Kirjottelin tuossa viikolla meidän kiltalehteen jutun joulusta, joten julkaistaanpa se täällä:
Taas koittaa se aika vuodesta, jolloin vietetään Jessen synttäribileitä, suomeksi joulua. Nykyaikaisen kaupallisen teknojoulun valmistelut on hyvä aloittaa jo marraskuussa, kuten tänäkin vuonna Suomen suurimmissa metropoleissa on tehty. Yhteiskunnallisesti olisi jopa parempi poistaa marraskuu kokonaan kalenterista ja muuttaa joulukuu kestämään 61 päivää. Jo taloudellisesti tämä olisi kannattavaa: joulukalentereiden hintoja voisi nostaa, koska niihin kuluu enemmän materiaalia. Westendin kermaperseiset pappabetalar-lapset saisivat syödä enemmän suklaata, mikä taas työllistäisi suklaatehtaalaisia.
Oikeaoppinen suoritusjoulu alkaa lahjojen hankinnalla: pikkuporvarit alkavat täyttää Stockmannia etsiessään sukulaisilleen ihquja ja kalliita joululahjoja näyttääkseen kaikille, että vuoden aikana on kerääntynyt muutakin kuin kokemusta. Kymmenen sekunttia kestävän piipityksen soidessa looppina taustalla kierrellään hermostuneena ympäriinsä valittaen, ettei tiedä mitä ostaisi kellekin. Lahjojen osto pitääkin aloittaa jo marraskuussa hyvissä ajoin, jotta saisi kerättyä mahdollisimman paljon stressiä jo ennen jouluviikkoa.
Myös yritysten ja kaikenlaisten ynnämuu-yhdistysten pikkujoulukausi pamahtaa käyntiin marraskuussa. Tunnollinen perheenisä ei voi olla täydessä myötälaitaisessa jouluaattona, joten on hyvä syy juoda paljon viinaa jo ennen joulua, vieläpä usein firman piikkiin. Sitten juodaankiin enemmän kuin olisi kannattanut, tanssitaan alusvaatteissa ja tonttulakissa pöydillä ja lopuksi harrastetaan seksiä vessassa pomon tyttären kanssa. Melkein pelottaa saako kenkää seuraavalla viikolla, mutta onhan aikaisemmat pikkujoulut opettaneet, ettei tuollaisten pikkuasioiden takia voi potkuja saada.
Kun joulustressin kerääminen on saatu käyntiin lahjojen hankinnalla, sitä on hyvä jatkaa joulusiivouksella ja ruoanlaitolla. Imurit huutavat leipää ja moppi heiluu vähintäänkin viikon ennen suurta koitosta. Uuni hohkaa punaisena lanttulaatikoiden ja muiden perinteisten joulupöperöiden takia. Taas tehdään samat ruoat kuin aina ennenkin ja ruokien pitää onnistua vähintään yhtä hyvin kuin aiempina vuosina. Rosolliakin tehdään kuten aina, vaikkei siitä oikeasti kukaan tykkää.
Itse jouluaatto onkin stressin huipentuma. Ruoat eivät ole vielä valmiita, eikä asuntokaan näytä siistiltä. Aamulla pitää herätä aikaisin, että kaikki tarvittavat jutut ehditään tehdä. Naapurin metsästä varastettu kuusi tuodaan sisälle ja lapset täyttävät sen kimaltelevilla kirlantereilla ja joulupalloilla. Ehkä kuuseen saattaa eksyä myös muutama enkeliä muistuttava askartelun lopputuote päiväkodista ja tietenkin kynttilät ja tähti. Kuusen koristelun lomassa syödään myös puuroa ja jännitetään kenen amalgaamit irtoavat mantelin takia.
Tämän jälkeen siirrytään haudoille muistelemaan kuolleita sukulaisia. Uskovaisimmat saattavat jopa sännätä kirkkoon anomaan pikkujouluna tehtyjä syntejä anteeksi. Kiire kotiin on kuitenkin kova, sillä pian sukulaiset jo tulevat kylään. Saunan ja ruokailun jälkeen perheiden pienimmät alkavat pyöriä malttamattomina ympäriinsä odottaen kohta pukinvaatteissa saapuvaa isää. Kukaan ei enää usko pukkiin, mutta vastapainona joulukirkolle halutaan muistella myös pakanallisia perinteitä, eli joulupukkia. Lapsille satelee paketteja kymmenittäin, joita sitten revitään kilpaa auki aikuisten lähinnä ajatellen antamisen iloa. Sitten lauletaan olemattomalla lauluäänellä ja kuurolla sävelkorvalla perinteisiä joululauluja. Pian ilta alkaa päättyä, mutta joulunahan saa yölläkin syödä.
Joulupäivät menevät yhtä lailla suoritusjoulun mukaisesti samalla tavalla kuin viimeiset 10 vuotta, mutta miksi muuttaa hyviä perinteitä. Lopulta koittaa Uusi vuosi, jolloin on taas tilaisuus juoda viinaa, räjäyttää loputkin sormet pois ja menettää näkönsä. Sitten onkin edessä paluu arkeen ja hyvä hetki alkaa vaihtaa joululahjoja mieleisiinsä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Jos et ole vielä aloittanut joulustressiä, se kannattaa tehdä nyt. Joulu ei ole joulu ilman vatsahaavaa