Vituttaa jo valmiiksi kirjoittaa mitään, kun tietää saavansa vastineeksi vain väsyneitä ja kiukkuisia "viivelähtö paska, koohotus hyvä" -tason viestejä. Tiedoksi jo etukäteen, että mihinkään yksittäisiin höpöhöpö-heittoihin en jaksa vastailla. Hyvin perusteltuihin saatan vastatakin. Ei sillä, että vastaustani välttämättä odotettaisiin, mutta kuitenkin.
Kyllä tänään oli Suomelta heikko esitys. Pelikuri ei pitänyt, ei toiminut av, ainoa yv oli sysipaska, maalivahti ei saanut päälle jumalmoodia, trappi vuosi ja valui, jopa tuomareista hieman kärsittiin... Ja ennen kaikkea etenkin toisessa erässä, mutta oikeastaan koko pelissä Suomelta puuttui pelirohkeus. Täällä kovasti taas haukutaan Suomen maalin takana seisoskelua, mutta sitä ei valitettavasti tänään juurikaan nähty. Tai oikeammin, Suomi harvoin hyökkäsi tiiviinä viisikkona, mikä on Meidän pelin perusoletus. Rohkeus ja maltti puuttui. Ruotsin paineistus tietysti vaikeutti tätä, mutta fakta on, että tänään hätiköitiin ja oiottiin pelissä todella paljon ihan riippumatta Ruotsin karvauksen voimakkuudesta tai voimattomuudesta.
Mikä tähän johti, on ainakin joiltain osin mysteeri. Oliko ohjeistus "nopeuttaa" peliä? Oliko joukkue jo liian tyytyväinen, jolloin maksimaalista keskittymistä ei enää saatu aikaan? Vai johtuiko tuo jännityksestä? Marjamäki oli ilmeisesti antanut kakkoserän jälkeen joukkueelle kovaa satikutia, enkä ihmettele yhtään.
Toki vastus oli tänään laadukas ja pelasi aivan toisella tasolla kaksi ensimmäistä erää kuin Sveitsiä (ja mitä tahansa muutakin maata vastaan tässä turnauksessa) vastaan, vaikka täällä joku uninen muuta väittikin. Tämän aavistelinkin jo etukäteen, samoin kuin Ruotsin murhaavan yv:n ja Lundqvistin hyvyyden. Mutta kyllä Suomi saa tänään katsoa ihan vain peiliin. Johonkin katosi se puolivälierän mainio keskittynyt ja ensimmäisen erän osalta maltillinenkin ote.
Ja kun tällä palstalla näitä unisia riittää, niin onhan se aika naurettavaa käyttää viime kevään MM-finaalia lyömäaseena viivelähtöjä ja Meidän peliä kohtaan. Eipä noita lähtöjä Kojon kiekossa paljoa nähty. Suomihan pelasi viime keväänä puolustussumppua ja teki peliä pääasiassa nopein, alivoimaisin hyökkäyksin (itse asiassa tänään Suomen pelissä oli paljon samoja elementtejä enkä ihmettele, että tuli aika rumasti kuokkaan). Silloin paljon pelasti Suomen mainio materiaali, tänään tuotakaan turvaa ei ollut.
Huomenna Venäjä-ottelussa mahdollisuudet ovat hyvät, jos peli saadaan takaisin uomiinsa ja saadaan pelirohkeus sille tasolle, missä sen pitäisi olla. Venäjä on viime vuosina ollut näissä pronssimatseissa aika nälkäinen, joten helpolla tuolta ei lätkää kairata. Toki näissä otteluissa ratkaisevinta on, kummalle homma maistuu alusta lähtien.
