Naisasiat

[pettter]

Ja jos tämä vielä kääntyi sinun viaksesi niin pakko sanoa, että erittäin huolestuttavalta kuulostaa! "Noin tunnin leppyttelyn jälkeen sain onneksi hänet leppymään ja uskomaan, että kyseessä oli sitten ilmeisesti minun virheeni." Tuossa tapauksessa kyseisen muijan olisi pitänyt pahoitella aivan käsittämätöntä ylireagointia eikä missään nimessä sinun pahoitella, että olit tykännyt jonkun kuvasta!

Joo niinpä. Nainen teki virheen kun kiukutteli ja haukkui, ja mies nöyrtyi pyytelemään anteeksi.

Jotkut naiset pompottelevat miehiä. Ei vaan pitäisi alistua siihen skeidaan.

 

[Knox]

Pidän naisesta myös nimenomaan ihmisenä. Sen verran mitä olen häntä oppinut tuntemaan, niin meissä on todella paljon samanlaisia luonteenpiirteitä ja muutamilla kerroilla jolloin olemme nähneet meillä on ollut aivan super hauskaa. Tänään nähdään illalla uudestaan. Ja odotan tätäkin iltaa kuin kuuta nousevaa vaikka omaan suuhun väi lievä paskan maku launtai-illasta.

Puhukaa lauantain tapahtumat läpi. Puhumattomilla asioilla on tapana nousta pintaan myöhemminkin, joten suosittelen että käytte asiat kerralla läpi, jonka jälkeen voitte jatkaa suhdetta.

Otin syyt omille niskoilleni siitä syystä, että en vain halunnut pilata omaa iltaani (meni siitä huolimatta piloille kyseisestä syystä). Tosin hän pyyteli episodia kovasti anteeksi ja sanoi, että hän vain on tuollainen draamailija laskuhumalassa. Eli toisinsanoen hänen kanssaan kännääminen ei kuulosta hyvältä vaihtoehdolta. Etenkään kun olen tuossa ensi viikolla menossa hänen kanssaan Seinäjoelle, hänen kotikonnuilleen. Muutamasta päivästä voi tulla jotain todella ihanaa, mutta farssin ainekset ovat myös ilmassa.

Parisuhteessa tehdään paljon kompromisseja, ja joskus on hyvä ottaa syyt (turhaan) niskoilleen, jotta välttyy turhalta riidalta tai vastaavalta. Mutta nämäkin hetket on osattava valita. Minusta sinä annoit aivan turhaa siimaa tässä tilanteessa. Tätä ei nyt voi tarpeeksi korostaa, mutta sinä et tehnyt mitään väärää. Silloin ei pyydellä anteeksi, tai oteta syitä omille niskoille.

Kännissä ihmiset ylireagoi, ja kyseessä on ilmeisesti suht nuori tyttö, joten pistetään vielä iänkin piikkiin osittain. Mutta vinkkinä jatkoon, niin kännissä on turha riidellä. Viesti tai puhelinsoitto, jossa sanot että puhutaan huomenna selvinpäin säästää helvetin paljolta.

 

[Carlos]

Parisuhteessa tehdään paljon kompromisseja, ja joskus on hyvä ottaa syyt (turhaan) niskoilleen, jotta välttyy turhalta riidalta tai vastaavalta. Mutta nämäkin hetket on osattava valita. Minusta sinä annoit aivan turhaa siimaa tässä tilanteessa. Tätä ei nyt voi tarpeeksi korostaa, mutta sinä et tehnyt mitään väärää. Silloin ei pyydellä anteeksi, tai oteta syitä omille niskoille.

Näissä käsittämättömissä räjähdystapauksissa kannattaa myöskin ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia psykologisia profiileja, ja tietynlaisten profiilien yhteentörmäykset voivat aiheuttaa ihan turhaan isojakin riitoja. Mielestäni yksi erittäin hyvin toimiva on esim. "Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori", Googlesta lisää haluaville.

Itse olen analysoinut itseni tuon avulla ensimmäisen kerran reilut 10 vuotta sitten, toisen kerran ihan muutama kuukausi sitten. Siinä samalla kun huomasin että olen itse muuttunut 10 vuodessa, tajusin myöskin karkeasti profiloida vaimoni. Kävi yllättäen ilmi että moni asia mikä meidän suhteessa on hiertänyt selittyy ihan täysin vaan minun ja vaimon erilaisilla profiileilla. Kerroin vaimolle asiasta ja hiukan tutustuttiin siihen tarkemmin, niin tajusimme puolin ja toisin miten toista kannattaa käsitellä että jatkossa näiltä riidoilta ja kimityksiltä niissä samoissa vanhoissa asioissa vältytään.

Ainakin meidän kohdalla tämä oli suorastaan läpimurto meidän avioliitossa. Se että toinen haluaa suunnitella kaiken juurta jaksaen ja toinen taas hoitaa kaiken viime hetkellä lennosta - mikä ärsyttää molempia osapuolia ihan yli kaiken - ei johdu siitä että se vastapuoli on tyhmä ja ärsyttävä, se on vain hänen aivojensa tapa toimia. Tämän kun ymmärtää, ei ko. tilanne aiheuta enää riitaa vaan molemmat ymmärtävät mikä toisella on tässä taustalla, ja sitten sen kanssa oppii elämään. Tai jos toinen lataa akkunsa parhaiten istumalla yksin nojatuolissa viskilasi kädessä asioita miettien, ja toinen kavereiden kanssa seurustellen - ei se johdu siitä että toinen on tylsä ja toinen pirihiiri, vaan sekin on vain aivojen erilainen tapa toimia (ei sillä etteikö ero tämmöisessä asiassa voisi olla parisuhteen kannalta jopa mahdoton yhtälö).

Aasinsilta tässä tuli siis siitä, että varsinkin meidän suhteen alkupuolella molemmat (tottakai minun mielestä enemmän vaimo) saivat välillä ihan kummallisia räjähdysraivareita toisen mielestä täysin omituisissa tilanteissa. Vähitellen on toisiamme hiottu ja opittu ymmärtämään, mutta tämä psyko-analyysi oli todella se läpimurto. Kyllähän me on aina toisistamme tykätty, mutta aivot toimii vaan erilailla eri ihmisillä!

 

[adetti]

Mitähä nyt? Vähä hiljaista ollut tässä ketjussa, tainnut ihmiset saada heilan helluntaina. Tuli tuossa laitettua yhelle muijalle viestii, että pitäiskö jutella yhdestä asiasta. Juu sano, että mihi vihjaan. Sanoin että meihin. Tähän se sitten paukahti kun seinään. Ei vastannu siihen enään mitään ja oisin vaan halunnu tietää että onko meillä jotain vai ollaanko kavereita. Nyt vituttaa huolella ja vedän ylihuomisesta lähtien päätä täyteen. On kuitenkin nähnyt viestit, joten aika aikuismaista touhua. Onko hänellä sitten toinen vai onko joku puhunut paskaa musta, kuka ties. Kuitenkin oltu hyvää puuta jo kauan.

 

[pernaveikko]

Tuli tuossa laitettua yhelle muijalle viestii, että pitäiskö jutella yhdestä asiasta. Juu sano, että mihi vihjaan. Sanoin että meihin. Tähän se sitten paukahti kun seinään. Ei vastannu siihen enään mitään ja oisin vaan halunnu tietää että onko meillä jotain vai ollaanko kavereita.

Nythän sinä tiedät mitä teillä ei ole. Totuus sattuu. Tietämättä asiasta, niin kuulostaa parikymppisten opiskelijoiden jutulta mikä ei ollut juttu, mutta sinä luulit sitä jutuksi ja tyttö hämmentyi.

 

[Freya]

Niin ja muutenkin aika epäselvä viesti. Eihän se tyttö nyt yhtään tiennyt mitä olisit halunnut kysellä kun ilmoitit vaan että liittyy meihin. En mäkään tuohon osaisi sen ihmeemmin mitää vastata. Enemmin varmaan ahdistaisi etenkin jos kyseessä olisi kaverina pitämäni poika, joka alkaisikin yhtäkkiä kertoa romanttisista tunteistaan.

 

[Carlos]

Nythän sinä tiedät mitä teillä ei ole. Totuus sattuu. Tietämättä asiasta, niin kuulostaa parikymppisten opiskelijoiden jutulta mikä ei ollut juttu, mutta sinä luulit sitä jutuksi ja tyttö hämmentyi.

Juu, ja toisekseen jos tuo lähestymistapa Tekstiviesti: "Meidän pitäisi vähän jutella meistä" saa ihan varmasti naisen jalat alle niin nopeasti ettet ehdi sanoa edes "Usain Bolt". Ja tällä hetkellä hän miettii että miten v-tussa pystyn välttelemään tota adettia seuraavat viikot.

 

[adetti]

No huhuh, kylläpäs ootte valitettavan oikeessa. Hemmetti kun ei sitä aina ajattele tarkkaa mitä pitäisi laittaa ja sitten livenä jotenkin vain ei kykene puhumaan sellaisista asioista, kun pitää niin hyvänä ystävänä. Ja joo, mustakin tuntuu nyt siltä, että se haluaa vältellä mua. Sanattomaksi vetää...

Tiesin, ettei tekstiviesteillä noita asioita hoideta, mutta se tyyli miten olisi tuon ilmaissut olisi voinut olla erilainen.

EDIT: Tästä on hyvä aloittaa juhannus jo ajoissa.

 

[Kantapäätorjunta]

Oli mielenkiintonen keskustelu tossa yks ilta tuttava-naisen kanssa. Lyhyen ytimekäs, mutta juteltiin vaikeesti tavotettavan esittämisestä. Olin siinä käsityksessä henk.kohtasesti, että monetkaan ei tätä jaksa harrastaa, mutta hän tuumasi tietävänsä useitakin neitejä, jotka tykkäävät esittää vaikeeta, ihan vaan kuulemma, jotta sitten tietävät, että jätkä on tosissaan jos jaksaa tarpeeksi kauan hakata päätä seinään.

Onko tää vaan musta kiinni, vai onko joku muukin sitä mieltä, että em. tilanteessa reaktio olisi lähinnä se Thad Castlen klassinen "Definetly a lesbian" ja seuraava? Kuitenkin jos asian kääntää päälaelleen ja fundeeraa naisen näkökulmasta, niin onko tää touhu sen arvosta, että joku onneton Niilo-Petteri sitten kolme vuotta laittaa äitinsä kellarista facebook-viestiä, koska on vakuuttunut siitä, että kaikenmaailman milakunisit esittävät hänelle vaikeasti tavoiteltavaa?

Enkä nyt todellakaan siis yleistä kaikkiin naisiin, mutta ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kun kuitenkin tuosta keskustelusta sain sellaisen käsityksen, ettei ole yksi tai kaksi madamea, jotka tuota tykkäävät harrastaa :)

 

[SamSpade]

Enkä nyt todellakaan siis yleistä kaikkiin naisiin, mutta ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kun kuitenkin tuosta keskustelusta sain sellaisen käsityksen, ettei ole yksi tai kaksi madamea, jotka tuota tykkäävät harrastaa :)

Onhan noita aikanaan nähty ihan riittävästi, mutta ihan yhtä paljon upeita aitoja naisia jotka ovat suoria, eli ei tuota voi yleistää. Itse jätin suosiolla nämä pelien pelaajat väliin, tai kerroin suoraan ettei kiinnosta leikkiä ja hänen kannattaa siirtyä seuraavaan (sitten se peli muuttui yleensä... eli kiinnostusta olikin yhtäkkiä, mutta tosiaan, jatkoin matkaa)

 

[Freya]

Onhan noita aikanaan nähty ihan riittävästi, mutta ihan yhtä paljon upeita aitoja naisia jotka ovat suoria, eli ei tuota voi yleistää.

Eikä tätä voi pistää erityisesti naistenkaan " ongelmaksi" , kun on paljon on noita miehiäkin jotka osaavat hyvinkin tämän vaikeasti tavoiteltavuuden.

Olen usein pohdiskellut sitäkin, että ilmeisesti tässä maailmassa on paljon ihmisiä joilla on ns. varaa koittaa onneaan. Jos itselläni sattuisi tulemaan vastaan täydellinen herra yksilö, niin ihan niin paljon en luottaisi omaan viehätysvoimaani että lähtisin kokeilemaan kepillä jäätä. Siinä voi tosiaankin jäädä helposti luu käteen. Tietenkään ei ole tarkoitus kaatua ensimmäisestä lauseesta sänkyyn, mutta sellainen järjetön juupaseipäs - jahkaus on rasittavaa.

Oma lajinsa on tietenkin tässä ne miehet jotka eivät vain ymmärrä etten ole kiinnostunut ja alkavat sitten heitellä näitä : " Sä vaan esität vaikeasti tavoiteltavaa. " Sori, en esitä. Näistäkin on kuitenkin aina jotenkin selvitty.

//KuumaaKamaa - mahtavaa! Alkuhuuma on upeaa aikaa - kannattaa ottaa siitä kaikki irti :)

 

[ace]

Pakko tämä on tänne vuodattaa:

Juhannuksen vietosta käsipuoleen tarttui erittäinkin mukavan näköinen ja oloinen nainen. Koko illan keskustelujen aikana itselläni oli tunne, etten henkisesti pysty tätä neitosta tavoittamaan. Tuntui että hän paini täysin eri sarjassa, suoraan sanottuna meikäläisen ulottumattomissa.

No, jostain syystä sain tämän daamin talutettua kotiini ja fiilikset oli korkealla. Kuitenkin juuri siinä vaiheessa kun kaikki oli valmista syventävään tutustumiseen, neitokainen alkoi vuodattamaan kyynelten kera katkeria muistoja ex miehestään ja poikansa isästä. Pakkohan se oli passittaa kotimatkalle samantien.

Osaisin suhtautua ymmärtäväisesti jos daami olisi alusta asti tehnyt selväksi, ettei ole vieläkään yli neljä (4)! vuotta sitten tapahtuneesta erosta, mutta kaikki se käyttäytyminen ennen h-hetkeä antoi odottaa jotain ihan muuta.

Keskusteluissa pari kertaa aikaisemmin jo mietin, että onko oma ennakkoluuloisuuteni este tälle(kin) jutulle, mutta annoin neidille mahdollisuuden. Loppujen lopuksi osoittautui jälleen kerran, että en nyt ihan väärässä oman kyynisyyteni kanssa olekkaan.

 

[Buddha]

Siinä teille kaukosuhteissa elävät. Linkki suomi.24 palstalle, missä kaukosuhteessa elävä nainen hakee itselleen seksiä, vaikka kaikki asiat onkin hyvin...

Edit: ja homma jatkuu näin:

Voisin kuvailla hakemustani tilapäiseksi seikkailuhakemukseksi! Olen oluelle perso ja lenkkeilen vähän väliä (ja olen muutenkin kaikkeen urheiluun taipuvainen). Minä uskallan matkaan kun joku ehdottaa jotain vähän jännempää, myönnän että jännitän liikaa perus kahvikupin äärellä. Lähdetään vaikka melomaan, vaikken osaakkaan. Tai kupposelle. Olen lennokas, välillä rauhallinen ja välillä toiminnan nainen. Jos haet seuraa ja pitkän suostuttelun jälkeen intiimimpääkin sellaista, niin kokeile ottaa yhteyttä. Minäkin yritän bongata täältä teidänlaisia.

Opiskelen yliopistossa. Arvostan elämää nähnyttä miestä ja naistakin jolla on pilke molemmissa silmäkulmissa ja vielä jäljelle jäänyttä järjenripettä. Luotan siihen että toiminnallinen olemus korreloi jokseenkin hyvän kehon kanssa... ;)

Minusta vielä sen verran että pidän itseäni normaalirakenteisena, suht urheilullisena naisena. Nautin seikkailuista, enkä halua että tällainen "toveruus" alkaisi seksillä ja jäisi pelkästään siihen. Jotain jännää pitää kokea yhdessä jotta olisi mukavaa olla ;)

 

[Jeffrey]

Ja täällä taas, tosin suurilta osin positiivisissa mielissä, vaikka eksästä onkin kysymys. Avaudutaan nyt silti kun aavistuksen myös ristiriitaisia tunteita herättää...

Eli siis, se päivä on koittanut kun ex armaani on vihdoin löytänyt miehen, jonka kanssa todella toivoo onnistuvansa. Nooh, toki tuo on jo kuullemma 3 viikkoa vanha tuttavuus, josta minulle kertoi tänään.

Tästä samaisesta eksästä ja kaikista kommelluksista hänen kanssaan olen suoltanut tähänkin ketjuun kymmenittäin viestejä. Hänen kanssaan reilun neljän vuoden aikana seurustelimme reilut kolmevuotta, eroten varmasti noin puolen tusinaa kertaa. Melko selvää oli aina se, että tuo suhde ei tule onnistumaan, mutta joku tuossa naisessa aina veti puoleensa. Lähinnä kaipaan hänen kanssaan olemisesta niitä omia tunteita, ja sitä omaa itseäni millainen olin yleensä hänen kanssaan.

Viimeinen "lopullinen ero" meillä oli tuossa heti uudenvuoden jälkeen. Noh, tuossa vapun jälkeen taas rantauduin pk-seudulle ns. täysipäiväisesti. Tämän jälkeen alkoi jällein viestiä tippumaan mimmiltä ja siinä varmaan kuukauden päivät nähtiinkin ja jotain taas räpellettiin. Noh, toukokuun lopussa meni kuppi totaalisesti kuppi nurin mimmin kanssa jonka yhteydessä poistettiin facebookit yms. yhteystiedot. Noh, muutama "ymmärrän virheeni ja haluan vain sut" viesti tuli vielä tämänkin jälkeen.

Nytten sitten vähän jo aloin ihmettelemään ja huolestumaan ihmisen kunnosta kun ei ollut kesäkuun alun jälkeen mitään neidistä kuulunut. Aika nopeasti kävi ilmi se, että syystä tai toisesta ei joko halunnut tai pystynyt viesteihini vastailemaan muutamaa sanaa enempää. Noh, meillä kun jäi asioita selvittämättä vielä tuolloin kuukausi sitten, ne alkoivat minua ahdistamaan ja asiat halusin selvittää. Kun ei tuosta viestien vaihdosta oikein mitään tullut, niin päätin neidille soittaa ja kas kummaa kun ei pystynyt vastaamaan. Noh, pienen tivaamisen jälkeen myönsi olevansa ihanan miehen kanssa jonka löysi noin 3 viikkoa sitten ja sanoi toivovansa, että homma toimii. Fine mulle!

Ensimmäisenä toki tuli lievä vitutus, sen jälkeen suuri helpotus josko tämä meidän homma olisi vihdoin ihan oikeasti ohi. Josko oikeasti olisi niin, että mimmi ei tule taas sotkemaan päätäni ja mutkistuttamaan elämääni.

Seuraavaksi sitä heräsi muutama kysymysmerkki siitä, että onko hän pyöritellyt meitä samaan aikaan kun aikamarginaalit ovat niin tiukat, noh ei kuullemma ollut. Pirun hyvä tsägä hänellä on kyllä käynyt kun on löytänyt elämänsä miehen abaut heti sen jälkeen kun minä sanoin, että don't call me anymore!

Nooh, kuten sanoin. Suurilta osin positiivisilla fiiliksillä itse olen. Tämä meidän hommamme on kuitenkin ollut sellainen, että on aina ollut vähän takaraivolla mitä jos, vaikka en ole meidän juttuun uskonut enää aikoihin, ja olen aika paljon muita tyttöjä nähnytkin. Eli aika vapautunut olo ja sellainen olen nyt vihdoin ihan oikeasti vapaa olo on, joten ei voi liikaa valittaa.

Ei tällä avautumisellani nyt varmaan sen suurempaa pointtia ollut, kun että avaututtaa. Suuri toive on se, että saisi jällein ihan viimeisen päälle oman elämäni kuntoon, ja sitten kohti sitä suurempaa onnea.

 

[Worrell]

Pohdiskelua

Hei vaan, palstaveljet ja -siskot!

Olen tässä ollut parisuhteessa kivan naisen kanssa kohta kaksi vuotta. Suhde alkoi siten, että törmättiin internetissä ja piakkoin alettiin tapailemaan, kun samassa kaupungissa asutaan. Kivikkoista on välillä ollut syystä jos toisesta, mutta koskaan ei ole ollut sellaista riitaa tai kinaa, josta ei oltais yli päästy. Nyt, kun tänne kirjoittelen, niin ei ole edes mitään riitaa. Haluan vaan purkaa tunteitani ja saada ehkä joitain fiksuja ajatuksia.

Olen siis piakkoin 25-vuotias mies. Omassa elämässäni olen paininut jos millaisten ongelmien kanssa, mutta aina ollaan ylös noustu. Henkilökohtasella tasolla menee siis ihan hyvin ja parisuhdekin on ihan hyvällä mallilla. On silti eräs asia, joka mua askarruttaa.

Nimittäin. Jokainen kai joskus miettii, mitä sitä oikein elämältään tahtoo. Mä oon viime aikoina ruvennut miettiin tämmöisiä asioita hyvinkin paljon. Toiveissa olisi, että valmistuttuani saisin itselleni sopivan työpaikan mahdollisimman pian ja pääsis ns. rakentamaan sitä omaa elämää. Ymmärrätte pointin. Sitten sitä totta kai miettii jollain tasolla sitä perhettä, lapsia. Kaikki ei lapsia halua. Mä en itse edes tiedä haluanko lapsia, mutta olen ajatellut asiaa. Oon aatellut, että jos teen lapsia, tapahtuu se sellaisissa olosuhteissa, että lapsella olisi hyvä kasvuympäristö. Tällä tarkoitan sitä, että vanhemmat eivät elä kädestä suuhuun, eikä lapsi joudu kärsimään köyhyydestä. Siis sillä tavalla, että toimeen tultaisiin, ettei tarvitse miettiä, mitä sitä huomenna syötäisiin, ettei ole rahat kahden viikon päästä loppu. Ja että muutenkin ois asiat suht hyvin kondiksessa.

Miten tää sitten liittyy parisuhteeseen. No liittyyhän se. Tyttöystävä (20v) tuntuu kovastikin haluavan lapsia. Hän sanoo, että hänellä on niin huonot geenit, ettei kuitenkaan halua. Atooppista ihottumaa, mt-ongelmia, verenpainetta yms. suvussa. Näillä perusteilla sitten jotenkin perustelee aina itselleen, että ei halua lapsia. Tänäänkin selitti kuinka ei voi tehdä lapsia, koska huonot geenit etc. Kuitenkin sitten ajoittain puhuu, että mitä jos joskus vuosien päästä tehtäisiin lapsia. Tuota itsensä dissaamista esiintyy etenkin silloin, kun joku tuttava tai läheinen tekee lapsia.

Tuo on mun mielestä hyvin häiritsevää ja ahdistavaa, kun joudun kuunteleen silloin tällöin kitisemistä tuosta aiheesta. Oon koittanut tsempata sitä ja välillä sitten sanonut, että no se sit on sun oma päätös eikä kenenkään muun. Joskus häiritsi myös se, kun veti minun geenini hommaan mukaan, mutta ei se oikein nykyään vituta, kun ei se sitä enää tee. Oikeestaan oon vaan helvetin väsynyt kuunteleen kitisemistä tuosta aiheesta, vaikka se onkin vähäistä.

Varsinaista kysymystä mulla ei ole. Mä vaan mietin välillä, että millä helvetillä mä saan tuon hiljaiseksi aiheesta? Joskus oon myös miettinyt sitä, että jos sitä lähtisi itse kävelemään, kun tuntuu että ottaa joskus niin koville tuo sen kitinä. Mutta, kun kaikki on kuitenkin ihan hyvin, eikä oikeita isoja ongelmia edes ole, niin ei oikein viitsisi. Ja siis joo, itse en tiedä, haluanko edes lapsia. Vituttaa ja ahdistaa tuo asenne, kun asia on hänen mielestään niin ehdoton. Etenkin, kun kuitenkin sisimmässään tuntuu lapsia joskus haluavan.

 

[Snakster]

Varsinaista kysymystä mulla ei ole. Mä vaan mietin välillä, että millä helvetillä mä saan tuon hiljaiseksi aiheesta?

Vähän vaikea sanoa, millä kitinän saa loppumaan, mutta noin yleisesti teemasta voisi sanoa, että onneksi ei olla vielä sellaisessa pisteessä, että lapsia tehdessä alettaisiin jotain geenejä seuloa saatika manipuloida. Ja homman juju ehkä piileekin juuri siinä, että objektiivisesti mitaten täydellistä jälkeläistä on täysin mahdotonta saada ja siitä huolimatta omat lapset ovat täydellisiä kaikkine vikoineen ja puutteineen. Voi olla lukihäiriötä, värisokeutta (rilleistä puhumattakaan), huonoa ihoa, oppimisvaikeuksia, astmaa ja vaikka mitä. Harvalla vääntö riittää maailman urheiluvalioksi tai tiedemaailman huipulle. Mutta mitä helvettiä. Miksi kenenkään pitäisi olla täydellinen tai edes lähellä sitä? Jokainen meistä vetää niillä eväillä, mitä on annettu ja aika monista lähtökohdista on mahdollista rakentaa laadukas ja onnellinen elämä. Jos ajattelee lasten hankkimisen sellaisena projektina, jossa tavoitellaan vain parasta priimaa, niin ehkä koko touhu kannattaa unohtaa. Toisaalta vaikka olisi miten pilkkopimeät ajatukset tahansa, niin kun sen ihmisen kanssa alkaa elää päivittäistä elämää, niin usein kaikki tuollaiset älyttömyydet unohtuvat. Ja kyllä kaikkia yksittäisiä ominaisuuksia tärkeämpää on suurin piirtein tolkullinen kasvuympäristö, jossa siinäkään ei varmaan täydellisyyteen pääse kukaan.

Ehkäpä teidän ei kannata ihan älyttömästi aiheesta vielä edes keskustella. Naisella on noin 20 vuotta tehokasta peliaikaa lasten hankkimiseen ja koska hän ilmiselvästi ei ole vielä lähellekään valmis tuohon hommaan, niin ehkä muutaman vuoden kypsymisen jälkeen voi aihetta taas alkaa ottaa esille.

 

[Worrell]

Hemmetin hyviä pointteja sulla Snakster. Kiitoksia hyvän näkökulman tuomisesta!

Miksi kenenkään pitäisi olla täydellinen tai edes lähellä sitä? Jokainen meistä vetää niillä eväillä, mitä on annettu ja aika monista lähtökohdista on mahdollista rakentaa laadukas ja onnellinen elämä.

Totta. Ehkä tuolle voisi koittaa istuttaa ajatuksen, että mitä sitten, kun/jos lapsi ei ole hänen mielestään täydellinen? Jokaisessa ihmisessä on puutteensa. Mulle tämä on aina ollut itsestäänselvyys, ettei kukaan ole täydellinen. Ja tosiaan, mitä sitten, vaikka lapsella olisi esim. astma tai atooppinen ihottuma. Elämä voi silti olla todella hyvää ja onnellista. Ehkä tuo on vaan jonkinlaista pelkoa, joka tuollaista käytöstä aiheuttaa. Tiedä siitä sitten.

Ehkäpä teidän ei kannata ihan älyttömästi aiheesta vielä edes keskustella. Naisella on noin 20 vuotta tehokasta peliaikaa lasten hankkimiseen ja koska hän ilmiselvästi ei ole vielä lähellekään valmis tuohon hommaan, niin ehkä muutaman vuoden kypsymisen jälkeen voi aihetta taas alkaa ottaa esille.

Näinpä, eikä tuosta vielä ole vakavasti keskusteltukaan. Lähinnä se on ollut sellaista, että nainen heittää vaan, että "hitsi, kun ei voi tehdä lasta kun on näin huonot geenit" tyylisen ajatuksen ilmoille, kun lukee tuttaviensa vauvajuttuja. Kitissyt sitten aiheesta jonkun aikaa ja unohtanut koko jutun. Naisella ei ole vielä hinkua niitä lapsia tehdä, vaan sitten "joskus tulevaisuudessa", kun aika on sopiva. Kuten sanoit, tässä on aivan riittävästi aikaa tuon asian suhteen ja mikään kiire ei ole minnekkään. Nykyinen elämäntilannekin on sellainen, ettei tässä todellakaan olla viiden vuoden säteellä lapsia tekemässä. Nainenkin tietää sen ja joskus heittikin, että ehkä kymmenen vuoden päästä.

Mutta joo. Ehkä se on parasta koittaa vaan pitää sellainen neutraali asenne häntä kohtaan silloin, kun sattuu asiasta puhumaan. Koittaa samalla myydä hänelle sitä ajatusta, ettei kukaan ole täydellinen ja sitä kautta koittaa tsempata häntä.

 

[Snakster]

Näinpä, eikä tuosta vielä ole vakavasti keskusteltukaan. Lähinnä se on ollut sellaista, että nainen heittää vaan, että "hitsi, kun ei voi tehdä lasta kun on näin huonot geenit" tyylisen ajatuksen ilmoille, kun lukee tuttaviensa vauvajuttuja.

Tietysti voi sitten myös kysyä, että harmittaako häntä, että omat vanhempansa päättivät ilmeisen huonoista geeneistä välittämättä vetää aikanaan paljaalla.

 

[Carlos]

Oon aatellut, että jos teen lapsia, tapahtuu se sellaisissa olosuhteissa, että lapsella olisi hyvä kasvuympäristö. Tällä tarkoitan sitä, että vanhemmat eivät elä kädestä suuhuun, eikä lapsi joudu kärsimään köyhyydestä. Siis sillä tavalla, että toimeen tultaisiin, ettei tarvitse miettiä, mitä sitä huomenna syötäisiin, ettei ole rahat kahden viikon päästä loppu. Ja että muutenkin ois asiat suht hyvin kondiksessa.

Tässäkin tilanteessa sanoisin että ei se lapsi ole mikään avaruussukkulan laukaisu, joka vaatii täydellisen ajan, paikan, tilanteen, talouden, terveyden ja sääennusteen. Sillä sitä ei koskaan tule.

Kunhan nyt on edes toisella vaki-työpaikka, niin siitä vaan rojua ränniin. Mielestäni tärkeintä on olla sen lapsen kanssa, se että asuuko vuokrayksiössä vai isossa kivitalossa on lapselle loppujen lopuksi se ja sama. Molemmissa asumismuodoissa on etunsa, mutta se "hyvä lapsuus" on jotain mitä ei voi etukäteen suunnitella. Kaikki riippuu kaikesta.

Ja tuo tyttöystäväsi tuntuu olevan vaan ehkä nuoruudesta johtuen hiukan pihalla, mutta en vaan osaa ymmärtää että miten tuossa iässä ei keksi muuta tekemistä kuin käydä läpi sitä miksi lapsia ei voi tehdä huonojen geenien takia. Tsiisus. Bro Snakster tässä jo asiasta kaiken muun sanoikin.

 

[Worrell]

Tässäkin tilanteessa sanoisin että ei se lapsi ole mikään avaruussukkulan laukaisu, joka vaatii täydellisen ajan, paikan, tilanteen, talouden, terveyden ja sääennusteen. Sillä sitä ei koskaan tule.

En tiedä, saiko mun ekasta viestistä kuvan, että hakisin sitä ns. täydellistä hetkeä. Lähinnä tarkotin sitä kuten sinäkin sanoit, että ois työkuviot suurinpiirtein selvillä etc. Ettei ole sellaista kädestä suuhun meininkiä. Vaan silleen suht vakaa elämäntilanne.

Eipä tuo tunnu näitä lapsiasioita usein (onneksi) murehtivan. Satunnaisesti tosiaan, jos ja kun joskus tuttaviensa vauvajuttuja kuulee. Se on kyllä totta, että vähän hölmöä hänen tilanteessaan edes miettiä vielä näitä lapsiahommia, kun ei näitä ole lähitulevaisuudessa eväitä eikä edes vakavia ajatuksia toteuttaa. Mutta hyvä pointti sullakin tässä asiassa. Voisi tuostakin mainita sitten, kun hän seuraavan kerran ottaa asian esille. Miksi miettiä sellaista, joka on ajan kohtaista ehkä joskus 8-10 vuoden päästä?

 

[Wiljami]

Muutaman tovin olen jo miettinyt että kehtaisiko ihan tänne ketjuun saakka tulla kirjoittamaan asiasta (ensimmäinen viestini ketjuun), mutta kaipa se nyt sitten on hehkutettava tässä "virallisessakin" ketjussa. Eli oon onnistunu nyt pitkällisen päätäseinään -tyylisen kohkaamisen jälkeen onnistunut ns. akottumaan. Ensimmäisistä treffeistä vasta reilu kuukausi, mutta reilut kolme viikkoa tullut vietettyä hyvin tiiviisti aikaa käytännössä päivittäin jommankumman asunnolla ja muutenkin tuntuisi melko töpäkästi lähteneen liikkeelle homma.

Tuosta kohkaamisesta jos hieman, niin aikoinaan tuli jätettyä täysin käsittelemättä ensimmäinen ero (ei oikeastaan edes tiennyt että tuollaisia pitäisi jotenkin käsitellä) ja vasta viime syksynä joutui viimeisimmän romahduksen jälkeen huomaamaan että tuo on sotkenut omaa parisuhde-elämää koko aikuisiän ja aiheuttanut ulkopuolelta katsottuna äärimmäisen typerää (ja itsetuhoista) toimintaa. Romahdus oli sinällään helvetin hyvä juttu (vaikka aallonpohjassa oli melkoisen synkät mietteet ja olot), koska se pakotti vihdoin puimaan asioita ääneen ammatti-ihmisen kanssa ja selvisi että omat kipupisteet ja lukot olivat niin ilmiselviä, että kerralla sai kaikki selvitettyä ja pääsi vuosien tauon jälkeen rakentamaan minä-kuvaa.

Joo mutta eipä tuosta sen enempiä, talven yli tuli tutustuttua itseen uudelleen ja huomattua että sitä pystyy olemaan kokonainen ihminen yksinkin (tai tulee siis toimeen itsensä kanssa) ja nyt alkukesästä tuli sitten tutustuttua tuohon tyttöön, kenellä on näköjään vielä verrattain samankaltaista historiaa taustalla ja tuntuisi muutenkin olevan aika yhteensopiva tapaus. Näkyiltyä on tullut reippaasti ja kävi äskenkin iltavuoron jälkeen tässä meikäläisen kämpillä piipahtamassa vaikka alkujaan oli puhetta ettei nähtäisi ennen huomista, johtuen nimenomaan tuosta iltavuorosta.

Eli sellaista. Hommat on huippista ja ihanaa ja toisaalta pakotetusta henkisestä kasvusta on tullut saatua myös jonkunlaista puskuria, ettei kuitenkaan ole tullut (minulle aiemmin hyvin tyypillisesti) rakastuttua saman tien aivan päätäpahkaa ja melko idioottimaisesti. Tällaista yhteistä tutustumis-ihastumista harrastetaan tytsyn kanssa (muiden touhujen lomassa ^^).

 

[Leelian Lepotuoli]

Naisasiosta kun keskustellaan niin aina törmätään tasa-arvo asioihin, minulla on niihin paljon painavaa sanottavaa! Niin paljon, että lukekaa täältä. Miten kotityöt lapsuudessa vanhempin kesken jakautuivat, oliko tasa-arvo vallalla, ei ainakaan meillä. Mutta nykyään on kaikki toisin, lue varmasti tunteita puolesta vastaan herättävä kannanottoni miessukupuolen puolesta! Kommenttoidakin kirjoitukseen saa, mikäli siltä tuntuu... Ehtookellot katso viestiketjua - Naisten ja miesten tasa-arvosta

Hmm. Miksi kirjoitat painavaa sanottavaa ilman oikeaa mielipidettäsi? Ps. kuvat oli hauskoja :D

 

[Leelian Lepotuoli]

Nyt on Tulevatonilla jännät ajat elämässä. Erosta on nyt joku kuukausi ja ilmeisesti surut on surettu ja henkisesti ollaan päästy asioista yli.

No mitenkä iso se jalka oli?

Ajattelisin, että sulla on ehkä ihan riittämiin ollut harmia näistä vanhemmista rouvista, joten jos olisit rohkea ja ns. astuisit laatikon ulkopuolelle kokeilemaan nuorempaa?

E. Ehditkin jo vähän muokkaamaan tekstiä :D

 

[pettter]

Eilen kävi niin, tai oikeastaan viime yönä, että yks muija pyys tinderissä mua sinne sen luokse, mutta en viitsinyt lähteä kun luultavasti en olisi päässyt enää busseilla takaisin kotiin, enkä sinnekään olisi halunnut jäädä kun naisista ei koskaan tiedä mitä ne haluaa ja odottaa. Mä esimerkiksi en ole koskaan tykännyt nukkua naisten kanssa samassa sängyssä. Ja jos taksilla olisin joutunut tulemaan niin sillä rahalla saisi jo Virosta huoran.

 

[Perateutti]

Itsehän nappasin äsken 20mg cialiksen naamaan. Mitään potenssiongelmaa ei ole, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ainetta kohtaan. Kohta saa ämmät kyytiä. Kaverit kehunu, että vaikka kuinka paljon olisi promilleja niin tana on pystyssä tarvittaessa vaikka 24h. Vähän tullut nyt pää kipeäksi, kuulunee asiaan. Viimeistään aamulla raporttia nussinko 5 vai 8 tuntia. Voi olla huomenna duunissa suorien housujen lahkeet pullollaan.