Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.
Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.
Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.
Vaikka on lukenut Stalingradin taistelusta, Berliinin luhistumisesta ja muista sodan raakuuksista, Huberin kirja on rankimmasta päästä mitä sodasta olen lukenut, jää mieleen pyörimään.Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tartuttua kirjoihin ja ekaksi meni Anneli Kannon Veriruusut ja nyt on kesken Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi. Ensimmäinen kertoo Valkeakosken naiskaartista 1918 ja toinen lähestyvän puna-armeijan pelossa syntyneestä itsemurhaepidemiasta Saksassa 1945. Aika karua luettavaa etenkin tämä Huberin teos. Vanhemmat pujottivat ensin lastensa kaulaan hirttosilmukan ja sen jälkeen omaansa. Tämä kaikki ja muut mahdolliset hengenriistämisen tavat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla, koska mikä tahansa oli parempi kuin jäädä Neuvostoliiton puna-armeijan kosto- ja raiskaustoimenpiteiden alaisiksi.
Sain päätökseen Dmitri Gluhovskin Metro-trilogian. Oli aivan älyttömän hyvä. Aloitin alun perin Metro 2033 -pelin parissa, mutta vittuunnuin kontrolleihin ja AI:hin jo alkumetreillä. Tarina vaikutti hyvältä, joten siirtyminen kirjojen puolelle kannatti.
Suosittelen vahvasti kaikille post-apokalyptisten juttujen ystäville.
Luin joskus Metro 2033:n, mutta en edes tiennyt, että sille on tehty jatkoa. Muistaakseni pidin kirjasta sen loppuosaa lukuunottamatta. Siihen oli jotenkin keinotekoisesti ympätty Deus ex Machina -tyylinen lopetus.
Kiitos vinkistä. Pari kirjaa odottaa, että pääsen niiden kimppuun ja Kuolleiden kirjakin menee ehdottomasti lukulistalle.Kai Sadinmaan "Kuolleiden kirja" oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja meni pitkälti yhdeltä istumalta. Malmin hautausmaan tarinat keskellä kesäistä hellettä, kera huumorilla eteenpäin menevien kesätyötekijöiden ja hautausmaalla kulkevien persoonien on sopivan tummaa, mutta niin luonnollista tarinaa. Kirjassa käydään esimerkiksi Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Olavi Virran, (jopa Petri Gerdtin) haudoilla, samalla kun kerrotaan ympärillä tapahtuvista asioista ja haudattujen persoonien stooria sopivan ytimekkäästi. Päästään kirjassa käymään krematoriossakin ja seurataan sivusta esimerkiksi haudankaivuuta.
Ihan kaikista heikkohermoisimmille en tätä kirjaa ehkä suosittelisi, mutta jos kuolemaa ja surua pystyt edes millään muotoa käsittelemään, niin varmasti uppoaa tämä teos.