Eli aihe, joka puhuttaa aina ja varsinkin tulevaisuudessa. Itse en usko, että työkykyni säilyy ainakaan nykyisessä työssä lähellekään vaadittavaa ikää.
Taloudellisesti en asiasta aio ottaa mitään paineita. Jos eläköitymisen hetkellä on velaton asunto, niin se on tietysti plussaa. En koe velvollisuudekseni kerätä perikunnalle omaisuutta selkänahkani saati mielenterveyteni kustannuksella, ja arkkuun ei kait saa mitään mukaansa, vaikka kuinka haluaisi.
Elämänlaatu on tärkein, ja se on loppujen lopuksi pirun vähän kiinni mammonasta.
Lisättäköön vielä tähän hätäisehköön avaukseeni, että allekirjoittanut katsoo tätä asiaa ns. karvaperseduunarin näkökulmasta, jossa työ ei todellakaan tuota minkään asteista nautintoa, ja se on tietysti vain ja ainoastaan omaa syytäni, että tilanteeseen olen aikoinaan hankkiutunut.
Jollakin toisella tilanne on aivan toinen, ja silloin on aivan luonnollista, ettei työuran päättyminen näy horisontissa ainakaan miellyttävänä vaihtoehtona..
Taloudellisesti en asiasta aio ottaa mitään paineita. Jos eläköitymisen hetkellä on velaton asunto, niin se on tietysti plussaa. En koe velvollisuudekseni kerätä perikunnalle omaisuutta selkänahkani saati mielenterveyteni kustannuksella, ja arkkuun ei kait saa mitään mukaansa, vaikka kuinka haluaisi.
Elämänlaatu on tärkein, ja se on loppujen lopuksi pirun vähän kiinni mammonasta.
Lisättäköön vielä tähän hätäisehköön avaukseeni, että allekirjoittanut katsoo tätä asiaa ns. karvaperseduunarin näkökulmasta, jossa työ ei todellakaan tuota minkään asteista nautintoa, ja se on tietysti vain ja ainoastaan omaa syytäni, että tilanteeseen olen aikoinaan hankkiutunut.
Jollakin toisella tilanne on aivan toinen, ja silloin on aivan luonnollista, ettei työuran päättyminen näy horisontissa ainakaan miellyttävänä vaihtoehtona..
Viimeksi muokattu: