Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfast kertoo nimensä mukaisesti Pohjois-Irlantilaisten nuorten aikuisten elämästä. Aivan loistava kirja, jonka luen kyllä pian uudestaan.

Tämä on kyllä loistava. Varsinkin sitä dildohuijausta on tullut naureskeltua usein jälkeenpäinkin...

Viimeksi eilen illalla lukaisin Bukowskin runokirjan Jatkuvaa sotaa. Nyt olisi lähdössä Falconesin Meren katedraali, takakansitekstin mukaan historiallinen romaani keskiajan Barcelonasta. Mailerin Adolfin linnakin pitäisi lukea, mutta nyt on onneksi aikaa kun olen kolme viikkoa työtön.

 

[Sinner]

Ensimmäitteeks mieleen tuli Stephen Kingin Christine. Jännäri/kauhu -genren teos, jossa amerikkalaisessa 50-luvun lopun maisemissa soi rock'n'roll ja puna-valkoinen Plymouth Fury hoitaa omistajansa ongelmat omalla tavallaan. Tästä on tehty ihan hyvä leffakin, mutta niinkuin aina, kirja on parempi.

Pakko viilata pilkkua. Kirjahan sijoittuu kuitenkin 1970 luvulle, vaikkakin itse Christine on 50-luvulta. Loistava kirja, kuten melkeinpä kaikki Kingin uran alkutaipaleen kirjat.

1950-luvun lapsuuden maisemiin päästään kirjassa SE, vaikka kirjahan toki seilaa eri vuosikymmenien välillä. Tämä on kuitenkin Hohdon kanssa Kingin paras, joten kannattaa todellakin lukea. Mutta teetpä mitä tahansa elämässäsi, niin älä erehdy ostamaan/vuokraamaan tätä elokuvana. Ellet sitten ole mahdoton tahattoman huumorin ja campin ystävä.

 

[Koirapoika]

Tämä on kyllä loistava. Varsinkin sitä dildohuijausta on tullut naureskeltua usein jälkeenpäinkin...

Siinä kirjassahan se olikin, nerokas suunnitelma, kirja löytyy hyllystä ja voisi ottaa luvun alle seuraavaksi. Paul McCartney - Eilinen on juuri aloitettu. Kirjastossa kun käy palauttamassa levyn (The Beatles: Sgt. Pepper's lonely hearts club band) niin ei paranisi hyllyjä vilkaistakaan, sieltähän lähtee jotain matkaan ja aiemmat lukusuunnitelmat menee munilleen.

 

[Big Daddy]

Työn alla Hynysen ja sen nollapisteen tyypin (Liimatta?) kirjeenvaihto, ja Pohjolan poliisi kertoo 2010, sekä Ken Keseyn Yksi lensi yli käen pesän, ja W. Goldingin Kärpästen herra.

Kaksi ensimmäistä on ihan hupilukemista, mutta kaksi jälkimmäistä liittyy opiskeluun. Erityisesti tuosta Kärpästen herrasta löytyy todella paljon eri ulottovuuksia. Riippuu kai ihan tulkitsijasta? Mun mielestä se on pohjimmiltaan katkeran kirjailijan tilitys, joka on luopunut uskostaan nähtyään sodan kauheudet.

 

[Miguel]

Jilliane Hoffman: Cupido

Huh huh, harvoin nostaa dekkari näin vahvoja puistatuksia ja väristyksiä. Sen verran heviä raiskausmurhamysteeriä tässä ratkotaan ja aika hyytävällä otteella. Todella hyvä rikostutkintaa ja oikeussalidraamaa yhdistelevä kirja, taustalla kaikuu vahva kritiikki Yhdysvaltojen umpisekavaa oikeusjärjestelmää kohtaan. Pieni miinus siitä, että lopussa päähenkilöt piti pistää toimimaan jokseenkin typerästi jotta saatiin jännittävä grande finale syntymään. Mutta onneksi se myös on jännittävä.

 

[Kummeli]

Tuli lainattua veljeltä tuossa muutama viikko sitten kolme kirjaa: Henning Mankellin Wallander, väärillä jälillä ja kaksi Harri Nykäsen Raidia: "Mustempi lammas" ja "pelkääjät".

Wallander oli ensimmäinen minkä luin, mutta ei varmasti viimeinen. Siinä oli sellaista hyvää dekkarimeininkiä, vaikkakin ehkä aika paljon samaa, kuin Seppo Jokisen "Komisario Koskinen" -kirjoissa, mutta siitä saamme varmaan syyttä Jokista.

Nyt sain luettua tuon "Mustempi lammas" -kirjan ja täytyy sanoa, että petyin kyllä pahasti. Kirjassa on vain 209 sivua ja isolla tekstillä kirjoitettuna. Lueskelin sitä melko lyhyissä pätkissä, mutta silti kesti vain pari päivää. Oikein missään vaiheessa ei tullut sellaista kunnon jännitystä tai toimintaa mukaan, ja heti kun olisi voinut alkaa tapahtumaan jotain, niin kirja loppui. Seuraavaksi luen sen toisen Raidin, mutta pahoin pelkään, että sekin jää yhtä torsoksi.

 

[Bulvaani]

Sain juuri eilen luettua loppuun Stieg Larssonin Millenium-trilogian. Oli ainakin allekirjoittaneelle aika koukuttava sarja. Oli pakko lukea kaikki kolme ns urakalla...
Täytynee vielä katsoa samat elokuvana.

 

[Koirapoika]

Shlomo Venezia - Sonderkommando

Mun puolesta Saksan olis saanut hävittää maan pinnalta 1945. Veti kyllä mielen synkäksi tuo kirja.

Sama luettuna, ihminen on ihmiselle susi.

Siirrytään Guillermo del Toro & Chuck Hogan - Vitsaus teokseen. del Toron leffoista olen tykännyt kovasti, miten sujuu kirjallinen puoli.

 

[Koirapoika]

Siirrytään Guillermo del Toro & Chuck Hogan - Vitsaus teokseen. del Toron leffoista olen tykännyt kovasti, miten sujuu kirjallinen puoli.

Palataan rikospaikalle, kirjahan olikin nopsaan luettu. Nykyisin kovin suosituksi vampyyritarinaksihan tuo paljastui, ei tosin Twilightin tai True Bloodin hengenheimolainen. Kirjan ilmestymisvuosi 2009, joten onko kirja polkaistu vampyyribuumin innoittamana? Romantiikasta ei juuri mainittu kuin ohimennen, eikä vampyyriosastokaan ollut lempeimmästä päästä, sopivasti sekoitettu mukaan zombitunnelmia. Väkisin tässä de Toron elokuvatausta näkyy, onko sitten ollut kirjoittaja vaiko antanut ideoita kirjaan, ei selvinnyt, mutta kyllä tuosta leffan tekisi. Jotain koukkuja ja käännöksiä jäin kaipaamaan, mentiin hieman liian suoraviivaisesti. Hieman kliseinen osin, vanha vampyyrinmetsästäjä jne. vastapainoksi hyviä oivalluksiakin oli mukana. Sujuvaa tekstiä ja ihan hyvää kerrontaa, jotensakin ympäripyöreä sanoa hyväksi tai huonoksi, tasaisen vahva mutta jotain jäi uupumaan. 3/5

 

[-OO-]

Sen verran taukoa ollut lukemisesta etten edes muista mitä viimeksi luin, mutta nyt on luettavana Ladislaus Löbin kirjoittama kirja Sopimus Saatanan kanssa joka kertoo "Unkarin Schindlerin" eli Rezső Kasztnerin tarinan. Itsekin Kasztnerin pelastamiin juutalaisiin kuulunut Löb kertoo kirjassa varsin mielenkiintoisen tarinan kuinka Unkarin juutalaiset pyrittiin pelastamaan vielä ihan sodan loppumetreillä tekemällä kauppaa itsensä Adolf Eichmannin kanssa, ja kuinka tuolloin vasta 11-vuotias poika näki juutalaisvainot ja elämän keskitysleirissä.

Vähän yli puolen välin olen nyt päässyt ja vaikuttaa kyllä varsin mielenkiintoiselta kirjalta. Kirja kertoo vähän erilaisen tarinan natsien juutalaisvainoista, kun Unkarin juutalaiset pyrkivätkin käymään kauppaa hengestään natsien kanssa.

 

[J. Hakaneula]

Tällä hetkellä menossa Miika Nousiaisen "Maaninkavaara". Vajaa puolet olen lukenut ja ihan positiivinen lukukokemus on kirja ollut. On huomattavasti helppolukuisempi ja ymmärrettävämpi kuin Tuomas Kyrön saman lajityypin "700 grammaa", joka oli aika ajoin melko raskasta luettavaa. Ihan hyvä kirja sekin tosin.

 

[Blue J]

The man who fell in love with moon. Mies joka rakastui kuuhun. Kun joku haluaa hieman oudompaa luettavaa niin tartupa Tom Spanbauerin tuon nimiseen kirjaan. Saatat yllättyä, kohtaat Villin Lännen, jota John Wayne ei tunne, se kus on mun hopotiti jätkä siis. Se on se revolveria coolisti heiluttava kaveri, joka tappaa, eikun hetkinen siinä kirjassa puhuttiinkin jostain ihan muusta.

Kyse oli homoseksuaalisesta Villistä Lännestä, päähenkilö on mieshuoraintiaani, nimeltä Vaja, koska siellä hän nussii. Kirjan tunnelma on jotain erikoislaatuista, pitää mukana ja koko ajan pohtii, että mitä vittua. Ja lopulta se on loistavaa.

 

[Blue J]

Koska äskeinen kirja ei kyllä missään nimessä sovi kaikille, niin Noah Gordonin Lääkärin tie on hieno teos. Helvetin pätevä kehityskertomus, vaikka toki vähän realistisuudessa pätkiikin, mutta kyllä se silti eräänlaisena seikkailuromaanina toimii vallan hyvinkin. Sen lukemista voi suositella kenelle tahansa, on täysin sivistynyt kirja ja helvetin hyvä.

 

[Blue J]

Ja jengin tietäen, ottakaa ja lukekaa Bukowskia, siellä on asian ydin. Syvällä siellä, kenenkään tarvitse enempää lässyttää.

 

[BigD]

Tuli tuossa luettua Teemu Selänteestä kertova kirja nimeltään Teemu. Ilmari Selänne eli Teemun isä on siis kirjoittanut kyseisen opuksen, joka tuli luettua melko nopeasti. Tosin ei kirjassa olekkaan kuin pari sataa sivua. Ihan mukava teos ainakin meikäläisen kaltaiselle aloittelevalle lukijalle. Hieman sai osviittaa siitä millaisesta perheestä Teemu tulee ja miten Teemun ensimmäiset ammattilaisvuodet sujuivat. Teos on melko vanha sillä se on julkaistu 90-luvun puolivälin hujakoilla, joten eiköhän "Finnish Flashista" saada tehtyä vielä uudempikin teos lähiaikoina. Todennäköisesti sitten kun Teemu päättää lopettaa ammattilaisuransa. Hieno mies ja upea pelaaja ennen kaikkea!

Reilu parikymppisenä sällinä on vasta kirjat alkaneet kiinnostamaan meikäläistä, joten montaa opusta ei ole tullut luettua. Mitä nyt koulussa pakottivat. Tiki: Viiden Stanley Cupin mies voisi olla seuraava kirja jota voisin alkaa lukemaan. Iron Maidenista kertova Run to the hills -kirja kiinnostaa myös. Mitäs lukemista palstaveljet ehdottaisivat tällaiselle aloittelevalle lukijalle? Etenkin suomalaisista urheilijoista kertovat teokset kiinnostavat kovasti.

 

[Koirapoika]

Mitäs lukemista palstaveljet ehdottaisivat tällaiselle aloittelevalle lukijalle? Etenkin suomalaisista urheilijoista kertovat teokset kiinnostavat kovasti.

Kirjasto on hieno keksintö, rohkeasti kokeilemaan. Jos huumoriosasto kiinnostaa, Joni Skiftesvik on aika vinkeä tapaus, häneltä vaikkapa Gagarin kinoksessa tai Vallaton Skiftesvik. Veikko Huovistahan en tietysti voi liikaa suositella, Veitikka olisi kovan luokan tuttavuus. Mikä Hitler olikaan miehiään ja mitä loppuaikoina tapahtuikaan...

Ja sitten täälläkin tovi sitten suositeltu Robert McLiary Wilson: Eureka Street, Belfast.

Takakannen teksti minkä mukaan on tullut moninaita opuksia lainailtua: "Kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita." Näin alkaa Eureka Street, Belfast, arvostelijoiden ja lukioiden ylistämä, katkeransuloinen, intohimoinen, pähkähullu ja lumoava romaani kaupungista ja sen asukkaista.

Eletään vuotta 1994, protestanttien ja katolisten sota on ohi, ainakin sillä erää. Niinpä Jake, Chuckie, Myrkky-Ted ja Donal voivat keskittyä siihen mikä maailmaa oikeasti pyörittää: rahaan ja rakkauteen. Eureka Street, Belfast on rakkaudentunnustus kaupungille, joka kerran oli idyllinen ja turvallinen koti, mutta josta tuli sotatanner. Sielläkin ihmiset etsivät onnea ja jotkut sen myös löytävät: "Voi sinua maailma. Kyllä sinä olet kaunis."

Suosittelisin laajaa kattausta, jos ei opus kiinnosta sen voi jättää kesken. Itselläni on lukutottumukset laajentunut ihan tolkuttomasti, ennen tuppasi lukemaan enemmäkseen kauhua, nykyään menee liki laidasta laitaan. Tämä ketju on hyvä paikka bongailla kiinnostavia kirjoja, monet on tullut tätä luettuaan lainattua ja luettua. Mitä itsellä on luvussa nyt: Robert McLiary Wilson: Ripley Bogle ja odottelemassa on Jeff Long: Helvetin sydän. Longin kirja on jatko-osa onnistuneelle Helvetin piirit -opukselle.

 

[Uleåborgir]

Teos on melko vanha sillä se on julkaistu 90-luvun puolivälin hujakoilla,

Vuosi oli 1993.

Reilu parikymppisenä sällinä on vasta kirjat alkaneet kiinnostamaan meikäläistä, joten montaa opusta ei ole tullut luettua. Mitä nyt koulussa pakottivat. Tiki: Viiden Stanley Cupin mies voisi olla seuraava kirja jota voisin alkaa lukemaan. Iron Maidenista kertova Run to the hills -kirja kiinnostaa myös. Mitäs lukemista palstaveljet ehdottaisivat tällaiselle aloittelevalle lukijalle? Etenkin suomalaisista urheilijoista kertovat teokset kiinnostavat kovasti.

Tikkasesta kertova tekele ei yllä kovin suuriin taiteellisiin saavutuksiin, ja siinä on asiavirheitäkin ikävästi. Etenkin kirjan loppuosa keskittyy turhahkoon tilastoneppailuun. Mutta ei sen lukeminen haitaksikaan ole.

Meikäläinen luki parikymppisenä paljon Arto Paasilinnan ja Veikko Huovisen teoksia. Artsin tuotantoon tutustuminen kannattaa aloittaa tuotannon alkupäästä. Hänen otteensa kun on valitettavasti alkanut lipsua viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Hirtettyjen kettujen metsä, Ulvova mylläri, Onnellinen mies, Jäniksen vuosi, siinäpä omia suosikkejani. Operaatio Finlandia on erityisellä tavalla mielenkiintoinen: siinä kuvataan Suomen ja Ruotsin sotaa nykyaikana.

Huovisen tuotannossa Koirapojan mainitsema Veitikka on ehdoton, samoin eräs suomalaisen kirjallisuuden ehdottomista merkkiteoksista Havukka-ahon ajattelija. Suomessa ei muutenkaan tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan. Käännöskirjallisuudessa on aina se huono puoli, että suomennos ei vastaa koskaan alkuperäistä ajatusta tai tunnelmaa. Moni tietenkin vähintään väittää lukevansa teoksia alkuperäiskielellä, mutta omalla äidinkielellä kirjoitettuja kirjoja ei voita mikään käännös tai ulkomaan kielellä kirjoitettu romaani. Sitä mieltä minä olen, vai pitäisikö sanoa itse? Jotkut käännökset tietenkin ovat parempia kuin toiset, Harry Potterit on käännetty hienosti, samoin monet venäläiset klassikot kuten Saatana saapuu Moskovaan ja Kuolleet sielut.

Silti: luennassa tällä hetkellä ketjussa jo muutaman kerran mainittu Shlomo Venezian Sonderkommando. Eräs hyytävimmistä kohtauksista kirjassa on se, kun krematorion takapihalla kerätään altaaseen palavista ruumiista rasvaa, ja sitä lapioidaan tuleen liekkien ylläpitämiseksi.

Viimeisimmältä kirjastoreissulta lähti mukaan myös Kommunismin musta kirja, jonka lukemista olen suunnitellut jo useita vuosia.

No, pitäähän sekin vielä mainita, että lueskelen samalla myös Kalle Päätalon Hyvästi Iijoki -opusta...

 

[SamSal]

Dan Brownin tuotanto luettu läpi uusinta lukuunottamatta, etenkin Meteoriitti oli loistava kirja, nyt toivoisin palstaveljiltä vinkkejä kirjoista johon kannattaisi seuraavaksi tutustua. Lähinnä samantyylisiä kirjoja kaipaisin.

 

[Evil]

Dan Brownin tuotanto luettu läpi uusinta lukuunottamatta, etenkin Meteoriitti oli loistava kirja, nyt toivoisin palstaveljiltä vinkkejä kirjoista johon kannattaisi seuraavaksi tutustua. Lähinnä samantyylisiä kirjoja kaipaisin.

Umberto Eco: Foucaultin heiluri. Tuon kun luet, ihmettelet miksi tuhlasit korvaamattomia tunteja elämästäsi Brownin kaltaiseen roskaan.

 

[SamSpade]

Dan Brownin tuotanto luettu läpi uusinta lukuunottamatta, etenkin Meteoriitti oli loistava kirja, nyt toivoisin palstaveljiltä vinkkejä kirjoista johon kannattaisi seuraavaksi tutustua. Lähinnä samantyylisiä kirjoja kaipaisin.

Umberto Eco: Foucaultin heiluri. Tuon kun luet, ihmettelet miksi tuhlasit korvaamattomia tunteja elämästäsi Brownin kaltaiseen roskaan.

Myös Ruusun nimi, samalta kirjoittajalta on erittäin suositeltava.

 

[SamSal]

Kiitoksia vinkistä. Tutustutaanpa nohin seuraavaksi, itse pidin todella paljon Brownin kirjoista ja kerronta tyylistä, tosin lukemiskokemus romaaneista rajoittuu juuri Brownin kirjoihin ja Tuntemattomaan sotilaaseen niin ei vertailupohjaa paljon ole.

 

[Kissa Jansson]

Eilen sain päätökseen Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Lähipiirini sitä kovasti kehui mutta ei se nyt ihan niin hyvä ollut. Toki lähipiirilleni Tornionjokilaakso on huomattavasti läheisempi kuin minulle joten suotakoon tuo hehkutus.

Seuraavaksi lukujonossa on Jan Jalutsin Ammattina vankikarkuri. Ja sen jälkeen jokin järkäle jossa kerrotaan puhemies Maon tarina.

Edit. Kaikki kolme tässä mainittua kirjaa ostettu yhteishintaan 10 euroa Tampereen Hämeenkadulla sijaitsevasta kirjakaupasta, alelaarista. Noin kuriositeettina mainittakoon tämä.

 

[axe]

Kiitoksia vinkistä. Tutustutaanpa nohin seuraavaksi, itse pidin todella paljon Brownin kirjoista ja kerronta tyylistä, tosin lukemiskokemus romaaneista rajoittuu juuri Brownin kirjoihin ja Tuntemattomaan sotilaaseen niin ei vertailupohjaa paljon ole.

Brownista suoraan Ecoon hyppääminen voi olla vähän raskas askel. Kokeileminen kannattaa, mutta onhan siinä välimaastossa paljon muutakin.

Tom Egeland kirjoittaa oikeastaan samoista mysteereistä kuin Brownkin ja mun mielestäni ainakin vähän paremmin kuin Brown. Molempia toki vaivaa sellainen mikkihiirimäinen "tätä punaista multaa on vain yhdellä maatilalla; onneksi pidätin hengitystäni kun he sitoivat minut joten köydet löystyivät" -eteneminen, mutta historialliset aiheethan ovat mielenkiintoisia. Egelandilta luin jokin aika sitten Liiton Vartijat -nimisen teoksen, jossa oli viikinkejä ja egyptiläisiä ja Raamatun historiaa mukavasti sekoitettuna ja ympättynä samanlaiseen kuka-saa-aarteen-haltuunsa -takaa-ajoon kuin Brownillakin on. Ja Egelandillahan on se joku kirjakin (en ole lukenut), josta Da Vinci -koodin sanotaan olevan lähes suora kopio.

 

[Taito-Ojanen]

Brownista suoraan Ecoon hyppääminen voi olla vähän raskas askel. Kokeileminen kannattaa, mutta onhan siinä välimaastossa paljon muutakin.

Tämä todellakin kannattaa pitää mielessä. Brownin kirjoitustyyli on tarkoituksellisen yksinkertaistettua, jotta lauseet eivät pääse venymään turhan pitkiksi. Kirjat on myös mukavasti rytmitetty niin, että jokainen kappale loppuu jonkinsortin juonenkäänteeseen, josta sitten jatketaan myöhemmin. Taustat selitetään simppelisti ja pääpaino on toiminnalla. Eco sen sijaan kääntää tuon kaiken päälaelleen, mutta tarjoaa samalla niin paljon enemmän, jos raskaampi tyyli ei käy työlääksi. Ruusun nimi ei kuulu suosikkeihini, mutta Focaultin heiluri kyllä.

 

[Koirapoika]

Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa

Finlandia-ehdokkaanakin ollut opus. Jos olisi palkinnon voittanut, gylddyyrimammoilta lukiessa turskahtanut punaviinit nenän kautta pihalle, nehän olisi ostanut kirjan kuitenkin kun on Finlandia voittaja. On meinaan sen verran roisia tekstiä ja tapahtumaa.