnalla.. jaksamista sinne suuntaan vaan todella.

Pienen hiljaiselon jälkeen täällä suunnalla oli lauantaina pientä säpinää, josta toisaalta on hyvinkin iloinen olo tällä hetkellä. Kyseessä ei vaan ollut mikään ihan tavallinen juttu. Olin istumassa iltaa erään naispuolisen hyvän kaverin kanssa, joka on ollut pelkkä kaveri jo n. 1,5 vuoden ajan, ikinä ei ole mitään ollut. Lauantaina sitten tapahtui jotakin... selvää lähentymistä ja ilta päättyi halauksiin ja suudelmiin... tuntuihan se oudolta, mutta erittäin hyvältä. Tarkennetaan vielä, että me molemmat olimme selvinpäin. Yhtäkkiä hyvästä kaverista olikin tullut jotakin muuta, tilanne oli täysin muuttunut...

Valitettavasti tilanne on vain se, että kyseinen neito muutti hiljattain Helsinkiin ja minä asun Tampereella. Hän ei halua mitään etäsuhdetta, mutta on kuitenkin sanonut, että voisi ehkä haluta yrittää kanssani, jos hän asuisi edelleen Tampereella, suurin syy tähän lienee hirveä sitoutumiskammo ja heikko luottamus miehiin. Nyt sitten pelkäämme molemmat, että kaveruuskin on mennyttä. Itse olisin valmis jotakin yrittämään hänen kanssaan, vaikka riski, että kaveruus menee on suuri... kyseessä on kuitenkin aivan kertakaikkisen ihana persoona, joita ei joka puussa kasva. Mitäköhän tässä oikein pitäisi tehdä... hän ei halua nyt nähdä, vaan miettiä asioita... unohdanko hänet siinä mielessä ja koitetaan rakentaa ystävyys uudestaan, vai alanko taistelemaan hänestä, joka ilmeisesti tarkottaisi niinkin radikaalia, kuin muuttamista Helsinkiin...

 

[Fordél]

Valitettavasti tilanne on vain se, että kyseinen neito muutti hiljattain Helsinkiin ja minä asun Tampereella. Hän ei halua mitään etäsuhdetta, mutta on kuitenkin sanonut, että voisi ehkä haluta yrittää kanssani, jos hän asuisi edelleen Tampereella, suurin syy tähän lienee hirveä sitoutumiskammo ja heikko luottamus miehiin.

Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?). Etäsuhteet ovat perseestä (huom. olen itse juuri sellaisessa ja vielä suurempi välimatka), mutta toisaalta se voisi sopia teidän kuvioon. Voisitte aluksi rauhassa katsella hieman etäämpänä toisistanne, että olisiko tuossa potentiaalia johonkin muuhun kuin vain ystävyyteen. Tapailette aina kun kerkeette ja rakennatte sitä kautta sitä suhdettanne. Tampereen ja Hkin:n väli on kuitenkin sen verran lyhyt, että äkkiäkös tuon hujauttaa vaikka junalla. Tärkeää etäsuhteessa on kuitenkin se, että molemmat tietävät sen olevan vain väliaikainen ja olosuhteiden pakon sanelema tila. Laitatte vaikka aikarajaksi ensi kesän, jolloin teette ratkaisun, että mihin päin lähdette suhdettanne viemään. Silloin varmasti jo tiedät tuleeko siitä oikea suhde, jolloin muutto Hki:in on jo paljon fiksumpi ratkaisu kuin nyt.

Ja mitä tulee tuohon ystäväsi heikkoon luottamukseen miehiin niin täytyy muistaa, että jokainen tapaus on erilainen. Sinä et ole kuin muut ja hyvänä ystävänä hän varmasti sen tietää (siis olettaen, että et ole pettäjätyyppiä, jota hän ilmeisesti pelkää). Näin ollen suhun on ihan turha soveltaa mitään stereotypioita, koska se ei tee sulle oikeutta.

Näillä eväillä lähtisi jäsen F. viemään asiaa eteenpäin.

 

[Grub]

Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?). Etäsuhteet ovat perseestä (huom. olen itse juuri sellaisessa ja vielä suurempi välimatka), mutta toisaalta se voisi sopia teidän kuvioon. Voisitte aluksi rauhassa katsella hieman etäämpänä toisistanne, että olisiko tuossa potentiaalia johonkin muuhun kuin vain ystävyyteen. Tapailette aina kun kerkeette ja rakennatte sitä kautta sitä suhdettanne. Tampereen ja Hkin:n väli on kuitenkin sen verran lyhyt, että äkkiäkös tuon hujauttaa vaikka junalla. Tärkeää etäsuhteessa on kuitenkin se, että molemmat tietävät sen olevan vain väliaikainen ja olosuhteiden pakon sanelema tila. Laitatte vaikka aikarajaksi ensi kesän, jolloin teette ratkaisun, että mihin päin lähdette suhdettanne viemään. Silloin varmasti jo tiedät tuleeko siitä oikea suhde, jolloin muutto Hki:in on jo paljon fiksumpi ratkaisu kuin nyt.

Ja mitä tulee tuohon ystäväsi heikkoon luottamukseen miehiin niin täytyy muistaa, että jokainen tapaus on erilainen. Sinä et ole kuin muut ja hyvänä ystävänä hän varmasti sen tietää (siis olettaen, että et ole pettäjätyyppiä, jota hän ilmeisesti pelkää). Näin ollen suhun on ihan turha soveltaa mitään stereotypioita, koska se ei tee sulle oikeutta.

Näillä eväillä lähtisi jäsen F. viemään asiaa eteenpäin.

Kiitokset jäsen Fordélille vastauksesta.

Niih, elämä on tosiaan tällä hetkellä täysin Tampereella, työ, kaverit ja sukulaiset on täällä. Mä itse koitin sitä sille jo ehdottaa, että ei tuo välimatka ole mikään este, mutta se ei sitä tässä tilanteessa missään nimessä halua, ei ole valmis siihen. Itsekin ajattelin nimittäin aluksi niin, että tuollainen alku olisi hyvä, mutta se ei nyt onnistu. Ilmeisesti kaikki siitä syystä, että tämä kaikki vaatisi niin paljon tutustumista, ettei sitä ihan tuosta vaan tekisi, ja kun toisessa vaakakupissa on se pelko, että jos huonosti käy, niin sitten on ainakin myös kaverisuhde mennyttä, kumpikaan ei halua toista menettää elämästään.

Joo, ainakin pettämistä se pelkää. Olen koittanut sitä sille sanoakin, ettei mun kohdallani tarvitsisi sitä pelätä, mutta se ei ole niin helppoa varmastikaan uskoa kaikkea. Ilmeisesti suurin ongelma tässä kaikessa on se, että se ei pysty ajattelemaan kaiken tämän takia minua muuna kuin kaverina, vaikka ehkä haluaisikin jossain pienessä mielessään muuta.

 

[pernaveikko]

Nyt vain vedetään keittoa ja toivotaan parasta. Vittu kun huomenna pitäisi jaksaa herätä töihin.

Eikä pitäisi. Otat saikkua, joko kerrot lekurille miksi tai jos et halua kertoa niin vaikka flunssan takia.

 

[Leon]

Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?).

Been there, done that. En ole katunut sekuntiakaan. Ratkaisu oli helppo. Ystävät jäivät Tampereelle, mutta ei se yhteydenpito siihen katkea. Toki omalta osaltani tilannetta helpotti se, että pääkaupunkiseudulla asuu liuta vanhoja ystäviä, eikä tarvinnut vaihtaa edes työpaikkaa. Eli rohkeasti vaan seuraavaa siirtoa miettimään Grub, jos nainen on sen arvoinen. Jos kumpikaan ei ole halukas vaihtamaan paikkakuntaa, olette pattitilanteessa. Etäsuhde toimii vain aikansa.

Ja Helsinki on ihan kiva kaupunki.

 

[scholl]

Näin terassilla pari erinomaisella kropalla varustettua mimmiä, joilla oli molemmilla Christian Audigier t-paidat. Blondilla valkoinen ja brunetilla musta. Ottivat jo kahdentoista tuntumassa terassilla cañat, vaikka oli maanantai. Ei mitään vässykkäkahvinjuojia. Joskus siis on jotain positiivisia yllätyksiä. Pari muutakin hyvää tapausta tullut vastaan viime aikoina. Sen sijaan kaikki pelattavat yksilöt ovat olleet ei kiitos.

 

[Kaarle6]

Aah, tänne on pitänytkin päästä avautumaan.

Tuossa viime kesästä lähtien tapasin yhden todella huippu kimman ja meillä on ollut tässä jos jonkinlaista huopaamista edestakas sen viis kuukautta, kunnes tuli sitten häneltä lopullinen päätös, että ei halua enää mitään säätöjä. Asun itse siis Helsingissä ja tyttö Tampereella. Harmittaa vaan todella paljon lähinnä syiden takia miksi se päättyi.

Tilanne on lähinnä, että itse olen tälläinen nuori 22 kloppi maalta lähtöisin. Kasvatus ja vanhemmat ovat olleet todella hyviä minua kohtaan, olen valinnut polkuni niin, ettei rahahuolista tarvitse välittää ja kaikki on siis todella hyvin. Tyttö on sitten taas aivan eri maata, en nyt ala ruotimaan sen enempää hänen taustojaan mitä on pentuna tullut koettua, mutta aika rankkaa shittiä. Ja se, että hän on työtön.

Tästä sitten koitui se murheenkryyni elikkä vaikka homma toimi loistavasti, juttu synkkasi, molemmat tykkäsivät toisistaan kovasti niin hänestä ei tuntunut koskaan siltä, että hän olisi samanarvoinen kuin minä. Esim. itsellä oli rahaa, hänellä ei, joten hän käytti kaikki vähäisetkin kelavaransa meihin vaikka kuinka yritin sanoa, että anna nyt olla.

Olin muka aivan liian hyvä hänelle ja että ansaitsisin paljon parempaa kuin hän. En oikein ymmärtänyt, enkä ehkä vieläkään, ehkä ajattelen vain itsekkäästi. Olin jotenkin sanaton ja neuvoton. Luulisi, että jos löytää jonkun todella hyvän yksilön niin haluaisi pitää kiinni. Vielä kun hänellä on ennen ollut todella paskaa ja kaikkea, en käsittänyt. Olen muutenkin sellainen rehellinen ja luotettava, eikä se siitäkään jäänyt kiinni, mutta niin vaan jäi luu käteen.

Ja se erohommahan piti hoitaa sitten paskasti. Sen verran luulisi naisilla olevan selkärankaa että ilmotettaisiin edes kännykään, mutta jos eka tyyliin kuulee muilta, että 'hei te ette kuulemma olekaan enää kimpassa' niin laski pisteet aika huolella. No, ollaan saatu selvitettyä ja olemme kavereita. Ihan jees että edes näin, mutta siltikin harmittaa, koska tyttö oli aivan mieletön ja syynä nyt sitten se, että olen liian hyvä hänelle. Voihan syy olla paskaakin, mistä sitä tietää jos on joku ukko lähempää, mutta en jaksa uskoa tähän. Toki, naisilta kaikki on mahdollista.

Tänään tuli yllättävää tekstiä yhdeltä toiselta kaveriltani. Olemme olleet kolme vuotta pelkkiä kavereita ja hän kirjoittaa mulle mesessä, että lähtisitkö treffeille jos hän olisi nyt sinkku. Kysyin vielä että en tiennyt että halusit musta muutakuin kaveria niin vastauksena tuli että no kyllä halusin muuta mutten koskaan uskaltanut kysyä. Huoh, ja tämä on vasta muuttanut toisen ukon kanssa kimppaan. Kysymys kuuluu että miksi nyt? Kolmen vuoden jälkeen?

Naiset, puhukaa asiat suoriksi niin ei jäis aina arvailujen varaan. Tästä tuli nyt vähän tällänen päiväkirjamainen, mutta pääsipähän nyt ainakin avautumaan hetkeksi.

 

[Ender00]

ja syynä nyt sitten se, että olen liian hyvä hänelle. Voihan syy olla paskaakin,

Sitähän se juuri onkin. Tuo ei ole koskaan missään ikinä ollut se oikea syy. Mutta kuitenkin sellainen ihan kiva tekosyy, jolla voi koittaa jättää toisen pehmeästi. "It´s not you, it´s me.."

 

[Grainger]

Voihan helvetti, voimia Doaner. Toivon vilpittömästi koko sydämestäni, että asiat kääntyvät vielä parhain päin. Enpä osaa kuvitellakaan mitkä olisivat omat reaktioni, jos saisin kuulla omalta rakkaaltani tuollaista, mitä Sinä olet joutunut kuuntelemaan.

Aika pieneltä tuntuu omat murheet, joita ovat lähinnä riitely viikonlopun vietosta ja rahankäytöstä. Ehkäpä sitä osaisi arvostaa nyt enemmän yhteistä aikaa, vaikka se sitten olikin keskellä-ei-mitään, maailman tyhmintä cockerspanielia vahtimassa... Onhan meillä rahaakin, vaikka sitä välillä tuhlaisi.

Tsemppiä Doaner. Älä vaivu itse samaan masennukseen, vaikka ymmärrän Sinua ihan täysin. Tuskinpa oma henkenikään kovin tiukassa olisi, jos avopuolisoni tekisi itselleen jotain. Onneksi tätä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta voin kuvitella silti, harva meistä voi ymmärtää oloasi, mutta voimme yrittää.

 

[Rocket Richard]

Sitähän se juuri onkin. Tuo ei ole koskaan missään ikinä ollut se oikea syy. Mutta kuitenkin sellainen ihan kiva tekosyy, jolla voi koittaa jättää toisen pehmeästi. "It´s not you, it´s me.."

Erittäin tyypillinen naisten jättämisperustehan tuo on ja ei todellakaan ole ikinä se oikea syy. En tiedä mikä oikea ja todellinen syy oli/on, mutta tuo se ei ainakaan ole. Joko on löytänyt Mansesta parempaa seuraa tai muuten ei vaan nappaa.

Tänään tuli yllättävää tekstiä yhdeltä toiselta kaveriltani. Olemme olleet kolme vuotta pelkkiä kavereita ja hän kirjoittaa mulle mesessä, että lähtisitkö treffeille jos hän olisi nyt sinkku.

Vaikka tämä mimmi vapautuisikin ihan lähiaikoina, niin älä sekaannu! Siis muija on yhdessä jonkun muun kanssa, mutta haikailee sinun perään, huoh.

Tekisi saman myös sinun kanssa ollessasi, ei vaikuta ollenkaan luotettavalta naisihmiselle.

 

[Chambza]

Siinä missä "olet liian hyvä minulle" ei välttämättä ikinä olekaan se oikea syy, niin kyllä muut Kaarlen kertomat seikat voivat ihan aidosti vaikuttaa ilman että tytöllä olisi väkisin joku toinen tai kiinnostus lopahtanut. Varsinkin raha on sellainen asia joka aiheuttaa varmasti ongelmia, jos toisella sitä on ja toisella ei. Ellei sitten toinen osapuoli ole varmis perinteiseen kotiäidin rooliin, eläen toisen rahoilla.