Mua kusettaa

[konna_kuittaa]

Tässä seuraavassa ei kusettanut vaan paskatti, mutta sopii kait tähän ketjuun.

Oltiin joukkueen kanssa viikon ajan Kanadassa, missä pelailtiin muutamia ystävyysotteluita. No yhden ottelun jälkeen (ottelupaikka oli noin 150 km:n päässä hotelliltamme) käytiin vetämässä hallilla kunnon pitsat lärviin ennen hotellille lähtöä. Hyvinhän maistui pitsat ja kusellakin tuli käytyä ennen bussiin menoa.

Kun oltiin kuljettu bussilla noin 50 km alkoi hieman persauksissa tuntua, että kohta olisi aika mennä paskalle, bussissa ei muistaakseni ollut vessaa tai jos oli, niin en sinne kuitenkaan olisi mennyt. Eli matkaa jäljellä 100 km plus Toronton ruuhkat, hotelli keskustassa eli "hieman" pitäisi vielä pidätellä. Jumalattomat paineet kohdistuivat perseeseen. Puhua ei pystynyt matkan aikana juuri lainkaan ja asentoakin piti tuolissa vaihdella tiuhaan tahtiin. Parin minuutin välein tuli olo, että nyt saatana tulee housuihin, mutta perslihakset kestivät niukasti. Niin ja hieman uskoa antoi se, että Toronton kaupunki näkyi bussista ja luulin, että oltaisiin hotellilla nopeastikin, no eipä oltu vaan aikaa kului ja kului. Minuutit muuttuivat tunneiksi, päivät vuosiksi.

Tuskan hiki paistoi otsalla, kun saavuttiin hotellille. Enään olisi edessä varusteiden vieminen kuivamaan niille varattuun hotelliroomiin. Kainalot olivat tässä vaiheessa litimärät. Nyt oli viety varusteet huoneeseen, kuivamaan niitä ei ehtinyt pistämään vaan vain paskalle haiseva kassi auki ja eikun juoksemalla kohti hissejä. Hissi tuli suht nopeati, "vain" hieman yli minuutin kesti, mikä oli siinä vaiheessa ikuisuus. Sitten hissi pysähtyy oikeaan kerrokseen ja eikun vain huoneen eteen ja avamaan ovea. Avainta ei meinaa löytyä millään. Ja sitten se tapahtuu, se tapahtuu ennen oven avaamista. Perslihakset pettävät ja löysä lieju vajahtaa housuihin. Kyllä, paskat housussa parin tunnin pidättelemisen jälkeen viiden metrin päässä pöntöstä. "Onneksi" housuihin meni vain kauhallinen, pönttöön ammuttiin ämpärillinen. Pöntöllä istuttiin hyvin lähelle tunnin verran ja haisi se huone kivalle sen jälkeen. Kun pöntöllä oltiin istuttu edessä oli vielä perseenpesu ja boksereiden piilottaminen, nämä operaatiot piti suorittaa salaisesti. Hyvinhän nämä salaiset operaatiot sujuivat, muut eivät saaneet tietää mitään. Kuittia vain sai kuulla käryävästä vessasta, niin itsehän tietysti kuvailin muille sitä pöntöllä istuttua aikaa, "ohut suikale tulee nyt, samalla hieman kastelee paskavedellä persettä".

Koskaan en yhtä kovaa tuskaa tuntenut kuin tuolloin, enkä tulevaisuudessa tule kokemaankaan, pysähdyn vaikka keskelle kaupaa paskalle tai kuselle, jos on tiukat paikat. Ja kyllähän tuo edellinen tapahtuma kääntää suunpielet ylöpäin, enkä tule koskaan niitä tunteja unohtamaan.

 

[Nebula]

Itsellä sattui perhananmoinen kusihätä tullessani intistä ensimmäisille lomille.

Noin 30km ennen kotia oli jo jonkinmoinen kusihätä, joka lisääntyi pelottavalla vauhdilla. Vihdoin viimein bussi jätti talvipakkasessa Kuopion linja-autoasemalle. Ei tullut jostain syystä mieleen mennä asemalle kuselle, joten eikun 2kilsaa kotiin tarpomaan. Puolessa välissä matkaa rupesi jo kantapäät irtoamaan tien pinnasta ja noin 100metriä ennen koti-ovea kusi lurahti housuun ja jokseenkin jännä oli se fiilis siinä "antaa nyt tulla sitten, kun jo kerkesi tulemaan". Sitten sitä armeijan maiharit jalassa lätsyteltiin himaan ja saman tien kuteet ja äijä pesuun.

Kerrassaan unohtumaton eka VLV!

 

[Eino_Mies]

Armeija-ajalle osuu myös minun pahin kusenpidättelytuska. Mentiin Pahkajärven ampuma-alueelle seuraamaan RUK:n leirin toimintaa. Kun oli päästy ns. varoalueelle, sieltä ei saanut poistua ennen kuin lupa annettiin. Kusihätä yltyi infernaaliseksi ja kun vihdoinkin pääsimme patikoimaan alueelta pois, niin äkkiä lähimmän kuusen juurelle ja lorottelemaan.

 

[teemu73]

Nyt on aika nostaa ketjua, kun poikkeuksellisen paljon on tänä viikonloppuna tullut kuseksittua. Johtunee siitä kun toista päivää jatkuu armoton tissuttelu ja vettäkin nautiskelee alkoholin ohessa. Ainakin tunnin välein täytyy heittää kepillinen.

 

[Palstalegenda]

Olimme veljeni kanssa kyseisenä vuonna, taisi olla lämmin heinäkuu meneillään, päättäneet lähteä Göteborgista Boråsiin naisiin.

Katohan! Suurin kusivinssaushätäni ajoittuu kesälle 2001. Vein kaverini setää ja ja kahta lastansa Göteborgiin. Lentokentälle. Oli se mellakka juuri silloin siellä jöötteporissa, niin juuri se päivä niistä, jokunen.

Matkalla kusetti ja kello oli aamulla yöllä kolmen nujakoilla. Vaan eihän sitä, kun måste kiire, tuhkatkin pesässään, VR Suomessa, eikä myöhää tiedossa. Jopahan sitten lopultakin jäivät Rhodokselle menijät sinne kenttäkasarmille ja jostakin syystä vasta Boråsissa pääsin Eurooppaa kastelemaan.

Silloin helpotus oli suurin mitä ihmisellä voi. Liputuspäiväksi se!

 

[-OO-]

Armeija-ajalle osuu myös minun pahin kusenpidättelytuska. Mentiin Pahkajärven ampuma-alueelle seuraamaan RUK:n leirin toimintaa. Kun oli päästy ns. varoalueelle, sieltä ei saanut poistua ennen kuin lupa annettiin. Kusihätä yltyi infernaaliseksi ja kun vihdoinkin pääsimme patikoimaan alueelta pois, niin äkkiä lähimmän kuusen juurelle ja lorottelemaan.

Aika lailla samanlainen oli tilanne minullakin, skappareiden ampumakilpailussa olin maalimiehenä ja sieltä taulujen alla sijaitsevasta bunkkerista ei saanut poistua ennen kuin annettiin lupa. Aika monta kertaa joutui harkitsemaan bunkkerin nurkkaan kusemista mutta lopulta sain pidäteltyä siihen saakka että päästiin ulos sieltä.

 

[hemmo_1973]

Henkilökohtaisesti omaan suhteellisen aktiivisen rakon ja erityisesti aerobisen liikunnan jälkeen useiden tuntien ajan. Keväällä 2006 olin puolen päivän jälkeen suorittanut joka lauantaisen kuntopyöräilysession ja illaksi katsomaan neljättä ottelua välieräsarjassa HIFK-HPK. Jännittävä matsi, joka kaikkien kommellusten ja vaiheiden seurauksena päätyi jatkoajalle. Ennen jatkoajan alkua sipaisin tauolla (18 min) jännitykseeni 1,5 tuoppia olutta (jo muiden illan aikana juotujen juomien lisäksi) ja erätaukosummerin soidessa noin 1,5 promillen tilassa suoraan katsomoon. Muutama minuutti pelattu jatkoaikaa ja hirveä kusihätä iskee päälle. No, katsomossa on paha alkaa liruttelemaan limupahvimukeihin. Jännitys tiivistyy ja samoin paine alapäässä. Sanoin vieruskaverilleni, että kohta on pakko lähteä ja odottelin sopivaa katkoa. Lähtö venyy ja venyy, kunnes on pakko. Juoksen vessaan ja ei kun vähennyslasku käyntiin. Siinä tuli mieleeni, että jos vessassa ollessani ratkaisu tulee, niin oon varmaan kuitenkin toivottavasti ainut joka tässä hallissa todistaa sen mu**ku kädessä. Saavutus sekin olisi ollut, mutta onneksi ehdin paikalle ennen kuin ratkaisu saatiin.

 

[Mas@]

Tässä seuraavassa ei kusettanut vaan paskatti, mutta sopii kait tähän ketjuun.

Harvoin on naurattanut niin paljon kuin tätä kertomusta lukiessa! :) Kyllähän sitä housuun kusee mutta entäs jos paskattaa ihan kaameasti?

 

[MunkADunk]

Lähimuistissa lauantai-aamu. Herään törnävän leirintäalueella puolen päivän aikaan makuupussista ja päällä on uskomaton hiki, darra ja kusihätä. Siinä sitten kankeana edellispäivän kävelystä ja keikoilla riehumisesta puen päälleni, saan kengät jalkaan ja juoksen täysiä lähimpään koivikkoon. housut ei onneksi olleet kiinni, joten vesivahinkoa alakertaan ei kerennyt tulla. täpärällä nimittäin oli, n. 2 metriä ennen koivikkoa ei pystynyt enää pidättämään. Ja kuten sanonta sen kertoo, hyvä virtsahetki voittaa huonon orgasmin!

 

[Kourujärven Ponnistus]

Elettiin vuotta 1999, elokuvissa meni Rukajärven tie ja saatiin loistava idea dokata siinä leffaa katsellessa. Väärä ratkaisu.
Kusihätä oli alusta saakka ja kanelisiideriä meni silti samaa tahtia. Hätä voimistui, mutta en kehdannut lähteä kesken leffan vessaan.
Kivut alapäässä olivat melkoiset ja meinasin monta kertaa vaan antaa ihanan pissan valua housuihin, mutta jostain sain kerättyä voimaa ja tahtoa pidätellä elokuvan loppuun (2h13min) jonkä jälkeen "kävelin" jalat ristissä lähimmän talon porttikonkiin ja päästelin kuset seinille.
Sattui muuten aivan vitusti, kun annoin rakolle luvan päästää nesteet ulos. Tais olla jopa rakon halkeaminen lähellä.

Tuon kivun muistan varmasti ikuisesti ja omituisia yksityiskohtia kyseisestä illallasta, kuten kanelisiideri on tatuoituna aivolohkoon. Hyi helvetti...Tulikin äkkiä kusihätä.

 

[Schadowan]

Joskus 10-vuotiaana lähdettiin mutsin systerin kyydissä Savonlinnasta Joensuuhun jostain häistä. Oli jo ennen lähtöä ihan sellanen kiva hätä, mutta muistaakseni oli niin kova kiire lähteä, että ei siinä viittinyt alkaa viivyttelemään:) No, pian huomasin, että helvetillinen matka taitaa olla edessä. Ajomatka kesti noin tunnin, ja kädessäni oli legendaarisia Sm-liiga salmiakkikarkkeja, joissa oli oranssit paperit. Loppumatkasta muistan sen, että käteni olivat aivan oranssit, koska puristin karkkipapereita niin kovaa. Kipu ja hätä olivat aivan jäätävät, kun pääsin ulos autosta. Siinä sitten loroteltiin valehtelematta joku minuutti-puoltoista, jonka jälkeen iski pidättämisestä johtunut "darra". Eli vatsaan/rakkoon sattui niin helvetisti, että oli pakko maata metsässä hetken aikaa eikä kävelystä tullut mitään. Joku 10-15min siinä sitten keräiltiin, kunnes elämä taas jatkui.

Uskomatonta toimintaa itseltäni kaiken kaikkiaan, mutta ei kehdannut pyytää kuskia pysäyttämään autoa kiireen takia:) Huhheijaa...

 

[Jomppa_Koo]

Ai saakeli, minulla on myös ikäviä muistoja tällaisesta. Vieläkin naurattaa, kun muistelee sitä selviytymistaistelua. Siinä itse tilanteessa nauru oli kaukana. Itku oli lähempänä kuin nauru.

Eli ihan sellainen perinteinen kova kusihätä pääsi yllättämään minut kesken bussimatkan. Matkaa oli varmaankin 20-25 kilometriä. Siinä meni sellainen 40min kun vihdoin helpotti. Kusetti minua jo asemalla, mutta eipä siellä sellaista sopivaa paikkaa ollut, jossa olisi voinut käydä kusella. Ihmisiä asema täynnä ja vessassa käynti maksoi kaksi euroa. Siinä vaiheessa hätä ei ollut vielä sietämätön ja ajattelin että kyllä tästä selvitään niin kuin lopulta selvittiinkin. Tiukkaa kuitenkin teki. Pikkubussi täynnä porukkaa ja läppä lentää takapenkeillä. Yritin tietenkin olla nauramatta parhaani mukaan ja mielestäni onnistuin kohtuullisesti. Tuollaisessa tilanteessa toivoo vain, että bussi olisi mahdollisimman nopeasti omalla pysäkillä ja tuska loppuu. Kun pääsin vihdoin bussista ulos, niin ei ollut kuin yksi asia mielessä.

 

[ELÄKELÄINEN]

Olen alan mestari. Vaivana krooninen virtsarakon tulehdus eli kansankielellä ´virtsarakkoreuma´.
Parantumaton sairaus, monenlaista hoitoa ja operaatiota on kokeiltu. Selässä tykyttää leikattuna hermoa hierova neurostimulaattori. Kipulääkkeitä menee kourallinen päivässä. Maksa-arvot tiukassa seurannassa. Eipä mikään juuri kuitenkaan auta.

Elämä on aika mielenkiintoista. Mihin tahansa menenkin, niin ensimmäisenä tarkistan vessan sijainnit. Ravintolassa on aina otettava paikka, josta voi esteettömästi nousta., samoin konserteissa, peleissä tms. on saatava paikka läheltää käytävää. Lentokoneessa tietysti aina käytäväpaikka.
Noloilta tilanteilta en silti ole välttynyt. Todellinen virtsarakkokipu on on aivan sietämätön tuska ja silloin on vaikka päästävä asiakkaiden isäntänä pikkubussista kehätien penkalle(aika ennen lääkitystä) .

Tragikoomista oli, kun heräsin eräästä aiheeseen liittyvästä operaatiosta.
Hoitaja kysyi , että mikä on olo. Rehellinen vastaukseni luonnollisesti: ´pissahätä. `. Kuten nytkin.

 

[Crapbag]

Tähän hienoon ketjuun pakko mainostaa omaa isointa kusihätää ikinä. Nimittäin olen aina tarinaa kertoessani maininnut, että siitä hetkestä kun alkaa olla kova kusihätä mennään vielä useampi tunti eteenpäin ja nestettä virtaa kroppaan koko ajan lisää..

Elikäs, yksi polvileikkauksistani meni anestesialääkärin osalta hivenen puihin, selkäepiduraaliin ladattiin hivenen tuhti annos. Noh, tuli oltua vielä illalla puuduksissa navasta alaspäin, aamupäivän leikkauksen jäljiltä. Sorsaa (ei Kalevi) tuotiin viereen kusemista varten, mutta eihän se onnistu makuultaan kun kusi ei tullut edes salaa vessassa istualtaan 30min odottelun jälkeen. Katetrointi siinsi iloisesti mielessä mikäli kusi ei ennen yötä ala juoksemaan.. Tosimiehenä tuo oli se viimeinen vaihtoehto, mitä koitti vältellä viimeiseen saakka. Lopulta oli nöyrryttävä ja myönnettävä hoitajalle, että pisu ei nyt vaan ole tullut:F ..siitä sitten tuumasta toimeen ja n. 1,5 sorsallista kusta virtasi ulospäin, eli rapsakat puolitoista litraa. Ja voin kertoa, rakko taisi olla venyneenä melko äärimmilleen, kusihätä oli ihan jäätävä, tuntokin oli jo palannut pääosin mestoille. Oli se poijaat komiaa, etenkin kun aamullakaan ei kusivehkeet toimineet vielä kunnolla. Terveiset ko. lääkärille/puuduttajalle!

 

[Koirapoika]

Ennen kuin laittaa kiekkovarusteet päälle, käy kusella vaikka ei kova hätä olisikaan. Jos on riittävästi pelaajia että vaihtoonkin pääsee, siellä on ikävä istua hädän kanssa, jäälle päästessä hätä unohtuu.

Mutta paras kusetus on ollut leikkauksen jälkeen. Tiputuksessa tuli muutamakin pussi nestettä ruhoon ja sain juosta ihan jatkuvalla syötöllä kusella, vessasta kun pääsi sänkyyn alkoi miettimään pitäisikö sitä taas käydä laskemassa virtsaa. Siinähän oli mukava rampata tippatelineen kanssa hieman horjuvin jaloin. Ei tuo rakko taida muutenkaan jättikokoa olla, kahvi ja olut kusettaa vallattomasti.

 

[El Lude]

Pahimman kusihädä ikinäkoskaa koin vuonna 1985. Oltiin menossa syyskuussa metsästysretkelle. Pysähdyttiin sitten huoltoasemalla ja suuressa viisaudessani join siellä ison pullon limpparia, vaikka minulla oli jo kohtuullinen kusihätä. Vessaan en sitten viitsinyt mennä, kun sinne oli muka jonoa. Ajattelin, että kyllähän sitä ihan hyvin voi pidätellä perille asti. Vittu - joo.
Automatkalla alkoi sitten kusihätä yltymään ja yltymään. Loppumatka oli yhtä tuskaa. Sattui aivan saatanasti rakkoon. En sitten pyytänyt kuskia pysyäyttämään autoa. Oli olevinaan kiire metsälle. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsimme perille, hyppäsin ulos autosta ja annoin sitten lorista. Alkuun kuseminen sattui aivan saatanasti. Kusta riitti ja riitti.

Näemmä muillakin on samansuuntaisia kokemuksia automatkailun riemuista kusihädän kanssa...

 

[Sean #19]

Oma pahin kusihätä ikinä on inttivuodelta AUK:n ensimmäiseltä leiriltä 2000-luvun alusta.

Oli maaliskuu ja AUK:in ensimmäinen leiri tuli päätökseen. Hirveällä kiireellä heti herätyksen jälkeen joskus noin klo 05.00 leirin purku. Olin sen verran unenpöpperössä aamulla, että en ehtinyt käymään aamukusella. Juuri kun olimme saaneet leirin purettua päätin suunnata helpottavalle kuselle. Olin jo matkaamassa lähimmän puun alle kun kuulin santsarin huudon "ajoneuvoon nouse!! Aikaa 30 sekuntia!!". Ei auttanut muu kuin ottaa juoksuaskelia kohti Ziliä ja lavalle muiden kanssa. Istuimme noin 30 hlöä tiiviisti kylmällä kuorma-auton lavalla ja tunsin äärettömän kovaa painetta alapäässä. Istuimme jonoissa, eli aivan jalkojeni välissä oli toinen au-oppilas ja itse olin lavan keskivaiheilla. Edessä istuva kaveri toi lisää painetta jo aivan äärettömän kovaksi muodostuneeseen kusihätään. En tiennyt miten päin olla ja mietin, että jos käy vahinko, edessä oleva saa väistämättä virtsaani päällensä. Lisäksi oli helvetin kylmä, reilu 20 pakkasta eli vilustuisin myös. Tähän päälle vielä se, että housuun kustessani olisin koko loppuajan (n.300 aamua) yleinen naurunaihe. Lopulta tunsin kuinka automme pysähtyi ja mietin jo kuinka iloisesti virtsaisin lumihankeen. Mutta takapressut pysyivät kiinni ja kuulin kuinka ulkona santsarit kävivät ampumasuunnitelmaa yhdessä kouluttajien kanssa läpi. Olin aivan hermona istuessani pimeässä, kylmässä autossa, kaikkien keskellä ja viimeisillä voimillani pidättelin. Hätä tuntui pahenevan kun auto ei liikkunut. Aikaa kului... Lopulta kuulin helpottavan huudon "ajoneuvosta nouse!!". Tästä riemastuneena aloimme kampeamaan itseämme ulos kuorma-auton lavalta. Juuri kun oli tulossa minun vuoroni kiivetä lavalta alas huusi santsari seuraavaksi "Aliupseerikurssi, kolmiriviin järjesty!!". Mieleni teki vain juosta lähimpään penkkaan ja kusta. Menin kuitenkin muotoon. Kouluttaja piti pitkät puheet ammunnan turvallisuusmääräykisistä, kulusta ym., mutta minä mietin vain kusemista. Lopulta kouluttaja kysyi "onko kenellekään ammunnasta tai muusta päivän kulusta mitään kysyttävää?" nostin varovaisesti oman käteni ja kysyin "herra yliluutnantti, voinko poistua muodosta hetkeksi, sillä minulla on kova kusihätä?". Yliluutnantti antoi tähän luvan, ja muistan kuinka vapisevin käsin revin mulkulleni tilaa tulla ulos kuuskakkosista, pakkashousuista, nallepuvusta, pitkistä kalsareista sekä lyhyistä kalsareista. Viimein pääsin kusemaan ja tunsin valtavaa helpotusta sekä munuaisissani viiltävää kipua. Kipua tuntui pari minuuttia vielä virtsaamisen jälkeenkin. Tämän jälkeen oloni parani välittömästi, mieleni kirkastui myös. Olihan myös lomille lähtöpäivä. Sen kuitenkin muistan, että noin 10 minuuttia tästä ja kävin taas päästämässä vähintään yhtäpitkän virtsan juuri ennen ammuskelua.

Hienoja aikoja oli ne.

 

[Stevie]

Viime vuosien pahin kokemus on matka Tampereelta länsi-auto areenalla peliä katteleen aitioon. Tottakai jo minibussissa oli tarjoilut kohdillaan ja jotenkin ei vielä linnatuulen aikana mukamas kusettanut. Hetki siitä niin olikin jo armoton kupla ottassa. Perillä oli vielä vastaanottamassa kaveri ja kesti vitun kauan kun pääsi tyhjentämään rakkoa aition vessaan, ei saatana oli jo semmoinen tunne että ei kestä enää hetkeäkään.. toinen vastaavanlainen kokemus on kun lähdettiin Tampereelta laivalle, osanottajien vähyydestä johtuen mentiin taas kerran minibussilla. Totta vitussa oli tullut pohjia jo vedettyä baarissa ennen matkaanlähtöä ja kusihätähän siinä iski melkeen samantien.Ensimmäinen kusitauko pidettiin vasta vähän ennen Turun satamaa.

 

[Mazaa]

Noin 12 vuotta sitten helmikuun alussa suuntasimme pelireissulle pääkaupunkiseudun suuntaan. Reissun jälkeen kävimme jossain eat-all-you-can paikassa syömässä ja jo sinne mennessä kusihätä oli sellainen semikova. Join sitten tässä ravintolassa viisi mukillista coca-colaa ja unohdin ruokailun jälkeen käydä kusella.

Ajettuamme noin puoli tuntia kohti kotia kusihätä alkoi painaa jopa otsalohkossa niin vimmatusti ettei siinä ollut mitään järkeä. Onneksi en ollut ainoa kyseisestä porukasta, jolla oli megalomaalinen kusihätä Raxin keikan jälkeen.

Sitten menin tien sivuun kuselle erään vanhemman joukkuekaverini kanssa. Hän kertoi, että on tässä lajissa selkeä mestari ja käski ottaa mallia. Laji oli kusta lumipenkkaan ja kirjoittaa lumeen tietyt perustiedot.
Ensin lumeen "omanimi, katuosoite, postitoimipaikka -ja numero", ja sitten jatkoin tekstiä: "Omanimi meni metsään, näki siellä karhun, sen jälkeen avasin s"

Tähän asti pääsin ja aikaa suoritukseen meni varmasti lähelle puolitoista minuuttia. Silti tämä vanhempi joukkuetoverini onnistui kirjoittamaan vähän pidemmät tarinat lumeen, joka oli aika häkellyttävä suoritus. Koskaan tämän jälkeen en ole päässyt edes postinumeroa loppuun asti. Tosin nykyään tämä hankeen kuseksiminen on jäänyt jo sangen vähälle. Vastaavaa kusihätää en kohdannut edes intissä, vaikka siellä tilanteen asian suhteen olivat sangen infernaalisia.

 

[Captain Slow]

Omista kusikokemuksista tulee mieleen muutaman vuoden takainen päiväkävely Tukholmassa.

Ruotsinristeilyllä tuli siis oltua, ja laivan oltua maissa, päätimme lähteä hyttiporukan kanssa kävelemään "ulkomaille".

Satuimme sitten käppäilemään siinä, ja menimme hörppäämään isot kupilliset kahvia. Jonkin ajan kuluttua alkoi sitten kusettamaan kahvi ja muut nautintoaineet, mitä tuli nautiskeltua ennen ja jälkeen laivalta poistumisen..
Takaisin laivalle päin kävellessämme satuimme menemään jonkun asematunnelin ohitse, lopputuloksena se että koko porukka kusemassa asematunnelin seinille.

 

[Valioyksilö]

Armeija-ajalle osuu myös minun pahin kusenpidättelytuska.

Samoin minun. Fiksuna poikana naukkailin olutta ennen bussimatkaa takaisin Upinniemeen ja toki myös matkan aikana. Kusihätä heräsi suurin piirtein siinä vaiheessa kun bussi liukui pois Kampin terminaalista. Pidättelin siis noin tunnin kusta, joka yltyi todella kivuliaaksi. Noh viimein perillä, bussista ulos ja lähimpään puskaan. Valtava helpotus! Muistan tuon tuskan varmaan loppuiän.

 

[Secondaryscoring]

Kun tänne oli paskajuttujakin selostettu niin lohdutetaan nimimerkkiä konna_kuittaa sen verran että sattuu sitä muillekin.

Itse tunnen oman elimistöni käytöstavat yleensä varsin hyvin vaan kyseisenä päivänä olin ilmeisesti syönyt jotain sopimatonta ja olisiko ollut vielä krapulakin kun ei hallinnut selvästikään kehoa. Sohvalla istuskelin ja rupesi tuntumaan että paskalle täytyy lähteä, kello oli suhteellisen paljon joten ajattelin että käyn tupakalla ja paskan jälkeen saa mennä sitten suoraan suihkuun ja nukkumaan. No siinä sitten kun sauhuttelin niin rupesi tuntumaan että kerkeääköhän tuota ja aukausin vyön jo valmiiksi, tuli kuitenkin mieleeni että sohvapöydällä on lukematon Veikkaaja joten taidanpa kipaista senkin. Siinä joutui ottamaan jo hieman varovaisia askelia ja vessanihan sijaitsee ulko-oven ja sohvapöydän puolessa välissä, no sitten Veikkaaja kainalossa hiippailin vessaan ja sitten yllättikin tosi hätä! Tuli niin kiire etten saanut farkkuja auki ja kurapaska tuli yhdellä rykäisyllä housuihin! Yhdellä rykäisyllä, eihän siinä saatana olisi kerennyt Veikkaajastakaan lukea muutakuin kansitekstit. Ja vitutti muuten niin paljon etten aukauissut sinä iltana koko aviisia.

Tähän sopii kirjaimellisesti sanonta että ahneella on paskainen loppu, olisi pitänyt siinä ohimeno matkalla mennä suoraan vessaan...

 

[Leben]

Intissä n. 3kk sitten. Oltiin matkalla virka-apu keikalle pohjoiseen ja Kemijärven ABC:llä pysähdyttäessä tuli ostettua energiajuomaa ja kahvia. Jatkettiin sitten matkaa ja alkoi pikkuhiljaa kusihätää pukkaamaan. Siinä vaiheessa kun tuntui että nyt on pakko päästä virtsaamaan niin matka jatkui vielä noin tunnin verran. Lopussa oli pakko kusta vauhdissa olevasta masista alas, se oli aika huikeeta. Kaverilla oli sama keissi ja hän tyhjenteli rakkoaan kahvimukiin.

 

[Jannacci]

Ootteko muuten koskaan koittaneet laihialaista kusellakäyntiä? Siellä ollaan niin nuukia, ettei raaskita tyhjentää koko rakkoa kerralla vaan tyhjennetään puolet ja jätetään toinen puoli sitten seuraavaan kertaan.

 

[verikuut]

Kusihätiä on nähty ja niistä on yleensä selvitty, kun vaan viitsii pidätellä ja käyttää mielikuvitustaan, mutta paskan kanssa kävi tuossa jokunen tovi vähän kinkkisemmin. Käytiin työkaverin kanssa lounaspaikassa syömässä ja kun ruoka oli hyvää, niin sitä tuli syötyä paljon. Siitä kun sitten lähdettiin ajelemaan takaisin työmaata kohti, niin kuskina toiminut työkaveri kysyi, haittaako jos heitetään pieni lenkki. Eipä haitannut siinä vaiheessa, työpäivää oli jäljellä vaikka kuinka eikä mitään järkevää tekemistä. No siinä sitten kierrettiin ties mistä, ja jossain välissä möyräisi mahassa siihen malliin että nyt tuli syötyä liikaa jotain vatsalle vähemmän sopivaa. Sanoin työkaverille että nyt taisi tulla syötyä jotain sopimatonta, tämä vastasi että jos menee pahaksi niin hän pysäyttää ja saan mennä metsään paskalle, paperia ei kyllä autosta löydy ja vittumainen röhönauru päälle. Kaartelu jatkui sen tunnin verran ennenkuin saavuimme toimiston pihaan, tuohon mennessä möyryäminen oli jo tasoa ilmestyskirja, sulkijalihakset kramppasivat ja otsalle pisaroitunut tuskan hiki virtasi jo hyvän matkaa rintakehää alas. Kun auto pysähtyi, juoksin toimiston ovelle, etsin avainnipusta oikean avaimen ja ronkin lukon auki, siitä välittömästi vessaan ja pöntön eteen. Seisoin selin pönttöön päin, sain vyön soljen auki, riuhtaisin housuja alas ja olin jo istuutumassa pöntölle, kun litrakaupalla kurapaskaa turahti ulos sotkien bokserini, pöntön istuimen ja vähän lattiaakin. Istuutuminen oli peruuttamatonta, joten takareiteni lässähtivät ripulin päällystämälle pöntön istuimelle. Katsoin epäuskoisena jalat ja housut paskassa tyhjää vessapaperitelinettä, kyseisessä vessassa ei ole edes alapääsuihkua. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin istua istunto loppuun, riisua kaikki vaatteet ja könytä enempää sotkematta lavuaarille pesemään perse. Paperisia käsipyyhkeitä kului, kun aloin siivoamaan jälkiäni. Pelkäsin pöntön tukkeutuvan niistä, joten ne piti vetäistä melkeinpä yksi kerrallaan alas pöntöstä. Lopuksi vaatteet päälle, paitsi bokserit ulkoroskikseen, iloinen huikkaus työkaverille että eiköhän tämä työpäivä ollut tässä ja äkkiä kotiin.