Mua kusettaa

  • 50 398
  • 76

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kaks kertaa on paska tehnyt väkisinkin tuloaan hieman kinkkiseen aikaan. Ensimmäinen tapaus sattui tossa vajaa kymmenen vuotta sitten. Kämppiksen ja sen kavereiden kanssa lähdin lähikapakkaan, vaikka päivällä oli vatsa hieman vetistellyt. Olo kuitenkin oli jo monta tuntia ollut ihan suht normaali. No jokunen kalja siinä tempastiin ja ne muut lähtivät jatkamaan iltaa yökerhoon, kun taas mä matkasin himaan. Olisko siinä ollut vaan joku sata metriä matkaa ja siinä puolessa välissä se iski. Tajusin etten kerkeä kämpille enkä takaisin baariin, joten siihen kerrostalojen välissä olevan parkkipaikan kulmalle sitten juoksin ja samalla vetelin housuja kinttuihin. Noh, boksereihin oli tullut hieman materiaalia, kuten myös pitkiin kalsareihin, mahdollisesti Leviksiinkin. Kaikki housut otin pois siellä lumihangessa, perseeni pyyhin niihin pitkien kalsareiden lahkeisiin ja farkut vaan vetäsin jalkaan ja ei kun himaan. Ne muut ryysyt jätin sinne paskakasan viereen. Himassa sitten pistin farkut koneeseen. En kertonut muille mitään, mutta taisivat tullessa hieman ihmetellä miksi vanha ja kovaääninen pesukone jytisee keskellä yötä kerrostalossa.

Ja vuosi sitten reissussa. Aamujunalla saavuin kauheassa krapulassa uuteen kaupunkiin ja ei kun etsimään jotain kapakkaa, jotta saisi parit krapulakaljat. Sellainen pieni ja suht ankea paikka löytyi, ihan kiva. Siinä paikassa vaan ei ollut vessaa, mutta sinne kävellessä olin huomannut matkan varrella jonkun puistikon, jossa pari kertaa siinä kaljojen välissä käväsin kusella. Tai no siis tokan kerran kun sinne talsin niin yllättäen tunsin peräpäästäni paskajunan tulevan. Edellisenä päivänä olin muistaakseni juonut kuusi kuppia yrttiteetä. Junan samovaarista kun sai ilmaiseksi kuumaa vettä niin sitähän kannattaa hyödyntää. Ei se oikeasti varmaankaan niistä yrteistä johtunut, vaan ryypiskelystä ja mahdollisesti mahan pienestä reagoinnista erilaiseen bakteerikantaan, mutta siis aika yllättäen tuli tunne että nyt tulee. Kaikin voimin yritin perseelläni imaista sitä pökälettä takaisin peräsuoleen, mutta ei onnistunut. Päinvastoin. Reppu vaan heilui selässä puolelta toiselle kun juoksin kohti sitä pusikkoa. Vaihdissa siinä sitten heitin repun sivuun ja takinkin ja ei kun kyykkimään. Siis oikeasti se oli vain yksi pieraisu siinä ja maassa oli sellainen lähes 20 cm korkea kasa. No boksereihinkin oli siinä kurkkiessa vähän tullut, joten ne heitin sinne jorpakkoon. Onneksi repussa oli uusia, ja onneksi repun sivutaskussa oli paperia ja käsiä pystyi pesemään lumihangessa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tuskaisinta on ollut kusta munuaiskivien poisto-operaation jälkeen kun virtsatiehyihin oli asennettu stentit ja kivet murskattu työntämällä hepistä sisään murskausvälineitä virtsaputkien läpi munuaisiin. Sen jälkeen oli ollut vielä katetri, joka poistettiin nyppäisemällä se tylysti veks. Ensimmäinen varsinainen kusellakäynti sairaalan vessassa oli viedä liki tajun, niin tuskaista oli kusta verta ja kivisoraa rikki raastetun virtsaputken läpi.

Oli siinä joukossa varmaan virtsaakin mukana, mutta niin tummanpunaista tavaraa se oli, että hyvä kun erotti kivenpalat. Alkutuska laantui jonkin verran ja aikanaan verikin katosi virtsasta, mutta kusellakäynti oli kammottavaa pitkän aikaa, kipua oli stenttien takia toista kuukautta joka helvetin kerta kun kävi vessassa.

Puistattaakin tuota muistella. Ja tuon jälkeen olikin ikävää henkisesti mennä toiseen samanlaiseen operaatioon kun jo tiesi, miltä se tulee tuntumaan jälkeenpäin. Hyvä tietysti, että murskasivat kivet, mutta brutaalia touhua tuo on.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös