Naisasiat

[Väsyneet Kädet]

...Eli Jatkoajan Viisaat ja Kokeneet Ihmissuhde-Expertit. Millä tässä nyt vakuutan tyttöni siitä, että en ole vieraaseen junaan hyppäämässä?...

Tässä selkeästi halutaan multa vastaus. Se on: Et ainakaan millään puheilla. Oot vaan pettämäti, käyttäydyt muutenkin asiallisesti (silmät kaikkialla, ei ylimääräisiä hinkkailuja) ja kotona sitten annat huomiota turvaa. Ehkä jopa sen baari-illan aikana voi jonku kivan viestin laittaa - mutta jos oot tuhannen päissäs, kännissä kuin kägi, niin a) älä soita b) oikolue tarkkaan ja harkitusti kaikki kirjoittamas. Ei ole omiaan nostamaan luottamusta tieto siitä, että poikkis on silmällään yössä.
Kyllä se siitä lutviutuu, kun ei anna omalla toiminnallaan aihetta ajatella muuta.


Ja päivitys omasta tilanteesta, jolla voin tuota tietäjän asemaa pönkittää: ei oo likasta kuulunu, eli ilmeisesti persiilleen meni tääkin. No, huomiseen aikaa. (vaikka eihän se sitä tiiä)

 

[Alamummo]

Ajattelin viime kerran jälkeen, että nyt tämä helpottuu, kun kerroin baarissa sattuneesta tapauksesta jossa karkeasti sanottuna pantava aasialaisnainen tuli kysymään tanssilattialle, jossa tavoitteet illan jatkumisen suhteen kävivät varsin nopeasti selville. Tanssin kohteliaasti sen yhden hinkkausbiisin, jonka jälkeen supatin neidon korvaan että aimsori, vi känt duu tis, i hääv ö görlfrend, baibai. Eli suoritin itsetuntoa nostattavan, mutta silti kohteliaan torjuntavoiton. Ja nyt tyttöystäväkin näkisi, että vaikka millainen kissa tulisi kyselemään, en ole minnekkään lähdössä. Mutta ei, tuokaan ei auttanut, enkä oikein tiedä miksi.

Käy ulkona, mutta jätä nämä itsetuntoa kohottavat torjuntavoitot hinkkausbiiseineen menneeseen. Sen ei luulisi olevan vaikeaa. Kerroit, että tyttöystäväsi on ollut ennen seurustelua paras kaverisi ja on nähnyt yhtä ja toista. Ilmeisesti joku hinkkausbiisi on aiemmin edistynyt pidemmällekin ja hän on tapahtumaa todistanut. Teillä on kertomasi mukaan vielä alkuhuuma päällä, mutta luottamusta vasta kasvatetaan. On ihan eri asia luottaa ystäväänsä ja luottaa poikaystäväänsä.

 

[scholl]

Jos oletetaan hetki, että ylipäänsä tanssisin, ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään lähteä hinkkaamaan hitaita jonkun muun kuin seurustelukumppanin kanssa. Jos kuitenkin yllättäen tulisi, yrittäisin pitää asian häneltä salassa. Ja jos kumppani olisi se hinkkaileva osapuoli, katsoisin erittäin kieroon. Ja naiset taitavat olla näissä asioissa yleensä vielä herkempiä. Että olikohan tuosta kertomuksesta kauheasti hyötyä...

Naulan kantaan. Siinä on menty miessukupuoli laittamaan häpeään. Rumat johtajat tulevat käyttämään tuota nyt muidenkin miesten päänmenoksi. Myös niiden jotka juovat ravintoloissa vain viinaa, eivätkä sekaannu mihinkään epämääräisiin naiskuvioihin.

Onpas riku oravalla mennyt nyt asiat solmuun. Yleensähän kannattaa lähteä siitä, että asuu yksin niin ei tarvi kertoa kun lähtee viihteelle tai sitten jos on yhdessäasuvaa rotua niin sopii etukäteen miten siellä viihteellä voi käydä niin ei tule sanomista tai ei tarvitse liikaa asioilla spekuloida tai edes välttämättä mainita, että menee. Ei tuollainen tanssiminen sovi kuvioihin. Siinä helposti tulee mustasukkaisuusjuttuja, koska tuohan on ihan selvä tapaus, että on vehdattu toisten naisten kanssa. Normaalit miehethän menevät nimittäin viihteelle vetämään viinaa ja pitämään kavereiden kanssa hauskaa. Jos siinä tulee lisäksi jorattua niin omaksi iloksi, eikä naisten huviksi. Siinä ei silloin ole mitään hitaita kuvioissa.

Eiköhän tuo suhde ole taputeltu.

 

[Koljat Candlelight]

Normaalit miehethän menevät nimittäin viihteelle vetämään viinaa ja pitämään kavereiden kanssa hauskaa. Jos siinä tulee lisäksi jorattua niin omaksi iloksi, eikä naisten huviksi. Siinä ei silloin ole mitään hitaita kuvioissa.

Normaalit miehet menevät ravintoloihin moninaisista syistä, hameväki ja hameväen viihdyttäminen on yksi parhaista, ellei paras tapa viettää aikaa.

Seurustelusuhteessa asiat ovat hiukan erilaisia, mutta tanssimista en ainakaan itse näe vääränä.

 

[Morgoth]

Ajattelin viime kerran jälkeen, että nyt tämä helpottuu, kun kerroin baarissa sattuneesta tapauksesta jossa karkeasti sanottuna pantava aasialaisnainen tuli kysymään tanssilattialle,

Putosin kärryiltä. Kerroit että hinkkasit itseäsi viime biletysreisulla seksikkääseen naiseen, mutta sait sanottua "no tänks" lopuksi.. Nyt sitten ihmettelet miksi tyttöystäväsi on mustasukkainen eikä olekaan polvillaan edesäsi ja ylistä sinua tuon sankaritarinan ja uskollisuusjulistuksen jälkeen, varsinkin jos hän on vielä todistanut joskus aikaisemmin vastaavia hinkkauksia, jotka päättynyt johonkin muuhun kuin "no tänks"?

Ei ne kauniit sanat ja puheet - vaan ne teot ratkaisee...

 

[kiwipilot]

Ajattelin viime kerran jälkeen, että nyt tämä helpottuu, kun kerroin baarissa sattuneesta tapauksesta jossa karkeasti sanottuna pantava aasialaisnainen tuli kysymään tanssilattialle, jossa tavoitteet illan jatkumisen suhteen kävivät varsin nopeasti selville. Tanssin kohteliaasti sen yhden hinkkausbiisin, jonka jälkeen supatin neidon korvaan että aimsori, vi känt duu tis, i hääv ö görlfrend, baibai.

Mitä jos muijasi "pönkittäisi" sinun itsetuntoasi kertomalla vastaavasta episodista; pantavan aasialaisen paikalla olisi vain nappisilmäinen, kasseilla varusteltu Välimeren asukki? Ihan kaikkea ei aina kannata kertoa, ei edes "luottamuksen lujittamisen" nimissä. Pointtihan on kuitenkin se, että itsepä antauduit hinkkaukseen. Kohtelias Thanks but no thanks heti alkuun niin homma olisi taputeltu. Nyt on matopurkki auki ja voin vannoa että jos tyttöystäväsi ei vielä ole mustasukkaista sorttia, niin kohta asia on aivan toisin.

 

[kissankarva]

Saku...

...kuten edellisetkin kirjoittajat ovat tässä todenneet, mikä älynväläys on ollut kertoa tyttöystävälle siitä hinkkausbiisistä jonkun pantavan misun kanssa? Olisitko itse hyppinyt riemusta jos tyttöystäväsi tulisi kotiin kertomaan että "kihnutin itseäni tanssilattialla Jose-Enricon lihaksikkaaseen reiteen, mutta sitten kun se olisi halunnut panna, sanoin että ei kiitos, enkö olekin aika kelpo muija"? Ylipäätään mielestäni aika hyvä sääntö on tuolla maailmalla mennessä ajatella, että mitäpä jos se kumppani toimisi näin, olisiko minulla hyvä mieli? Olisiko se minusta ok?
Olen joskus ollut huomaavinani sellaista, että varsinkin tuoreissa seurustelusuhteissa tulee kiusaus todistella kumppanille että "huomaatko, kyllä minä muillekin kelpaan?" Siitä yleensä seuraa pelkkää ketutusta.

Mitä jos nyt vaan juttelisitte asiasta, tuskin sinullekaan on mitenkään ylitsepääsemättömän tuskallista jättää hinkkauskihnutukset väliin. Jos on, niin se on sitten taas toinen tarina.

 

[Luikku]

Sakun tarinaan...

Tuo kertominen baaritansseista tyttöystävälle on kaksipiippunen juttu. Jos jätät kertomatta, niin varmasti tyttöystäväsi saa kuulla jutusta muuta tietä, varsinkin kun Sakulla ja tyttöystävällään on ilmeisesti yhteisiä kavereita? Minusta ainakin tuollainen toisen suusta kuultu totuus, on paljon pahempi kuin että sen olisi itse rehellisesti maininnut. Ehkä Sakun tapa kertoa tarinansa tyttöystävälle ei ollut oikea. Ei ehkä kannata mainita, että tanssipartneri oli todella kaunis, vaan hieman vähätellen ulkonäköä ja muutenkin ei tekisi asiasta suurta numeroa.

Näistä asioista myös voi tyttöystävän kanssa keskustella kahdestaan, että mikä on sopivaa toimintaa baarissa. Tehdä selväksi, mitä saa tehdä ja mistä tulee kertoa toiselle.

Joo ja itehän olen aivan täysi käsin naisasioissa. Pian on kai aika tänne tehdä oma ensimmäinen avautuminen siitä, miten perseestä naiset on :D

 

[Hejony]

Täällä on nyt jonkinverran ollut protestimielialaa tuosta tanssimisesta, ilmeisesti siihen sitten suhtaudutaan henkilöstä riippuen eri tavoilla. Itse en olisi mustasukkainen, jos tyttöni tanssisi yhden tanssin jonkun muun kanssa, varsinkaan jos se ei olisi hidas. Ja tuo minun tanssimanihan ei ollut hidas, vaan ihan normaali biletysbiisi, jota kaverini kanssa tanssimme, kunnes tämä ulkomaalaisvahvistus iskeytyi siihen väliin. Olisi se nyt mielestäni ollut hivenen omituista poistua tilanteesta ja lopettaa tanssiminen siihen. Pakko rehellisesti sanoa, ettei tullut mielenkään, että tuota voisi joku tulkita jopa pettämiseksi.

Kertomisesta sitten taas, sen verran olen näiltä Jatkoajan experteiltä oppinut, että jatkossa ehkä vähättelen sitten baarityyppien ulkonäköä. Ehkei tuntisi itseään niin uhatuksi sitten tuo tyttönen. Viimeksi ajattelin sen vain toimivan tehokeinona, että vaikka kuinka hyvännäköinen mimmi tulisi vastaan, niin en silti ole sortumassa. Mutta ilmeisesti väärä valinta.

Jonkun ehdotus baarireissun väliinjättämisestä ei tule tässä tapauksessa kysymykseenkään. Tottakai jos on tyttöystävän kanssa sovittu että kattellaan vaikka kotona leffaa rauhassa, niin ei silloin tietenkään baariin yhtäkkiä sännätä. Mutta jos viikkoa etukäteen on tuon kaverini kanssa sovittu että tänään mennään, niin ei sellaisia ruveta mustasukkaisuuden takia perumaan. Eihän?

 

[Rocco]

Mitä vähemmän naiselle kertoo, sitä parempi. Jos se nyt haluaa tietää jotakin niin sanoo vaan että "niin kauan kun tulee kotiin syömään, ruokahalua voi kaupungilla kohottaa."

 

[Ender00]

Kertomisesta sitten taas, sen verran olen näiltä Jatkoajan experteiltä oppinut, että jatkossa ehkä vähättelen sitten baarityyppien ulkonäköä. Ehkei tuntisi itseään niin uhatuksi sitten tuo tyttönen. Viimeksi ajattelin sen vain toimivan tehokeinona, että vaikka kuinka hyvännäköinen mimmi tulisi vastaan, niin en silti ole sortumassa. Mutta ilmeisesti väärä valinta.

Kyllä. Se oma partneri on aina se kaunein, mukavin ja ihanin mitä olemassa on. Toki sinä ja hän tietää sen valheeksi, mutta ainakin naiset nyt vain haluavat tuon kuulla ja kehräävät sitten tyytyväisenä. Joten kaikkein helpoimmalla pääsee, kun kerrot mitä kumppanisi haluaa kuulla, vaikka se vaatisi valkoisen tai vaikka hieman beigemmänkin valheen.

Ja tietenkään et luovu omasta elämästäsi naisen vuoksi, sillä miten enemmän siitä luovut, sitä enemmän luopumista odotetaan jatkossa ja luopumisesi omista menoista on hyvin nopeasti oletusarvoista, kun neiti vain vähän rypistää otsaansa.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Mielestäni sen pitäisi olla juuri niin kuin Saku tekee, että kertoo jos on esim. tanssinut baarissa jonkun tytön kanssa. Luottamus ja avoimuus on suhteessa tärkeintä. Ja paras tilanne olisi se, että nainen/mies ei ottaisi tuollaisista tilanteesta murhetta. Jos ollaan yhdessä, niin silloin myös luotetaan toiseen. Usein ei näin vaan ole, ikävä kyllä.

 

[Kaivanto]

Ja tuo minun tanssimanihan ei ollut hidas, vaan ihan normaali biletysbiisi, jota kaverini kanssa tanssimme, kunnes tämä ulkomaalaisvahvistus iskeytyi siihen väliin.

Eli toisin sanoen olit tanssimassa kaverisi kanssa hinkkausbiisiä? Mulla ei sitten 'yllättäen' ole tässä slangisanasto hallussa - ilman muuta ymmärrän hinkkausbiisin hitaaksi ja biletysbiisin tällaiseksi, jossa pysytään pois hinkkausetäisyydeltä.

Mutta tosiaan jos kyseessä ei ollut semmoinen nojailua ja kähmintää sisältävä pariutumisriitti jota hitaaksikin kutsutaan, on asia merkittävästi eri.

 

[Morgoth]

Kertomisesta sitten taas, sen verran olen näiltä Jatkoajan experteiltä oppinut, että jatkossa ehkä vähättelen sitten baarityyppien ulkonäköä. Ehkei tuntisi itseään niin uhatuksi sitten tuo tyttönen. Viimeksi ajattelin sen vain toimivan tehokeinona, että vaikka kuinka hyvännäköinen mimmi tulisi vastaan, niin en silti ole sortumassa. Mutta ilmeisesti väärä valinta.

Ei kai se pääpointti tässä ole millä sanoilla tai millä tavalla asian esität?

Ihan joitakin ihmisiä lähellä katselleena, niin tuollainen oman uskollisuuden 'jatkuva julistaminen' (sanoin ei, kun perkeleen hyvännäköinen nainen oli jo ottamassa suihin, mutta sanoin kohteliaasti "no thanks" ja vedin kylmän viileästi huosut jalkaani ja lähdin kotiin oman kullan viereen nukkumaan) herättää aina tiettyjä epäilyksiä. Miksi sitä omaa uskollisuuttaan pitää aina mainostaa, vaikka kalu on lähes jonkun vieraan muijan suussa kivikovana? Ainako sattumaltako niihin tilanteisiin joudutaan? Muijat käy suorastaan käsiksi, että ne on pakko potkia pois?

 

[BOL]

Mielestäni sen pitäisi olla juuri niin kuin Saku tekee, että kertoo jos on esim. tanssinut baarissa jonkun tytön kanssa. Luottamus ja avoimuus on suhteessa tärkeintä. Ja paras tilanne olisi se, että nainen/mies ei ottaisi tuollaisista tilanteesta murhetta. Jos ollaan yhdessä, niin silloin myös luotetaan toiseen. Usein ei näin vaan ole, ikävä kyllä.

Mä taas olen sitä mieltä, että on aivan turha kertoa, jos ei erikseen kysytä. Ja kysyttäessäkin voi sitten vähän muokata totuutta, jos tietää totuuden toista harmittavan. Ja tällä en todellakaan tarkoita nyt mitään pettämistä tai vakavampaa, vaan esim. juuri tanssimista. Itse ymmärrän, jos joskus hauskaa pidettäessä tulee tansittua jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa. Tosin hitaita en minäkään sulata, siis en niihin itsekään sorru. Mutta tiedän kokemuksesta, että joskus porukassa saatetaan tanssia myös vastakkaisen sukupuolen kanssa hetken mielijohteesta tai "päädytään" tanssimaan yhdessä ilman sen suurempaa kysymistä.

Oma ukkoni voisi ainakin moisesta suutahtaa, koska en ikinä milloinkaan tanssi hänen kanssaan, siis nopeita. Herra on yksinkertaisesti niin huono tanssimaan, että en halua nolata itseäni enkä häntä. Olen kyllä tämän hänelle suoraan sanonut. Olen myös sanonut, että olleessaan radalla ilman minua, tanssikoon sydämensä kyllyydestä. Tiedän myös, että herran ei tanssittuaan tarvitse kärpäsiä takinhelmasta puistella, sen verran naisiin vetoamatonta mieheni tanssiminen on;).

Joten koska en oman miehenikään kanssa tanssi, en todellakaan aio hänelle kertoa, jos jonkun kakslahkeisen kanssa olen tanssinut. Ja tämä siksi, etten halua aiheuttaa pahaa mieltä tai saada mielikuvituksen tekemään tepposia. Muuten kyllä on luottamus puolin ja toisin kunnossa. Jos mieheni tekee jotain tyhmää, se ei ole minun käsissäni. Enkä siksi murehdi etukäteen. Itseäni ei muut miehet kiinnosta yhtään. Kaveripohjalta voin toki keskustella, mutta mihinkään muuhun mulla ei ole tarvetta. Enkä ole huomannut mitään viitteitä siitä, että mieheni olisi kanssani eri linjoilla.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Lähinnä tarkoitin viestilläni sitä, että tilanne olisi ideaalissa tilanteessa, niin kuin kirjoitin. Mutta riitoja tulee koko ajan ja liian pienistäkin asioista. Niistä vaan pitää päästä yli.

Toinen asia on sitten ylimustasukkaiset ihmiset... Oma isäni on sellainen, äiti ei aikonaan saanut tehdä mitään tai mennä minnekään. Onneksi muori tajusi erota ukosta.

 

[Morgoth]

Jos mieheni tekee jotain tyhmää, se ei ole minun käsissäni. Enkä siksi murehdi etukäteen.

Itsekään en oikein ymmärrä miksi olla hirveän mustasukkainen, kun sitä toista ihmistä ei kuitenkaan voi omistaa ja hallita. Jos se haluaa panna muita niin se panee. Lähinnä ihmetyttää, minkä arvoinen sellainen suhde on, jos se on vain toisen vahtimista ja kyttäämistä ja jatkuvaa arvuuttelua mitä toinen tekeekään oikeasti. Tuoreissa suhteissa tuon toisaalta ymmärtää, mutta kun jotkut tuntuvat jaksavan tuota kymmeniä vuosiakin.

 

[TF-79]

Itsekään en oikein ymmärrä miksi olla hirveän mustasukkainen, kun sitä toista ihmistä ei kuitenkaan voi omistaa ja hallita. Jos se haluaa panna muita niin se panee. Lähinnä ihmetyttää, minkä arvoinen sellainen suhde on, jos se on vain toisen vahtimista ja kyttäämistä ja jatkuvaa arvuuttelua mitä toinen tekeekään oikeasti. Tuoreissa suhteissa tuon toisaalta ymmärtää, mutta kun jotkut tuntuvat jaksavan tuota kymmeniä vuosiakin.

Ei kai tollanen suhde ole minkään arvoinen, joko on ansaittua luottoa tai ei. Jos sitä ei ole, miksi vitussa olla yhdessä?? Niinhän sitä sanotaan, että helpompi vahtia kapallinen kirppuja, kuin yksi juokseva v..tu!

 

[hätrikki ||]

Alkaa tuntumaan pikkuhiljaa siltä, että sitä pärjäis ja jaksais paremmin, jos heittää totaalisesti kaikki tunteet veks. Niin naisen/miehen haussa kuin muissakin tilanteissa. Kun miettii ja kuulee miten niin monien parisuhde karahtaa karille riidoissa, vaihdellaan puolisoa vuosien jälkeen ym. pettämistä, väkisin tulee tuo mieleen. Yksin elelevän taloudellinen tilannekin olisi vakaampi. Ei tarvisi miettiä töissä päänsä puhki suhdeasioita. Saisi paremmin untakin varmaan. Eläisi vain itselleen.

Koko yhteiskunta on muuttunut perhekeskeisestä asetelmasta sinkku-tyyppiseen talouksiin. Ihmiset ovat töissä robotteja, miksei siis myös 2/3 osassa elämää? Ja kun ajattelee niitä syrjäytyneitä, mihin he tarvitsevat tunteita? Mihin he pääsevät purkamaan niitä? Helpompaa olisi ilman.

Olen itse ollut sinkkuna nyt n. vuoden, enkä puoleen vuoteen ole kehenkään ihastunut. Onkohan niin että ehkä se arjen rutiini ja sen kyyninen luonne alkaa vaikuttamaan. Kavereita kyllä on. Nyt vaan tuntuu siltä, ettei jaksa uhrata voimiaan kumppanin hakuun, suuri mahdollisuus saada paskaa takaisin. Yksin on turvallisempaa. Toisaalta tietenkään ei voita mitään, ehkä joissain tapauksissa kuitenkin mielenrauhan.

Sinänsä rakkaus on hieno asia, antaahan se monille syyn elää. Kun vaan voisi tunteet katkaista kuin kytkimestä tarpeen ja elämäntilanteen mukaan.

Voihan olla että joku vuosi minullekin se oikea tulee vastaan, silloin ääni kellossa varmasti eri. Mutta tunteeko sitä enää silloin mitään, jos kylmentää itsensä... Katellaan.


Eikä vielä ole edes aamu.

 

[Fordél]

Onhan tämä melkoisen värikäs ketju, jossa pääsee lukemaan hyvin monenalaista tarinaa samasta asiasta. Osalla pyyhkii todella kovaa kun taas osa porukasta on jo menettänyt toivonsa. Itselläni vuosi 2007 oli todella sekava naisasioiden suhteen ja koin oikeastaan nuo kaikki ääripäät ja kaiken siltä väliltä. Vaikka uloskin päin kaikki on varmasti näyttänyt todella sekavalta niin itse olen koko ajan pyrkinyt siihen, että olen mahdollisimman rehellinen itselleni sekä sille toiselle. Niin homma pysyy koko ajan lapasessa vaikka ulospäin näyttäisi kaikki melkoiselta soutamiselta ja huopaamiselta.

Nyt loppuvuodesta sitten sain yhden suhteen päätökseen eikä tarkoituksena ollut todellakaan hypätä nopeasti seuraavaan, mutta...Olin ystävystynyt erään kaverin kaverin kanssa ja tämä ystävyys sitten syveni syksyn mittaan vain entisestään. Lopulta tässä kuukausi sitten kaikki loksahti kohdilleen ja taas sitä mennään. Tosin nyt tuntuu yllättävänkin selvästi, että tässä voisi olla "se oikea". Nyt tekee kyllä mieli edetä kaikessa hyvin rauhallisesti, jotta ei onnistu kusemaan taas kaikkea. Kyseessä on aivan mieletön tyyppi (kuten tietysti edellinenkin), mutta en tiiä...On se vaan hienoa kun saa olla jonkun kanssa täysin oma itsensä ja kelpaa juuri tällasena keskeneräisenä.

Aika tietysti näyttää, että missä tunnelmissa tänne kirjotellaan jatkossa vai meneekö vitutusketjun puolelle. Tiedän, että tässä suhteessa on muutama suurempi haaste edessä kuten välimatka, mutta jotenkin se nyt haittaa tippaakaan. Kyllä ne asiat suttaantuu, jos on vain tarpeeksi tahtoa ja sitähän löytyy.

 

[Worrell]

Pah. Muijalta kyselin, että millos lähetään kaupungille yms. tärkeemmät jutut. Baarit oli ihan täynnä, niin sinne ei sitten viittitty mennä ja hän kysyi et jos keksittäs jotain muuta. Minä sitte sanoin, että no jos minä tuun sinne kaupungille vähän myöhemmin hänen kanssa pyöriin ja mennään sitten kaverin kämpille viettään iltaa. Ja paskat, muijalla oli tyttöporukan kanssa niin kivaa, että ei häntä sitten saanukkaan lähtemään. Hän sitten kovasti pahoitteli ja oli nolona siitä, kun ei osannut järjestää asioita. Kovasti hän olisi halunnut nähdä ja kyllä minä sen uskon. Eniten tässä harmittaa/vituttaa se, kun tyttö arpoi koko illan että mihin aikaan hän lähtis mun työ, mutta sen verran myöhään meni, että sovittiin että nähään sitten tänään, kun kumpikin on kotiutunut. Parempi niin, kuin aamuyöstä. Ei siinä, kyllä sitä ehtii nähdä, mutta kunhan sitten nähdään prkl eikä arvota koko ajan. Pitänee laittaa tytölle viestiä tossa piakkoin, että nähdäänkö vai ei. Niin lähellä tyttö asuu kuitenkin ja kun hänen luokseen menisin, niin ei se nyt niin hankalaa voi olla.

Jos tämä arpominen jatkuu, niin pakko kai se on sanoa sitten, että se on joko tai. Minä en jaksa kattoa, kun ensin sovitaan ja sitten vatvotaan koko ajan vaan asioita. Noh, jospa se tästä vielä kääntyy voitoksi.

 

[Hanhi]

Ainakaan oma vaimon tekeleeni ei pitänyt et olin tanssinut joidenkin kavereideni kanssa hitaita (ja ilman mitään pettämis tarkoitusta). Se ei vaan voinut(/voi?) käsittää et tanssin joidenkin naisten kanssa hitaita ihan noin muuten vain. Omasta kaveripiiristäni on ehkä 2/3 naisia ja avovaimo ei käytännössä tunne miehiä muita kuin isänsä, exänsä ja kavereidensa poikaystävät.

Itse olen sinkkuna, mutta monesti pyydän naispuolisia kavereita tai tuttuja tanssimaan ihan sen takia, että voi puhua supista kaikennäkösistä asioista ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Jos vetäytyy jonnekin nurkkasohvalle höpisemään niin keskustelut tulee aina joku keskeyttämään. Paras tapa myös siihen jos haluaa puhua jonkun selän takana kuka on samaan aikaan samassa baarissa :)

 

[Siivu]

Pitäisiköhän tänne nyt avautua onnen ja kaihonsekaisissa tunnelmissa, ketään kun ei lähettyvillä ole kuuntelemassa.

Tarina menee melko eri linjoilla kuin hätrikillä tuolla aiemmin. Sellaisen viiden vuoden parisuhteen jälkeiset toiset viisi vuotta kuluivat sinkkuna, eikä tuosta elämänvaiheesta ole juuri pahaa sanottavaa. Välillä ja varsinkin sinkkuelon alkuvuosina tuntui siltä, etten tarvitse ketään, enkä mitään itseni lisäksi. Viimeisen vuoden aikana ja kolmenkympin rajapyykin sopivasti lähestyessä alkoi kuitenkin sängyssä unettomana kieriskellessä ajatus monesti pyöriä yksinolossa ja miettiessä tässäkö tämä sitten on. Välillä olo oli jopa lievästi ahdistunut.

Niin vähän kuin "vähiten kun sitä odottaa" -ajatukseen uskoinkin, niin se vaan autolomalla kotosuomessa sitten tapahtui. Tapasin kierossa Savossa ihan tavallisen, ja juuri siksi niin upean naisen. Lyhyen tutustumisen ja kosteahkon yön jälkeen numeroita vaihdettiin ja taisimme alustavasti sopia uudesta tapaamisestakin. Vetkutin syystä tai toisesta uusia treffejä reilun kuukauden päivät, mutta kasvatin lopulta itselleni munat ja lähdin matkaan.

Olin toki edellisessä parisuhteessanikin ollut rakastunut ja rakastanut, mutta tämä iski heti ensimmäisellä kunnon tapaamisella niin kovaa, että yllätyin itsestäni. Impulsiivinen ja nopeasti innostuva kun olen, olin jo toisella tapaamisella pari viikkoa myöhemmin laukoa suustani ties mitä lepertelyjä, mutta sain pidettyä ainakin isomman osan sisälläni.

Nyt long-distance seurustelua on takana sellaiset neljä kuukautta ja olo on kuin pikkupojalla. Kilometrejä on nielty puolin ja toisin parin viikon välein, ja ymmärrän toki, että innon onkin syytä ollakin edelleen kovaa luokkaa näin harvoin tavattaessa, mutta tunne on silti aivan liian suuri nielaistavaksi.

Tällä hetkellä fiilis on kamalan kaihoisa, mutta silti niin ylettömän onnellinen. Takana on pitkä viikonloppu ja uskomattoman upea uuden vuoden vietto yhdessä kotona ja nyt tyttö matkalla kotiin. Uudenvuodenyönä kokemaani tunnetta en osaa oikein edes kuvailla, mutta ehkä se oli jotain rakkauteen ja onneen pakahtumista. Joka tapauksessa sellainen tunnevyöry kulki läpi, halki ja yli miehen, etten ole eläissäni kokenut. Ja ei, en ollut edes päissäni.

Parasta tässä on se, että toinen osapuoli on kaiken käsitykseni mukaan myös samassa junassa ja vaunussa, huonointa tietysti lähes 400 kilometrin välimatka. Vaikka luonteeni ja fiilikseni vuoksi kuinka haluaisin kaikkimullehetinyt, yritän malttaa olla tuputtamatta neidille yhteenmuuttoa liian tiheään ja kovasti. En missään nimessä halua tämän kaatuvan ainakaan siihen, että jotain on tehty liian hätäisesti ja tuputtamalla ja ymmärrän millaiset siteet ihmisellä on kotipaikkaansa ja tuttuihinsa.

Vaikken tämänhetkistä tunnetta ja tilannettani vaihtaisi mihinkään viimeisen viiden vuoden aikana kokemaani, pidän sinkkuaikaani joka tapauksessa kasvattavana kokemuksena. Jos ei muuta, niin haluan uskoa, että on ollut arvokasta oppia elämään ensin itsensä kanssa, ennen kuin sen voi osata jonkun toisen kanssa.

 

[hätrikki ||]

Vaikken tämänhetkistä tunnetta ja tilannettani vaihtaisi mihinkään viimeisen viiden vuoden aikana kokemaani, pidän sinkkuaikaani joka tapauksessa kasvattavana kokemuksena. Jos ei muuta, niin haluan uskoa, että on ollut arvokasta oppia elämään ensin itsensä kanssa, ennen kuin sen voi osata jonkun toisen kanssa.

Näin se on nähtävä. Kun ollaan parinkymmenen hujakoissa niin naatitaan ja opiskellaan elämää. Asuntolaina ja farmariauto sitten luokassa 25+. Aikansa kutakin.

 

[-Niks-]

Oli tossa vittumainen ero vuosi sitten eräästä naisesta jonka kanssa olin yhdessä neljä vuotta.

Nyt tuossa kesällä löysin ihanimman olennon maanpäältä, nainen joka saa veren kohisemaan, valtaa ajatukseni 24/7. Eikä ole mitään alkuhuumaa enään ja välillä tuntuu että huuma vain kasvaa. Elämä hymyilee tällä hetkellä kuin naantalin aurinko. Rakkaus on aika hemmetin hieno asia.