Jarrontöttöröö
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers
Avaudutaan vähän pidemmän kaavan kautta. Perisuomalainen mies kun ei tunnetusti asioistaan läheisilleen avaudu, heh. Ensimmäinen vakava suhde menossa ja tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana reilu 4 vuotta. Nyt jo vuosia kasautuneet ongelmat kolkuttelee (taas) ja pohdinnassa ero ihan vakavasti.
Meidän suhde ei edennyt normaalin tapaan vaan kiirehdettiin ja noin puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen. Tuosta toiset puoli vuotta eteenpäin paljastui kumppanin suhteen alun sekoilut ja iski oikea ensimmäinen kriisi. Samalla myös ensimmäiset kunnon riidat ja tunnekuohuissa opittiin kohtuullisen myrkylliset tavat käsitellä erimielisyyksiä. Kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita. Lähtemisen kynnys tuntui yhteenmuuton ja alkuhuuman syleilyssä väärältä vaihtoehdolta, joten päätettiin rakentaa luottamusta uudelleen.
Luottamus on suurinpirtein palautunut, mutta itseeni tuo jätti ison jäljen. Kyseessä on ensimmäinen vakava ihmissuhde, jossa alusta pitäen toin omat haavoittavaisuudet ja omituiset piirteeni esiin. Tuo sekoilun paljastuminen aiheutti itselleni sen, että oma itsetunto romahti ja mielenkiinto omiin harrastuksiin lopahti. Aloin tavoittelemaan asioita, joita ajattelin toisen arvostavan, eli toisin sanoin asetin itseni sivuun. Olen sitä tehnyt melkein 3 vuotta ja tuntuu, että olen menettänyt osittain yhteyden ”aitoon itseeni”. Keskivaikeaa masennustakin tässä samalla epäillään.
Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.
Palstalla on varmasti minua vanhempia, jotka ovat juomarahojaan maksaneet, joten mielelläni kuulisin erilaisia näkökulmia.
Meidän suhde ei edennyt normaalin tapaan vaan kiirehdettiin ja noin puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen. Tuosta toiset puoli vuotta eteenpäin paljastui kumppanin suhteen alun sekoilut ja iski oikea ensimmäinen kriisi. Samalla myös ensimmäiset kunnon riidat ja tunnekuohuissa opittiin kohtuullisen myrkylliset tavat käsitellä erimielisyyksiä. Kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita. Lähtemisen kynnys tuntui yhteenmuuton ja alkuhuuman syleilyssä väärältä vaihtoehdolta, joten päätettiin rakentaa luottamusta uudelleen.
Luottamus on suurinpirtein palautunut, mutta itseeni tuo jätti ison jäljen. Kyseessä on ensimmäinen vakava ihmissuhde, jossa alusta pitäen toin omat haavoittavaisuudet ja omituiset piirteeni esiin. Tuo sekoilun paljastuminen aiheutti itselleni sen, että oma itsetunto romahti ja mielenkiinto omiin harrastuksiin lopahti. Aloin tavoittelemaan asioita, joita ajattelin toisen arvostavan, eli toisin sanoin asetin itseni sivuun. Olen sitä tehnyt melkein 3 vuotta ja tuntuu, että olen menettänyt osittain yhteyden ”aitoon itseeni”. Keskivaikeaa masennustakin tässä samalla epäillään.
Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.
Palstalla on varmasti minua vanhempia, jotka ovat juomarahojaan maksaneet, joten mielelläni kuulisin erilaisia näkökulmia.
Viimeksi muokattu: