On kyllä ollut todella mielenkiintoinen joululoma Philip Shenonin kirjoittaman teoksen, Kennedyn murhan salattu historia parissa!
Tiedoksi vaan jo näin alkuun, että kyseessä ei ole salaliittokirja, vaan ennemminkin historiikki Warrenin komission touhuista, siinä toimineista juristeista ja koko farssin jälkimainingeista.
Sattuneesta syystä Shenonia pyydettiin (myös muutaman Warrenin komission elossa olleen lakimiehen toimesta) tämä kirja kirjoittamaan, sillä hän oli niittänyt tunnettuutta ja menestystä kirjallaan syyskuun 11.päivän iskujen tutkinnasta ja siis sitä, mitkä virheet ja tahalliset salailut tutkinnassa mahdollistivat foliohattuilun alkamisen. Terveisiä vaan psykoiskälle.
Kirja on hämmentävä kuvaus valtavasta salausoperaatiosta, johon osallistuivat niin CIA, FBI, Salainen palvelu kuin moni yksityishenkilökin. Monet eivät kuitenkaan ollenkaan niistä syistä, mitä kovimmat salaliittoilijat ehkä toivoisivat, vaan yksinkertaisesti siksi, ettei omaa epäpätevää toimintaa ennen ja jälkeen murhan haluttu julkisuuteen.
Näistä esimerkkeinä FBI:n Dallasin toimiston ja sitä myöten Hooverin keskustoimiston salailu Oswaldin tarkkailuun liittyen. Kuten on käynyt ilmi myöhemmin ja virasto on itse myöntänyt, niin FBI epäonnistui riskiarvioissaan Oswaldin suhteen. Hoover aikanaan tämän kielsi, mutta samaan aikaan rankaisi vastuussa olleita agentteja alentamalla heidät. Näin kävi myös agentti James Hostylle, joka siirrettiin Kansas Cityyn. Hosty oli mies vastuussa mm. Oswaldin paikallisesta tarkkailusta ("ei aihetta huoleen"). Hosty joutui hivenen syntipukin rooliin, sillä CIA:n ja FBI:n tiedonkeräys Oswaldista oli pahasti vaillinaista. Tai ainakin olivat ne tiedot, mitä Hosty sai itselleen.
En nyt ala käymään läpi kaikkea materiaalia tässä tietenkään, mutta haluan korostaa yhtä asiaa ylitse muun. Mitä Shenonkin toteaa, niin kukaan ei koskaan ole oikein pystynyt toteamaan, etteikö Oswald sittenkin olisi saattanut olla osa kuubalaista salaliittoa ja sitä kautta Kennedyn murhan takana olisi ollut salaliitto. Kaikki tämä liittyy Oswaldin Meksikon matkaan ja keskustiedustelupalvelu CIA:n (sittemmin tunnustamaan) Oswaldin siellä suorittamien tapaamisten salaamiseen ja/tai vähättelyyn.
Myrskynsilmässä on ennen kaikkea meksikolainen Silvia Durant, joka toimi työntekijänä Kuuban konsulaatissa. CIA sai käsittämättömän monesta lähteestä tietoonsa, että Durant olisi tapaillut Oswaldia, heillä oli mahdollisesti suhde ja että Durant olisi ollut Oswaldille muutakin kuin vain tilapäinen ihastuksen kohde. Tiedetään varmuudella, että Meksikon poliisi pidätti Durantin välittömästi Kennedyn murhan jälkeen, saatuaan tietää Oswaldin olevan murhaaja. Samoin moni tuttava osasi yhdistää Oswaldin ja Durantin toisiinsa heti murhan jälkeen.
CIA:lle asiasta kertoivat useaan otteeseen mm. lahjakas ja meritoitunut diplomaatti Charles Thomas, jonka uran CIA hyvin mahdollisesti myöhemmin sabotoi. CIA:n Meksikon asemapäällikkö Win Scott pyrki hävittämään kaikki jäljet Thomasin antamista tiedoista. Myöhemmin jälkien hävittäminen tuli vaikeammaksi, kun CIA:n oma tietolähde LIRING/3 raportoi samasta asiasta ja lähde oli paras mahdollinen, Durant itse. Durant ei toki kertonut salaliitosta, vaan tunteneensa Oswaldin. Scott piilotti tämänkin virallisten raporttien sivulauseisiin.
Tunnettu meksikolaiskirjailija ja Durantin tuttava Elena Garro kertoi samaa tarinaa. Kennedyn murhan jälkeen Meksikon sisäministeriön virkailija Manuel Calvillo oli siirtänyt heidät hetkeksi turvaan syrjäiseen hotelliin Meksiko Cityssä, sanoen olevansa huolissaan heidän turvallisuudestaan. Vuonna 1992 salaisten Kennedy-raporttien julkitullessa paljastui, että myös virkailija Calvillo oli ollut CIA:n palkkalistoilla. Garron uskottavuutta lähteenä CIA pyrki sabotoimaan koko 1960-luvun ja vielä 1970-luvullakin. Warrenin komissiossa moni lakimies olisi halunnut päästä kuulemaan Durantia itseään, mutta tavalla tai toisella tämä onnistuttiin aina estämään, usein CIA:n suoralla vaikutuksella.
Warrenin komissiossa toimineet lakimiehet ovat nykypäivänä olleet pöyristyneitä CIA:n salaamista materiaaleista, joita toki on huomattavasti enemmän, kuin mitä nyt tässä esimerkkitapauksessani kerroin. Osalle heistä nämä salaisuudet paljastuivat vasta vuosina 2012-2013, Philip Shenonin näyttämänä. Tehdessään töitä komissiolle CIA teeskenteli yhteistyöhaluista - toisin kuin FBI, joka moneen otteeseen ilmoitti vastahankaisuutensa - mutta kusetti minkä kerkesi.
Johtopäätökset:
- Voidaanko tämän perusteella julistaa, että Kennedyn murhan taustalla oli varmuudella salaliitto? Ei tietenkään.
- Mutta ovatko Warrenin komission (elossa olevat) lakimiehet sitä mieltä, että pimitetty aineisto olisi voinut johtaa hyvin erilaiseen tutkimukseen, mitä tulee lukuihin mahdollisesta salaliitosta ja sen salaamisesta? Mahdollisesti.
- Olisiko komission yhteenveto ollut yhtä kiistaton ja Oswaldiin ainoana tekijänä osoittava? Tuskinpa.
- Tunnettuja henkilöitä on varsin monia, jotka omien (usein huippusalaisten) tietojensa nojalla eivät koskaan ole oikein uskoneet siihen, että Oswald olisi toiminut tyystin yksin ja ilman mitään kontakteja. Tällaisiksi merkkihenkilöiksi voidaan laskea mm. presidentti Johnson (käynyt myöhemmin ilmi mm. Valkoisen talon nauhoituksista), Bobby Kennedy (useita lähteitä, jotka myös Kennedy Jr. myöhemmin tv-haastiksessa vahvisti), Richard Russell (komission jäsen, joka halusi heti erottautua komission yksimielisyydestä) sekä mm. useita johtavia diplomaatteja ja ulkoministeriön työntekijöitä, läheisine siteineen Kuubaan ja Meksikoon.
- Tämäkään ei tarkoita sitä, että salaliitto olisi totta, vaan yksinkertaisesti sitä, että asiat jätettiin kesken ja niiden kanssa hutiloitiin pahasti. Tämän lisäksi CIA erityisesti vain vaikeutti työtä salailulla. Ei olekaan ihme, että mitä villeimpiä salaliittoteorioita levisi kansan keskuuteen.
