milläs hemmetin valtakirjalla sinä voit väittää että jonkun yksilölliset tunteet ovat lähtökohtaisesti vääriä?
Ihan sillä samalla millä sinun mielestäsi ei ole oikein vihata neekereitä.
Ei minuakaan olisi kiinnostanut tästä aiheesta enempää sanoa, olisi pitänyt kaikkien heti ymmärtää ilman, ettei tästä yhtä kertaa enempää tarvitsisi kirjailla.
Tartuit siihen minkä täkyksi jätin, että menetkö juuri sen kaavan mukaan minkä mukaan pitää mennäkin. Menithän tuota. Ajattelepas jos joku on niin suvaitsematon, ettei suvaitse vaikkapa neekereitä. Eihän sellaista epäsuvaitsevaisuutta pidä hyväksyä. Lienet samaa mieltä, ettei pidä.
Samoin on myötähäpeän laita. Se kun on sitä, ettei oikeasti hyväksytä erilaisuutta eli se on sitä itseään - epäsuvaitsemattomuutta. Miksi maailmassa pitäisi kaikki mennä hyvin, hienosti ja kauniisti. Suuruudenhulluutta se on. Kun kaikki on mukamas aina hyvin, niin mikään ei ole koskaan hyvin. Huonoista kokemuksista oppii usein paljon enemmän kuin hyvistä. Eikä huonouden näkeminen pitäisi tulla koetuksi huononakaan vaan erilaisuutena. Myötähäpeässä ihminen asettaa itsensä jalustalle, enkä minä sellaista halua hyväksyä ja pitää oikeana.
Myötähäpeään meidät kasvatetaan. Siksi se tuntuu luonnolliselta, vaikka se ei sitä ole. Meidät voidaan kasvattaa vaikka keisaria palvoviksi kommunisteiksi ja se voi tuntua luonnolliselta. Luonnollisuus ei ole kuin yksi tapa, joka on opittu, mitään luonnollisuutta ei edes ole olemassa. Tai sitten kaikki on luonnollisuutta.