Niin pitäisikö oikeasti perustaa erikseen ketju jossa voidaan keskustella onko myötähäpeä turha tunne vai ei? Tuskin tämä niin tärkeä ketju on Jatkoajassa etteikö täällä sallittaisi vähän erilaista keskusteluakin.
Jaahas. Tänne rupeaa taas tulemaan näitä "väärin tunnettu"-kommentteja. Mielisairaalaan vaan kaikki jotka kokevat asiat eri lailla kuin minä itse.
Eikös viestien tarkoituksena ole se, että niillä on keskustelulle jotain annettavaa? Mitä annettavaa tuollaisilla "diagnooseilla" on ilman mitään perusteluja?Niin pitäisikö oikeasti perustaa erikseen ketju jossa voidaan keskustella onko myötähäpeä turha tunne vai ei? Tuskin tämä niin tärkeä ketju on Jatkoajassa etteikö täällä sallittaisi vähän erilaista keskusteluakin.
Itseäni Porilaistaustaisena miehenä myötähävettää suunnattomasti se, että aina silloin tällöin joku näkee aiheelliseksi päästää Pertti Neumannin ääneen televisiossa. Eihän meitä voi kukaan ottaa vakavasti sellaisen jälkeen :)
Kateuden lisäksi myötähäpeä on niin sairaalloinen tunne, että kaikki sitä kokevat tulisi lähettää terapiaan tai (ja) mielisairaalaan niin pitkäksi aikaa, ettei se myötähäpeä enää ilmenisi. Tokihan typeryyksien näkeminen on elämän aikajanan muuan seikka, mutta että kokea silmiensä näkemästä häpeää, vaikkei ole tuotannossa millään lailla mukana, on aivan sairasta ja terapiaan pitäisi lähettää jokainen niin kokeva.
Jos kokisin myötähäpeää, kokisin sitä tähän ketjuun kertoneiden nimimerkkien myötähäpeätarinoiden puolesta. No, en koe sitäkään, myötähäpeää.
Lisäys: empatia on aivan eri asiake. Sitä koen, jos on huono päivä.
Itse tunnen myötähäpeää ja häpeää lähes koko ajan. Juuri nytkin vähän siitä, että kirjoitan tätä viestiä. Myötähäpeää tulee kanssa päivittäin enemmän tai vähemmän.
Eikös viestien tarkoituksena ole se, että niillä on keskustelulle jotain annettavaa? Mitä annettavaa tuollaisilla "diagnooseilla" on ilman mitään perusteluja?
Mun mielestä toi käyttäjänimettömän viesti oli ihan hyvä avaus keskustelulle ja sisälsi paljon asiaa. Tän jälkeen ite heitin ilmoille myös puhtaan häpeän koska se menee mun mielestä aika samaan kategoriaan. Nää on kuitenkin puhtaasti tunneasioita niin paha niihin on mitään tieteellisiä faktoja heittää taakse. Tosin faktaa on ettei myötähäpeällä saavuteta mitään eli se on aivan turha tunne. Vähän kuten sääli. Ja se et sä ymmärrät jonkun asian eri tavalla kuin joku toinen ei tarkoita et sä olisit automaattisesti oikeassa.
Sen sijaan toi sun edellinen viesti nyt ei antanu yhtään mitään millekään keskustelulle.
Monikin asia on luonnollista mutta huonoa silti. On luonnollista, että ihminen voi kiduttaa toista, koska niin on kautta historian tehty. En silti halua kiduttaa ketään, vaikka se kiduttaminen luonnollista olisikin. Yhteiskunta hengittäisi vapaammin jos ei olisi myötähäpeää keksitty.häpeä on kyllä ihan luonnollinen tunne. Ja sitäkautta myötähäpeä. Ei pysyis yhteiskunta pystyssä ilman sitä.
Jahas. Enpä ole tyrmännyt läheskään kaikkia tunteita. Mielestäni on ihan tervettä kokea iloa, surua, rakkautta empatiaa ja sääliäkin tavallaan. Sen sijaan myötähäpeä on itsensä paremmaksi asettamista ja itsensä mielipidekeisariksi nostamista! Jos nyt joku vaikkapa laulaa ihan paskasti, niin laulakoot ja olkoot iloinen siitä mitä teki. Jos joku kuulija siitä myötähäpeytyy, niin se myötähäpeäjä vain osoittaa, että ei osaa arvostaa aidosti erilaisuutta. On siis yksioikoinen, muka tietää paremmin.Ihmettelen kovasti kun joillakin ihmisillä on kova tarve tyrmätä kaikki tunteet.
Haluni erottautumisen takia erottautua muista on kyllä tasan nolla. Tämä pätee aina. Selityksesi oli kyllä kovasti naiivi ja liian helppo.epäilen Käyttäjänimettömän kirjoitusta vain provoksi jonka taustalla on halu erottua muista.
Voitko vielä tarkentaa, että millaista merkittävää yhteiskunnallista haittaa myötähäpeä aiheuttaa?Monikin asia on luonnollista mutta huonoa silti. On luonnollista, että ihminen voi kiduttaa toista, koska niin on kautta historian tehty. En silti halua kiduttaa ketään, vaikka se kiduttaminen luonnollista olisikin. Yhteiskunta hengittäisi vapaammin jos ei olisi myötähäpeää keksitty.
En ole sanonut, että merkittävää yhteiskunnallista haittaa mutta pahaksi se kuitenkin on. Ahdistusta se aiheuttaa, tämä on mielestäni itsestään selvää. Se sitten näkyy yksilötasolla monin eri tavoin. Vähän niin kuin kirkkokuntien harjoittamat syyllisyystunteiden vaatimuksetkin.Voitko vielä tarkentaa, että millaista merkittävää yhteiskunnallista haittaa myötähäpeä aiheuttaa?
Haluni erottautumisen takia erottautua muista on kyllä tasan nolla. Tämä pätee aina. Selityksesi oli kyllä kovasti naiivi ja liian helppo.
Brittiläinen alkuperäinen "The Office" on todella legendaarista myötähäpeä-huumoria. Kaikki toimistossa työskennelleet tietää tietysti asian.
Muistelisin, että viimeksi oli myötähäpeän tunne viime viikon maanantaina Diiliä katsellessa ja Marion selityksiä kuunnellessa.
Myötähäpeää ja myötähäpeää. Itse ennemminkin samaistuin David Brentiin.
Ihan sillä samalla millä sinun mielestäsi ei ole oikein vihata neekereitä.milläs hemmetin valtakirjalla sinä voit väittää että jonkun yksilölliset tunteet ovat lähtökohtaisesti vääriä?
Onneksi lähiympäristössä on yksi Brentin kopio, etenkin ulkonäön osalta. Käytöksessäkin on riittävästi sama, jottei tarvitse yrittää tunnistaa itseään ko. hahmosta.Ricky Gervais on todennut että jokainen tuntee lähiympäristöstään davidbrentin ja he jotka eivät tunne todennäköisesti ovat sellaisia.
Tunsin viimeksi myötähäpeää lomamatkalla, kun eräs seurueemme jäsen kailotti kovaan ääneen kaikki ennakkoluulonsa vierasta kulttuuria kohtaan. Osa noista jutuista kuuluisi myös ihmettely-, junttimaisuus- tai vitutusketjuihin. Suurin osa meni kyllä myötähäpeään.
Ajattelepas jos joku on niin suvaitsematon, ettei suvaitse vaikkapa neekereitä. Eihän sellaista epäsuvaitsevaisuutta pidä hyväksyä. Lienet samaa mieltä, ettei pidä.
Samoin on myötähäpeän laita. Se kun on sitä, ettei oikeasti hyväksytä erilaisuutta eli se on sitä itseään - epäsuvaitsemattomuutta. Miksi maailmassa pitäisi kaikki mennä hyvin, hienosti ja kauniisti. Suuruudenhulluutta se on. Kun kaikki on mukamas aina hyvin, niin mikään ei ole koskaan hyvin. Huonoista kokemuksista oppii usein paljon enemmän kuin hyvistä. Eikä huonouden näkeminen pitäisi tulla koetuksi huononakaan vaan erilaisuutena. Myötähäpeässä ihminen asettaa itsensä jalustalle, enkä minä sellaista halua hyväksyä ja pitää oikeana.
En pysty mistään tosi-tv toilailuista tai vastaavista kehittää sitä tunnetta itselleni, kun ei ole oikeastaan mitään kontaktia kyseisiin henkilöihin. Sen sijaan jos joku tuttu hölmöilee, niin silloin myötähäpeä hiipii puseroon.
Minä pidän sitä yksiselitteisesti pahana.Maahanmuuttoa ym. koskevissa keskusteluissa olen monet kerrat ilmaissut etten pidä tunnepohjaista rasismia täysin yksiselitteisesti pahana tai vääränä .
Ei sitä tarvitse kokea yläpuolella asettumisena, vaikka sitähän se juuri alitajunnassa kuitenkin pohjimmiltaan on, vaikkei sitä sellaisena koe. Syyt tälle kerroin edellisessä postituksessani. Jos myötähäpeän tunteita meinaa nousta, niin kyseisen henkilön pitäisi välittömästi pitää itselleen vakavahenkinen "puhuttelu", että miksi noin ja suoristaa omaa selkärankaansa. Ei ole mitään syytä kokea myötähäpeää, paitsi suuruudenhulluus ja epäsuvaitsevaisuus. Kaikessa suuruudenhulluudessaan ja itsepetoksessaan jotkut sitten pukevat myötähäpeän empatian kokemisen kaapuun, mikä on aivan täysin toinen asia.Olet ilmeisesti ymmärtänyt tämän ketjun aihepiirin täysin eri tavalla kuin minä. Itse en nimittäin koe myötähäpeää (ainakaan puhtaimmassa muodossaan) kenenkään yläpuolelle asettumisena, kritiikkinä.