Tämähän on luonnollisesti se helpoin polku käsitellä asiat. Sysätä vastuu suoraan toisen niskaan, ja nähdä " totuudet" aina sieltä omalta kantilta. Usein vielä niin että vastakkainen sukupuoli on aina se pirusarvinen olento joka loppupeleissä toimii sitten niiden omien luulojen mukaan - vaikkei näin olisikaan. Ei kannata lähteä moiseen katkeruuteen mukaan, vaan kurkkia sekä naapurin peiliin että omaan peiliin.
Aina on se mahdollisuus että nainen puhuukin totta ja aina on se (kin ) mahdollisuus että nainen valehtelee. Tässä tapauksessa vaan lähinnä pohtisin että miksi nainen valehtelisi? Ilmeisesti teillä kuitenkin alkaa eri polut siintämään, eikä viestin perusteella mistään kovin riitaisesta touhusta ole kysymys?
Itse todennäköisesti uskoisin naisen selitykseen, ihan vain siksi että asian liika vatvominen aiheuttaisi vain harmaita hiuksia. Eteenpäin on kuitenkin mentävä, oli sitten mitenpäin vain. Teetkö loppupeleissä jotain sillä tiedolla milloin tuo nainen on uuden miehensä tavannut? ( Muuten kuin oman mielenrauhasi takia. )
Kiitos naisnäkökulmasta, arvostan! Henk. koht. yritän uskoa häntä vaikka se tällä hetkellä aika vaikeaa onkin. Miksi?
No siksi, että vaikka me lopulta päätyisimmekin vetämään ne nimmarit siihen lopulliseen ero- ja osituspaperiin niin haluan kuitenkin olla ajattelematta häntä minään "petturi-huorana" tjsp. Meissä molemmissa on oikeasti paljon syytä siihen, että erossa tällä hetkellä asustelemme, mutta pettäminen ei niihin syihin kuulu... Kaksi ihanaa, kohta aikuista lasta on saatu aikaan ja heidän elämämme me jaamme kuolemaan asti.