Naisasiat

[Vanha Len]

Jos oikeasti ihan selvällä suomen kielellä molemmat osapuolet sopivat, että juttu pidetään hoitotasolla, niin käsittääkseni se tarkoittaa sitä että soitellaan silloin kun on jotain tarpeita eikä neljä kertaa päivässä, että mitäs sulle kuuluu. Olenko taas käsittänyt ihan väärin?

Kyse on kuitenkin loppupeleissä tunnepitoisista jutuista vaikka sovittaisiin pelkästä seksistä. Pelkkä seksi sopii loistavasti huoriin ja nettipanoihin. Tunne tulee mukaan jos jutellaan jostain...siis mistä tahansa...seksiä ennen/jälkeen.

Tämä kuitenkin liittyy ihmisten luonnollisiin tarpeisiin/odotuksiin.

Huorilta tosin saa ostettua täsmäpanoja...

 

[VT]

Vähintään kolmen tunnin pituiset Skype-sessiot ja mahdollisimman usein. Australiaan lähdet ehdottomasti ja mahdollisimman pitkäksi aikaa. Näin ehkä säilytät suhteesi. Vuosi on pitkä aika ja vain jatkuvalla yhteydenpidolla saa kaukosuhteen joten kuten toimimaan.

Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että ilman 3 tunnin skype-sessioita suhde ei tule kestämään? Pieni reality check olisi nyt kuitenkin paikallaan. Kuulumiset ehtii vaihtaa aika paljon lyhyemmässä ajassa kuin kolmessa tunnissa. Mikäli haluaa pilata toisen vaihtokokemuksen kokonaan, silloin kannattaa viettää joka päivä vaikka 5 tuntia Skypessä. Jos kuitenkin haluaa antaa toisen ottaa kaikki mahollinen irti vieraasta maasta ja kulttuurista, varmasti ymmärtää antaa toiselle mahdollisuuden siihen. Yhteydenpito - päivittäinen - on äärimmäisen tärkeää ja välttämätöntä sekä joku visiitti jossain välissä, mutta vuosi on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Jos suhde on tarkoitettu kestämään se kestää myös vuoden erossaolemisen. Tietysti tämäkin on ikäsidonnaista, mutta menee vähän samaan kastiin sen kanssa, kun joillakin päättyy parisuhde armeija-aikana armeijan takia.

 

[passenger]

Kyse on kuitenkin loppupeleissä tunnepitoisista jutuista vaikka sovittaisiin pelkästä seksistä. Pelkkä seksi sopii loistavasti huoriin ja nettipanoihin. Tunne tulee mukaan jos jutellaan jostain...siis mistä tahansa...seksiä ennen/jälkeen.

Tämä kuitenkin liittyy ihmisten luonnollisiin tarpeisiin/odotuksiin.

Huorilta tosin saa ostettua täsmäpanoja...

Itsellä tässä ei ole mitään tunteita, eikä edes mielenkiintoa jatkaa missään tekemisissä tulevaisuudessa. Alkaa hahmottua että ilmeisesti toisella osapuolella on herännyt toiveita että tästä kehkeytyy jotain enemmänkin. No ei kehkeydy, pitää lopettaa homma nyt heti. Tottahan se on ymmärrettävää että tunteet tulevat helposti mukaan varsinkin jos juttu jatkuu pidempään. Enkä tosiaan itse alkaisi hoitosuhteeseen kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa aikoo olla muutenkin tekemisissä ellei ole ihan varma että homma tulee toimimaan.

 

[Beeman]

Elikä minä, naimisissa oleva ukko, olen mennyt ihastumaan työpaikan 22-vuotiaaseen harjoittelijaneitokaiseen. Eikä siinä nyt sinänsä mitään, mutta kun tunne on näköjään molemminpuolinen ja edennyt jo kaiken soveliaisuuden tuolle puolen. Enkä tarkoita pelkästään esimies-alais suhdetta. Tietysti järki sanoo että näpit irti vanha ukko, mutta eipä ole tällä tavalla jalat lähteneet alta moneen vuoteen.

Näin (lyhenneltynä) kirjoitin elokuun alussa 2007. Asiat ovat edenneet siihen malliin, että 2-vuotismerkkipäivä koittaa ensi maanantaina, 1,5 vuotta ollaan samassa osoitteessa asusteltu ja kihloihin menty vuosi sitten. Avioliiton auvoisaan satamaan olisi tarkoitus lipua ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana. Joskus ilmeisesti epäkonventionaaliset suhteetkin voivat toimia.

 

[Kommentaattori]

Joskus ilmeisesti epäkonventionaaliset suhteetkin voivat toimia.

Pakko kysäistä (kun en sinun profiilistasi ikää löytänyt), että paljonko teillä on ikäeroa? Itse seurustelen 13-vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa ja 12. vuosi meillä menossa. Joskus nämä suhteet toimivat.

 

[moby]

Näin (lyhenneltynä) kirjoitin elokuun alussa 2007. Asiat ovat edenneet siihen malliin, että 2-vuotismerkkipäivä koittaa ensi maanantaina, 1,5 vuotta ollaan samassa osoitteessa asusteltu ja kihloihin menty vuosi sitten. Avioliiton auvoisaan satamaan olisi tarkoitus lipua ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana. Joskus ilmeisesti epäkonventionaaliset suhteetkin voivat toimia.

Onneksi olkoon. Muistan elävästi tuon keskustelun aiheesta, koska siellä tuli niin hyviä kommentteja aiheesta. Pakko kysyä aiheeseen liittyen, että löitkö "huoraa turpaan", vai mikä oli onnistumisen salaisuus?

 

[Beeman]

Onneksi olkoon. Muistan elävästi tuon keskustelun aiheesta, koska siellä tuli niin hyviä kommentteja aiheesta. Pakko kysyä aiheeseen liittyen, että löitkö "huoraa turpaan", vai mikä oli onnistumisen salaisuus?

Kai se on vaan tää meikäläisen hurmaava persoona ja lihaisat muodot. En mää tiedä, joskus sitä vaan näemmä klikkaa sellasen tyypin kanssa jota ei ulkopuolinen kenties ensimmäiseksi ajattelisi taivaassa tehdyksi tulitikuksi. Kieltämättä on muutamia iän tuomia törmäyksiä tapahtunut kun olen hänen vieläkin nuorempien koulukavereiden kanssa ollut ryypiskelemässä ja elämäntilanteet yms ovat olleet hiukan erilaiset. Toisaalta en mä niiltä yritäkään saada joten ihan sama. Ikäeroa siis yhdeksän vuotta, tähän toiseen kysymykseen vastatakseni.

Kommentaattorille vielä tarkennuksena että ikä ei ollut se seikka, tai ainakaan ainoa, joka teki suhteesta epäkonventionaalisen. Molemmat olivat vielä tahoillaan suhteessa ihastumisen syntyessä. Tosin oma avioliittoni odotti enää paperitöitä, oltiin jo asumiserossa ja emännän puolella sormukset oli heitetty kuukautta aiemmin nurkkaan vaikka vielä asuivatkin yhdessä. Lisäksi silloin vielä voimassa ollut suora esimiesasema ei ole ilmeisesti niitä ylistetyimpiä suhteen aloitustapoja. Tai ainakaan suotavimpia.

 

[Kommentaattori]

Kommentaattorille vielä tarkennuksena että ikä ei ollut se seikka, tai ainakaan ainoa, joka teki suhteesta epäkonventionaalisen. Molemmat olivat vielä tahoillaan suhteessa ihastumisen syntyessä. Tosin oma avioliittoni odotti enää paperitöitä, oltiin jo asumiserossa ja emännän puolella sormukset oli heitetty kuukautta aiemmin nurkkaan vaikka vielä asuivatkin yhdessä. Lisäksi silloin vielä voimassa ollut suora esimiesasema ei ole ilmeisesti niitä ylistetyimpiä suhteen aloitustapoja. Tai ainakaan suotavimpia.

OK. Tuossa oli tuo vanha ukko-osuus ja sitä ajattelin. Onnea vaan jatkoonkin teille. Jos menee hyvin, niin antaa mennä vaan!

 

[moby]

Lisäksi silloin vielä voimassa ollut suora esimiesasema ei ole ilmeisesti niitä ylistetyimpiä suhteen aloitustapoja. Tai ainakaan suotavimpia.

Oletteko edelleen duunipaikalla samassa tilanteessa/tuliko tuosta jutusta ongelmia? Joillain työpaikoilla tuo on jopa kokonaan kiellettyä ja tilanteen tullessa eteen toinen siirretään muille osastoille tms.

Onneksi olkoon vielä kerran. Elät nyt klassista jokapojan unelmaelämää nuorikkosi kanssa.

 

[Beeman]

Oletteko edelleen duunipaikalla samassa tilanteessa/tuliko tuosta jutusta ongelmia?

Ei olla. Olin silloin pääurakoitsijan palveluksessa ja hän työharjoittelussa aliurakoitsijalla. Jälkeenpäin kuulin valvojan suusta hyväntahtoisen vittuilun ettei kuormasta saisi syödä, mutta siinä kaikki. Tattikset onnitteluista.

 

[pernaveikko]

...

Olen ollut oikeassa etäsuhteessa (ei siis näitä voi ei tyttö muutti Tampereelle kahden tunnin junamatkan päähän, miten tästä eteenpäin) yhteensä parisen vuotta, kahteen eri otteeseen, saman tytön kanssa.

Lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen, sehän on selvää, itse olin se lähtijä. Uudessa paikassa on niin paljon kaikkea jännää, uudet kaverit jne, joten valitettava totuus on, että mitään kolmen tunnin Skype-sessioita ei tule. Sekin tapahtunee, että ne päivittäiset yhteydenotot hieman harvenee.

Vaan mitäpä siitä, totuus on myös se, että pettää voi vaikka kauppareissulla, jos se siitä on kiinni. Luonnollisesti australialaisissa opiskelijabileissä (uskoisin kyseessä olevan vaihto-opiskelun) mahdollisuuksia on enemmän, mutta peruskuvio on kuitenkin sama. Jos asiat ovat kunnossa sillä ei ole merkitystä missä toinen on.

Pakko myöntää, että itseäni ei aina ikävä niin kalvanut ja välillä tuli vähän semmoinen olo joskus lauantaina, kun tiesi illalla olevan jotain erikoista menoa, että soitetaan nyt äkkiä tämä puhelu, niin pääsee lähtemään. Semmoista se vain on.

Nykyään olemme naimissa, en halua mitenkään pelotella sinua. Sinun pitää vain ymmärtää se tosiasia, että tämä on tytölle aika ainutlaatuinen mahdollisuus ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Toivottavasti hän ei edes harkinnut jättävänsä lähtemättä sinun takia. Se olisi muuttunut katastrofiksi jo lähiaikoina, kun uutiset pukkaavat Australia-uutisia ja tyttö miettisi miksi helvetissä en lähtenyt. Asia toimii toisinkinpäin, sinä voit viettää melkein täydellistä sinkkuelämää. Älä väitä, että se ei muka yhtään kiehdo, kunhan tajuat tilanteen.

Jonkunlaisia hehkutusviestejä varmasti tulee, kun siellä on kesä ja itse tarvot töihin aamulla loskassa, mutta niistä ei pidä masentua. Ja tosiaan, rahaa se vain on, samantien lentoja metsästämään. Muutenkin vuosi on lyhyt aika, kohta alkaa kiekkokausi, sitten on jo joulu. Tulee pääsiäinen ja kevät ja sitten huomaatkin meneväsi jo lentokentälle vastaan.

 

[kananlento]

Lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen, sehän on selvää, itse olin se lähtijä. Uudessa paikassa on niin paljon kaikkea jännää, uudet kaverit jne, joten valitettava totuus on, että mitään kolmen tunnin Skype-sessioita ei tule. Sekin tapahtunee, että ne päivittäiset yhteydenotot hieman harvenee.

Itse olen myös ollut tällaisessa etäsuhteessa, mutta meidän tapauksessa ei ollut mitään vaihto-opiskelua vaan ihan normaalissa arjessa molemmat elettiin. Tällöin on luonnollisesti helpompaa vetäistä kerran viikkoon tuommoinen kolmen tunnin sessio. Ei niitä tietenkään joka päivä tule (eikä viikkokaan).

Etenkin alussa poislähteneellä tulee olemaan aivan liian paljon uusia asioita, jolloin se yhteydenpito on todennäköisesti harvempaa. Mutta sen oman suhteen arvo alkaa nostaa päätään siinä vaiheessa, kun kaikki ei olekaan enää niin uutta ja kiehtovaa.

Pettäminen tosiaan on suorastaan laittoman helppoa tuollaisessa tilanteessa, siinä kohtaa vaan ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen toiseen osapuoleen. Mutta joka tapauksessa, suhde voi kestää tuollaisen vuoden erossaolon vaikka se vaikeaa onkin.

 

[ozo]

Pakko myöntää, että itseäni ei aina ikävä niin kalvanut ja välillä tuli vähän semmoinen olo joskus lauantaina, kun tiesi illalla olevan jotain erikoista menoa, että soitetaan nyt äkkiä tämä puhelu, niin pääsee lähtemään.

Mutta sen oman suhteen arvo alkaa nostaa päätään siinä vaiheessa, kun kaikki ei olekaan enää niin uutta ja kiehtovaa.

Tietenkin jokainen suhde on vähän erilainen, mutta itse kun olin poissa ja vaikka kuinka hauskaa uudessa paikassa oli, niin silti ikävä tuli aika nopeasti.

Vaihdon parasta aikaa olikin silloin, kun hän oli käymässä. Kukaan noista ns. Erasmus-frendeistä ei kuitenkaan sytyttänyt yhtä paljon kuin oma tyttöystävä, ja totta on, että vaihdon jälkeen oppi vain arvostamaan lisää suhdettamme. Tuli kierrettyjä aika paljon Keski-Eurooppaa ja Sveitsiä yhdessä (2 kk), joten voi sanoa että vaihto oli positiivinen kokemus aika lailla molemmille eikä ainoastaan vaihtoon lähteneelle.

 

[Hiilikuitu]

Kiitos vaan pernaveikko ihan asiallista tekstiä, sellasen joka on tuon saman joskus kokenut osaa sen selittää.

Ainakin toistaiseki yhteydenpito ei oo hiipunu. Suunnilleen kaks kertaa päivässä soitellaan ja tekstiviestejä tulee aika tiuhaan tahtiin. Kuulemma on ollut vaikeata saada unta ensimmäiset yöt kun on joutunut totuttelemaan siihen että sängyssä nukkuu vaan yksi ihminen. (Hyvä niin)

Siellä on tosin talvi tällä hetkellä ja juuri siitä syystä en sinne vielä lähdekkään. Itse kun satun kuulumaan siihen joukkoon joka inhoaa sadetta ja pimeyttä. Mutta syksyllä lähden varmasti sinne pariks päiväks käymään ja keväällä luultavasti vielä uudestaan.

Mutta eiköhän tämä tästä, maanantain on taas paluu arkeen ja töihin. Saa vaihteeks jotain muuta ajateltavaa, niin ei ehkä muista ikävöidä aivan yhtä paljon.
Niin ja tosiaan uusi mielenkiintoinen kiekkokausikin on tuloillaan.

 

[-OO-]

Joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoitin tänne omista "naisasioistani", kuinka minä viihdyn yksin vähän liiankin hyvin enkä oikein aktiivisesti edes ole etsinyt parisuhdetta. Ja kuinka olen ajatellut aina että en halua tehdä oman elämäni suhteen mitään kompromisseja ennen kuin kohtaan sellaisen naisen joka ihan oikeasti vie jalat alta ja olen varma siitä että elämä parisuhteessa tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin elämä yksin. Kriteerit on siis aika korkealla mutta koska tosiaan viihdyn yksin niin hyvin ja se ei ole minulle mikään ongelma, niin en ole katsonut tarpeelliseksi joustaa noista kriteereistä. Kyllähän minä kovasti naisista pidän ja jotain yhden yön juttuja on ollut, mutta en ole koskaan ollut mitenkään kovin herkästi ihastuvaa sorttia ja tuollaista "jalat alta" -efektiä ei kyllä ihan vähässä kummassa tule. Kerran on aikaisemmin tullut ja sen minä ryssin aivan itse.

Mutta nyt sitten tänään tapasin kyllä sellaisen tytön että pää on vieläkin pyörällä ja ajatukset sekaisin. Ihan sattumalta ajauduin juttusille erittäin viehättävän nuoren naisen kanssa, ja niin siinä vaan kävi että monta tuntia meni jutellessa ja homma synkkasi enemmän kuin hyvin. Ei ollut mikään bimbo tämä tyttö vaan oikeasti fiksun tuntuinen nuori nainen, ja jutut vaan jotenkin meni aika lailla yksiin. Yleensä olen aika sulkeutunut enkä kovin herkästi "avaudu" uusille ihmisille, vaan se vaatii yleensä todella pitkän ajan ennen kuin sellainen luottamus syntyy että pystyn avautumaan. Mutta tämän tytön kanssa oli vaan niin pirun helppoa puhua kaikesta ja tuntui että hän ymmärsi minua aika hyvin. Ja kun tämä tyttö vielä aika lailla vastaa naisihannettani noin ulkoisestikin, niin tulee vähän sellainen fiilis että "liian hyvää ollakseen totta".

Sormusta en hänen sormessaan nähnyt mutta se jäi epäselväksi että onko hänellä joku vai onko ihan sinkku. Mikäli en ihan väärin lukenut niin jonkinlaista kiinnostusta havaitsin hänenkin puoleltaan, joten välttämättä hänellä ei ketään tällä hetkellä ole. Mutta kun keskustelu ei missään vaiheessa mennyt siihen suuntaan niin ajattelin että en vielä halua sitä suoraan kysyä mikä hänen tilanteensa on. Enkä muutenkaan halua sen kummemmin kiiruhtaa tilanteen suhteen, pitää tässä yrittää ensin jokunen päivä selvitellä omaa pyörällä olevaa päätä... Mutta hitto vie, on kyllä paljon aikaa siitä kun on viimeksi ollut tällainen olo jonkun tytön tapaamisen jälkeen. Pitää tässä tosiaan katsella ja kuulostella jokunen päivä ja miettiä sitten minkälaisen siirron seuraavaksi tekee. Tällä kertaa kuitenkaan en ajatellut tehdä samaa virhettä ja odottaa niin kauan että se on jo sitten liian myöhäistä tehdä mitään. Meni syteen tai saveen niin kyllä minä ainakin nyt selvitän, jahka saan ajatukseni kunnolla kasaan, että onko tuon tytön puolelta mitään kiinnostusta. Eipähän tarvitse ainakaan loppuelämäänsä harmitella ja jossitella että "olisiko sittenkin pitänyt..."

 

[pernaveikko]

Suunnilleen kaks kertaa päivässä soitellaan ja tekstiviestejä tulee aika tiuhaan tahtiin.

Vaikka se kuulostaisikin raskaalta, niin järki käteen tähän.

Kaverin uusi tyttö lähti Kiinaan kuukaudeksi ja siinä ajassa tuli yli tuhannen euron lasku puhelinyhtiöltä. Firma maksoi sen puhuttelun jälkeen.

On todella ikävä, mutta reaalimaailma pitää muistaa.

 

[Niilo]

Ei muutakuin tsemppiä vaan Hiilikuidulle. Ei mikään mukava tilanne kun oma rakas on toisella puolella maailmaa ja vielä noin pitkään.
Vaikea sanoa mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, ehkä lähtisin perään ja koettaisin saada jotain duunia sieltä. Austraalia vaan ei ole niitä helpoimpia paikkoja ulkomaalaiselle saada hommia jos olen oikein ymmärtänyt.

Se mitä pernaveikko kommentoi mahdollisesta isosta puhelin laskusta niin sellainen voi olla tulossa, mutta mitä sitä turhia murehtiin.
Kuten tässä ketjussa on mainittu on olemassa jos jotain skypee ja mesee ym millä voi pitää yhtetyttä ilmatteeksi mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

Niin ja pari sanaa omista naisasioista. Tai no niissä ei ole kommentoitavaa, taitaa olla edessä muutto jonnekkin munkkiluostariin tai vastaavaan paikkaan.
Ketään ei saa edes lähteen mukaansa leffaan tai syömään...

 

[kananlento]

Se mitä pernaveikko kommentoi mahdollisesta isosta puhelin laskusta niin sellainen voi olla tulossa, mutta mitä sitä turhia murehtiin.
Kuten tässä ketjussa on mainittu on olemassa jos jotain skypee ja mesee ym millä voi pitää yhtetyttä ilmatteeksi mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

Kyllä tässä kannattaa tosiaan pitää järki mukana, skypen kautta tekstiviestin lähetys kännykkään Australiassa maksaa vain n. 8 senttiä. Puheluiden hinnat riippuvat siitä, minkälaisen kännykkäliittymän tyttösi hommaa Australiasta. Hinnat liikkuvat todennäköisimmin kuitenkin 2 sentin paikkeilla per minuutti.

Eli ihan vaan vinkkinä, ettei ihan pilviin nouse puhelinlaskut. Alla Skypen hinnat Australiaan.

http://www.skype.com/intl/en/prices/smsrates/
http://www.skype.com/intl/en/prices/callrates/#allRatesTab

 

[Chambza]

Joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoitin tänne omista "naisasioistani", kuinka minä viihdyn yksin vähän liiankin hyvin enkä oikein aktiivisesti edes ole etsinyt parisuhdetta. Ja kuinka olen ajatellut aina että en halua tehdä oman elämäni suhteen mitään kompromisseja ennen kuin kohtaan sellaisen naisen joka ihan oikeasti vie jalat alta ja olen varma siitä että elämä parisuhteessa tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin elämä yksin. Kriteerit on siis aika korkealla mutta koska tosiaan viihdyn yksin niin hyvin ja se ei ole minulle mikään ongelma, niin en ole katsonut tarpeelliseksi joustaa noista kriteereistä. Kyllähän minä kovasti naisista pidän ja jotain yhden yön juttuja on ollut, mutta en ole koskaan ollut mitenkään kovin herkästi ihastuvaa sorttia ja tuollaista "jalat alta" -efektiä ei kyllä ihan vähässä kummassa tule. Kerran on aikaisemmin tullut ja sen minä ryssin aivan itse.

Mutta hitto vie, on kyllä paljon aikaa siitä kun on viimeksi ollut tällainen olo jonkun tytön tapaamisen jälkeen. ...

Yllä oleva, viestisi ensimmäinen kappale olisi voinut olla sanasta sanaan suoraan omalta näppäimistöltäni. Toki itsenäisyys, oman rauhan ja ajan tarve sekä halu baareissa yms. viettää sitten aika niiden kavereiden kanssa eikä tyhjänpäiväisiä tsirbuloita metsästäen, nämä kaikki vaikuttavat ylipäätään pariutumismahdollisuuksiin pienentävästi, mutta silti on aina tuntunut ihmeelliseltä miten helppoa toisille on etsiä, kohdata, ihastua ja aloittaa suhde.

Tsemppiä rillipäälle, ja kuten itsekin toteat, niin nyt kannattaa toimia eikä aikailla!

 

[Rocket Richard]

Kihloihin

Niin, viime keskiviikkona se sitten tapahtui, mistä oli ollut jo jonkin aikaa puhetta. RR kihlasi tyttöystävänsä. Vietimme oikein mukavan päivän ja vein illan päätteeksi tuoreen kihlattuni oopperaan. Ei kaduta yhtään, pikemminkin päinvastoin. Hän on ollut elämäni valo viimeset kaksi vuotta ja on toivottavasti sitä myös jatkossa.

Olo on sanoin kuvailemattoman onnellinen.

 

[Stonewall]

Nyt kuitenkin mieli vaeltaa jotain käsittämättömästä syystä uudelleen kyseiseen iltaan ja kuulisin mieluusti kokeempien näkemyksiä/oddseja mahdollisen jatkon suhteen.

Eipä sitä elämässä voi koskaan tietää, enne kuin kokeilee. Se nyt on varmaa, että kannattaa jonkinasteista kontaktia yrittää, muuten homma jää kaihertamaan lopuksi ikää. Naamakirjassa voi vaikka aluksi heittää, että oli hauskaa bileissä, milloin juhlitaan taas tms. Kyllä se siitä selviää.

 

[Dynamo]

Naamakirjassa voit kiitellä hyvistä bileistä, järjestelyistä yms, näin on kohteliasta muutoinkin tehdä, vaikkei emäntää olisi pokaamassakaan.

Sitten jää 2 vaihtoehtoa. 1) Olet ystävällinen em. tavalla, ja annat ajan hoitaa asian esim. seuraavissa bileissä. Kyllä se nainen ui sun liiveihin toistekin, jos kiinnostusta löytyy, etkä pakkeja ole antanut. 2) Keräät rohkeutesi ja pyydät kahville/jäätelölle/pussikaljalle. Ei treffeille! (Nehän on sama asia, mutta naiset ovat allergisia tuolle "treffit" -sanalle.

 

[Rattlehead]

Seuraavaksi vaan riihikuivaa kirjekuoreen ja posti hoitaa loput...

Olisit mieluumminen tunkenut heti paikalla (riihi)kuivaa kakkoseen niin eiköhän tyttö olisi lämmennyt vielä enemmän.

 

[Cannibal]

Kyse on kuitenkin loppupeleissä tunnepitoisista jutuista vaikka sovittaisiin pelkästä seksistä. Pelkkä seksi sopii loistavasti huoriin ja nettipanoihin. Tunne tulee mukaan jos jutellaan jostain...siis mistä tahansa...seksiä ennen/jälkeen.

Nyt osuit kyllä niin hyvin naulan kantaan, että on pakko kommentoida. Näin sitä itsekin luuli tuossa joku aika sitten, että kun sovitaan, että pidetään hauskaa ilman mitään sitoumuksia, kaikki on loistavasti. Ja niinhän se olikin. Mutta sitten kun siihen lisää elämänmuutoksen, joka siis tavallaan lopettaa tämän "vapaan" suhteen (eli oman muuton Sydneyyn...sattuipa sekin ketjun teemaan sopivasti), niin soppa on valmis.

Ehkä kuukauden verran pyöri tuo asia/henkilö mielessä, kunnes unohtui jollain asteella. Suht vähän yhteyttä siinä vaiheessa pidettiin. Vittu tätä facebookkien maailmaa...se on maailman huonoin väline unohtamiseen. Sieltähän sitä saatana pystyy stalkkaamaan joka päivä jokaisen sinne lisätyn ihmisen elämää. Ei hyvä. Noh, sitten pariks viikoks "kesälomalle" ja sama juttu yllättäen jatkui taas parin tapaamisen muodossa. Just kun oli unohtanut. Nyt taas takas täällä ja takaisin samassa tilanteessa.

Mulla on sellainen TUNNE, että tässä ei ole mitään järkevää tulevaisuutta vaikka jostain helvetin syystä sellaista voisin ehkä haluta. Toisin sanoen en usko toisella osapuolella olevan mitään sen suurempia tunteita. Rivien välistä voi tietysti lukea ihan mitä haluaa, positiivista tai negatiivista. Tosin olisiko asia toisin jos en olisi ikinä minnekään muuttanut? Varmaan suurin virhe olis kysyä asiaa suoraan.

Kysymys viisaammille. Pitäisikö oikeasti unohtaa täysin koko juttu vai kokeilla kepillä jäätä jouluna kun täältä (ehkä) palataan lopullisesti takaisin? Oikeastaan eniten vituttaa se, että tällainen asia pyörii mielessä vaikkei näin todellakaan pitänyt käydä.

Tulipahan sanottua.

Cheers.

 

[Fordél]

Kysymys viisaammille. Pitäisikö oikeasti unohtaa täysin koko juttu vai kokeilla kepillä jäätä jouluna kun täältä (ehkä) palataan lopullisesti takaisin? Oikeastaan eniten vituttaa se, että tällainen asia pyörii mielessä vaikkei näin todellakaan pitänyt käydä.

Se, että tuo asia pyörii koko ajan päässäsi, kertoo tietysti aika paljon. Mutta noin yleisesti ottaen kannattaa aina katua jotain mitä on tehnyt kuin sellaista, jonka on jättänyt tekemättä. Jossittelu on harvinaisen typerää puuhaa, joten jos nainen tosiaan pyörii koko ajan sun päässä ja aiheuttaa tuhansien kilsojenkin päässä ihan fyysisiäkin tuntemuksia niin ei muuta kuin kokeilemaan. Ei siinä mitää häviä.

Miten muuten koette parisuhdeasioissa sellaisen käsitteen kuin valta? Täytyykö toimivassa parisuhteessa olla valta aina tasan molemmilla? Entä miten olette kokeneet suhteet, joissa teillä on ollut valta tai sellaiset, joissa valta on ollut pääosin toisella?