Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ferro]

Luin tuossa hetki sitten tuon Remeksen Isku Ytimeen ja taattua Remestähän tuo oli hyvässä ja pahassa.

Aloitin eilen illalla lukemaan kyseistä kirjaa ja 8 lukua ehtisin lukea ennen kuin väsymys voitti. Vielä ei ole perinteistä pakko lukea eteenpäin -tunnetta ole syntynyt, mutta toivottavasti se tuosta lähtee. Nyt takaisin Remeksen pariin.

 

[tant gredulin]

Antoi mukavaa perspektiiviä aiemmin lukemilleni Mary, the Queen of Scots ja Mary, the First Queen (jotka tosin eivät ole saman kirjailijan teoksia).

Iishk! Oletko käynyt ns. mestoilla? Skotlanninvierailu saa uusia ulottuvuuksia Bloody Maryn elämänkertojen lukemisen jälkeen.

Theorenin kirja on varmasti myös mielenkiintoinen, ja surullistakin luettavaa.

Minulla on vasta alussa kirja nimeltä 'Ehdoton anteeksianto' (Colin C. Tipping). Ammentaa samantyyppisestä ajatusmaailmasta kuin esim Neale Donald Walsch ja Caroline Myss. Tilauksessa on myös Susan Fosterin 'The Power of Two: Carl Brewer's Battle with Hockey's Power Brokers'. Aina pitää olla jotain tasapainottavaa :)

 

[Fiiu]

Edellinen teos oli leppoisa Juha Vuorisen blogikirja Unblogged. JV:llä on kyllä sanan säilä hallussa ja vaikka ei korkeinta kulttuuria olekaan niin jaksaa naurattaa. Mistä tuo mies saa nuo ideansa?

Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin Musta Torni V: Callan sudet. On vallan upeaa huomata miten Kingin teoksissa paikat ja henkilöt välillä yhdistyvät. Ei ole vielä vastaan tullut tylsää Kingin kirjaa.

 

[nikozwan]

Fantasiakirjailia Raymond E. Feistin uusin At the Gates of Darkness tuli ahmaistua vajaassa viikossa, nyt työn alla on Monthy Pythonin The Pythons' Autobiography By The Pythons. Hauskoja heppuja ne vaan on nuo Pythonit. Joululomalla katsoin noin kahdeksannen kerran Holy Grail-elokuvan ja sen jälkimainingeissa poimin tämän kirjan englanninkielisen pokkariversion Suomalaisesta mukaan 15 eurolla.

And I didn't even have to haggle!

 

[Raatelurakki]

Edellinen teos oli leppoisa Juha Vuorisen blogikirja Unblogged. JV:llä on kyllä sanan säilä hallussa ja vaikka ei korkeinta kulttuuria olekaan niin jaksaa naurattaa. Mistä tuo mies saa nuo ideansa?

Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin Musta Torni V: Callan sudet. On vallan upeaa huomata miten Kingin teoksissa paikat ja henkilöt välillä yhdistyvät. Ei ole vielä vastaan tullut tylsää Kingin kirjaa.

Hyvä huomata että unblogged on siis ostamisen arvoinen kirja.

Toi SK:n callan sudet oli se sitten luettu alkuperäiskielellä tai suomeksi oli mulle henkilökohtaisesti kevyt pettymys. Niin pitkään oli King saagansa pedannut ja niin paljon oli 4 osa jättänyt roikkumaan että oli tuo viides osa jonkinasteinen pettymys kaikin tavoin. Voi kun osaisinkin sanoiksi pukea täydellisesti miksi petyin kirjaan. Mutta en osaa. Toivottavasti nautit silti kirjasta.

 

[smasa]

Hyvä huomata että unblogged on siis ostamisen arvoinen kirja.

Noh. Sain Unbloggedin jouluna ja lukaisin sen taannoin. Vaikka kirjassa olikin joitakin hauskoja pointteja, en maksaisi montaa euroa tuosta pillu- ja kullijuttujen kavalkadista. JV kirjoittaa hauskasti ja sujuvasti, mutta minua tuo aiheiden yksipuolisuus alkaa puuduttaa.

Tällä hetkellä työn alla ovat Heikki Saaren kirjoittama Kaunis on kuolla -pamfletti sekä Thomas Keneallyn Schindlerin lista, jonka sain vihdoin pitkällisen suunnittelun jälkeen kunnolla työn alle. Saaren teos ruotii suomalaisen asevelvollisuusarmeijan tarpeellisuutta nykymaailmassa ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kirjoittaja on itse reservin vänrikki ja ollut toimittajana neljännesvuosisadan, joten uskon hänellä olevan näkemystä asiaansa. Schindlerin listaan tuo erityistä mielenkiintoa se, että kävin itse syksyllä 2008 pyörimässä tapahtumapaikoilla Krakovassa, vaikka en teosta ollutkaan vielä lukenut. Pidän Keneallyn kirjoitustyylistä heti alusta alkaen, mutta hänen tapansa käyttää ajatusviivoja - vieläpä rutkasti - ärsyttää minua. Toivottavasti tuo ei tartu omaan käyttööni.

 

[Kummeli]

Sain uusimman Vareksen päätökseen ja ajattelin ihan vaihtelun vuoksi lukea Arto Paasilinnaa. Nyt on takana n. 40 sivua "Maailman paras kylä" -kirjaa ja ihan mukavaa luettavaa se tuntuisi olevan. Vähän siinä on sellainen liian kertojamainen ote, mutta ei sekään oikein haittaa.

 

[Datsun]

Sain uusimman Vareksen päätökseen ja ajattelin ihan vaihtelun vuoksi lukea Arto Paasilinnaa. Nyt on takana n. 40 sivua "Maailman paras kylä" -kirjaa ja ihan mukavaa luettavaa se tuntuisi olevan. Vähän siinä on sellainen liian kertojamainen ote, mutta ei sekään oikein haittaa.

Mulle löi kanssa joku Paasilinna-vaihde päälle. Johtuu varmaan siitä kun välipäivinä katsoin Teemalta sen yhden Paasilinna-filmatisoinnin. Luin nopsasti tuossa "Ulvovan myllärin" (aina tulee Loiri mieleen tuosta) ja nyt aloitan Kultainen nousukas-kirjaa. Nuo on kyllä kivoja luettavia.

Muutama päivä sitten luin Matti Röngän Viktor Kärppä-dekkarit Hyvä veli, paha veli sekä Ystävät kaukana. Hyviä olivat ne. Pitää pikapuoliin lukea myös kaksi tuoreinta - Isä, poika ja paha henki sekä Tuliaiset Moskovasta.

Edittinä: Onpas vaan aika monelle kielelle käännetty tuo Ulvova Mylläri-kirja: Wikin linkki aiheesta

 

[Snakster]

Kyllähän Paasilinnan maineikkaasta veljeskatraasta Erno oli se ehdoton helmi. Luin joku aika sitten miehen omaelämäkerran Tähänastisen elämäni kirjaimet, joka menee kyllä ehdottomasti top-kolmoseen lukemistani elämäkerroista. Siitä innostuneena olen lueskellut nyt noita vanhempia esseitä ja satiireita ja on kyllä mainiota luettavaa. Kärkästä haastamista ja veren kaivamista nenästä älykkäin sanakääntein ja argumentein. Ja aina sellainen tietty kuivakka toteava ote. Suosittelen ehdottomasti. Divareista löytyy aika hyvin esimerkiksi kokoelmia Kootut satiirit ja Kansan palvelijoita, joihin kumpaankin on koostettu parhaita paloja vuosien varrelta.

 

[Czescku]

Nyt on takana n. 40 sivua "Maailman paras kylä" -kirjaa ja ihan mukavaa luettavaa se tuntuisi olevan. Vähän siinä on sellainen liian kertojamainen ote, mutta ei sekään oikein haittaa.

Lukaisin tuon syksyllä uudestaan (ensimmäisen kerran silloin kun se ilmestyi) ja lukukokemus oli ihan mukava. Nyt sain joululahjaksi Arto Paasilinnan uusimman ja pakkohan tuo oli lukea kun lahjaksi sain, mutta palautui kyllä mieleen heti alusta lähtien miksi en ole noin 15 vuoteen Arton kirjoja lukenut. Eli "Elävänä omissa hautajaisissa" on täyttä kuraa. Paasilinnan lukeminen kannattaa kronologisessa järjestyksessä lopettaa suunnilleen tuohon Maailman parhaaseen kylään.

 

[Evil]

Paasilinnan lukeminen kannattaa kronologisessa järjestyksessä lopettaa suunnilleen tuohon Maailman parhaaseen kylään.

Kannattaa lopettaa jo 80-luvun alkuun, suunnilleen Hirtettyjen kettujen metsään. 70-luvulla Artolla oli vielä pari ideaa, mutta viimeiset 25-30 vuotta on päässä lyönyt tyhjää.

 

[Elazi]

Dan Brownin Kadonnut symboli -kirjan luin. Oli mun mielestä hyvä kirja!

 

[olkikuukkeli]

Dan Brownin Kadonnut symboli -kirjan luin. Oli mun mielestä hyvä kirja!

Nojaa. Tuntuu, että mitä pidemmälle historianopinnot etenevät, sitä hankalampi on lukea Dan Brownia. Omat vahvuutensa tässäkin kirjassa, mutta jotenkin tuo juoni ei loppupeleissä vakuuttanut ja keskinkertaisia "käänteitäkin" oli pari liikaa.

 

[Evil]

Jos nyt nuo temppeliherrat, salaliitot ja mystiikka kiinnostavat, niin viskatkaapa Brownit hevon kuukkeliin ja kokeilkaa Umberto Econ teosta Foucaultin heiluri. Suunnilleen tuhat kertaa parempi kirja samoista aihepiireistä.

 

[Iceman]

Ei ole vielä vastaan tullut tylsää Kingin kirjaa.

Jokos Liseyn tarina on luettu? Pitkän linjan King -fanina oma mielipiteeni on se että tämä on tylsä kirja, aikamoista tappelua saada luetuksi.

Tällä hetkellä menossa Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key joka puolestaan on ihan hyvä.

 

[Leon]

Fleuryn elämästä tuli luettua. Aika ahdistava kirja.

 

[Alamummo]

Jos nyt nuo temppeliherrat, salaliitot ja mystiikka kiinnostavat, niin viskatkaapa Brownit hevon kuukkeliin ja kokeilkaa Umberto Econ teosta Foucaultin heiluri. Suunnilleen tuhat kertaa parempi kirja samoista aihepiireistä.

Yleensäkin Umberto Econ kirjat ovat mielenkiintoista luettavaa. Eco on osaamistasoltaan valovuosia Brownia edellä. Brownin tyyli kirjoittaa on minun mielestäni aika huttua; kieli on yksinkertaista ja tapa lopettaa kirjan joka luku johonkin "yllätys"käännökseen on kyllä kulunein mahdollinen temppu pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Keksittyään da Vinci -koodiin hyvän sabluunan, hän toistaa sitä kirjasta toiseen mystisen arvoituksen ja pahisliigan nimen vain vaihtuessa. Puolitoista kirjaa olen häneltä läpi uurastanut ja muille on riittänyt selailu kirjakaupassa. Mutta on tietysti hyvä, että Brown kaikessa helppolukuisuudessaan ja viihteellisyydessään saa ihmiset lukemaan, sellaisetkin jotka eivät muuten kirjaan ehkä tarttuisi.

 

[Burtonn]

Luin tuossa hetki sitten tuon Remeksen Isku Ytimeen ja taattua Remestähän tuo oli hyvässä ja pahassa.

Seuraavaksi pitäisi varmaan saada käsiin Reijo Mäen uusin (mikä ikinä sitten onkaan).

Semmoista kuitenkin ajattelin tästä hiukan ehkä ohi aiheen (anteeksi tästä) kysellä kun lueskelin aikanaan kirjastosta lainaamiani toimintapokkareita, parisataa sivua niihin oli yleensä rustattu ja päähenkilönä semmoinen jenkki kundi jonka paras ystävä oli tummaihoinen homoseksuaali.
Sitten nämä kaverukset onnistuivat jos jonkinnäköiseen liriin aina itsensä saamaan ja milloin ketäkin ja mitäkin pelastettiin jostain maailmankolkasta kahden miehen rambotiimin voimin.

Aikamoista lentokenttäpokkari tavaraahan tuo on mutta jotenkin niin letkeää että allekirjoittanut oikein paljon tykkäsi.

Valitettavasti kirjailijan nimi katosi täysin päästäni (muutamia vuosia sitten) enkä millään muista sitä enkä ole uudestaan löytänyt mistään. Jos tiedät mistä kirjasta/kirjoista/kirjasarjasta on kyse tai muistat kirjailijan nimen niin kerro ihmeessä!

Joe R Landsdale, jos nyt oikein muistan. Kieltämättä sopivaa matkalukemista.

 

[Maple Leaf]

...kokeilkaa Umberto Econ teosta Foucaultin heiluri.

"Foucaultin heiluri" on kirja, joka tulee luettua noin parin vuoden välein, ja aina se toimii. Romaanitaiteen puolelta tuli vihdoin luettua Tuomas Kyrön "700 grammaa", pidin siitä paljon. Kiehtova tarina, hyvää tekstiä ja lakonisia oivalluksia.

 

[Miguel]

Tällä hetkellä työn alla ... Thomas Keneallyn Schindlerin lista, jonka sain vihdoin pitkällisen suunnittelun jälkeen kunnolla työn alle. ... Pidän Keneallyn kirjoitustyylistä heti alusta alkaen, mutta hänen tapansa käyttää ajatusviivoja - vieläpä rutkasti - ärsyttää minua. Toivottavasti tuo ei tartu omaan käyttööni.

Luin Schindlerin listan armeijassa alokaskaudella hitaasti kituuttaen. Noh, ehkä olisi kannattanut valita parempi aika ja olosuhteet, mutta lukukokemuksena oli upeasta tarinasta huolimatta aika raskas. En enää muista, mikä Keneallyn tyylissä mulla niin tökki, mutta ei vain tuntunut kieli ja kerronta juoksevan. Lukemisen arvoinen toki silti.

Jos nyt nuo temppeliherrat, salaliitot ja mystiikka kiinnostavat, niin viskatkaapa Brownit hevon kuukkeliin ja kokeilkaa Umberto Econ teosta Foucaultin heiluri. Suunnilleen tuhat kertaa parempi kirja samoista aihepiireistä.

Ei sitä noin vain voi yksinkertaistaa. Brownin kirjat ovat viihdyttäviä, siitä on samaa mieltä moni sellainenkin, joka pitää niitä sisällöllisesti köykäisinä ja vähän epäuskottavina. Enkelit & demonit sekä Da Vinci -koodin lukeneena olen samaa mieltä, tosin olen kuullut, että noiden jälkeen Brown on jäänyt tympeästi toistamaan itseään.

Ruusun nimen olen lukenut lukioiässä. Tuolloin kirjan keskivaiheen teologiset pohdinnat ja kirkolliskokoukset tuntuivat niin järjettömän raskailta, että hyvä kun en jättänyt mielenkiintoisen mysteerin selvittämistä kesken. Nykyisin varmaan saisi paljon irti niistäkin osuuksista, mutta enpä syytä sellaisia, jotka pitävät niitä pitkäveteisinä. Kirja jäi kyllä jo tuolloin mieleen loistavana noista raskassoutuisista vaiheista huolimatta.

Foucaultin heiluria olen pari kertaa yrittänyt aloittaa ja todennut ajan vääräksi. Niin paksu kirja ja niin painavaa asiaa, vaatii meikäläiselle kunnon lomakauden ja paljon vapaa-aikaa, jotta voi ahmia kirjan riittävän nopeasti. Muuten hitaaksi ikuisuusprojektiksi.

 

[Evil]

Joe R Landsdale, jos nyt oikein muistan. Kieltämättä sopivaa matkalukemista.

Ken äärimmäisyyksistä pitää, Lansdalen kirja "Yöjuoksijat" on häntä varten. Nihilistisempää, väkivaltaisempaa, tylympää ja epäinhimillisempää kirjaa en nyt heti muista lukeneeni, ja minä olen lukenut paljon.

 

[Snakster]

Mutta on tietysti hyvä, että Brown kaikessa helppolukuisuudessaan ja viihteellisyydessään saa ihmiset lukemaan, sellaisetkin jotka eivät muuten kirjaan ehkä tarttuisi.

Nimenomaan näin. Ja samasta syystä on syytä ilolla tervehtiä kaikkia muitakin laajoihin kansanpiireihin uppoavia kirjoja, joista ei välttämättä kovin syvällistä tai taiteellisesti ja sisällöllisesti kovin korkeatasoista tekstiä löydy. Ehkäpä joku Juha Vuorisesta, Ilkka Remeksestä tai Harry Pottereistakin innostunut tulee myöhemmin tarttuneeksi toisenkinlaiseen kirjallisuuteen. Kirjallisuuden suhteen uskon vakaasti porttiteoriaan.

 

[Koirapoika]

Ei ole vielä luvussa mutta divarilöytönä Simon Sebag Montefiore: Stalin. Arvaisin olevan mielenkiintoinen tiiliskivi vähemmän kirjoitetusta viiksivallusta.

Lainaan itse itseäni. Taidan olla pahan kerran väärässä, liekö vika minussa vai kirjassa mutta ei mielenkiintoiselta vaikuta. Puoleen väliin suunnilleen päästy ja tervan juontia on tämän lukeminen, ei ole tempaissut mukaansa missään vaiheessa. Tätä tiiliskivi jää kesken, sen tavan olen ottanut etten väkisin yritä lukea loppuun jos opus ei kiinnosta. Ei jaksa lukea kuuttapuoltasataa sivua Kremlin koukeroista.

Toive jälkipolville, lukekaa mieluummin Huovisen Joe-setä.

 

[Timbit]

Keksittyään da Vinci -koodiin hyvän sabluunan, hän toistaa sitä kirjasta toiseen mystisen arvoituksen ja pahisliigan nimen vain vaihtuessa.

Sen verran korjaan, että Brown käytti samaa peruskaavaa jo kirjassaan Murtamaton linnake (engl. Digital Fortress), joka aihepiirinsä takia on miellyttänyt minua hänen kirjoistaan eniten. Muutoin olenkin hänen kirjoistaan kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä, paitsi että olen lukenut ne kaikki ja pitänyt niitä ihan kivana ajanvietteenä. Se pitää vielä mainita, että elokuvaversio kirjasta Enkelit ja demonit yllätti minut, hyvällä tavalla - ehkä siksi, että käytin vertailukohtana DVC-leffaa.

Minulla on luettavana nyt Stephen Kingin Kuulolla (engl. Cell). Siinä kaikki, jotka käyttävät matkapuhelinta tietyllä hetkellä, sekoavat täysin. Ja sen jälkeen asiat alkavat mennä entistä pahemmin päin helvettiä. Ei yllä Kingin parhaiden kirjojen tasolle, mutta silti takuuhyvää tarinankerrontaa kauhukirjailijoiden kuninkaalta.

 

[Pordinard]

Tällä hetkellä menossa Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key joka puolestaan on ihan hyvä.

Luet siis suomennosta? Kerrohan, onko Perse edelleen Perse, vai onko nimi vaihdettu?

Minä sain puolisen vuotta sitten hankittua täyteen Musta Torni-sarjan alkuperäiskielellä ja The Waste Lands tällä hetkellä menossa. Monet sanovat, että kannattaa Kingiä ehdottomasti englanniksi lukea, mutta aika sama mun mielestä. Kunhan ei ole suomennoksissa parruja jne.