Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 655 097
  • 5 581

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Kuoleman asetelma tuli lukaistua vajaassa viikossa.

Onko kukaan palstalainen tutustunut em. kirjoittajien yksin kirjoittamiin kirjoihin?

Kappas vaan!Sain vasta luettua just tuon kirjan Kuoleman asetelma! Muutamat tutut olivat suositelleet ja pitäneet ihan sairaan hyvänä. Ihan kohtuullinenhan se oli, mutta jotenkin mun makuuni meni vähän yli hilseen. Samalla tavoin kuin Kay Scarpetta-sarjan(kirj.Patricia Cornwell)osista ne, jotka koskettelivat susimiestä.

Childin ja Prestonin yksittäisiin kirjoihin en ole tutustunut, mutta tuntuvat olevan kuumaa kamaa. Ehkä olisi aihetta.

Jännäreistä pidän itse myös Karin Slaughterin kirjoista, etenkin siitä sarjasta, josta löytyvät mm.kirjat Merkitty, Kadotettu jne.
 

Outsider

Jäsen
Kappas vaan!Sain vasta luettua just tuon kirjan Kuoleman asetelma! Muutamat tutut olivat suositelleet ja pitäneet ihan sairaan hyvänä. Ihan kohtuullinenhan se oli, mutta jotenkin mun makuuni meni vähän yli hilseen. Samalla tavoin kuin Kay Scarpetta-sarjan(kirj.Patricia Cornwell)osista ne, jotka koskettelivat susimiestä.

Childin ja Prestonin yksittäisiin kirjoihin en ole tutustunut, mutta tuntuvat olevan kuumaa kamaa. Ehkä olisi aihetta.

Jännäreistä pidän itse myös Karin Slaughterin kirjoista, etenkin siitä sarjasta, josta löytyvät mm.kirjat Merkitty, Kadotettu jne.

Mä ostin ton kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen joskus viime talvena, mutta sain vasta nyt luettua. Et ilmeisesti ole lukenut Ihmeiden kabinettia? Suosittelen sitä, vaikka siinä on kyllä vielä korkealentoisempaa juttua kuin Kuoleman asetelmassa. Ne kevyesti sivutut New Yorkin tapahtumat ovat suoraa jatkumoa Kuoleman asetelmalle ja vaikka niissä ei kauheasti edettykään, niin selvisi sieltä ainakin osittain eräs ihmetyttämään jäänyt asia. Jatkoa odotellessa.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Juan Comez Jurado: Kuolinkellot.

Sarjamurhaaja tappaa Vatikaanissa Paavi ehdokkaita Johannes Paavali II:n kuoleman jälkeen. Viittauksia Temppeliherroihin ja muinaisiin salaseuroihin. Hmm... Kuulostaa kovin tutulta. Varsin köykäinen Dan Brown plagiaatti. Brownkin on köykäinen, mutta on kerronnallisesti aivan eri luokassa Juradon kanssa. Aihe on mielenkiintoinen, mutta kirja on auttamattoman pliisu.

Nyt aamulla koin erittäin mielyttävän yllätyksen, kun isäinpäiväkortin lisäksi tyynyllä oli kirja " Minä, Ozzy".
 

JonKorn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,NUFC, Alan Shearer, John Rambo
Urpo Korhonen: Sissinä Rukajärvellä

Urpo Korhonen pyrki 18-vuotiaana vapaaehtoisena mukaan Pentti Perttulin johtamaan sissiosastoon joka toimi jatkosodan aikana Rukajärven suunnan ankarissa korpiolosuhteissa. Tässä romaanissa Korhonen muistelee omakohtaisia kokemuksiaan vaativista ja vaarallisista kaukopartioretkistä vihollisen selustassa.

Täytyy sanoa että todella mielenkiintoinen teos varsinkin jos sotahistoria kiinnostaa. Huimalta tuntuu kuvitella tilanteita missä tämäkin, jo edesmennyt herra on ollut nuorena kloppina ollut, miettiä vaan sopii olisiko itsestä siihen...
 

-RVL-

Jäsen
Juuri aloittelen Sotakamreeri Lehväslaihon 44. rautaisannosta, kuten takakannessa sanotaan.

Uskomatonta, miten en kyllästy näihin täysin koskaan, vaikka jokaisen luetun kirjan jälkeen olo että nyt saa saatana riittää. Joka kirjasta löytyy saman nimiset henkilöt, aina sataa ja olosuhteet ovat samanlaiset maastoa myöten, joka kirjassa joku eksyy porukasta ja kadonnut tuhoaa ainakin kaksi vihollispartiota ja löytää perille. Samalla reissulla kaikki kadonneet ovat aina iskeneet päänsä johonkin ja näkevät vain kun päätä kallistaa ja toteavat tähän, että kotikylässä kutsutaan "vinopää siksi ja siksi". Jatkosodan kolmas syksy esittelee pääosaa lähes jokaisessa kirjassa ja aina löytyy yksi vanha hirsikämppä, jossa on ensimmäisenä sotasyksynä kuolleita venäläisiä jne. jne. jne.

Takakansi jo paljastaa nimet Kivi ja Mänty, tuttuja kavereita, uskoisin että vääpeli Peura tulee jossain vaiheessa mukaan kuvioihin. Enkä yllättyisi vaikka kirjasta löytyisi pari, kolme kolttaa, jotka tulevat ilman naarmuakaan takaisin kenttävartioon/tukikohtaan. Se selviää jo tänään mikäli kerkeän kirjan lukea päivän/illan aikana.

Pakko se on Reinoa kuitenkin kehua, samanlaisuudesta riippumatta kirjat koukuttaa ja sotakamreeri on kuitenkin jo lähes yhdeksänkymppinen, kova jätkä.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Tässä on ollut aika pitkä aika etten ole lukenut yhtään kirjaa, viimeksi sain päätökseen Robert Leckien Helmet for my pillow'n joskus alkusyksystä. Nyt jatkan sitten saman aiheen parissa, kirjana Hugh Ambrosen The Pacific. Tämä kirjahan on tarkoitettu kaveriksi juuri DVD:lläkin julkaistulle TV-sarjalle, siinä vähän syvennetään parin päähahmon tarinaa ja toisaalta mukana on pari sellaistakin hahmoa joita ei tuossa TV-sarjassa esitelty.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Et ilmeisesti ole lukenut Ihmeiden kabinettia? Suosittelen sitä, vaikka siinä on kyllä vielä korkealentoisempaa juttua kuin Kuoleman asetelmassa. Ne kevyesti sivutut New Yorkin tapahtumat ovat suoraa jatkumoa Kuoleman asetelmalle ja vaikka niissä ei kauheasti edettykään, niin selvisi sieltä ainakin osittain eräs ihmetyttämään jäänyt asia. Jatkoa odotellessa.

Harmittavaa, että en lukenut järjestyksessä. Yleensä yritän tehdä niin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Varasin kirjan, kun näkyy olevan lennossa. Kiitos kuitenkin vinkistä. Ihanhan sä olet kuin kirjavinkkari, kun jätät kutkuttavasti herättämään uteliaisuuttani tuolla "niin selvisi sieltä ainakin osittain eräs ihmetyttämään jäänyt asia."-kohdalla.
 

super

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvissä kyttäysasemissa
Ozzy Osbournen elämäkerta Minä Ozzy. Ihan hyvää viihdettä, kyllä on miehellä sattunut ja tapahtunut..

Tänään kun töissä oli aikaa niin lukasin kirjan nimeltä Operaatio Ullakko. Kirja joka kertoo Juha Turusen lähes onnistuneen sieppauksen. Erittäin mielenkiintoinen kirja joka kertoo seikkaperäisesti miten tutkinta ja sieppaus meni. Tätä suosittelen!
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kyllä tämä ansaitsee maininnan, joten mainitaan nyt, kun luin viime viikolla Arto Salmisen kirjan Kalavale.

Kirja on täynnä armottoman vittuilevaa huumoria, jossa kapitalismia ja nykyajan tosi-tv:tä neurouden viitan muka peittämänä tylyttä halveerataan. Kaikenlainen taloudellinen paskajargon ja tyhmyys nostetaan muka jalustalle, vaikka tokihan sille kuitenkin rivien välissä vain nauretaan alusta loppuun.

Eteläsuomalainen murre sopi kirjan henkilöiden suuhun. Kerrankin pystyi hyväksymään muodon "ketä", silloin kun olisi pitänyt sanoa "kuka". Sopi hyvin tuohon kirjan teemaan: vittuillaan nyt niille perkeleille sarjatulena kaikesta siitä.

Kovasti nauratti tämä teos. Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille vannoutuneille kokoomuslaisille! Tuon kirjan jälkeen tekee kyllä mieleni lukea jotakin sydämellisempää, ettei tässä aivan paadu.

Lisäys: Salmisen Ei-kuori se vasta huikea kirja olikin! Pakko lukea koko Salmisen tuotanto (6 kirjaa) saman tien.
 
Viimeksi muokattu:

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Viimeksi sain finaaliin Vanhuksen ja meren. Toivoin koko ajan, etteivät ne hait hyökkäisi tällä kertaa. Turhaan. Vanhusta ja merta on kiintoisaa lukea myös siksi, että se on käännetty varsin nerokkaasti epäilemättä hankalasta alkuperäistekstistä. Nykyisin tuollaiseen ei oikein pystytä, kun bestsellerit pitäisi tekstittää suomeksi jo mielellään huomiseksi. Käännöksiin jää kökköjä idiomeja, ja monelle kääntäjälle voisikin pukki tuoda synonyymisanakirjan.

Nyt minun pitäisi lukea Nimistöntutkimuksen perusteet -opusta, mutta mielenkiintoni on kohdistunut täydellisesti Tampereen talouskoulun ent. johtajattaren Helmi Koskimiehen ja Tampereen kaupungin tyttöjen ammattikoulun ent. johtajattaren Eva Somersalon Keittotaito koteja ja kouluja varten. Teos on painettu Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa 1951 ja se on 19. painos. Kirjassa osa ohjeista on "yleisiä, miltei kansainvälisiä".

Teos myöhästyi huomattavasti "professori Carl Tigerstedtin kuoleman johdosta. Hän oli näet aloittanut kalorialaskelmat, mutta työ keskeytyi alkuunsa hänen kuollessaan". Vaan eipä hätiä mitiä, kalorialaskelmat tehtiin, laskutikun kanssa häärivät pankkivirkailijat Kaisa Rahkola ja Kerttu Vilkman.

Kirjassa on reseptejä yleisimmille ruoillemme vielä tänäkin päivänä, vaikka eletään jo 10-lukua. Luettelen tässä muutamia ruokalajeja, jotka vielä 2010-luvullakin ovat jokaisen emännän ylpeydenaihe:

Piispattaren leivät, äidin pursokkeet, Mustat juutalaiset, kissankielet, heinälaatikko, rabarberihilloke, piikkisika, dilliliha ja dillikastike, maaherran keitto, mukailtu kilpikonnan l. vasikanpääkeitto, rabarberikeitto, jossa on riisiä, vegetaarinen luukeitto, paahdetut leipäkukkaset anjoviksen kera, keuhkomuhennos, rautatiekiiseli, porkkanapisara- ja ruusinakokkareet, keitetty kylmä lahnahyytelö, hätävaraleipä, hiekkaleivokset, peltileipä, sammakkoleivokset, rabarberimarmelaadi, tomaattikastikkeessa keitetyt munahedelmät, munapallerot, pinaatilla kuorrutetut mukaillut kilpikonnan munat, olutjuusto, Rovastin rouvan teeleivät, Mummulin piparkakut, naapurin äidin piparkakut, presidentin rouvan piparkakut, seitsennahkapuuro, kielisalaatti, sienimöyhe, tomaattimunat sienien kera ja paistetut utareet.

Tilanpuutteen vuoksi en voi tässä tuoda esille kaloriataulukkoa, mutta esimerkiksi rababeriruokia ei tule pitää pääasiallisena kalorianlähteenä, jos on raskaassa toimessa kuten tiilenkantajana.
 

-RVL-

Jäsen
Juuri aloittelen Sotakamreeri Lehväslaihon 44. rautaisannosta, kuten takakannessa sanotaan.

Uskomatonta, miten en kyllästy näihin täysin koskaan, vaikka jokaisen luetun kirjan jälkeen olo että nyt saa saatana riittää. Joka kirjasta löytyy saman nimiset henkilöt, aina sataa ja olosuhteet ovat samanlaiset maastoa myöten, joka kirjassa joku eksyy porukasta ja kadonnut tuhoaa ainakin kaksi vihollispartiota ja löytää perille. Samalla reissulla kaikki kadonneet ovat aina iskeneet päänsä johonkin ja näkevät vain kun päätä kallistaa ja toteavat tähän, että kotikylässä kutsutaan "vinopää siksi ja siksi". Jatkosodan kolmas syksy esittelee pääosaa lähes jokaisessa kirjassa ja aina löytyy yksi vanha hirsikämppä, jossa on ensimmäisenä sotasyksynä kuolleita venäläisiä jne. jne. jne.

Takakansi jo paljastaa nimet Kivi ja Mänty, tuttuja kavereita, uskoisin että vääpeli Peura tulee jossain vaiheessa mukaan kuvioihin. Enkä yllättyisi vaikka kirjasta löytyisi pari, kolme kolttaa, jotka tulevat ilman naarmuakaan takaisin kenttävartioon/tukikohtaan. Se selviää jo tänään mikäli kerkeän kirjan lukea päivän/illan aikana.

Pakko se on Reinoa kuitenkin kehua, samanlaisuudesta riippumatta kirjat koukuttaa ja sotakamreeri on kuitenkin jo lähes yhdeksänkymppinen, kova jätkä.

322 sivua tuli tosiaan melkeinpä yhtä heittoa luettua Lehväslaihoa jälleen kerran. Kirjoitan parilla lauseella vähän mielipidettäni tästä, ilman suurempia paljastuksia.

Tällä kertaa ei yllätyksekseni tullut tuota mainitsemaani "nyt saa riittää -tunnetta". Johtuen siitä, että kirja oli jopa vähän poikkeava edellisistä sissiretkistä. Varsinkin erilainen vrt. viimeisimpiin, tällä kertaa kenttävartiot jätettiin rauhaan ja keskityttiin vihollisen ajoneuvoihin, bensavarastoihin, sekä parakkeihin. Eli sitä todellista sissin työtä, hidastaa ja kuluttaa vihollisen toimintaa.

Samoja lehväslaihomaisia juttuja siellä taas riitti, jäämeren eskimoita ja kirgiisejä jne. Nyt oli kovassa huudossa lausahdus: << tälläi taikka tollai <<. Myös samat vanhat nimet hyppäsi heti silmille, mitäpä niitä muuttamaan, joskus vaan hämää, että onkohan se sama Peura joskus sotinut useammassakin kirjassa.

Mikä pisti jälleen vähän vituttamaan niin kolmessa perättäisessä luvussa saatiin taas seurata samaa aika eri henkilöiden silmistä, tuolla tavalla itse menin joskus sekaisin aloitellessani lukemaan Lehväslaihon kirjoja. Nyt siihen on
tottunut kylläkin. Siinä tulee vaan niin paljon turhaa tekstiä kun kolmessa perättäisessä luvussa mainitaan samojen sammakkosoiden kierrot ja venäläisten merkkilaukaukset: tap tap + valot.

Välillä myös liioittelu meni vähän turhan pitkälle, ei siis liioittelua tappamisessa/selviytymis-tarinoissa vaan erään henkilön nimeltä Kallio kohdalla, kuten eräs toimittaja totesi niin hänessä menetimme kovan kuulantyöntäjän...

Toivottavasti ensi talvenakin tai loppu syksystä saataisiin vielä yksi kirja Murmanskin radalle, Vienan korpeen, taikka
väh. Tuntsajoen huonommalle puolelle...
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Nyt jatkan sitten saman aiheen parissa, kirjana Hugh Ambrosen The Pacific.

Edelleen pysytään saman aiheen parissa: Nyt menossa Eugene B. Sledgen With the old breed at Peleliu and Okinawa. Raakaa touhua on ollut kyllä sodankäynti tuolla Tyynenmeren taisteluissa. Tai raakaahan se on aina mutta erityisesti kun vastassa on Japanilaisten kaltainen kansa.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Antti O. Arponen, Matti Hannus, Juha Kanerva: Martti Jukola - Suomen urheilun suuri tulkki

Martti Jukola on mielenkiintoinen tapaus. Huippu-urheilija, uranuurtaja suomalaisessa urheilutoimittamisessa ja selostuksessa, filosofian tohtori jo kolmikymppisenä ja varmastikin suosituin suomalainen "julkkis" 30-luvun Suomessa. Elämä kuitenkin loppui varsin pian maksakirroosin seurauksena 50-luvun alussa. Valitettavasti kolmen urheilukirjailijan yhteisteos on varsin hengetön luettelo Jukolan elämästä eikä miehen persoonasta saada oikein kunnolla otetta. Itseäni ainakin kiinnosti kovasti, miksi elämään lapsenomaisella innokkuudella suhtautunut mies murtui sodan vaikutuksesta, menetti elämänilonsa, ja liiallisen alkoholin käytön myötä pian arvokkuutensa, maineensa, useamman työpaikkansa ja lopulta terveytensä. Oliko elämään positiivisesti suhtautuneelle ja äärimmäisen isänmaalliselle miehelle vain liikaa nähdä sodan mukanaan tuomansa tuska? Tähän ei kirja oikein pysty vastausta antamaan.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Perinteinen Isänpäivälahja eli Ilkka Remeksen uusin kirja tuli luettua loppuun eilen. Jos on lukenut pari aiempaa Remestä, niin Shokkiaallon voi jättää lukematta. Ennalta arvattavaa tarinaa, uusi päähenkilö sentään on löytynt.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Olen juuri aloittanut uusintakierroksen Volter Kilven parissa. Teoksen nimi on Alastalon salissa. Antoisia lukuhetkiä on edessä...
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Olen juuri aloittanut uusintakierroksen Volter Kilven parissa. Teoksen nimi on Alastalon salissa. Antoisia lukuhetkiä on edessä...
Uusintakierroksen jopa. Vaan mikäpä siinä hyvää kirjallisuutta lukiessa vaikka toiseen kertaan. Jokuhan sanoi, että jos tuntuu, ettei pystyisi lukemaan sitä samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen, ei sitä kannata lukea edes sitä yhtä kertaa.

Salmisen Arton jälkeen ajattelin jatkaa Volter Kilven tuotannon parissa. Minulla on tähän mennessä Kilven tuotannosta vain juuri tuo Alastalon salissa luettuna.

Huikea ja myyttinen mies tuo Volter Kilpi.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Juuri aloittelen Sotakamreeri Lehväslaihon 44. rautaisannosta, kuten takakannessa sanotaan.

Erään tuntemani kirjallisuuden kanssa hyvin tiukasti tekemisissä olevan henkilön arvion mukaan Lehväslaiho ei ole vuosiin kirjoittanut kirjojaan itse. Arvio perustuu sille, että muutamia vuosia sitten kirjoittamisen tekninen taso koheni yhtäkkiä merkittävästi, mikä ei kahdeksankymppisen kirjailijan vuosi per kirja -vauhdilla ole kovinkaan todennäköinen skenaario.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Olen juuri aloittanut uusintakierroksen Volter Kilven parissa. Teoksen nimi on Alastalon salissa. Antoisia lukuhetkiä on edessä...
Eikös tuon kirjan lukemisesta ole luvassa joku mitali taas vastaava? Sen verran hidaskulkuisen vaikealukuista se kuulemma on. En ole koskaan yrittänytkään.

Luen parhaillaan Bart Ehrmanin "Lost Christianities" kirjaa, Jatkoajan ateistisiiven suosituksesta. Edellinen oli saman hepun "Misquoting Jesus", joka oli kyllä ihan hyvin kirjoitettu.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mitäs sitä on tullut lueskeltua... No, musiikkikirjoista on nyt kesken Lindforsin et al. kirjoittama Dumari, siis Tuomari Nurmion elämäkerta. Sitä ennen päättelin Mick Wallin Zeppelin-teoksen Jättiläisten aika. Petri Silaksen suomennos oli kelpo.

Muista tietokirjoista olen selaillut Aldous Huxleyn Tajunnan ovet/Taivas ja helvetti -suomennosta ja jotain voodoo-antologiaa.

Proosapuolella kesken on Cornelius Jakhellnin Jumalten tuho. Aika hurjaa revittelyä muinaisskandinaavisten saagojen siirtyessä nykyaikaan.

Viimeksi kun luin runoja, luin Yrjänän tuoreimman, Angelusko se nyt oli. Taattua AaWeeta, nahkoineen ja karvoineen.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Voi tauti, en saanut hyvää kirjaa laskettua ollenkaan käsistäni. Kyseessä on Tom Rob Smitshin teos Salainen puhe. Kirja käsittelee Stalinin ja Hrustŝovin ajan Neuvostoliiton ihmiskohtaloita. Melkoista meininkiä, siinä mennään yhteiskuntaluokasta toiseen ja kuvataan realistista arkea.

Järkyttävä, mutta koskettava kirja, suosittelen lämpimästi.

EDIT

Linkissä on kirja-arvostelu, looginen osoite kirjavinkit.fi...
 

Milanista

Jäsen
Suosikkijoukkue
AC Milan
Nassim Nicholas Taleb: The Black Swan.

Kirjaa voi lämpimästi suositella niin finanssiasioista kuin maailman menosta ylipäänsä kiinnostuneille. Suomikäännöksen esittely täältä.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen lopettelin Tuomas Kyrön teoksen Benjamin Kivi ja jäi kyllä uskomaton fiilis tuosta kirjasta. Olen tainnut löytää uuden suosikkini. Liitto tuli jo samalta kirjailijalta luettua ja voisin rankata kirjan melkeinpä top 5:n koskaan lukemisistani. Kaiken lisäksi Liitossa oli meikäläisen makuun ehkä paras lopetus ikinä. Nyt sitten täytyy haalia Kyrön muu tuotanto plakkariin, en usko että pettymyksiä tulee.

Seuraavaksi pitäisi yrittää kahlata läpi pari Roald Dahlin kokoelmaa, jonka jälkeen Neil Gaimanin kautta takaisin Kyrön pariin, kunhan nyt ensin saa tuotantoa kirjastosta lainattua.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Jokunen viikko sitten luin Heidi Huuhtasen ja Hannu Juusolan Uskonto ja politiikka Lähi-idässä. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen artikkelikokoelma, joka valottaa ennen kaikkea sitä, miten konfliktin kunkin osapuolen yhteiskunnan sisäiset tekijät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat Lähi-idän tilanteeseen. Tosin, kirja on ilmestynyt vuonna 2002, joten esim. toinen Irakin sota on ilmestymisvuonna ollut vielä edessäpäin.

Aiemmin kesällä luin Edvard Radzinskin kirjan Stalin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Hetken on ollut hiljaiseloa tämän ketjun suhteen - lukemisen sijaan kaikki muut toimet, tärkeä ja vähemmän tärkeät ovat ajaneet edelle, vähemmän tärkeistä turha roikkuminen netissä.

Viimeksi luin Esko Valtaojan uusimman teoksen Kosmoksen siruja. Kirjaan on koottu Valtaojan artikkeleja ja lyhyitä kirjoituksia menneiden vuosien ajalta, lisäksi osa kirjan teksteistä on ennen julkaisemattomia tai tätä kirjaa varten kirjoitettuja. Aiemmin julkaistut artikkelit on varustettu tuoreilla (ja osin mielenkiintoisillakin) jälkisanoilla.

Kaltaiselleni pessimistille Valtaojan teksteihin tutustuminen tekee hyvää. Vaihtelu virkistää ja hyväähän se tekee lukea positiivisia ajatuksia ja tutustua positiivisesti ajattelevan ihmisen, tiedemiehen, ajatuksiin - muihinkin kuin tiedettä koskeviin. Kuten muissakin teoksissa, niin myös tässä tieteen ohella muut ajatukset nousevat esille, joskin tiede ja sen saavutukset (tietenkin) merkityksellisimpinä. Minulle mielenkiintoinen teos luettavaksi, etenkin juuri sen tähden koska kirjoittajan ajatusmaailma kaikessa positiivisuudessaan eroaa niin paljon omasta pessimistisestä ja mustanpuhuvasta tulevaisuuden maalailusta.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös