Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Pekka Pälvikalju]

TIKI - Viiden Stanley Cupin mies

Tuollainen tuli lukaistua ja muisteltua erään kaikkien aikojen legendaarisimman jääkiekkoilijan komeaa uraa! Suosittelen.

 

[fat of the land]

Viimeksi luin System of a Down- Hollywoodin hypnootikot joka oli ihan jees, nyt on meneillään Dave Grohlista kertova kirja, alku oli vähän tylsä, loppua kohti paranee näköjään.

 

[Isaskar]

Jens Lapidus on minullakin nyt menossa tämän ketjun ansiosta. Alussa mennään ja kun väsyneenä illan päätteeksi lukee, niin nimet menevät jatkuvasti päässä sekaisin ja jonkin aikaa jaksaa palata taaksepäin ja tarkistaa kuka kukin on, mutta sitten antaa vain mennä sillä ajatuksella, että eiköhän ne selviä myöhemmin.

Vähän aikaa sitten luin Markus Wolfin elämänkerran Kasvoton mies. Vakoilukirjat ovat yksiä suosikkeja muutenkin ja sellaisina perushyvinä ja helppoina kesälukemisina voisi suositella esim. Neulansilmää (Ken Follett) ja Vihan Vuoria (Leon Uris).

Mutta se varsinainen syy tähän ketjuun kirjoittamiseen on Dave Pelzerin omaelämänkerta Pimeän poika. Jos tuon tyyliset kirjat kiinnostaa, niin kannattaa lukea.

 

[Miguel]

Onko Len Deightonin vakoilukirjat jo tuttuja?

Eivät ole, kiitoksia vinkistä! Vaikuttavat nopean Wikipedia-analyysin ja nimiensä perusteella sopivilta meikäläisen makuun. Suomennosten taso pelottaa hieman...

Tällä hetkellä menossa Lars Kepler: Hypnotisoija. Tuomiota myöhemmin.

 

[-OO-]

Viime aikoina on sattuneesta syystä tullut luettua lähes ennätysmäärä kirjoja joten en ala niitä tänne luettelemaan. Mutta ihan viimeisimmäksi tuli luettua erinomaisen hyvä kirja joten pieni mainospätkä siitä. Kirja oli siis Herbert A. Wernerin Rauta-arkut. Werner oli yksi niitä erittäin harvoja U-sukellusveneiden kapteeneita jotka jäivät henkiin kertomaan jälkipolville mitä sodankäynti vedenpinnan alla oli. Erittäin mielenkiintoinen kertomus jossa käy hyvin ilmi kuinka epätoivoisessa tilanteessa Saksan sukellusvenelaivasto (ja Saksa yleensäkin) alkoi olla vuoden 1943 jälkeen.

Suosittelen kyllä kaikille aiheesta kiinnostuneille koska noita sukellusvenemiesten kertomuksia ei niin kovin paljoa ole ylös kirjoitettu verrattuna monen muun aselajin edustajiin (johtuen ihan jo siitä tosiasiasta että yli 90% Saksan sotatoimissa mukana olleista sukellusveneistä päätyi meren pohjaan).

Tällä hetkellä ei ole mitään kirjaa aloitettuna mutta seuraavaksi ottanen "työn alle" Chil Rajchmanin keskitysleirikuvauksen Treblinkan viimeinen juutalainen. Sen verran ohut läpyskä että on varmaan huomiseen mennessä lueskeltu.

 

[Koirapoika]

Viime aikoina on sattuneesta syystä tullut luettua lähes ennätysmäärä kirjoja joten en ala niitä tänne luettelemaan. Mutta ihan viimeisimmäksi tuli luettua erinomaisen hyvä kirja joten pieni mainospätkä siitä. Kirja oli siis Herbert A. Wernerin Rauta-arkut. Werner oli yksi niitä erittäin harvoja U-sukellusveneiden kapteeneita jotka jäivät henkiin kertomaan jälkipolville mitä sodankäynti vedenpinnan alla oli. Erittäin mielenkiintoinen kertomus jossa käy hyvin ilmi kuinka epätoivoisessa tilanteessa Saksan sukellusvenelaivasto (ja Saksa yleensäkin) alkoi olla vuoden 1943 jälkeen.

Joskus tullut luettua ja tykkäsin kuin saksalainen currywurstista. Sukellusvene on semmoinen laite mihin en järin mieluusti menisi, vaikka en ahtaanpaikankammoa pode, erityisesti siinä vaiheessa hirvittäisi kun lyötäisiin luukut kiinni ja veden alle. Lukiessa oli ajoittain hienoista ahdistusta mielessä, karmiva paikka moinen rauta-arkku. Mutta jostain syystä tykkään valtaisasti Das Boot elokuvasta.

Omassa luvussa David Mitchell: Pilvikartasto

 

[-OO-]

Lukiessa oli ajoittain hienoista ahdistusta mielessä, karmiva paikka moinen rauta-arkku. Mutta jostain syystä tykkään valtaisasti Das Boot elokuvasta.

Aika paljonhan tuossa oli yhtäläisyyksiä Das Bootin tapahtumiin. Voisi melkein kuvitella että Lothar-Günther Buchheim on hakenut vaikutteita romaaniinsa tuosta Wernerin kirjasta jos ei tietäisi että tuo Buchheimin kirja perustuu hyvin pitkälti hänen omiin kokemuksiinsa sukellusveneen matkustajana (tuo Das Bootin sotakirjeenvaihtaja Wernerhän on Buchheimiin itseensä perustuva hahmo). Ilmeisesti siellä on ollut hyvinkin paljon samankaltaisia kohtaloita noiden rauta-arkkujen sisällä.

 

[Evil]

Kesällä menee aina pirusti elämäkertoja (viimeksi Neil Young), mutta nyt otin Richard Morganin scifi noir -opuksen Muuntohiili työn alle. Alun perusteella saatan lukea loppuun, jopa. Niin, ja Tuomas Kyröön tuli tutustuttua kolumnikokoelman avulla. Ihan ok.

 

[super]

Lomat tuli ja meni ja jokunen kirjakin siinä sivussa mutta antaa niiden nyt olla koska nyt sain käteeni jotain mainittavaa.

Matti Hagman - Stadin kingi. Kirja ilmestyy 15.9. mutta sain onneksi tämän jo nyt käteeni. Taitaakin vloppu tai ainakin tää ilta mennäkin tämän parissa. Annetaanpa palautetta kun on luettu, toivottavasti ehtisi tässä työaikana lukea tuon niin pääsisi vlopun viettoon selkeästi nopeammin.

 

[-OO-]

Viimeksi luin Walter Schuckin kirjan Pudotus! Hävittäjälentäjänä Jäämerellä ja valtakunnanpuolustuksessa ja nyt on menossa Saima Harmajan Kootut runot jossa on paitsi nimensä mukaisesti runoja niin myös päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä yms.

 

[-RVL-]

Kaksi kirjaa tullut alkuviikon aikana luettua. Yksi hyvä ja yksi huono.

Hyvä kirja oli ehkä tylsästä alusta huolimatta täälläkin mainittu Shlomo Venezia - Sonderkommando. Tämä Shlomo on siis kreikanjuutalainen, joka on nyt vanhoilla päivillään kertonut elämästään Auschwitzissa. Itse opin paljon uusia asioita keskitysleirien toiminnasta ja jopa toisesta maailmansodasta tuli vähän lisätietoa, ennen ja jälkeen Shlomon reissua.


Ja siis yksi surkeimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut oli tämä viimeisin, Antti Tuurin Surmanpelto. Tämä kirja kertoo sisällissodasta 17 vuotiaan pojan näkökulmasta, joka oli vartioimassa vankeja Pohjanmaalla. Kirjassa ei tapahdu yhtään mitään. Sitä odottaa, että tapahtuisi, mutta ei. Kaveri vain lukee Neovius-Nevanlinnan matematiikan kirjaa koko tarinan ajan ja käy välillä syömässä keittoa kaupungilla. Kirjassa oli noin parisataa sivua ja kun nuo Neovius-Nevanlinna -sanat olisi poistettu olisi jäljelle jäänyt sata sivua, jolloin oltaisiin keskitytty pelkästään tuohon syömiseen. Kirja myös loppui niin, että taisi painopaikasta loppua muste. En tiedä onko Tuuri joskus kirjoittanut jonkun hyvän kirjan, mutta se on sama mitä roskaa sitä kirjoittaa jatkossa niin sopimus syntyy kirjan painamiseen automaattisesti.

 

[Pavlovin Koira]

Minä olen Tuurilta lukenut kirjan Talvisota (jonka pohjalta on tehty se leffakin). Eihän Talvilsota leffanakaan ole sotaelokuvien aatelia, mutta kirja on tylsä. Voin siis vahvistaa edellisen kirjoittajan näkemyksen Tuurista tylsänä kirjailijana. Pohjanmaa -elokuvasta kyllä tykkäsin. Pitäisiköhän antaa Tuurille vielä yksi mahdollisuus ja kokeilla lukea se kirja?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minä olen Tuurilta lukenut kirjan Talvisota (jonka pohjalta on tehty se leffakin). Eihän Talvilsota leffanakaan ole sotaelokuvien aatelia, mutta kirja on tylsä. Voin siis vahvistaa edellisen kirjoittajan näkemyksen Tuurista tylsänä kirjailijana. Pohjanmaa -elokuvasta kyllä tykkäsin. Pitäisiköhän antaa Tuurille vielä yksi mahdollisuus ja kokeilla lukea se kirja?

Tuurin ilmaisutapa on tietyllä tavalla tasapaksu ja minimalistinen, että siihen pitää keskittyä ja virittäytyä ihan omalla tavallaan. Välillä havahdun itsekin puisevuuden tunteeseen jotakin Tuuri-kirjaa lukiessani. Joskus Tuurin tyyli toimii myös melkoisena tehokeinona. Isot ja pienet sekä dramaattiset ja vähemmän dramaattiset asiat esitetään ikään kuin samalla viivalla, yhtä eleettömästi ja neutraalisti. Toisaalta tämä voi antaa lukijalle tilaa omille ajatuksille, ilman että kirjailija oksentaa kaiken asiaa koskevan tapahtumavyöryn paperille runsain adjektiivein koristeltuna. Joskus tuollainen on vaan yksistään herkullista, kun jokin oikein traaginen käänne kuvataan hyvinkin arkipäiväisellä tavalla, ja sitten taas kertomus etenee.

 

[Nume]

Minä olen Tuurilta lukenut kirjan Talvisota (jonka pohjalta on tehty se leffakin). Eihän Talvilsota leffanakaan ole sotaelokuvien aatelia, mutta kirja on tylsä.

Talvisota- kirja oli omasta mielestäni todella hyvä sotakirja. Siitä on jo kylläkin aikaa muutama vuosi kun sen luin, etten tarkemmin muista siitä paljoakaan, ainoastaan sen, että jäi siitä kirjasta hyvä maku! Elokuvaa en ole itse nähnyt.

 

[Steyer]

Nonii, alkuviikosta tuli luettua loppuun Sinuhe ja suosittelen kyllä kaikille kyseistä eeposta. Ei liian koukuttava, joten kirjan käsistä laskeminen onnistuu kyllä ennen puolta yötä ja toisaalta sen verran kiehtova, että nousee kouraan ilman suurempaa pohdintaa uudestaa.

Seuraavaksi siirryn modernismiin ja opuksena on Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri.

Vaihtoehtoisena Erkki Palolammen Kollaa kestää. Luultavasti tähän siirrytään sitten vasta hieman myöhemmin...

 

[Pelirangaistus]

Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin kirjoittamat
1. Vitsaus
2. Lankeemus
3. nimä en vielä tiedekkään

Vampyyri meininkiä, mutta ei Twilight tyyliin, vaan synkällä ja raa´alla meiningillä.

Skeptisenä aloin lukemaan kaverin suosituksesta, mut veivät mukanaan.
Trilogian kolmatta osaa odotellessa....

Ps. tietääkö joku koska siltä Lapidukselta tulee se kolmas kirja?

 

[sampio]

Tulee luettua pääasiassa erilaista tietokirjallisuutta, mutta nyt lomalla ajattelin rykäistä ja nappasin kirjastosta mukaani pari Kyrön teosta. No, toinen toki oli Urheilukirja, mutta toinen sitten Benjamin Kivi, eli sanotaan vaikka, että puolitoista kirjaa luin. Lisäksi lukaisin yhden kaverini kirjoittaman puolitoistasataasivuisen tietokirjasen. Nyt luvun alla on pari ohkaista ammattikirjaa ja kesällä poimin lukulistalle kirppareilta Beevorin Normandian ja Berliinin.

Kyröstä sen verran, että ihan hauska tyyli on kaverilla kirjoittaa. Hiukan sellainen puolihuolimaton, mutta kuitenkin hyvin kuvaa tunnelmia ja tuntemuksia ainakin tuossa Benjamin Kivessä. Itseäni hiukan häiritsi spedeilevät nimet tuossa teoksessa, siis tyyliin Pami Markera, mutta se kai on peruja enemmänkin siitä, että olen vähän kuivakka lukija.

 

[Cemetery Gates]

'Maaninkavaara' saatiin päätökseen, nyt sitten vissiin meikäläisen eka Westö työn alle, eli 'Missä kuljimme kerran'. Tuleepahan aimo annos Stadin historiaa samalla.

 

[SamSpade]

Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin kirjoittamat
1. Vitsaus
2. Lankeemus
3. nimä en vielä tiedekkään

Vampyyri meininkiä, mutta ei Twilight tyyliin, vaan synkällä ja raa´alla meiningillä.

Skeptisenä aloin lukemaan kaverin suosituksesta, mut veivät mukanaan.
Trilogian kolmatta osaa odotellessa....

Ps. tietääkö joku koska siltä Lapidukselta tulee se kolmas kirja?

Liken Sivuilla taisi olla maininta 8/2011 eli tässä kuussa pitäisi tulla kauppoihin Lapiduksen trilogian viimeinen osa.

Edit: Jos sinullekin kolahti Vitsaus ja Lankeamus, niin Ensimmäinen Siirtokunta
WSOY - Ensimminen siirtokunta (Cronin, Justin)
Voisi olla hyvää luettavaa.

 

[Patajokeri]

Markus Zusak: Kirjavaras

Puolivälissä ollaan ja loistavan tuntuinen kirja. Vaikeasta asiasta kirjoitettu kirja, joka kuitenkin on kevyesti luettava.

Uuden Suomen kirja-arviosta
"Kirjan kertoja on sodan takia ylityöllistetty kuolema. Kolkko kertoja kulkee keräämässä sieluja ympäri Eurooppaa Stalingradin verisiltä hangilta Länsi-Euroopan pommitettuihin kaupunkeihin.

Kirjavaras on ilmestynyt liki kahdessakymmenessä maassa ja sitä on ylistetty kritiikeissä eri puolilla maailmaa. Syyt kirjan suosioon ovat ilmiselvät: paitsi että se kertoo rakkaudesta, optimistista ja sanojen mahdista, käsittelee se lisäksi länsimaiden yhteistä traumaa, toista maailmansotaa ja sen juutalaisvainoja.

Vaikka teos on naiivi ja sadunomainen, se kertoo sodan julmuuksista ja kauheudesta uskottavasti. "

 

[Koirapoika]

Markus Zusak: Kirjavaras

Puolivälissä ollaan ja loistavan tuntuinen kirja. Vaikeasta asiasta kirjoitettu kirja, joka kuitenkin on kevyesti luettava.

Aiemmin luettu ja pidin kovasti. Joskus kirjasta ei jää pidemmäksi aikaa mitään mieleen, tästä jäi ja sehän on vaan hyvä merkki.

 

[Pelirangaistus]

Liken Sivuilla taisi olla maininta 8/2011 eli tässä kuussa pitäisi tulla kauppoihin Lapiduksen trilogian viimeinen osa.

Edit: Jos sinullekin kolahti Vitsaus ja Lankeamus, niin Ensimmäinen Siirtokunta
WSOY - Ensimminen siirtokunta (Cronin, Justin)
Voisi olla hyvää luettavaa.

Kiitos ja kiitos, tarviikin hakea nopeasti tuo. Yllättävän hyvin upposi nuo vampyyrijutut , vaikka yleensä niitä hieman karsastelenkin...
Ja Lapidus tässä kuussa....mukavaa

 

[banaaninviljelijä]

Nyt on leppoisana iltalukemistona Kaaoksen ruhtinaat. Alkuun vasta olen päässyt ja täytyy todeta alun perusteella erittäin viihdyttäväksi opukseksi.

 

[Anssi]

Neljä kirjaa kesken.

Osku Pajamäen Ahne sukupolvi, mielenkiintoista pohdiskelua suurista ikäluokista.

Sinuhe, egyptiläinen. Ikuisuusprojekti toista kertaa menossa. Hieman hidasta lukemista aina, ensimmäisellä kerralla kun tämän luin, aikaa meni muutama kuukausi.

McMafia kertoo kansainvälisestä rikollisuudesta, hyvin kiehtova. Sattui vain kirjastossa silmään ja otin mielenjohteesta mukaan.

Ja kevyimpänä lukemisena Millenium-trilogia toista kertaa, Pilvilinna, joka romahti menossa. Jo puolessa välissä, hyvin kirjoitettu dekkari, Micke on kyllä hieno mies.

 

[Sistis]

Günter Grassin Koiranvuosia tuli luettua läpi. Iltalukemisena se vei hieman vajaa puoli vuotta, eli järeästä opuksesta on kyse. Monitasoinen, oikeastaan kolmesta toisiinsa nivoutuvasta kirjasta koostuva teos oli totuttuun Grassin tapaan erittäin raskasta luettavaa, ja teos ei ehkä ole ihan parasta luettavaa hetkelle juuri ennen nukahtamista. Mutta minkäs teet, kun ei oikein ole aikaa lukea muulloin. Joka tapauksessa kyseessä on erittäin hieno kirja, joka kertoo melkoisen taiteellisesti, mutta samalla kiehtovasti Saksasta 1930-1950 -luvuilla. Ajasta ennen natsien valtaantuloa aina kahden Saksan syntyyn. Mielestäni kirja oli ehkä jopa Peltirumpua ja Kampelaa parempi.

Lukukokemus oli joka tapauksessa sen verran raskas, että nyt ei hetkeen tee mieli tarttua Grassin teoksiin. Sen vuoksi luvussa on nyt jotain kevyehköä ja samalla kiehtovaa, historiallista romaania, eli Sofi Oksasen debyyttiteos, Stalinin lehmät. Teos ei ole Puhdistuksen veroinen, mutta erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavaa luettavaa kuitenkin. Syömishäiriöstä kertovaa kirjaa en ole ennen lukenut, joten aiheesta oppii ainakin lisää. Kiintoisaksi teoksen tekee kuitenkin Neuvosto-Eestin lähihistorian (1970-luvulta itsenäistymiseen) kuvaaminen tavallisen kansalaisen näkövinkkelistä. Minä pidän, ja voin suositella kaikille.