Penkiltä nousee 110 kg. Vähän on jäänyt harmittamaan, kun juuri kesätöiden aiheuttaman tauon jälkeen oli saanut pohjakunnon siihen malliin, ettei tuon maksimin nostaminen olisi ollut ihme (esim. 100 kg:lla 5, yhtenä kertana tässä syksyllä 80:llä 10, 90:llä 8, 100:lla 2 ja 3) loppui aika ja osittain mielenkiintokin salilla käyntiin. Se siis muuttui epäsäännölliseksi. Isoin vika on itsessä, mutta kun muutaman kaverin porukka, jonka kanssa Nääshallilla käytiin, menetti treenirytminsä, menetin minäkin perässä. En ole sellainen sälli, joka yksin moisessa kovin viihtyy, en tiedä miksi, mutta en vain saa yksin itseäni tarpeeksi motivoitua tekemiseen.
Nyt voin vain todeta, että syksyn pohjakunnon etsiminen täytyy ottaa hitaasti uudelleen. Ei ehkä yhtä pitkänä, mutta minun järkeni sanoo, että jos alkaisin 1-1,5 kuukauden tauon jälkeen revitellä tosissani maksimia ylöspäin, ei siitä seuraisi kuin visiitti lääkärille olkapääni kanssa. Se nimittäin vuosi sitten jo ilmoitti tuntevansa kipua, nyt on ollut ihan hyvänä. Pientä palauttavaa, esim. 60 ja 80 kg:lla on tullut edes vähän tehtyä. Juuri nyt olisi normaali treeniaika, mutta ei vain tullut mentyä.
Cooperista sun muista en kehtaa ihmisten aikana puhella, niillä sain armeijan kuntohässäköissä kolme vuotta sitten nipin napin sen lihaskuntotestikuntsarin, siitä voi suuruusluokan päätellä itse kukin sielu. Ei se siitä ole ainakaan parantunut. Tarttis tehrä jotain.