Katkeruudessa ja negaatiossa ei pidä märehtiä loputtomiin, mutta on yksilöllistä kuinka kauan menee ennen kuin tuntee olevansa sinut tilanteen ja itsensä kanssa. Kiirehtiä ei kannata ja puhuminen tai kirjoittaminen voi toimia hyvänä keinona asian käsittelyssä. Yksin ei pidä jäädä.
Nojuu, tuli toki vähän tylysti se siihen muotoiltua, mutta kun täällä on jo mielestäni aika moneen kertaan toivotettu sitä mitä sinäkin toivotit, eli voimia ja jaksamisia, niin ehkä jo niitä eteenpäin menemisen keinojakin on ihan hyvä tuoda mukaan.
Olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei siitä matalalennosta pääse sen nopeammin, kuin pääsee ja käsitellä se täytyy, mutta voi sitä kuitenkin päivittäisillä valinnoillaan vaikuttaa elämänsä mielekkyyteen silläkin aikaa, kun prosessi on käynnissä. Jokaisen pohjimmainen hyvä olo kun löytyy kuitenkin itsestä. Kannattaa älytä ottaa siitä vastuuta sen sijaan, että ottaisi vastuun suhteen kaatumisesta, koska siitä oli vastuussa korkeintaan 50 %.