Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 655 151
  • 5 581
Suosikkijoukkue
Red Wings, Nyquist, Pulkkinen, KHL-Jokerit
Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse - sarjan kolmas suomenkielinen kirja on menossa, Kylmäveristen Klubi

Sopivasti on Jenkeissä True Blood TV-sarja tauolla odottamassa neljännen kauden alkua niin pääsee kirjallisuuden puolellakin nyt "kolmannen kauden" kimppuun. Tuskin lukisin näitäkään kirjoja ilman, että olisin katsonut True Bloodia. Sen verran vähälle on kirjallisuus jäänyt meikäläisen elämässä.
 

Schwalbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Luin sitten minäkin tuon Taivaan pilarit, viikon verran siinä meni. Hieno ja mukaansatempaava kirja kyllä, mutta mielestäni tuota romantiikkaosuutta olisi saanut viilata pois parinsadan sivun edestä.

Muita viimeaikoina luettuja kirjoja ovat olleet mm. Juha Seppälän Takla Makan, joka oli mielestäni hieman heikohko verrattuna kirjailijan muuhun tuotantoon. Sen sijaan Johanna Sinisalon kirja Linnunaivot oli todella erinomainen teos. Kirja kertoo hyvin asiantuntevin sanakääntein nuoren parin trekkausmatkasta, mikä on sinäänsä jo saavutus viisikymppiseltä täti-ihmiseltä, siinä on taustatyö tehty todella viimeisen päälle.

Nyt seuraavaksi lähdetään kirjastoon katsomaan löytyisikö sieltä muita tässä topicissa suositeltuja kirjoja. Nykyisellään kun tuon TV:n tarjonta on mielestäni niin armotonta paskaa ettei sitä katsoa voi, niin tulee luettua entistä enemmän. Mikä ei tietysti ole huono asia.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas
Childin ja Prestonin yksittäisiin kirjoihin en ole tutustunut, mutta tuntuvat olevan kuumaa kamaa. Ehkä olisi aihetta.

Voin lämpimästi suositella Lincoln Childin Uusi Atlantis kirjaa. Piti otteessaan alusta loppuun ja tuoreena lukijana alle kymmenen kirjaa vyöllä sain kokea ensimmäistä kertaa kunnon jännityksen tunteen lukiessani kirjaa.
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Ihmeiden kabinetti.

Oli kyllä hyvä kirja! Mielenkiintoista historiaa, outoja henkilöitä ja synkkä tunnelma. Seuraavat osat on luettava heti perään, joku täällä niitä oli jo lukenut ja suositellutkin?

Pendergast rocks.
 

Tiityy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Habs, D Team + Maajoukkue
Neal Stephensonin Anathema on menossa. Melkoinen järkäle, paljon filosofista pohdiskelua ja matematiikkaa. Englanniksi ostin, ei nää tääl Ruåttis mitään hyvää suomeksi myy...

No luin kyllä myös Islamin lyhyen historian männä viikolla, antaa ajattelemisen aihetta, jopa tämmöiselle luupäälle.

Hyviä kirjoja täällä, kiitoksia kaikille!
 

lexicon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, THFC
Pieni Irvine Welsh -kausi menossa. Pari viikkoa sitten lukaisin skotin uudehkon novellikokoelman Reheated Cabbage ja nyt menossa uusin romaani Crime. Kaalikirjassa oli sekä hyvää että huonoa, ei voida kuitenkaan puhua samana päivänäkään Acid Housen kanssa. Tämä uusi romaani on kyllä toistaiseksi ollut minun makuuni, vaikka samanlainen kieroutuneisuus joka oli ennen koko ajan läsnä puuttuukin. Mukavaa silti lukea Ray Lennoxin uusista kohelluksista.
 

JonKorn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,NUFC, Alan Shearer, John Rambo
Menossa tällähetkellä Joel McIverin Slayer eli tarina Slayeristä levy levyltä. Hyllyssä seuraavana odottaa kauan himoitsemani ja lopulta ostamani: Lehmipainen Helvetistä - Dimebag Darrelin elämä ja kuolema.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Pérez-Reverte on yksin mun ehdottomista suosikkikirjailijoista. Miehen kirja Merikartta taitaa olla miltei paras kirja, jonka olen käsiini saanut. Hieno valinta! :)

Vinkistä vaarin ja kirjastosta Merikartta mukaan. Lukaistaan Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia ensin alta pois ja siirrytään tämän pariin. Hillin kirja ei kerro sydämen muotoisesta rasiasta jossa on suklaakonvehteja, ei todellakaan. Siinä saapui kuoleen miehen puku ja siitähän tapahtumat alkaa. Ihan näpsäkkää kauhukirjallisuutta, sitä ei niin runsaasti ole tullut luettua, hankala sanoa onko hyvää vai huonoa. Kai se ihan hyvän opuksen merkki kun on luku edistynyt ripeästi.
 

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt aluksi pikainen tutustuminen, hetken tuntemusten jälkeen tarkempaa luentaa. Muutama helmi tästä esikoisrunoteoksesta tarttui heti sieluun.

Kyseessähän on oululaisen Ville Välkyn teos "Sienestä siitä, pienestä kiitä".
Ja samalla onnittelut Villelle julkaisusta.

Esim tämä: Älä hätäile! Nythän on vasta nyt.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Posti toimitti aivan äsken Moog Konttisen muistelmateoksen Elämän Kartoitus 1950-1970. Tämä on nyt lujasti työn alla. Kirja kattaa Moogin elämän 20 ensimmäistä vuotta, ja täydet 60 tuli Maurille mittariin muutama päivä taaksepäin. Ehdoton teos Moogin tekemisiä seuranneille. Ennakkotilaajat saivat kirjan Moogin nimikirjoituksella, jollainen myös koristaa oman kappaleeni kansilehteä!

Muutamat täällä varmasti tietävätkin, että Mauri Konttinen a.k.a Moog Konttinen on sähköinsinööri ja sittemmin myös sähkötekniikan DI, ja myös sanataiteilija sekä mm. Kontra- ja Moogetmoogs -yhtyeiden vokalisti. Luovimmillaan Moog on ollut käännöskappaleiden sanoittajana sekä esiintyjänä, ja näistä yhteyksistä hänet varmaan parhaiten tunnetaankin.

Kaksi muuta Moogin leipälajia ovat sitten sarjakuvat ja lentokoneet, näistä erityisesti toisen maailmansodan hävittäjäkoneet. Näiden asioiden ympärille Moog Konttisen kääntäjänura on pitkälti rakentunutkin. Moog on kääntänyt suomeksi mm. saksalaisen hävittäjäkenraali Adolf Gallandin muistelmateoksen, ja läjän Korkeajännityksiä ja muita sota- ja seikkailusarjakuvia. Onpa Mauri takavuosina suomentanut jopa Kellopeli Appelsiini -kirjan, jota pidettiin kääntäjien keskuudessa huomattavana saavutuksena. Sen verran vaikeaa tekstiä tuo venäjähtävä englannin lädislangi oli, mikäli alkuperäisteoksen hengen pitäisi välittyä suomeksi kuten Burgess alunperin tarkoitti. Välittyihän se.

Jatkoa kuulemma seuraa Moogin muistelmissa. Hyvä tietysti jos näin on, kun ekan kirjan muistelot päättyvät vuoteen 1970, Moogin ollessa parikymppinen. Tuolloin Maurin musiikillinen ura ei ollut vielä edes kunnolla käynnistynyt. Wolfgang ja Virtanen tulivat vasta vähän myöhemmin.
 

Chilango

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpat, Les Habs
Voi tauti, en saanut hyvää kirjaa laskettua ollenkaan käsistäni. Kyseessä on Tom Rob Smitshin teos Salainen puhe. Kirja käsittelee Stalinin ja Hrustŝovin ajan Neuvostoliiton ihmiskohtaloita. Melkoista meininkiä, siinä mennään yhteiskuntaluokasta toiseen ja kuvataan realistista arkea.

Järkyttävä, mutta koskettava kirja, suosittelen lämpimästi.
Tasta on valitettavasti oltava eri mielta. Luin Child 44:n ja se oli mielestani hyva mutta tama jatko-osa valitettavasti oli valtaisa pettymys. Itseasiassa tais jopa jaada kesken.

Kirja samalta suunnalta jota voin suositella on David Benioffin The city of thieves. Kirja kertoo myos Lenigrading piirityksesta, tosin sota jaa hieman taka-alalle mutta erittain suositeltava.
 

kovalev

Jäsen
Posti toimitti aivan äsken Moog Konttisen muistelmateoksen Elämän Kartoitus 1950-1970. Tämä on nyt lujasti työn alla. Kirja kattaa Moogin elämän 20 ensimmäistä vuotta, ja täydet 60 tuli Maurille mittariin muutama päivä taaksepäin. Ehdoton teos Moogin tekemisiä seuranneille. Ennakkotilaajat saivat kirjan Moogin nimikirjoituksella, jollainen myös koristaa oman kappaleeni kansilehteä!

Muutamat täällä varmasti tietävätkin, että Mauri Konttinen a.k.a Moog Konttinen on sähköinsinööri ja sittemmin myös sähkötekniikan DI, ja myös sanataiteilija sekä mm. Kontra- ja Moogetmoogs -yhtyeiden vokalisti. Luovimmillaan Moog on ollut käännöskappaleiden sanoittajana sekä esiintyjänä, ja näistä yhteyksistä hänet varmaan parhaiten tunnetaankin.

Kaksi muuta Moogin leipälajia ovat sitten sarjakuvat ja lentokoneet, näistä erityisesti toisen maailmansodan hävittäjäkoneet. Näiden asioiden ympärille Moog Konttisen kääntäjänura on pitkälti rakentunutkin. Moog on kääntänyt suomeksi mm. saksalaisen hävittäjäkenraali Adolf Gallandin muistelmateoksen, ja läjän Korkeajännityksiä ja muita sota- ja seikkailusarjakuvia. Onpa Mauri takavuosina suomentanut jopa Kellopeli Appelsiini -kirjan, jota pidettiin kääntäjien keskuudessa huomattavana saavutuksena. Sen verran vaikeaa tekstiä tuo venäjähtävä englannin lädislangi oli, mikäli alkuperäisteoksen hengen pitäisi välittyä suomeksi kuten Burgess alunperin tarkoitti. Välittyihän se.

Jatkoa kuulemma seuraa Moogin muistelmissa. Hyvä tietysti jos näin on, kun ekan kirjan muistelot päättyvät vuoteen 1970, Moogin ollessa parikymppinen. Tuolloin Maurin musiikillinen ura ei ollut vielä edes kunnolla käynnistynyt. Wolfgang ja Virtanen tulivat vasta vähän myöhemmin.
Kuulostaa pakkohankintakirjalta. Konttisen uraa on kyllä seurattu ja livekuntokin katsastettu vuosien varrella useampaankin kertaan.

Äijällä on mieletön kokoelma sarjakuvia, ja sattuneesta syystä tiedän, että niin on myös hänen pojallaan.
 

Patajokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Jokerit, Man C, Real Zaragoza
Aloittelin tossa William S. Burroughsin Nistiä. Melkoista menoa ollu jo 40-luvulla. Enpä kadehdi narkkarien osaa, melko vaikeaa sekin elämä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tutustuin ensimmäistä kertaa erääseen sukupolvensa merkittävimpään brittikirjailijaan lukiessani Ian McEwanin Sementtipuutarhan. Teoksen luettuani mieleeni kumpusi yksi ajatus, se oli se, että haluan lukea saman kirjailijan muitakin teoksia, Sementtipuutarha on nimittäin hänen esikoisteoksensa.

Teos kertoo neljän lapsen elämisestä ja samalla kasvamisesta vanhempiensa kuoleman jälkeen, johon siihenkin liittyy varsin makaaberejä muotoja - joista ei nyt tämän enempää. Kasvu ja elämä saavat merkillisiä muotoja viimein äidin kuoleman jälkeen, tosin se on ollut jo sitä ennen vanhempien kuolemaa mutta nyt kaikki alkaa kääntyä ympäri ja roolit perheessä saavat mielenkiintoisia muotoja - sekä haluja. Loppu on sitten varsin vakuuttavaa tykitystä, silmät sulkiessani näin sisarusten yhtyvän toisiinsa ja saavan lopulta sen mitä kenties olivat jo aiemmin halunneet, mutta kasvun ja siitä seuranneiden kipujen ynnä vastuun tähden tämä oli jäänyt saamatta.

"Kierähdin selälleni ja Julie asettui, edelleen nauraen, kahareisin päälleni, tarttui penikseeni ja työnsi sen sisäänsä". I. McEwan - Sementtipuutarha. Sisaren ja veljen välistä himoa...

vlad.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Arturo Perez-Reverten Merikartta luettu. Pidin kovasti. Tuo oli kolmas herran kirja minkä olen lukenut, rankattakoon ne seuraavaan järjestykseen parhaasta alkaen, Merikartta, Yhdeksäs portti, Rummunkalvo. Kaikki yhdistää ainakin se, että asioista on otettu todellakin selvää. Rummunkalvon paikkojen kuvauksien mukaan voisi vaikka suunnistaa, käydä katsomassa missä kirjan käänteet tapahtuu. Merikartta melkeinpä opettaa navigoimaan ja purjehtimaan. Yhdeksäs portti, vaikka siinä esiintyvät kirjat taitaa fiktiota ollakin, niistä on kerrottu kuin ne olisi oikeasti jonkun keräilijän hyllyssä odottamassa tutkijaansa. Eri juttu haluaisiko niitä tutkailla sen suuremmin.

Seuraavaksi Kurt Vonnegut: Maaton mies. Sen jälkeen taas Perez-Reverte: Flaamilainen taulu. Odotuksissa jälleen tiukkaa historiallista tutkailua ja asiaan paneutumista, odotan innolla.
 

Fordél

Jäsen
Tuli luettua lahjaksi saatu Mikael Jungnerin Outolintu. Itsellä oli alustavana ajatuksena, että kun reilu 40 vuotias kirjoittaa muistelmat niin kovin syvällistä kirjaa ei ole luvassa. Sellaisen pystyy kirjoittamaan vasta paremmalla elämänkokemuksella. Näin siinä sitten kävikin. Toki Jungner on hyvin värikäs persoona ja saavuttanut jo paljon, joten kyllähän kirjassa riitti paljon mielenkiintoisia sattumuksia elämän varrelta. Niiden lisäksi Jungner tuo hyvin esille ajatusmaailmaansa mm. johtamisesta. Niistä sai ihan hyviä ajatuksia, mutta kovin pitkälle ei niissäkään päästy.

Kaiken kaikkiaan ihan ok kirja, mutta kovin pintapuolinen enkä suosittele luettavaksi (jos nyt jotain edes ko. kirja kiinnostaa). Kyllähän kirjan jälkeen ymmärtää jonkin verran Jungnerista persoonana ja hänen henkilöhistoriaa, mutta lähinnä kirjasta jäi kuva vaalimateriaalina, mainoksena omasta osaamisesta ja saavutuksista. Ei tehnyt vaikutusta ja 20-vuoden päästä sitten uudestaan.

Jungnerin jälkeen olen ottanut työn alle Nurkkaan ajattu jumala -kirjan (Valtaoja - Pihkala), joka on ainakin alun perusteella aivan loistava. Lisäksi kesken on Talvisotaa käsittelevä tietokirja, joka sekin on ihan hyvä. Mukava pitkästä aikaa lueskella jotain muutakin kuin oppikirjoja.
 

Frank McKee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, T. Arima
Pukki toi aattona Lee Childin 61 tuntia;
Luin parissa illassa ja taattua Reacher laatua, loppu jäi oman mielikuvituksen varaan, miten kävi Jackin?
Ilmeisesti Jack palaa taas ensi jouluna eli vaihtoehtoinen loppu on mulla mietittynä etukäteen...

Nyt alla toinen pukin tuoma Michael Conelly - Saalistaja
Noin puolivälissä ja hyvin pitää otteessaan.

Suosittelen kumpaakin.
 

Kyynhakkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Seinäjokelaaset "palloolu" joukkueet ;o)
Juuri sain päätökseen Mika Mölsän kirjoittaman, Prosenttijengit suomessa.
Aika karua tarinaa eri jengien rantautumisesta/syntymisestä suomeen...
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Albert Järvisen elämä menossa. Mielenkiintoista, karua, ahdistavaa. Seuraavaksi Dumarin kimppuun.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tulipa tutustuttua ensimmäistä kertaa Nobel-voittaja Doris Lessingin tuotantoon lukemalla Eloonjääneen muistelmat. Teos ei aivan iskenyt minuun kaikella voimakkuudellaan vaan paikoin se jäi hiukan etäiseksi, tai minä en tavoittanut sen ydintä - kummin vain. Itseasiassa minun on suorastaan vaikea sanoa onko se hyvä vai keskinkertainen kirja - huono se ei kuitenkaan ole.

Teos on kahden maailman välillä kamppaileva kuvaus - jos tarkkoja ollaan niin maailmoja on useampiakin mutta kertojan kannalta todellisia, tai todellisimpia, on kaksi.

Ehkäpä teoksessa on omaa voimaansa, koska se kuitenkin jäi askarruttamaan mieltäni eikä kaikonnut sieltä hetimmiten viimeisen sivun luettuani.

vlad.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Eilen tuli töllöstä ja sen innoittamana tartuin taas Henri Charrièren kirjaan Vanki nimeltä Papillon. Olisikohan viides tai kuudes kerta kun tuota luen. Aivan mahtava kirja, yksi parhaista mitä olen lukenut. Ex-muija vei kirjan neljä vuotta sitten, mutta löysin antikasta uuden. Hähää.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone.

Arvosteluissa kehuttu ja mikä ettei, Joensuulta ei varmaan huonoa kirjaa tule koskaan. Näitä uusimpia vertaa väkisin niihin 70-luvun lopun ja 80-luvun teoksiin ja jotenkin muutos on liian suuri. Ensimmäisissä osissa ei juonellisesti tapahtunut oikein mitään, mutta joku ainutlaatuinen tunnelma niissä oli ja myös erinomaista huumoria. Joensuu kirjoittaa edelleen realistisesti, mutta äärimmäisen synkästi. Nämä kirjat ovat varmasti kehittyneempia ja juonenkäänteet enemmän mietittyjä, mutta kyynisempiä ja vaikeampia lukea. Ei kuitenkaan huono kirja missään tapauksessa ja jonkun muun kirjoittamana sitä voisi kehua paljon enemmän.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Albert Järvisen elämä menossa. Mielenkiintoista, karua, ahdistavaa. Seuraavaksi Dumarin kimppuun.
Siihen loppui Albertin elämä. Tosin enpäs malttanut vielä hyökätä Dumarin kimppuun, vaan otinkin Hurriganes-kirjan kouraan. Noista innostuneena taitaakin olla seuraavaksi asiaa "Kuuntelussa juuri nyt" -ketjuun.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös