Mistä ovat JYP-fanit ilmestyneet?

[kimbe66]

En nyt äkkipäätään muista (tai löydä) ketjua, jossa puhuttaisiin siitä, minkä takia olet JYP-kannattaja. Niinpä päätin perustaa sellaisen. Ja mikä olisikaan parempi paikka, kuin JYP-osio Jatkoajassa?

Omalta osaltani voin kertoa, että olin nuori savolaispoika vuonna 1985, kun saavuin Jyväskylään opiskelemaan. JYP (silloin muistaakseni JypHT) oli juuri noussut liigaan. Opiskelijalipulla pääsi pelejä katsomaan melko halvalla, joten usein tuli sitten torstai-illat vietettyä Hippoksella. Halvempaa se ainakin oli kuin kapakkaan meno, 80-luvulla ei olutta peleissä myyty. Pelejäkin muuten oli vain torstaisin ja sunnuntaisin siihen aikaan.

Joka tapauksessa menetin sydämeni tälle No smoking teamille, ja siitä lähtien olen seurannut JYPin taivallusta SM-liigassa. Muita joukkueita minulla ei ole, jollei KooKoo nouse ensi kaudeksi.

Nykyään näen JYPpiä livenä 1-4 kertaa kaudessa (televisiosta vähän useammin) johtuen asuinpaikastani, mutta näin etäkannattajanakin on hienoa ollut nähdä JYPin nousu pohjamudista liigan eliittiin.

Mutta mikä sinut on saanut kannattamaan JYPpiä? Oletko innostunut vain viimeisten vuosien menestyksestä? Oletko pitkän linjan fani? Käytkö muuten vain katsomassa JYPin pelejä? Haistatatko pa..at tällaisilla kysymyksillä? Tästähän saisi tieteellisen tutkimuksen, jos joku vain viitsisi.

 

[Tähtipakki]

Itsellä varmaan suhteellisen perinteinen tie ollut JYP-kannattajaksi. Eli siis perheen kautta. Isällä oli jo syntymän jälkeen kausikortit Hippokselle, ja ensimmäistä peliä olin katsomassa jo kun olin alle 2-vuotias. Siitähän sitä ollaan isän kanssa käyty katselemassa pelejä joka kausi, ja viimeisenä kymmenenä vuotena vähintään 15 kotipeliä per kausi olen ollut katsomassa. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuolella oli vaikeampaa, mutta silti JYP-fanina pysyttiin, vaikka monet sen aikaisista kavereista vaihtoivat lempiseuraa sen mukaan, mikä joukkue pärjäsi parhaiten.

Tällä hetkellä on todella mukavaa olla JYP-fani. :)

 

[Handyy]

Minulla kannattaminen on lähtenyt korttelikiekkoon ilmoittautumisen kautta. Siitä sitten pelaamaan "kovempia pelejä" oikeaa kiekkoa, samassa ikäluokassa Hytösen ja Jääskeläisen kanssa, mutta kakkosjoukkueessa. Kerran pelattiin vastakkain ja hävittiin kuin akat, siitä voikin päätellä että itse pelaan harrastesarjaa ja nämä kaksi SM-Liigaa.

Meidän joukkue kuitenkin lopetettiin, että paremmille pelaajille saatiin enemmän jääaikaa. Tuossa vaiheessa tuli 5 vuoden tauko kaikkeen JYPiin liittyvään, koska oli aika pommi kuulla että seuraavana talvena ei enää pelatakaan. Myöhemmin sitä sitten ymmärsi, että ei se JYPin syy ollut, vaan Jyväskylän järkyttävän heikon jäätilanteen, joka nyt jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Nykyään kuitenkin kausikorttilainen ja päätin sen hommata kuutisen vuotta sitten, vaikka silloin JYP velloikin lähinnä sarjakarsinnan portilla. Onneksi näin tein, mestaruuskaudella näin runkosarjan kotipelit ja kaikki playoff-pelit vieraspelejä myöten. Siinä sitä sitten muisteli pelaajien pokaalia nostellessa, että jumaliste oli se hienoa että joskus itse laittoi ensimmäistä kertaa korttelikiekkopaidan päälle ja sitä kautta liittyi JYP-yhteisöön.

 

[chubster]

Hauska ketju!

Oma JYP urani alkaa vuoden 96 (?) tienoilta. Perheen kanssa muutettiin jenkkilästä näihin aikoihin takaisin suomeen ja jatkoin ameriikoissa aloitettua jääkiekkoharrastusta korttelikiekko touhuissa. Naapurin setä pääsi ilmaiseksi JYPin peleihin (tuttuja järkkäreinä tai jotain) ja kuultuuan harrastuksestani, alkoi aina viemään minua peleihin, ostipa joka ottelussa yhden tikkarin per erä! Ensimmäisiä muistoja hippokselta on se, että rummutus häiritsi minua alkuun aivana kamalasti, mutta sitten siihen tottui. Myös Thomas Sjögren oli aivan kuningas niihin aikoihin ja taisi täräyttää hattutempunkin melko ensimmäisten vierailuitteni aikana hippoksella. Tälle tielle on jääty! Nykyään valtaosa peleistä tulee katsottua television välityksellä, mutta myös mahdollisimman moneen peliin tulee paikanpäälle eksyttyä!

 

[Tiityy]

Ekan kerran isoveljen kanssa ulkona! katsomassa kun Rastelan Pepi oli kentän kunkku vuonna -80. Pelasin JYPissä ja myin makkaraa katsomossa kun jäähalli saatiin. Aktiivista seuraamista vuoteen 2000 kunnes muutin Helsinkiin, nyt nettiradion varassa täällä Ruotsissa. Nylander oli minun näkemistäni pelaajista paras, aivan omassa luokassaan. Omista Kenkä ja Jokisen Jykä, tosin Virtasen Marko oli myös aika kova luu.

 

[L.Stanley]

JYP (HT) - fanius alkoi kaudelta 87-88 perheen muutettua Jyväskylään. Ensimmäinen ottelu oli muistini mukaan Kookoo:a vastaan. Ottelu päättyi Jyp HT:n maalin voittoon tai tasatulokseen. Mieleenpainuvin tapahtuma oli kuitenkin Mickey Volcanin ja unohduksiin painuneen vastustajan suorittama kaukalotappelu. Lisäksi muistikuvina ovat järkyttävän rumat Torspon kypärät, joita Jyp HT käytti onneksi viimeistä kautta.

Vuodet 88 - 96 kävin katsomassa lähes kaikki kotiottelut ja satunaisia vieraspelejä lähinnä Tampereella ja Helsingissä.

Suosikkipelaajana pitää mainita Grant Martin, josta tein kouluun esitelmän 6.-luokalla. Martin vastaili vuolaasti tekemiini kysymyksiin, jotka Jypin toimistolla työskennellyt neitokainen hänelle käänsi. "Keikkatyöläisenä" mieleen on painunut Michael Nylander ja hänen ensimmäisen ottelun ensimmäinen vaihto, joka venyi n. 1 min 30 sek. mittaiseksi ja päättyi kauniiseen maalisyöttöön.

Vuodesta 96 olen siirtynyt etäkannattajaksi, mutta suhde JYPiin on vain vahvistunut. Täällä Pirkanmaalta on ollut hienoa seurata tätä seuran ns. toista nousua, joka ei toivottavasti johda samanlaiseen taloudelliseen ahdinkoon kuin ensimmäinen menestysjakso.

Kiitokset pitää myös lähettää sille liikemiesjoukolle, joka pelasti koko edustuskiekkoilun konkurssilta. En olisi koskaan uskonut, että Jyväskylään saadaan kasattua viime kausilla nähtyjä joukkueita. Imua joukkueeseen tuntuu olevan.

Toivotaan menestyksekästä kevättä myös tänä vuonna.

 

[cosmic_rodeo]

1990-luvun alkupuoliskolla silloisen Jyp HT:n otteluita selostettiin peräti kahdella paikallisella radiotaajuudella. Radio Jyväskylän puolella äänessä oli Petri Kaijansinkko ja Radio Keski-Suomella Kari Tyni. Saattoi olla toisinkin päin, ei noin vanhoja asioita voi enää kunnolla muistaa. Sattumalta satuin muutamaan otteeseen otteluselostuksen äärelle ja totesin, että tämähän on asiallista touhua. Huonon maun omaavana päädyin kuuntelemaan pelkästään Kaijansinkon selostuksia. Tyniä opin arvostamaan vasta myöhemmin.

Mitään en kiekkotouhuista ymmärtänyt, mutta selostukset olivat mukaansatempaavia. Luulin tuolloin, että lätkäkentällinen koostuu kuudesta pelaajasta (se kuudes oli futiksesta tuttu libero) ja että joukkueet saavat pisteitä ottelun lopputuloksen perusteella, siis että voittanut saa lopputuloksen maalieron verran pisteitä. Tämän nerokas oivallus syntyi siten, että Kaijansinkko sanoi ottelun päättyneen JYPille 8-6 ja jyväskyläläisten saavan kaksi pistettä.

Ymmärryksen ja tietämyksen kanssa ei ole juurikaan tapahtunut edistystä.

Ensimmäinen elävänä koettu ottelu tapahtui kaudella 1993-94, kun Jyp HT ja HIFK pelasivat jotain pudotuspelisarjaa. Isäni kaveri omisti kaksi kausikorttia ja pyysi faijaani matsiin. Koska isäni on moottoriurheilumiehiä, ei häntä kiinnostanut lätkä vitunkaan vertaa, mutta juuri kiekosta innostunut esikoispoika piti sitten lähettää ihan tuikituntemattoman nelikymppisen mieshenkilön kanssa jäähallille. Muuta en matsista muista, kuin että lopputulos oli JYPille 4-1 ja kehuin katsomossa tietäväni tyypin, jolla on Markku Heikkisen vanha farkkutakki.

Sittemmin olen seurannut JYPin touhuja ihan päivittäin. Luultavasti viimeisen vajaan 20 vuoden aikana ei ole ollut päiväkään, ettenkö olisi edes muutamaa ajatusta suosikkijoukkueelle antanut. Suurin osa otteluista on seurattu radion kautta, paikan päällä tulee käytyä hieman harvemmin. Nykyään on onneksi tuo UrhoTV Total -systeemi, niin näkee JYPiä ihan tarpeeksi.

Parasta elämässä on toistaiseksi ollut tietenkin 14.4.2009. Vitutti aikalailla ennen matsin alkua, mutta kun Antti Virtanen laittoi 1-0, niin kaikki unohtui ja tuntui melkoisen hyvältä. Yhtä juhlaahan se olikin sitten loppupäivä. Keskustassa oli aivan huikea meininki ja ilta venyi aamu neljään. Seuraavana päivänä oli opiskeluihin liittyvä työssäoppimisjakson arviointikeskustelu. Se ei mennyt ihan kauhean vakuuttavissa merkeissä sitten.

JYP on hieno jääkiekkojoukkue ja suuri osa elämää!

 

[Tj]

Tausta on varmaan samanlainen kuin monilla muillakin, isä vei matseihin jo sylivauvana ja tuosta sitten kipinä urheiluun tuli. Ensimmäiset matsit joita muistan nähneeni itse olivat joskus 80-luvun lopulla, mm. -89 JyP HT - TPS - finaalisarjaa. Sen jälkeen on sitten tullut oltua milloin missäkin taustahommassa jääkiekon (ja futiksen) parissa mutta peleissä olen aina käynyt aktiivisesti, vaikka kaukalossa olisi mennyt surkeammin. Nykyään näkökulma kiekonseuraamiseen on vähän erilainen, mutta innostus paikallisten joukkueiden otteisiin ei ole hävinnyt mihinkään.

Mainittakoon vielä että isäukon kanssa on aktiivisesti kierreltyä Suomea myös vierasmatsien myötä ja se on tavallaan opettanut nimenomaan tukemaan paikallista ja kotiseutu-urheilua (eikä "kannattamaan" Valioliigaa tai NHL:ää) josta myös iso kiitos hänelle.

Ps. Mainitse tässä jos muistat JYPin nettisivujen valkoisen keskustelupalstan.

 

[Kulttimörkö]

Mulle se pieni kipinä tuli silloin aikoinaan kun JYP pelasi finaalisarjaa Jokereita vastaan. Silloin nuorempana kotkalaisena en seurannut varsinaisesti mitään joukkuetta vaan lähinnä yksilöitä. Tuolloin 90-luvun alussa Teemu Selänne hype oli saapunut Kotkaan asti mutta JYP teki silloin vaikutuksen taistelullaan.

Ihan kunnolla JYP iski vuonna 1998 kun muutin Jyväskylään osin silloisen tyttöystäväni ja nykyisen ex-vaimoni vuoksi. Innostus on siitä kasvanut ja syventynyt. Ensimmäinen ottelu jonka livenä sain Hippoksella seurata oli se viimeinen Hovi-turnaus ja vastassa Metallurg Magnitogorsk. Venäläiset sen matsin veivät jotain 7-3, mutta siitä se sitten viimeistään lähti.

Tj:lle sen verran terveisiä että muistan sekä valkoisen että mustan keskustelupalstan.

 

[-pasi-]

Itsehän olen ehkä tätä varhaisempaa fanituotantoa eli 90-luvun lopulta asti tuli pelejä radiosta kuuneltua ja sitten jossain kohti 2000- luvulla sain koulun kautta vapaalipun matsiin ja siitä se pikkuhiljaa alkoi. Nyt taitaa olla viides kausi putkeen kausikortti ja olisiko viisi kotimatsia jäänyt katsomatta. Eli omat kokemukset ovat alkaneet 2000-luvun alkupuolen "menestyksen" aikaan yhdestä seisomalipusta jonka ilmaiseksi kouluun oli jaettu. Eli ei se nyt ihan toivoton tapa ole ollut saada väkeä ennen katsomoon..

 

[Vanhapuuma]

Jaa-a, itse taasen olen näitä jälkiherännäisiä, jos rehellisiä ollaan. Jyp HT:n paidoissa alkoi kuitenkin "peliura", joka tosin sai varsin matalan huipennuksensa Diskoksen junnujen ainoana SM-sarjakautena. JYPiltä tuli muutamaan otteeseen rumasti pataan ja jonkun aikaa se vitutti. Jonkusen vuoden en jaksanut sitten seurata jääkiekkoa oikeastaan lainkaan muuta kuin Hockey Nightin sunnuntai-pelien kahnauksia krapulassa. Ja Kärpäthän voitti kumminkin. Toki maajoukkueen touhut kiinnostivat, luonnollisesti.

Innostuin seuraamaan taas lätkää kun JYP ekana Dufvan kautena osoitti elpymisen merkkejä - kun Diskoskin oli jo kuopattu, vaikka pelasikin D-Kiekkona alasarjoissa. Olen siis ehkä tarkemmin ottaen uusherännäinen, kun pikkujunnuna sillä junnukortilla kävi "katsomassa" pelejä - tarkoittaen lähinnä mailojen vonkumista pelaajilta, hyörimistä hallin käytävillä (koska ei sieltä seisomakatsomosta koskaan snadina klupuna mitään nähnyt) sekä liigapatukoiden mukana olleiden tarrojen keräämistä (Kiekko-Reippaan sekä JYPin tarraa oli muuten jostakin syystä aina vaikea saada, mutta helevetin saipaa tuli aina, eikä se patukkakaan hirveen kummonen kismetti ollut).

Tällä hetkellä kyllä seuraan varsin aktiivisesti JYPin otteita, ja vaikka pitkään vannoin kaiken fanittamisen typeryyttä, olen selvästikin jo pyörtänyt mieltäni. Joten kaippa voisi siis sanoa, että JYP on tällä hetkellä oikeastaan ainoa urheiluseura, mitä todella seuraan ja kannatan. Sitten jos/kun JYPalla loppuu rahnat ja D Teamille tapahtuu sitä sun tätä - ja visioidessani vielä tarkemmin - Diskos nousee Suomi-Sarjaan, yhdistyvät nämä kaksi toimintoa ja Diskos nousee takaisin itsenäisenä ja toivottavasti taloudellisesti vakavaraisempana seurana maanpinnalle, saatan nostaa Diskoksen tasaveroiseksi kannatuksen kohteeksi JYPin ohella. Mutta JYPin mestaruus sai kyllä kieltämättä sellaisen buumin päälle tuona kauniina keväänä, että tuskin JYPin kannattamista enää muuksi muutan. Muutanpa sitten minne tahansa tai tapahtuipa JYPille sitten mitä tahansa.

 

[Ikijää]

Perheen aivopesun kautta pienestä pitäen radiosta kuunneltu matsit. Olikohan -97 kun ensimmäisen pelini näin, JYP-SaiPa joka päättyi 5-0. Olin muuten aivan myyty. Rahatilanteen ja vaikean sijainnin takia tulee käytyä pari kolme matsia kaudessa katsomassa, play-offit jää katsomatta julkisten kulkuvälineiden aikataulujen takia.

Vieläkin kaapissa -97 vuosimallin fanipaita jossa on ainakin korkki korhosen ja chlubnan nimmari. Ja se sopii edelleen näin päälle kaksikymppisenä, ja silloin 8 vuotiaana se ostettiin periaatteella "pitäähän kasvunvaraa olla".

 

[Alvajärven Urho]

Jaa-a... Vaikea sanoa mistä tämä on lähtenyt. Myönnän, etten ole ollut aivan yksiavioinen tässä asiassa.

Olen siis kotoisin 230 km:n päästä Jyväskylästä ja lähin liigajoukkue oli nuorena poikana Jokipojat (kaksi vuotta). Jokipoikiin ei erityistä suhdetta syntynyt koskaan, johtuen seuran talouden hämäräperäisistä nurinmenoista. Liigakausilla tuli pari kertaa vuodessa hallissa käytyä. Jälkimmäisen liigakauden ottelut olivat JoKP - TPS ja JoKP - JYPHT. TPS:iä vihasin jo silloin (koska pikkusisko tykkäsi), joten jotenkin tuli tykättyä jo silloin vähän JYPistä. Oli Riihijärven pelaajakorttia ja vastaavaa. TV:stä olin seurannut eniten HIFKiä jo vuoden 1983 mestaruudesta saakka, vaikka ikinä en ollut yhtään IFK:n peliä nähnyt livenä. Asustelin itärajalla vuoteen 2002 ja Jokipoikien liigapyristelyjen jäätyä taakse, liigapelejä taisi kertyä kokonaiset viisi kappaletta ennen Jyväskylään muuttoa. Niistä kolme oli JYPin peli, kotona tai vieraissa. Kiekkoa seurasin kaikista mahdollisista tuuteista, jopa Mehtimäellä Jokipoikien peleissä tuli vuosituhannen vaihteessa "viihdyttyä". Eniten olin edelleen HIFK:n hienojen perinteiden lumoissa, mutta JYP oli selkeä kakkonen.

2002 muutin Jyväskylään ja jo tuona keväänä kävin katsomassa kymmenkunta peliä. Vielä ensimmäisillä kausikorttikausilla 2003-4 ja 2004-5 JYP - HIFK -peleissä olin selkeästi vierasjoukkueen puolella. Kun yli 20 kertaa kaudessa Hippoksella kuitenkin huutaa kotijoukkueelle ja pari kertaa vierasjoukkueelle, alkaa siinä vähän mieli muuttua. Pikku hiljaa aloin olla noissa JYP-HIFK -peleissä puolueeton, mutta amputoin IFK:n sydämestäni väliaikaisesti kokonaan siinä vaiheessa kun kaikkien aikojen inhokkivalmentaja Kojo Jalonen otti IFK:n komentoonsa kaudelle 2008-9. Tästä ei tämän enempää. JYP on nykyään se ainoa oikea. Henkeen ja vereen. Se on kotijoukkue, sen väreissä lapseni (ehkä) pelaavat vanhempana ja se tekee hienoa työtä resurssit huomioiden. Aika näyttää, alkaako vanha suola janottaa kun Jalonen häipyy Nordikselta. Varmasti nostaa IFK:n painoarvoa silmissäni, mutta ei ole pelkoa että se JYPin paikan veisi.

Perrin teki silloin ensimmäisellä visiitillään lähtemättömän vaikutuksen minuun ja täytyy sanoa, että hänen paluu JYPiin on kyllä kutitellut kivasti. Upea pelaaja!

 

[Hypodermic]

Alkuaskeleet otettiin pikku ala-aste naperona 90-luvun alkupuolella. Valitettavasti ei ole mitään hajuakaan ensimmäisestä Hippoksella näkemästäni pelistä, eikä muutenkaan oikein tule mitään yksittäisiä pelejä mieleen. Sen muistan että useimmiten katottiin peliä istumakatsomoitten portaiden kaiteiden alla istuen, ja mailoja tottakai silloin tällöin käytiin kinuamassa. Itseasiassa muistelisin katsoneeni pelejä lähinnä kaverini kanssa, en niinkään usein esimerkiksi isäukon mukana.

Noin 90-luvun puolivälistä alkoi sitten aktiivinen "radiokausi" eli oikeastaan jokainen JYP:n peli tuli radioaaaltojen välityksellä kuunneltua. Päälimmäisenä on jäänyt mieleen erään playoff-sarjan ottelu Oulussa, kun Tyni huutaa viime minuutin JYP:n 2-2 tasoitusmaalia...mikä fiilis.

Parikymppiseksi asti asuin landella n. 20km Jyväskylästä, josta kulkuyhteydet olivat surkeat. Oma auto ja ajokortti helpotti tilannetta ja intin jälkeen 19-kesäisenä pelejä pääsi taas katsomaan. Muutettuani Jyväskylään kuutisen vuotta sitten, on pelejä tullut käytyä katsomassa aina kun aika ja raha on antanut myöten.

Mitään muuta joukkuetta en ole tosissani kannattanut, saati fanittanut. Ikimuistoisin hetki jääkiekon parissa on tottakai 14.4.2009, kun olin yksi niistä Ouluun matkanneista JYP-faneista. Jumalauta sitä fiilistä koko ottelun ajan ja sen päätyttyä. "Pari" kertaa on tullut katsottua tuon pelin kooste, ja kylmät väreethän siitä tulee vieläkin. Harmittaa, kun en saanut tuota peliä esim. digiboksille nauhalle. Ei sillä, onneksi olin ko. reissulla sen verran pikkupäissään, että muistan pelin tapahtumat. Kun vihdoin tuona iltana/yönä päästiin takaisin Jyväskylään, kävin vielä katsastamassa menoa keskustassa ja siellähän tanssilattialla kapakassa tanssittiin "JYP hokitiimin" tahtiin ja jengi fanipaidat päällä baarissa...

 

[Suomi-Salama]

Oma kipinäni syttyi joskus 80-luvun loppupuolella, kun muualla asuvana aloin kiinnittää huomiota menestyvään nousukkaaseen. Tuolloinhan ei paljon tietoa saanut, mutta jotenkin vaan sympatiseerasin jyväskyläläisiä - kai se johtui vähän Nykäsen Matistakin, joka totta kai oli idolini (nuoremmille tiedoksi, ettei suinkaan hänen myöhempien edesottamustensa vuoksi).

En kutsuisi ilmiötä gloryhunttaamiseksi siinä mielessä, että se kipinä jäi, vaikka JYPillä alkoi sitten se laskusuhdannekin. Kahvakiekosta en tiennyt vielä 80-luvulla ja 90-luvun alkupuoliskolla mitään..

Sitten opiskelupaikkakunnan valinnassa JYPillä oli oma merkityksensä. Toisin sanoen valitsin aika pitkälti seuran vuoksi ennemmin Jyväskylän kuin pari muuta paikkakuntaa, missä olisi voinut opiskella samaa alaa. En siis muualle edes hakenut. Tuolloin elettiin vuotta 1997. Älkää kysykö, oliko valinta opiskelualani täkäläisen koulukunnan kannalta järkevää omalla kohdallani, ei ehkä ollut. Mutta tyytyväinen olen sijoittumiseeni ja olen pitänyt Jyväskylää kotikaupunkina jo monta vuotta.

Vuodesta 1997 lähtien onkin sitten tullut nähtyä aika monta matsia. Opiskeluaikoina tinkiminen kohdistui yleensä johonkin muuhun seikkaan kuin silloin verrattain halpaan opiskelijan seisomapaikkalippuun.

Nykyisin käytännössä kautta kohden jää muutama kotipeli näkemättä. Vieraspeleissä tulee enää kovin harvoin käytyä. Laskeskelin, että ennätykseni nähdyissä jääkiekkomatseissa per kausi on about 70. Siihen on laskettu harkkapelit, A-junnut, edarin vieras- ja kotipelit, muutama silloisen D:n ottelu.

Kävisin katsomassa varmasti jääkiekkoa, vaikka asuisin muuallakin. Koska laji on vaan niin koukuttava! Mutta ehkä siitä sellainen viimeisin hohto jäisi pois, kun jäällä ei luistelisi joukkue, johon on jossain määrin samaistunut ja jota on seurannut aika läheltä. Varsinaisesti en niinkään kuitenkaan fanitoimintaa tunne omakseni.

 

[moby]

Tuli oleiltua Jyväskylässä 1996-2000 ja silloin aloin käymään peleissä. Firmalla oli pari kausaria joita sai lainattua melko usein. Helsinkiin muuton jälkeen oli aika pitkä hiljaisempi kausi, mutta varsinkin kolmen viimeisen vuoden aikana pk-seudulta on löytynyt samanhenkistä porukkaa, jolloin on mukavampi kannattaa yhdessä.

 

[Noosebleed 68686]

Minulla se on aika tavallisen tylsä tarina. 90-luvun puolivälissä alkoi lätkä ja Tynin selostukset kiinnostamaan, ja siitä sitten seuraavina parina kautena isän ja työkavereidensa kanssa peleihin. Joskus 99-04 ei jäänyt montaakaan kotipeliä väliin, mutta nykyään pääsen hallille harmittavan harvoin. Noh, eipä voi ainakaan gloryhunteriksi kutsua.

 

[Flou]

Syypäitä omaan JYP-faniuteen ovat lähinnä eno, täti ja tädin mies joidenka mukana lätkäpeleihin pääsi iloisesti jo 80-luvulla. Ensimmäinen muisto peleistä on JYP HT - Tappara peli vuodelta 88 tai 89 joka päättyi JYPin murskavoittoon 7-2 tai 8-1.
Tuosta se sitten oikeastaan lähti, harvemmin toki tuli peleissä käytyä, mutta radiosta ja tv:stä tuli seurattua sitäkin enemmän. Itsekkin tuli aikoinaan lätkittyä junnuissa kiekkoa ja jokunen liigapeluri noista "omista" joukkueista on kehittynyt.

Ajokortin myötä peleissä on päässyt käymään hieman vapaammin kunhan rahatilanne/opiskelut/työt on sen vain sallinut ja nykyään tuleekin seurattua lähes joka peli tavalla tai toisella, joko paikanpäällä, radiosta tai useimmiten urhon striimiltä kiroillen.

Pahin pettymys on hävitty finaalisarja Jokereita vastaan ja Teemu Selännettä vihasin tuon jälkeen hyvin hyvin pitkään. Pikkupoikana ei tullut tajuttua kuinka harvinaista herkkua tuo edes finaaliin pääsy oli, joten luonnollisesti pitkän mitalittoman putken jälkeen nämä kolme edellistä kautta RD:n tulon jälkeen ovat kyllä olleet nautinnollisia.

 

[kimbe66]

Olen siis yksi pitkäaikaisimmista JYP-kannattajista palstalla, kun olen koko JYPin SM-liiga-ajan seuran otteita seurannut. No, tällehän eivät luonnollisesti nuoremmat mitään voi, jos eivät ole edes syntyneet noihin aikoihin.

Mutta sehän minua harmittaa, kun nykyään niin harvoin pääsen JYPin pelejä katsomaan. Täältä Kouvolan seudulta on vähän turhan pitkä matka lähteä arki-iltoina ajelemaan Jyväskylään, jotta kotipelejä näkisi. Joten nykyään näen JYPpiä lähinnä Lahdessa ja Lappeenrannassa, ja kerran vuoteen tulee käytyä HIFK-JYP-peli katsomassa Helsingissä. Mutta onneksi televisiosta tulee aika usein myös JYPin pelejä.

Avausviestistä jäi kuitenkin kertomatta niitä alkuaikojen muistoja. Järvelä-Kurkinen oli tietysti mahtava tutkapari, mutta aivan erityissuosikkini joukkueessa oli Arto Jokinen. Hän oli vastustajan kannalta niin ärsyttävä pelaaja, että mahtaako vastaavia olla vieläkään. Sellainen rottapelaaja, etteivät myöhempien aikojen tuokot ja kiviharjut osaa kuvitellakaan. Loistava omassa joukkueessa. Verrattavissa Tiki Tikkaseen, tosin tasoa alempana, eli NHL:ään Jokisen taidot eivät toki olisi riittäneet, mutta SM-liigassa loistava omassa roolissaan. Tämä siis kaudelta 85-86.

 

[Lampinen]

Karstulasta kun olen kotoisin, niin liittyy se perinteinen tarina, että äijä vie nuorena poikana katsomaan pelejä ja siitä se kipinä sitten lähti. Jos ihan oikein muistan, niin ensimmäinen peli taisi olla TPS:ää vastaan, mikä käytiin katsomassa. Pahimpina pettymyksinä itse pitäisin -03 ja -07 playoffit, mestaruus sitten kirkkaimpana helmenä.

 

[Pottakameli]

Isä vei hallille jo aika pienenä, enkä silloin tajunnut kuka pelaa ja missä. Jossain esikoulu iässä alkoi jo ymmärtää mikä on pelin henki.
Jos pitäisi valita jokin vuosi jolloin kannattaminen alkoi, niin ehkä se olisi 95/96-.

Paikkakuntalaisena ja täällä edelleen asuvana peleissä on tullut käytyä varsin paljon. Jos mietitään pettymyksiä, niin pahimpana on varmaan säälitappio Bluesille jatkoajalla, jossa oli se "kyseenalainen" korkeamaila ja muutenkin jotenkin karvas maku jäi. Hieman samat fiilikset jäi edellisestä työsulku kaudesta.

Mestaruus oli kyllä asia, josta ei oikein ollut edes uneksinut. Ihan vaan siksi, että JYP on ollut suurimmaksi osaksi omaa kannattajana olo aikaa häntäpään rupusakki. Hienosti on noustu...

 

[Jupa]

Hieno ketju, pisteet täältäkin avaajalle

Hei,

Täältä tällainen tarina.

Meillä päin laji oli kaukalopallo. Kyläkoulun kentällä jopa talvipakkasilla (-30) jaksettiin ensin kolailla kenttä puhtaaksi, jäädyttää se perään 1-2 kertaan ja sitten pelailla päälle vielä 2-4 tuntia. Tähän lisättäköön, että kentälle oli matkaa kodistani + 10 km, tämä taitettiin mopolla molempiin suuntiin. Sessiot olivat parhaimmillaan 6 tuntia + matkat. Nostalgisia muistoja nuo, lukion loppumiseen saakka noin harrasteliin "melkein kiekkoa" meillä päin. JYPin ja maajoukkueen pelit kuuluivat kaukalon laidan putkiradiosta, jos peli sattui samalle illalle. Kaipaan paljon noita aikoja. Asennetta? Oli.

Ala-asteelta alkoivat matkat JYPin kotipeleihin. Tästä pisteet silloiselle ala-asteen opettajalle, joka tartutti kipinän. Vuosi oli about -85, kun eka peli käytiin katsomassa, JYP voitti Ilveksen 3-2 tms.

Säästelin muuten 10 + vuotta kotipelien liput, tällä lienee jo keräilyarvoa. Varmaan 80% kotipeleistä käytiin tuolloin, hallilla oltiin jo tunti ennen ovien avautumista, oli pakkasta taas se -30 tai ei. Pipolla ja ilman.

Fanaattiseksi faniksi lienen syttynyt aikanaan PO-sarjassa HIFKiä vastaan, seisoimme aina aivan päädyssä ja en ikinä unohda sitä, kun ehkä lähimpänä koko hallissa seurasin ihanan pompun livahtamista maaliin Sakke Lindforsin selän kautta. Veljemme kanssa huusimme naama punaisena "seulaa" Sakelle, joka antoi vielä palautteen meille tuon maalin ja koko pelin jälkeen eleidensä kanssa. Mahtavia muistoja.

Mieleen painuneita nimiä: Heikkinen (Ponkke)-Kurkinen-Paananen-Lindroos-Salminen-Sjögren-Nylander...ja moni muu ;) Ja jopa Koskisen Kalle, tuolloin tosin hasardipakkina ;(

Muutto Jyväskylän seudulta johti muutaman vuoden hiljaiseloon fanina n. -99 alkaen. Uudelleen syttyminen tapahtui taas about 2005 tms, vaikea lopulta selittää, miksi kiekko oli elämässä pienemmässä roolissa noina välivuosina. Menestymättömyys ei ole kohdallani selitys, ehkä enemmän opiskeluvuodet ja naiset tms.

Paluu sen elämässä aidon ja olennaisen pariin tapahtui toki aggressiivisemmin uuden menestysaallon myötä. Olen ollut aktiivinen etäfani ja katsellut todella monia PK-seudun vieraspelejä ja kotonakin aina, kun se on ollut mahdollista. Finaalivuodeltakin jäi useampia PO-sarjan pelejä muistiin.

Jatkoaika-puolella on tullut pieni suvantokausi tiukan yrittäjyysputken ansiosta, mutta lukijana olen edelleen hyvin aktiiivinen. Tämä kirjoitelma lieneekin jonkin sortin "sorry, kun en ole ehtinyt kirjoittelemaan, olen täällä silti" -tyyppinen teille kaikille rakkaille Jatkiksen JYP-aktiiveille.

On hienoa tunnustaa JYP-väriä ja kohdata täällä muita tarinoitsijoita avautumassa taustoistaan laillani. Jatkakaa ;)

Jupa

 

[david]

Silloisesta Jyväskylän maalaiskunnasta Vaajakoskelta kotoisin olevana tuli JYPin kannattajuus omalle kohdalle aika luonnollisesti. Elettiin about 80-luvun alkua ja isän mukana hallille tuli lähdettyä/vietyä jo pikkupoikana.

Ensimmäisissä muistikuvissani olen niin pieni, että keikuin pelien ajan isän istumapaikalla sylissä. Muistan, kun konttailin ja könysin siinä penkkien edessä ja alla ja sitten kun JYP teki maalin synnyttäen kovan huudon hallissa, niin kiroilin salaa ääneen, kun kukaan ei huudolta sitä kuullut :D Kieltämättä outoa näin jälkikäteen ajateltuna. Mitä lie pikkupojan angstia siinä sitten purettiin, tiedä häntä?

Sittemmin tuli vuodet käytyä aktiivisesti matsit katsottua hallilla aina about
lukion loppuun saakka. Muistan monta aika kylmää reissua mopoiässä, kun monkeyllä tuli täryytettyä pakkasessa Vaajakoskelta Hippokselle ja takaisin :)

Ehdottomasti karvaimpia JYP-muistoja on se ratkaisumaaliin johtanut kyy-Palon luikertelu Ponken ja Haten välistä joskus välierän ratkaisumatsissa 90-luvun alussa. Patu oli muistaakseni laittanut juuri toisessa päässä tolppaan edellisessä tilanteessa...

Parhaita ja huvittavimpia (vanhoja) muistoja on mm. JYP-Reipas 16-0. Pelaajista erityisesti mieleen ovat painuneet Gudaksen Leksa ja myöhemmiltä ajoilta Petr Ton. Mestaruutta ja nykyajan sankareita Immonen etunenässä ei sovi tietenkään unohtaa.

Etelä-Suomessa on tullut vaikutettua jo kohta kymmenen vuotta, joten nykyään JYPiä tulee livenä katsottua lähinnä Jaffalassa ja Nordiksella. Urhon myötä on jäänyt aika vähiin hallille vaivautumiset, mutta jokainen JYP-peli tulee kyllä kyylättyä netin kautta. Kotiseudulla vierailujen yhteydessä tietty Hippokselle, jos sattuu matsia olemaan tarjolla.

Onhan tää valtavan kova juttu tunnepuolella. Varsinkin nousu liigan kärkijoukkueeksi on jotakin muuta. Muistetaan jokainen JYP-sydämellä varustetu nauttia tästä herkusta niin kauan kuin sitä on tarjolla! Hieno kevät taas tulossa.

Ps. Vanhempien vintiltä pitäisi löytyä muuan Risto Kurkisen nimellä varustettu Torspo! Pitäisipä käydä joskus vierailulla kaivelemassa esiin.

-david-

 

[Jupa]

Sittemmin tuli vuodet käytyä aktiivisesti matsit katsottua hallilla aina about
lukion loppuun saakka. Muistan monta aika kylmää reissua mopoiässä, kun monkeyllä tuli täryytettyä pakkasessa Vaajakoskelta Hippokselle ja takaisin :)

Parhaita ja huvittavimpia (vanhoja) muistoja on mm. JYP-Reipas 16-0. Pelaajista erityisesti mieleen ovat painuneet Gudaksen Leksa ja myöhemmiltä ajoilta Petr Ton. Mestaruutta ja nykyajan sankareita Immonen etunenässä ei sovi tietenkään unohtaa.

-david-

Monkey, tuo teinivuosien Harley Davidson, oli menopeli meilläkin. Ja näemmä tuo 16-0 matsikin on yhteistä historiaa.

Joku voisi tehdä fiksun väitöskirjan esim. Jyväskylän yliopiston sosiologeista siitä, mitkä tekijät luovat ne ratkaisevimmat tekijät tosifaniudelle. Oma arvioni:

1. Oma harrastus lajiin puulaaki- tms. Tasolla

2. Joku tietty "magic moment"' joka täytti tunneskaalan maksimit (joku tietty suuri peli, po-sarja tms.)

3. Oikea ikä: suhteessa oman persoonan kehitykseen, ei voi selittää pelkästään vuosirenkailla.

Agree?

Jupa

 

[Al Bundy]

Tämä ketju ehdottomasti jatkoon!

Ensimmäiset muistikuvat "katsojana" on JYP-Ässät pelistä kauden 85-86 viimeisestä runkosarjan pelistä. Kaverin isä vei peliin, mitään ei nähty mutta isot miehet kiros komeesti vieressä kun ei riittänyt voitto. JYP taisi voittaa 7-4 mutta se ei riittänyt neljän sakkiin eikä pudotuspeleihin. Samalla kaudella tuli aloitettua oma kiekkoilu em. kaverin ja hänen isänsä kannustuksen myötä. Silloin oltiin jo 9 vuotiaita ja jos osasi luistella hyvin, pääsi JYPiin pelaa.

Seuraavasta kaudesta lähtien kaikki mahdolliset kotipelit tuli oman "uran" aikaisella junnu-lisenssillä katsottua. Paljon kyllä treenattiin pelien aikaan ulkojäillä muualla, mutta pahin paikka oli kun minijäällä treenattiin ja peli oli menossa isolla jäällä. Ja aika monta peliä meni ohi siinä kun kylmälaukkujen kanssa piti pyöriä ympäri hallia myymässä jäätelöä siellä seisomakatsomossa. Hirvee ruuhka oli eikä kukaan oikein meitä pieniä paljoo huomannu...

15 vuotiaana Naru-Arsin isukki sitten lopetti sen "urani" kun laski ettei noin läskistä tuu mitään tolla Cooperin testi-tuloksella. Vaihdoin samantien kaukalopalloon ja keväällä voitettiin HIFK SM-pronssipelissä.

Ostin sitten seisomakausikortin kun oli tilanne selvä että n. 90% peleihin pääsen, vanhempien sponsoroimana tietenkin. Taisin käydä sitten kolme kautta putkeen kaikki seisomakatsomossa.

Armeijavuotena JYP pelasi hienosti ja ruotsalaiset takoi pisteitä. "Harmitti" maratoonin verran etten nähnyt kuin pari peliä koko kaudella, mutta tuvassa oli Snadilaisia vastaan useasti kivaa kuittailua.

Nyt on ollut istumakausikortti samalla paikalla jo vuodesta 2004. Koulut ja työt on ollut aina täällä aikuis-iällä niin mikäs siinä. Monesti on tullut kaikeinlaista vastoinkäymistä vastaan, mut aina JYP niin aina JYP. Ja alusta asti joukkueen nimi on ihan tarkoituksella kirjoitettu JYP ettei siitä tule sanomista.

Karmeimpia muistoja:
- YLEN jälkilähetys telkusta, ei tietäny tulosta ja myöhäiseen iltaan jännitetty. Sitten katottiin eikä Riihijussi tehny rankkarista "voittomaalia". Sitten tulee Teemuuuu...
- Sama finaalisarja kun Jokerit voitti ja nosteli poikaa Hippoksella siinä alle 10 metrin päässä meidän seisomapaikalta.
- Kärpät ja niiden ylimielinen&niljakas valmentaja KJalonen, aina.
- Viime kevään TPS-sarja...

Parhaat muistot:
- 14.4.2009
- Kaikki voitetut pudotuspelisarjat, varsinkin Kärppiä vastaan
- Reilu 10 vuotta sitten se ryhmä joka sijoitti omiaan että JYP yleensäkkin pysyi liigassa.

EDIT. Karmeista "unohtu" yksi ja olin jo vissii vähä päässyt vähän yli, mutta 'david' sen muisti: Ehdottomasti karvaimpia JYP-muistoja on se ratkaisumaaliin johtanut kyy-Palon luikertelu Ponken ja Haten välistä joskus välierän ratkaisumatsissa 90-luvun alussa. Patu oli muistaakseni laittanut juuri toisessa päässä tolppaan edellisessä tilanteessa... Juu kyllä se tolpassa oli... Ja tässä se maali, ei herkille! http://www.youtube.com/watch?v=98KIkQacM0s