Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Splendide]

Suosittelen kaikille Bodie Thoenen Eurooppa-kroniikkaa. Samanlaista kielellistä taikaa kuin Waltarin Sinuhessa. Upea, jännittävä ja eeppinen kirja Toisen Maailmansodan aatosta ja sen jälkeen.

 

[Maastomasto]

Viimeksi luin sen Remeksen kirjan, missä roolihahmon vanhemmilla oli peitelty menneisyys natsien kätyreinä. Ja likaista pommiakin siinä oltiin Lontoossa räjäyttämässä. Eli Pahan Perimä.

Mun ennakko-odotuksissa oli, että tämä kirja sijoittuisi vaihtoehtohistoriaan. Eli natsit menivät kuuhun ja suomalaiset veriliittolaisina mukana. No kirjan kannessa viitattiinkin sitten siihen, että NASA:n rakettiohjelma oli "lievästi" saksalaisvetoinen. No kirja nyt oli sitten ihan luettava, mutta tuskin mä lisää jaksan Remekseltä lukea.

 

[Monipuolisenhuono]

Kubanin Sillanpää.

Jos Rautaristi elokuva on tuttu niin tässä on kirja johon tuo elokuva perustuu, tai no osittain. Steiner ei pelleille lainkaan ja Stransky on kusipäisempi kun leffassa.

Willi Heinrich on opuksen kirkoittaja.

Hyvä kirja ja elokuvakin on hyvä.

 

[ms.qvist]

Tällä hetkellä yöpöydällä on lehtien ohella avoinna Kristina Carlson'in "Herra Darwinin puutarhuri". Kielellä ja omalla tyylikeinolla leikittelyä - tuntumani kirjaan ei vielä ole hyvä mutta ehkäpä tuntuma paranee loppua kohden. Katsoo kuis käy...

Seuraavana vuoroa odottaa Axel Munthe'n "Huvila meren rannalla". Odotus sen suhteen on suuri ja uskoisin teoksen täyttävän ainakin tämän kirjallisuudenystävän toiveet.

vlad.

 

[Noitarumpu]

Olen syystä tai toisesta jäänyt koukkuun tiettyyn jännityskirjailijaduoon. Child-Preston on kirjoittanut kolme kirjaa, joiden keskushenkilö on agentti Pendergast. Tämä viimeisin eli Tulikivi oli suorastaan loistava. Viikonloppu meni että pätkähti sen parissa. Suosittelen. Tuskin vastaavaa lukukokemusta saan aikoihin, niin että ehkä palaan vähän toisenlaisen kirjallisuuden pariin uudelleen.

 

[TosiFani]

Olen lukenut kesän aikana kaikki kolme suomennettua Pendergast -kirjaa, Tulikiven viikonloppuna, loistavia kirjoja kaikki. Pitää kai aloittaa sarjan lukeminen alkuperäiskielellä, Relic:stä, D´Agostan ensi esiintymisestä. Jostain syystä sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa on jätetty suomentamatta, näihin viitattiin mm. Tulikivessä.

 

[Amerikanihme]

John Steinbeckin "Ystävyyden Talo" on nyt työn alla, joten klassikkolinjalla jatketaan. Vähän on puuduttavaa proosaa tämä kirja. Ja juoppojen örinöistä kertoo.

 

[Evil]

Raipe-kirjan luin loppuun just, oli ihan viihdyttävä. Aina silloin tällöin eksyn kirjastossa urheilukirjojen hyllylle, jolloin mukaan tarttuu useimmiten enemmänkin kirjoja. Näin nytkin: pöydällä odottaa vuoroaan kahden urheilijaveijarin elämäkerrat, Esa Tikkasen ja Diego Maradonan.

Kesken on nyt Dawkinsin Jumalharha, jota luen 10-20 sivua päivässä että ehdin sulatella, ja Iggy Popin elämäkerta kevyempänä vaihtoehtona. Nick Kentin Apathy For The Devilkin pitäisi lukea jossain välissä.

Proosaa ei nyt oikein viitsi, ei tipahda. Sekin on kausittaista ja nyt on selkeästi elämäkertakausi.

 

[Luulajanpuisto]

Cormac McCarthyn Tien luin varmaankin viimeksi. Yrittänyt lukea Justin Croninin Ensimmäistä siirtokuntaa, mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen alkoi hieman tökkiä. Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vamppyyritrilogia olisi toisen kirjan osalta kesken.

 

[Sinner]

Kun ei muutakaan pahimpaan hätään löytynyt lukaisin Kari Hotakaisen kirjan Ihmisen osa. Mitähän tuosta nyt sanoisi. Hotakainen on tai yrittää olla Köyhän miehen Jari Tervo. Siinä missä Tervo yleensä osuu suoraan hermoon sohii Hotakainen mailikaupalla ohi. Tämä ei todellakaan ollut erikoinen. Pitäisi vissiin lukea tuo Juoksuhaudan tie.

Uusin Harjunpää oli myös todella huono. Oliko nyt nimeltään Rautahuone tai vastaavaa. Myöskään Kingin uusin novellikokoelma ei ollut erikoinen, vaikka sisälsikin muutaman oivan novellin. Seuraavaksi olisi tarkoitus paikata ammottava aukko sivistyksessä ja aloittaa Edward Bunkerin tuotanto. En ole lukenut vielä ensimmäistäkään, mutta kaipa ne hyviä on, kun kaikki niitä tuntuu kehuvan.

 

[Evil]

Kun ei muutakaan pahimpaan hätään löytynyt lukaisin Kari Hotakaisen kirjan Ihmisen osa. Mitähän tuosta nyt sanoisi. Hotakainen on tai yrittää olla Köyhän miehen Jari Tervo. Siinä missä Tervo yleensä osuu suoraan hermoon sohii Hotakainen mailikaupalla ohi. Tämä ei todellakaan ollut erikoinen. Pitäisi vissiin lukea tuo Juoksuhaudan tie.

Hotakaisen parhaita lienevät Buster Keaton - elämä ja teot, Sydänkohtauksia sekä etenkin maalta maalikyliin Paholaisen musiikkia esittämään matkaavan Kolkko-Joosepin ja Kirveelläveistetyt-yhtyeen tarinan kertova huikea Syntisäkki. Klassikkokin on ihan hyvä, Juoksuhaudantie pahoin yliarvostettu.

 

[Sinner]

Hotakaisen parhaita lienevät Buster Keaton - elämä ja teot, Sydänkohtauksia sekä etenkin maalta maalikyliin Paholaisen musiikkia esittämään matkaavan Kolkko-Joosepin ja Kirveelläveistetyt-yhtyeen tarinan kertova huikea Syntisäkki.

Ok, laitetaan korvaan taakse jos tulevat jostain vastaan. Klassikon olen joskus ammoin lukenutkin. Ai niin, luin vielä hädissäni tuosssa Miina Supisen Apatosauruksen maan. Ihan hauskaa pikkunäppärää proosaa. Ja hädissäni lähinnä siksi, etten osaa nukkua ellen lue ensin jotain. Ihan sama kuinka väsynyt olen tai ymmärränkö lukemastani mitään, mutta pakko on jotain lukea jos nukkua aikoo. Yksi addiktio lisää muiden joukossa.

 

[Amerikanihme]

Nyt menossa Father Seraphim Rosen (editor: Fr. Damascene) "Genesis, Creation and Early Man (Second Edition)" joka käsittelee ihmisen kehitystä/luomista. Tähän mennessä ainakin noita ID-liikkeen taustoja on selvitetty, mitkä olivat minulta jääneet aika hämärän peittoon. Sain vielä Isä Damasceneltä henkilökohtaisen omistuskirjoituksen kirjaan (ja kirjan lahjana häneltä), joten innolla odotan opuksen loppuunlukemista.

 

[axe]

Mää luin Stadin kingin, Matti Hagmanin siis. Helppolukuinen ja vähän kevyeksi jää tämäkin henkilökuva. En osaa oikein edes pukea sanoiksi mitä näiltä kirjoilta odotan, mutta ainakin enemmän jotain. Ei välttämättä lokaa eikä skandaaleja, mutta lisää tunnetta tapahtumien takana. Pari hyvää pätkää Matikaisen Penasta jne. mutta vielä pidemmälle pitäisi mennä. Vaikken mikään Ifki- tai Hakki-fani olekaan enkä hänen suuruutensa aikoja niin tarkkaan todistanut, niin silti en oppinut oikein mitään uutta miehestä.

Pussikaljaromaania olen yrittänyt saada valmiiksi pitkään mutta ei aukea. Kaksi kertaa on pitänyt ottaa lisäaikaa kirjastostakin että saisi ne viimeiset kymmenet sivut loppuun. En pidä kirjoitustyylistä, "loppuhuipennuksen" jo lähestyessä en edes erota niitä kolmea päähahmoa toisistaan.

Seuraavaksi It's so easy and other lies by Duff McKagan. Odotukset ovat hurjat.

Niin ja olen löytänyt äänikirjat lenkeille. Parin lämmittelyteoksen jälkeen aloitin Kingin Mustan tornin uudelleen puhuttuna (englanniksi tosin kun ei taida suomeksi löytyä). Nyt on menossa jo Wizard and Glass eikä sarjan tylsin osakaan tunnu ihan niin tylsältä kuultuna kuin luettuna.

 

[Beneway]

Palstalta bongattujen suositusten mukaisesti otin luettavaksi Charles Bukowskin teoksen Siinä Sivussa. Harvemmin mitään oikeastaan luen, mutta tuo tuli kyllä hotkaistua aika kyytiä, ja sen lisäksi tuli vielä fiilis, että olisi pakko saada lisää.

Hyviä kirjoja olen kyllä lukenut, mutta aidosti hauskoihin kirjoihin en ole ennen tätä törmännyt. Tämä sai ajoittain nauramaan ihan ääneen, ja tätä ei ole varmaan koskaan tapahtunut kirjaa lukiessani.

Tästä sitten varmaankin Postitoimiston kimppuun, vai kuinka on?

 

[Palstalegenda]

Luin tänään loppuun (klo 2.20 yöllä lopetin, ei malttanut lopettaa!) Natascha Kampuschin kellarielämästä kertovan 3096 päivää. Muitakin kirjan lukijoita on, sillä olin varausjonossa sijalla 48, kun varauksen tein.

Oli kyllä yllättävänkin sykähdyttävä kirja. Tämän jälkeen tuntuu siltä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi lukea, koska ei noin äärimmäisiä tapahtumia juurikaan ole tapahtunut. Nataschan elämähän oli aivan hirvittävää, kirjoitti päiväkirjamerkintöjä siitä tähän tyyliin: 20.8: 70 nyrkin iskua naamaan, 4 potkua häntäluuhun, 6 potkua häpyluuhun, ranteet mustana puristamisesta..." Ja pahimpina aikoina seuraavana päivänä samanlaista. Raiskattu sitä ei sentään. Poikkeuksellisen vahva suunnitelmallisuus jo 10-vuotiaana pelasti kai tämän ihmisen, sen mitä pelastettavissa on. Huikea kirja, vaikka toki äärimmäisen ikävä tapahtuma, suosittelen lukemaan, jää todellakin mieleen.

Youtubesta voi sitten katsella, että millainen bunkkeri se Nataschan kolo olikaan, sieltä ei olisi kukaan päässyt pois. 150-kiloinen panssariovi edessä ja ruuvattuna kiinni. Ja paljon muutakin estettä ennen tuota.

 

[ms.qvist]

Seuraavana vuoroa odottaa Axel Munthe'n "Huvila meren rannalla". Odotus sen suhteen on suuri ja uskoisin teoksen täyttävän ainakin tämän kirjallisuudenystävän toiveet.

Axelin kirjan pariin pääsin jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minulle suositeltiin Huvilaa meren rannalla, ja kenties hiukan epäillen tartuin siihen, mutta kas vain, koko teos oli minulle suurtakin suurempi yllätys ja positiivisessa mielessä. Koskaan ei voinut tarkkaan sanoa oliko kyseessä matkakertomus, elämäkerta, novellikokoelma, tajuntaa laajentava kirja toden ja tarun rajamailla vai jotain kaikkea näistä tai jotain aivan muuta. Kaiken kruunasi loistavat henkilöt ja kuvaukset, milloin liikuttiin seurapiireissä niin Pariisissa kuin Roomassa, milloin vaellettiin myyttisessä Ruotsin-Lapissa, milloin tautien runnomassa Napolissa. Entäpä sitten rakennusurakka Caprilla, logiat, terassit, vaatimaton asuintalo honkatuolineen sun muine, kirjoja kasapäin - aivan kuin minun huoneestani tempaistuna. Entäpä Minerva-pöllö, Billy - kaikkea tuhoa ja välillä hyvääkin aikaansaava - paviaani ja monet monet muut Munthe'n todellisen ja kenties kuvitellut lemmikit. (Tosiasiassa hän oli eläinrakas ihminen ja omisti aikaansa todella paljon eläinten auttamiselle). Ja sitten pistävä ja sarkastinen huumori, jota usein viljeltiin - piikikästä ettensanoisi!

Tuskin tarvitsee todeta, että suosittelen teosta!

vlad.

 

[Monipuolisenhuono]

Juuri nyt luen Mansteinin Menetetyt Voitot kirjaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ostin divarista taannoin Mattiesko Hytosen muistelmateoksen Rinnanympärys 106. Kuten monelle ns. helppolukuiselle ja pätkittäin kätevästi luettavalle teokselle taloudessani käy, sijoitin sen toalettiin istumalukemiseksi. Näin Rinnanympärys 106 on teos jonka luin kannesta kanteen paskalla istuessani, tosin useamman eri istunnon aikana. En tiedä olisiko Hytönen tästä imarreltu. Voi olla että olisi.

Pisteet Hytöselle siitä että tämä myönsi olleensa aatteellisesti punikkivammainen dorka taistolaisjotakin-toimittaja silloin joskus. Myöhemmin vain reilusti häpeämätön saliaddikti verennenästäkaivaja ja sopivasti härski kärjistäjä. Joka tapauksessa Hytösen gonzoilumuistelot ovat jälkikäteenkin kiinnostavaa luettavaa.

Hytönen alleviivasi tätä kirjassaan ehkä turhankin paljon, mutta mies mahtoi olla melkoinen pain-in-the-ass HS:n kulttuuri- kuin myös sunnuntaitoimitukselle.

 

[Evil]

Hytönen alleviivasi tätä kirjassaan ehkä turhankin paljon, mutta mies mahtoi olla melkoinen pain-in-the-ass HS:n kulttuuri- kuin myös sunnuntaitoimitukselle.

Sieluni silmin näen Hytösen ja Heikinheimon kaulakkain Hesarin pikkujouluissa, tuhannen päissään veisaamassa Tahdon olla sulle hellä.

 

[alwahla]

Jean M. Untinen-Auel on kohtalaisen pitkään koukuttanut minua kirjoillaan. Tällä hetkellä lukuvuorossa on Hevosten laakso.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sieluni silmin näen Hytösen ja Heikinheimon kaulakkain Hesarin pikkujouluissa, tuhannen päissään veisaamassa Tahdon olla sulle hellä.

Kirjan mukaan tämän taidepläjäyksen teki Hytösen kanssa myöhemmin päätoimittajakaartiin kohonnut Heleena Savela. Heikinheimon olisinkin halunnut nähdä näissä toimissa.

 

[Evil]

Kirjan mukaan tämän taidepläjäyksen teki Hytösen kanssa myöhemmin päätoimittajakaartiin kohonnut Heleena Savela. Heikinheimon olisinkin halunnut nähdä näissä toimissa.

Jaa? Mie heitin tämän ihan päästäni... Tutkimattomia ovat. Ja tämä on ketjun sivu 106. Perkele, illuminaatti! Kintereilläni!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jaa? Mie heitin tämän ihan päästäni... Tutkimattomia ovat. Ja tämä on ketjun sivu 106. Perkele, illuminaatti! Kintereilläni!

Avarikset ovat kairanneet niskaasi ajatusohjaimen. Näin tapahtui William Cameron Menziesin scifielokuva-klassikossa Invaders From Mars, vuodelta 1953. Suomeksi nimellä Avaruuden Pirut. Raatimme suosittelee.

Hytösen kirjan valokuvaliitteissä on ihan mv-kuvana ikuistettu tilanne, jossa Hytönen ja Saveela esittävät kyseisen kappaleen duettona.

 

[Evil]

Hytösen kirjan valokuvaliitteissä on ihan mv-kuvana ikuistettu tilanne, jossa Hytönen ja Saveela esittävät kyseisen kappaleen duettona.

Ei perkele voi olla... Kirjan olen nähnyt ja kädessänikin pitänyt, mutta kuunaan en avannut. Tuli vaan mieleen miettiä muinaisesta Hesarista epätodennäköisin henkilö perskänneihin (Heikki Heikinheikki), ja sijoittaa se Mattieskon kanssa laulamaan jotain epätodennäköistä laulua... Ei helkkari. Näin se intuitio vie. Pakko lie tehdä lotto, tää oli hyvä enne! Parempi kuin Vesa.