Korppi kirjoitti:
Asian ytimessä olet. Tekosyitä kyllä löytyy. Tämän kauden joukkue ei ole niin huono kuin sarjataulukko antaa ymmärtää. Valmennus vaan ei ollut joukkueen tasolla. Eiköhän yhtälö selviä jokaiselle kun ajatellaan näitä lukuisia tämän kauden 'kuuden pisteen' otteluita. Joka ikinen on hävitty ja aina nollille, eli ei olla päästy edes jatkoajalle.
Seurassa on nyt tehty valinta, joka toivottavasti kantaa hedelmää jo ensi kaudella.. Halutaan pelata voittavaa kiekkoa. Tulevan kauden valmentajavalinta on tästä todisteena.
Tässä meillä on pikkusen eri näkemys, minun mielestäni juurikin sarjatasoon nähden luokaton materiaali on pääsyy lopputulemaan. Silläkin pelimäärällä, jotka olen joukkueen esityksiä voinut seurata, ei kyse ole ollut niinkään heikosta valmentamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että materiaalilla ei ole ollut toivoakaan noudattaa erilaisia taktiikoita, kun pelitaito riittää lähinnä vain perässä roikkumiseen. Joukkue puolustus on kyllä ollut mahdollista toteuttaa, mutta hyökkäyspeli viisikkona suunnitelmallisesti on ollut lähinnä surkuhupaisaa. Toki tämä ei ole ollut pelkästään tämän kauden ongelma, vaan ihan sama totuus oli nenän edessä viime kaudellakin.
On itsestään selvää, että kun joukkue menettää parhaimmistoaan luonnollisen vaihtuvuuden myötä ja korvaajat haetaan alasarjoista joukkueen iskukyky heikkenee, vaikka se runkopelaajiston taso pysyisi näennäisesti samana. Samalla se ei voi olla vaikuttamatta valmennuksen mahdollisuuksiin luoda menestyvää pelitapaa, saati toteuttaa annettuja tavoitteita. Tällä kaudella jo varsin varhain olen ollut Alatalon lausumien rivien välistä lukevinani syvää turhautumista ja kauden edetessä suorastaan välinpitämättömyyttä tilannetta kohtaan. Tämä on luonnollinen seuraus, kun tekijä ymmärtää, ettei annettu materiaali vaan kertakaikkiaan riitä. Myöskään asema ei anna mahdollisuutta totuuden sanomiseen, samaa sukua koen koko case Kovasen olleen, käsittämättömät tavoitteet eväisiin nähden saa tunnollisissa työläisissä aikaan tämän kuuluisan burn out ilmiön, laiskoihin se ei jostain syystä iske. Oma lukunsa on sitten, mitä seurajohto on lupaillut ja mikä ristiriita niiden lupailujen ja todellisuuden välillä on ollut. Turhauttavaa on joukkueen mielestä varmaan olleet nuo puheet tyhjistä markkinoista, kun samaan aikaan ukkoa lappaa näytille ovista ja ikkunoista naapuriseuroihin.
Näissä "kuuden pisteen" matseissa luulen käyneen niin, että valmennus on kyllä pyrkinyt luomaan pelitapaa, jolla voittaa, mutta joukkueen taito ei ole riittänyt kuin siihen roikkumiseen ja tuurivoittoihin jos vastustaja on ollut huonosti latautunut. Tämän kauden joukkueen pelintekotaidoilla ei kertakaikkiaan pysty liigatason joukkueita haastamaan pelaamalla, jos molemmat lähtevät samalta tahtotasolta ja taitotekijät ratkaisee. Monet on täälläkin ihmetelleet miksei Alatalo tehnyt sitä tai tätä peluutuksen suhteen joissain yksittaisissä peleissä kauden aikaan, luulen syyn olleen yksinkertaisesti se, että tulos ei tästä olisi mihinkään parantunut, kun ei riitä, niin ei riitä.
Sama ahdistunut ymmärrys riittämättömyydestä on sitten tietenkin heijastunut joukkueen tekemisestä jäällä, jättäen useasti virkamiesmäisen ja aneemisen kuvan itsestään, tullaan töihin ja tehdään mitä on käsketty, mutta tavoitteet vilkkuu siellä jossain otavan takana avaruudessa saavuttamattomissa, eikä mikään niin etäinen sytytä ketään.
Annan siis kokolailla synninpäästön Alatalolle, vaikka en hänen tapojaan ja teesejään ihan jaakkaan, hyvä että valkku vaihtuu. Eniten ehkä Alatalon tekemisessä on häirinnyt kiltteys ja pehmeys seurajohtoa kohtaan, tiukempi ukko olis vaatinu palikat koneeseen ja jos ei käy, niin sitten eropaperit toimistolle, ehkäpä tämä sitten on ollut opiksi hänellekin.
Tästä pääsemmekin sitten jouhevasti siihen sylttytehtaan äärelle: seurajohto itse munattomuudellaan ja haasteisiinsa vastaamaan kykenemättöminä saivat tämän mission silmilleen, samalla se paljasti ne organisaation heikkoudet, jotka estävät edes sinne keskikastiin pyrkimisen tehokkaasti, eikä nyt puhuta edes mistään mitallipeleistä.
Kiintoisaa on seurata, nyt kun kissa on pöydällä, löytyykö organisaatiosta rotia laittaa asioita järjestykseen, vai tarvitaanko vieläkin pahempi pakko tai katastrofi, ennenkuin muutostarpeisiin tartutaan.