Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 655 578
  • 5 582

Larionov #8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sixten Korkman: Globalisaatio kriisissä.
Aika ajankohtainen opus, vaikkei siinä pandemiauhkilla maalaillakaan.
 

Aamupala

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Detroit Red Wings
Luin paskojen viimeisten Game of Thrones -tuokkareiden vuoksi ASoIaF-sarjan, joka oli tasoltaan vaihtelevaa ja kokonaisuudessaan kyllä hyvä paketti. Nuorempana luin enemmänkin fantasiaa ja ajattelin lähteä tutkimaan tältä alueelta missattuja kirjoja.

Viimeisimpänä tuli luettua englanniksi Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Kirja meni kyllä heti ihan kärkipäähän lukemistani fantasiakirjoista. Jouduin lukemaan loppuosan suomeksi kirjaston varausten vuoksi ja se kyllä laski heti hieman lukutunnelmaa.

Jos täällä on muita fantasialukijoita niin suosittelen kovasti N.K. Jemisinin The Broken Earth scifi/fantasiatrilogiaa. Siinä on melko erikoinen mutta todella hyvin kirjoitettu aihe.
 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viime aikoina lukeminen on keskittynyt kirjavaan joukkoon dekkareita. Childin Reacherin pariin tuli palattua, samoin Jack Higginsin pariin. Perusviihdyttäviä dekkareita, joista ei jaksa sen laajemmin kirjoittaa. Mutta koska toisaalla tuli Antti "Hyrde" Hyyrysen esikoisromaani puheeksi ja se tuli aiemmin keväällä luettua, niin jos muutama sananen Viimeisestä Atlantiksesta (ping @LaiLaiLei).

Hyyrysen Viimeinen Atlantis on kirja, jonka aihepiiri ei voi yllättää ketään, joka edes suurin piirtein tuntee Stam1nan saman nimisen albumin lyriikat. Albumi ja kirja kertovat pitkälti samaa tarinaa, mutta näkökulma on eri. Kirja kuitenkin seisoo myös omillaan, joten sen lukemiseksi ei tarvitse Stam1nan Viimeistä Atlantista tarkemmin tuntea. Jotain lukukokemuksessa kuitenkin muuttuu, jos albumia ei tunne. Kirjassa on nimittäin merkittävä määrä viittauksia albumiin niin laulujen nimien, teeman kuin lyriikan pätkienkin osalta. Ne jäänevät hieman irrallisiksi, jos albumi taustalla ei ole tuttu. Itse en ollut hetkeen Viimeistä Atlantista kuunnellut ennen kirjaan tarttumista, mutta lukiessa albumi nousi vahvasti mieleen. Kirjan viittaukset albumiin eivät ole erityisen hienovaraisia tai huomaamattomia.

Kirjana Viimeinen Atlantis maalailee kuvaa ekokatastrofin jälkeisestä dystopiasta. Tarina etenee seuraten hahmojen selviytymistä kaaokseen ajautuneessa maailmassa. Hyyrynen ei kirjassaan oikeastaan kuvaa henkilöhahmoja erityisen vahvasti, vaan kirjan henkilöt jäävät varsin pinnallisiksi tuttavuuksiksi, mikä lienee kirjan suurin heikkous. Hahmojen kohtalosta ei suuremmin jaksa välittää, kun suurempaa sidettä ei muodostu. Vaikka henkilöhahmot jäävät hieman pinnallisiksi kuvaukseltaan, vaikka osa tarinan siirtymistä hieman ontuu, niin pääasiassa tarina etenee varsin sujuvasti Hyyrysen kirjassa. Tuntuu, että osa asioista jätetään selittämättä aivan tietoisesti. Hyyrysen romaani pyrkii herättämään ajatuksia, yrittää saada lukijan pohtimaan kulutuskulttuuria, luonnon tilaa jne. sortumatta kuitenkaan suoranaiseen paasaukseen. Siksi kysymysmerkkejäkin jonkin verran jää ilmaan.

Bonuksena mainittakoon, että kirja on kielellisesti hyvin kirjoitettu. Pidin romaanin tyylistä kuvauksineen. Romaanista huomaa, ettei Hyyrynen ole aiemmin romaania kirjoittanut, joten teknisesti pientä kömpelyyttä on. Kielellisesti Hyyrynen on kuitenkin kohtuullisen pätevä kirjoittaja.

Stam1nan Viimeinen Atlantis -albumi on genressään mestariteos. Hyyrysen Viimeinen Atlantis -kirja on ok -viihdettä. Ei Hyyrysen esikoisromaani kirjallisuuden kaanonin osaksi nouse. Mutta Hyyrysen esikoisromaani on varsinkin Stam1nan ja dystopiakirjallisuuden ystäville ihan tutustumisen arvoinen opus. Paljon huonompia dystopiakirjallisuuden edustajia on julkaistu kovin paljon...
 

LaiLaiLei

Jäsen
Viime aikoina lukeminen on keskittynyt kirjavaan joukkoon dekkareita. Childin Reacherin pariin tuli palattua, samoin Jack Higginsin pariin. Perusviihdyttäviä dekkareita, joista ei jaksa sen laajemmin kirjoittaa. Mutta koska toisaalla tuli Antti "Hyrde" Hyyrysen esikoisromaani puheeksi ja se tuli aiemmin keväällä luettua, niin jos muutama sananen Viimeisestä Atlantiksesta (ping @LaiLaiLei).

Hyyrysen Viimeinen Atlantis on kirja, jonka aihepiiri ei voi yllättää ketään, joka edes suurin piirtein tuntee Stam1nan saman nimisen albumin lyriikat. Albumi ja kirja kertovat pitkälti samaa tarinaa, mutta näkökulma on eri. Kirja kuitenkin seisoo myös omillaan, joten sen lukemiseksi ei tarvitse Stam1nan Viimeistä Atlantista tarkemmin tuntea. Jotain lukukokemuksessa kuitenkin muuttuu, jos albumia ei tunne. Kirjassa on nimittäin merkittävä määrä viittauksia albumiin niin laulujen nimien, teeman kuin lyriikan pätkienkin osalta. Ne jäänevät hieman irrallisiksi, jos albumi taustalla ei ole tuttu. Itse en ollut hetkeen Viimeistä Atlantista kuunnellut ennen kirjaan tarttumista, mutta lukiessa albumi nousi vahvasti mieleen. Kirjan viittaukset albumiin eivät ole erityisen hienovaraisia tai huomaamattomia.

Kirjana Viimeinen Atlantis maalailee kuvaa ekokatastrofin jälkeisestä dystopiasta. Tarina etenee seuraten hahmojen selviytymistä kaaokseen ajautuneessa maailmassa. Hyyrynen ei kirjassaan oikeastaan kuvaa henkilöhahmoja erityisen vahvasti, vaan kirjan henkilöt jäävät varsin pinnallisiksi tuttavuuksiksi, mikä lienee kirjan suurin heikkous. Hahmojen kohtalosta ei suuremmin jaksa välittää, kun suurempaa sidettä ei muodostu. Vaikka henkilöhahmot jäävät hieman pinnallisiksi kuvaukseltaan, vaikka osa tarinan siirtymistä hieman ontuu, niin pääasiassa tarina etenee varsin sujuvasti Hyyrysen kirjassa. Tuntuu, että osa asioista jätetään selittämättä aivan tietoisesti. Hyyrysen romaani pyrkii herättämään ajatuksia, yrittää saada lukijan pohtimaan kulutuskulttuuria, luonnon tilaa jne. sortumatta kuitenkaan suoranaiseen paasaukseen. Siksi kysymysmerkkejäkin jonkin verran jää ilmaan.

Bonuksena mainittakoon, että kirja on kielellisesti hyvin kirjoitettu. Pidin romaanin tyylistä kuvauksineen. Romaanista huomaa, ettei Hyyrynen ole aiemmin romaania kirjoittanut, joten teknisesti pientä kömpelyyttä on. Kielellisesti Hyyrynen on kuitenkin kohtuullisen pätevä kirjoittaja.

Stam1nan Viimeinen Atlantis -albumi on genressään mestariteos. Hyyrysen Viimeinen Atlantis -kirja on ok -viihdettä. Ei Hyyrysen esikoisromaani kirjallisuuden kaanonin osaksi nouse. Mutta Hyyrysen esikoisromaani on varsinkin Stam1nan ja dystopiakirjallisuuden ystäville ihan tutustumisen arvoinen opus. Paljon huonompia dystopiakirjallisuuden edustajia on julkaistu kovin paljon...
Kiitokset kattavasta analyysista. Kyllähän tämä lukulistalle on laitettava. Varsinkin nuo viittaukset albumiin kutkuttelee. Sen verran tärkeä levy itselleni kyseinen teos.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Pistetään nyt tänne vaikka vähän offtopicia onkin. Nyt kun kirjastot ja ainakin osa kirppiksistä, kohta varmaan kaikki, ovat kiinni, niin mistäköhän Tampereen seudulla saisi haalittua luettavaa? Onko jotain hyviä divareita auki näin lopun aikoina tai muita vastaavia?

edit. Niin ja uutena en kirjoista maksa pyyntihintaa...
 
Viimeksi muokattu:

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pistetään nyt tänne vaikka vähän offtopicia onkin. Nyt kun kirjastot ja ainakin osa kirppiksistä, kohta varmaan kaikki, ovat kiinni, niin mistäköhän Tampereen seudulla saisi haalittua luettavaa? Onko jotain hyviä divareita auki näin lopun aikoina tai muita vastaavia?

edit. Niin ja uutena en kirjoista maksa pyyntihintaa...

Lukulaari on aika hyvä ja monipuolinen. Tunnelmaltaan myös erinomainen. Ja ainakin tällä erää myös auki.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Lukulaari on aika hyvä ja monipuolinen. Tunnelmaltaan myös erinomainen. Ja ainakin tällä erää myös auki.
Ha! Tänks. Empä tiennytkään tämmösestä. Kirjastoja aina käyttänyt.
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Näinä ankeina aikoina pitää kaivaa esiin Tuomas Wimman Helsinki 12.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Kohta kun vapaat alkaa, niin lukuun menee Ville-Juhani Sutisen Kääpiöistä kolosseihin - kummajaisten historia Suomessa.
 
Viimeksi muokattu:

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Lukemattomat kirjat vaan lisääntyy, Elisan e-kirjakaupassa on alekirjoja ja tällä kertaa kotiin siirtyi Indrek Hargla - Gotlannin piru. Tuota sarjaa tullut luettua kaksi aiempaa osaa ja edellisellä sivulla näitä onkin jo sivuttu.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

Ainakin alulle nauroin ihan kunnolla ja hyvältä vaikutti ensipuraisulta. En ole Hotakaisen kirjoja ennen lukenut, mutta tyylistä kyllä tunnisti hyvin nopeasti saman miehen, joka vitsailee MTV3:n ohjelmassa Pitääkö olla huolissaan?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

Ainakin alulle nauroin ihan kunnolla ja hyvältä vaikutti ensipuraisulta. En ole Hotakaisen kirjoja ennen lukenut, mutta tyylistä kyllä tunnisti hyvin nopeasti saman miehen, joka vitsailee MTV3:n ohjelmassa Pitääkö olla huolissaan?
Seuraavaksi Karilta sitten lukuun Buster Keaton - elämä ja teot sekä etenkin Syntisäkki, loistava kertomus Kolkko-Jooseppi & Kirveelläveistetyt -yhtyeen noususta Maalikylän kautta Hornankattilan suosikkiketkuttajiksi.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Iltalenkkikuuntelussa nyt Stephen Kingin The Stand. Viimeksi lukenut tämän joskus teininä, nyt uusintakierros äänikirjana ja englanniksi. Hyvähän tämä on muutenkin, mutta kyllä korona antaa vielä mukavan lisäsäväyksen. Baby can you dig your man?
Tää on yksi mun suosikeista fiktiivisistä tarinoista. Normaalisti en voi sietää mitään huuhaa vuuhuu tarinoita, mutta tämä oli oikeasti hyvä. TV-sarjakin oli oikein onnistunut, mukaili kirjaa melko hyvin. Tiesitkö että ks. teoksesta ilmestyy tänä vuonna uusi, 10-osainen filmatisointi?
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Elton Johnin omaelämäkertaa olen nyt lukenut. Eihän siinä ole paljoakaan sellaista, mitä ei jo ennalta tietäisi, mutta äijä osaa kertoa asiat kiinnostavasti. Rehellisesti, mutta värikkäästi. Hyvin värikkään elämän on Sir Elton elänyt. Ja kyllähän ne Eltonin 70-luvun tuotokset ovat täyttä timanttia.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Kovana King - fanina tiedän toki ja odotukset on ns tapissa. Tämä on omallakin kirjalistalla korkealla, sillä tässä mielestäni pääsee se Kingin ydinosaaminen - eli ihmisten ja heidän persoonien esille tuonti - kunnolla irti. Nyt n. 10/50 tuntia kirjaa takana ja pikkuhiljaa ollaan henkilöhahmojen alustus suoritettu ja päästään itse tarinan kimppuun.
Jep. Nimenomaan tuo persoonien pääkopan avaaminen toimi tosi hyvin tässä(kin).
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Elton Johnin omaelämäkertaa olen nyt lukenut. Eihän siinä ole paljoakaan sellaista, mitä ei jo ennalta tietäisi, mutta äijä osaa kertoa asiat kiinnostavasti. Rehellisesti, mutta värikkäästi. Hyvin värikkään elämän on Sir Elton elänyt. Ja kyllähän ne Eltonin 70-luvun tuotokset ovat täyttä timanttia.
Tuota luin joku aika sitten. Oli hyvin luettavaa.

Nyt - taas - luen Tukikohtaa. Toisen ketjun innoittamana. Ehkä tällä kertaa se kirja saadaan filimille. Epäilen vahvasti, mutta kyse lienee ihan siitä että olen päässäni (mikä on tarkoitus) ajatellut paikat ja henkilöt jne ihan erilaisiksi.

Ongelmahan on jokaisessa kirjassa mistä tehdään leffa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Elton Johnin omaelämäkertaa olen nyt lukenut. Eihän siinä ole paljoakaan sellaista, mitä ei jo ennalta tietäisi, mutta äijä osaa kertoa asiat kiinnostavasti. Rehellisesti, mutta värikkäästi. Hyvin värikkään elämän on Sir Elton elänyt. Ja kyllähän ne Eltonin 70-luvun tuotokset ovat täyttä timanttia.
Englannin Mikko Alatalo. Joskus fantasioin teloituslavasta, jolla seisoisi musiikkia pahoinpidelleitä ihmisiä. Rikoksista kuulevaa kansanosaa kohtaan. Siellä olisi Elton, Sting, Klaus Meine, Eric Clapton, Jon Bon Jovi, Bryan Adams, Billy Joel, Billy Idol, koko Aerosmith, Freddie Mercury ja Kurt Cobain. Ne kaksi viimeksi mainittua saisivat kuolla toisen kerran. Ja tässä ei ole edes räppäreitä vielä, niille on oma kaasukammio. Suomalaisista teloitettavista on sitten ihan oma lista.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Englannin Mikko Alatalo. Joskus fantasioin teloituslavasta, jolla seisoisi musiikkia pahoinpidelleitä ihmisiä. Rikoksista kuulevaa kansanosaa kohtaan. Siellä olisi Elton, Sting, Klaus Meine, Eric Clapton, Jon Bon Jovi, Bryan Adams, Billy Joel, Billy Idol, koko Aerosmith, Freddie Mercury ja Kurt Cobain. Ne kaksi viimeksi mainittua saisivat kuolla toisen kerran. Ja tässä ei ole edes räppäreitä vielä, niille on oma kaasukammio. Suomalaisista teloitettavista on sitten ihan oma lista.

Voisko säästää Sir Eltonin, Claptonin, Jon Bon Jovin ja Aerosmithin? Freddietä ja Kurtia et pääse enää teloittamaan, vaikka kuinka makustelisi. Lällällää.

Muutenkin tuonne teloituslavalle pitäisi laittaa enemmän suomalaisia muusikoita. Olli Lindholm ei tosin ehdi sinne enää. Tero Vaara ehtii.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Onneksi Iivulin teloituslavalle eivät päädy laadukkaat pohjoiskarjalaiset muusikot, kuten Alangon veljekset, Jaakko Teppo, Happoradio, Stella jne. Näitä emme haluaisi missään nimessä menettää!

Elääkö siitä ManaManasta muuten ketään vielä? Bändin sielu Seppo Räty vissiin elää?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Voisko säästää Sir Eltonin, Claptonin, Jon Bon Jovin ja Aerosmithin? Freddietä ja Kurtia et pääse enää teloittamaan, vaikka kuinka makustelisi. Lällällää.

Muutenkin tuonne teloituslavalle pitäisi laittaa enemmän suomalaisia muusikoita. Olli Lindholm ei tosin ehdi sinne enää. Tero Vaara ehtii.
Tero joutaakin sinne. Harmi että Olli ei ennättänyt, on vastenmielisimpiä esiintyjiä ikinä. Lauri Tähkä menisi kyllä ensimmäisten joukossa. Aiemmin mainittu Alatalo. Hector, Heikki Salo, Heikki Hela ja kaikki muutkin Heikit. Ehkä Silvennoisen voisi säästää, jos se lupaa vaan soittaa eikä laula. Kaikki Don Huonoihin ja Ultra Brahan liittyvät. Maija Vilkkumaa. Samuli Putro. Rasmuksen Lauri, se sikiön näköinen. Apulannan pojat, nimensä mukaista suoltavat. Anssi Kela. Wiskari, jolle mukaan kidutusta Gösta Sundqvistin haudan ryöstämisestä. Plus kaikki räppärit. Näin aluksi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Onneksi Iivulin teloituslavalle eivät päädy laadukkaat pohjoiskarjalaiset muusikot, kuten Alangon veljekset, Jaakko Teppo, Happoradio, Stella jne. Näitä emme haluaisi missään nimessä menettää!

Elääkö siitä ManaManasta muuten ketään vielä? Bändin sielu Seppo Räty vissiin elää?
Löysä yritys. En suutu tänään. Olen hyvällä tuulella, kun mielessäni hirtän porukkaa.

Sitä paitsi Ismo Alanko on tehnyt osapuilleen 40 vuotta tämän valtakunnan laadukkainta rockmusiikkia genrerajoista piittaamatta. Ei siihen mitkään kouvolalaiset kellaribändit kykene. Jos vielä sadan vuoden päästä on ihmisiä, ja jos ne kuuntelee musiikkia, niin Ismo kyllä muistetaan. Kuka Kouvostoliiton nero muistetaan? Se joku, joka teki ihan hyvän demon kerran?
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tero joutaakin sinne. Harmi että Olli ei ennättänyt, on vastenmielisimpiä esiintyjiä ikinä. Lauri Tähkä menisi kyllä ensimmäisten joukossa. Aiemmin mainittu Alatalo. Hector, Heikki Salo, Heikki Hela ja kaikki muutkin Heikit. Ehkä Silvennoisen voisi säästää, jos se lupaa vaan soittaa eikä laula. Kaikki Don Huonoihin ja Ultra Brahan liittyvät. Maija Vilkkumaa. Samuli Putro. Rasmuksen Lauri, se sikiön näköinen. Apulannan pojat, nimensä mukaista suoltavat. Anssi Kela. Wiskari, jolle mukaan kidutusta Gösta Sundqvistin haudan ryöstämisestä. Plus kaikki räppärit. Näin aluksi.

Saisko tuonne myös Alangon veljekset? Ihan kamalaa paskaa vuodesta toiseen. Ilkalle nyt monet naureskeleekin, mutta Ismo on ehkä maan yliarvostetuin artisti ikinä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös