Hupaisaa luettavaa...
Heti aluksi on todettava, että aivan uskomatonta paskaa suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista näppäimistöltään suoltaa. Kun tulee se käytännössä paskin mahdollinen suoritus, ollaan heti teilaamassa ja unohtamassa kaikki aiemmat onnistuneet suoritukset ja kehitysaskeleet. Suomalainen mieshiihto on rämpinyt ja rämpii edelleen syvässä suossa, mutta myös toivonkipinöitä on toisinaan näkyvissä. Sitä ei tulisi unohtaa edes silloin, kun vituttaa ja kaikki menee totaalisesti alakanttiin.
Viestin lähetti siffa
Miesten takaa-ajo hiihdon mennessä suomalaisilta odotettua paremmin olivat odotukset vielä ennen tämän päivän viestikisaa juuri tälläiset kuin PTS kirjoittaa. Joukkueen henki oli lisäksi hyvä ja mitali oli tavoitteena. Unohdettiin se, että hiihto on raakaa kestävyysurheilua. Se on kovaa taistelua mm. maitohappoja sekä veriarvojen ja hormoonitasapainojen heikentymistä vastaan.
Sunnuntaina käydyn kovan 15 km(p)+15 km(v) takaa-ajokilpailun jälkeen eivät veriarvojen ja hormoonitasapainojen palautumiset ehtineet tapahtua neljän vuorokauden aikana. Ei siinä sen kummempaa selitystä tarvita.
Tämä on niitä harvoja viestejä, joissa kirjoittaja on pystynyt näkemään metsän puilta eikä ole täysin naurettavalla tavalla hairahtanut jauhamaan sitä, kuinka paskoja suomalaismiehet ovat, kuinka harjoittelu ei maistu, kuinka selitellään, jne. Tässä on jopa oikeasti pyritty miettimään, mistä moinen suoritustason heittely todellisuudessa voi johtua, eikä menty siitä mistä aita on matalin, eli tarjottu noita "harjoittelu ei vellihousuille maistu" -selityksiä.
Tämän päivän viesti oli täydellistä perseilyä. Totta. Allekirjoitan täysin. En kuitenkaan ole unohtanut niitä oletustasoon nähden erinomaisia suorituksia, joita nähtiin miesten takaa-ajokilpailussa. Se kilpailu kertoi siitä, että hyvänä päivänä suomalaiset pystyvät jo nyt kamppailemaan sijoituksista kymmenen joukkoon. Oikeastaan tuon kilpailun valossa oli täysin realistista odottaa myös viestistä ihan hyvää sijoitusta. Tosin sitä neljättä riittävän hyvää menijää en oikein uskonut Suomen joukkueesta löytyvän. Kävi kuitenkin niin, ettei löytynyt tänään edes sitä yhtä. Toki tuo takaa-ajo oli vain yksi onnistuminen lukuisien epäonnistumisten seassa, mutta se kertoo kuitenkin siitä, että potentiaalia on hyvänä päivänä kovaankin suoritukseen.
Kyllä, kovasti odotin viestikisaa ja olisin halunnut nähdä, mihin miesjoukkue nappisuorituksella pystyy. No, tänään näkyi kuitenkin se toinen ääripää, ja eihän se kaunista katsottavaa ollut.
Joku muuten kritisoi sitä, että Similä "selitteli" surkeaa suoritustaan sillä, että paikat olivat vähän jumissa. Olisi kuulemma pitänyt sanoa, ettei harjoittelu maistu, tms. Mitähän olisi pitänyt sitten sanoa sen onnistuneen takaa-ajokilpailun jälkeen? Oliko harjoittelu silloin maistunutkin paremmin vai miksi hiihto kulki silloin huomattavasti vauhdikkaammin? Voisiko se puutteellinen palautuminen olla sittenkin yksi tärkeä syy tämän päivän ala-arvoiseen rämpimiseen, eikä siis vain vellihousun keksimä tekosyy harjoitusmotivaation puutteelle? Itselläni on ainakin joistakin suomalaisurheilijoista (enkä puhu pelkästään hiihdosta) sellainen kuva, että he treenaavat jopa määrällisesti liikaa, ehkä usein laadun kustannuksella. Sitten on loukkaantumisia, sairastumisia, ylikuntoa, jne. Ja ihmetellään, kun ei kulje, vaikka on treenattu taatusti kovaa. Ei tietenkään ylirasittunut, liian vähälle levolle ja palautumiselle jäänyt elimistö kuskaa omistajaansa yhtään minnekään. Jokainen varmasti tietää, miten tuota palautumista voidaan nopeuttaa ja mahdollistetaan entistä kovempi harjoittelu...
Kannattaa myös todellakin muistaa, että Suomesta ei tällä hetkellä kovempia hiihtäjiä löydy. Tuosta harmaasta alueesta haluan sanoa sen verran, että nyt sitä taas vaaditaan suomalaistenkin käyttöön, mutta koskaan ei ole puukko heilunut niin vinhaan tahtiin kuin Lahden käryjen aikaan. Silloin niin kovin moni oli kauhean "yllättynyt" ja vittuuntunut, että meidänkin karskit karpaasimme olivat sortuneet vippaskonsteihin. Vaikea on miellyttää tätä kansaa. Tai Jatkoajan lukijoita...
Niin, itse olen sitä mieltä, että ilman aineita terävimmän kärjen saavuttaminen on aika utopistista, niin hiihdossa kuin vaikkapa yleisurheilussakin. Ja toinen suomalaista urheilua edistävä asia olisi se, jos panostettaisiin oikeasti osaaviin valmentajiin, eikä aina roudattaisi kehiin päättäjien "kavereita", henkilöitä, jotka joka solullaan tahtomattaan viestittävät uskottavuuden puutetta ja ammattitaidottomuutta...