Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[super]

Kyllähän tuossa Littelin Hyväntahtoisissa liikutaan välillä sellaisessa maailmassa että hyvin liitelee yli. Tuon järkäleen lukemisessa meni yllättävän kauan aikaa koska teksti on aika raskasta ja paikka paikoin niin hämärää tajunnanvirtaa että epäilen kirjoittajan mielenterveyttä.

Kuitenkin tuosta huolimatta uskallan suositella kirjaa.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Yrjö Keinon - Kärkijoukkona syvärille.

Kirjasta käy ilmi, että "Marokon kauhu", kapteeni Juutilainen oli loppupeleissä aika vittumainen ja arvaamaton jätkä, ainakin humalassa.

Muistaako joku, kerrottiinko Palolammen "Kollaa kestää"-kirjassa ampumatapauksesta, joka tapahtui Juutilaisen korsussa?

edit: No ei varmaan kerrottu, koska ensimmäinen opus käsittelee jatkosotaa.

 

[Kummeli]

Nyt on menossa Tali-Ihantala 1944, Elokuva ja historia. Kirja siiis on kirjoitettu täysin Tali-Ihantala -leffan mukaan, ja kaikki vuorosanatkin on lainattu suoraan siitä, mutta kirjassa juoneen ja muihinkin juttuihin on helpompi keskittyä, kun homma ei etene ihan niin nopeasti kuin elokuvassa.

 

[Bruno]

Tällä hetkellä menossa on Robin Cookin Tappava tartunta. Löytyi pölyisenä kirjahyllystä ja osoittautui sen verran hyväksi, että päätin lukaista sen lävitse. Muutenkin nykyään lukeminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin ennen.

 

[Roku]

Tässä kun tulee vallan vaan sairasteltua, on aikaa lueskella. Juuri nyt aloittelen Tommi Liimatan toimittamaa kirjaa "Veikko Ennala: Elämään tuomittu" johon on koottu Ennalan kirjoittamia novelleja sekä kaikki hänen neljä julkaistua romaaniaan.

 

[Evil]

Tässä kun tulee vallan vaan sairasteltua, on aikaa lueskella. Juuri nyt aloittelen Tommi Liimatan toimittamaa kirjaa "Veikko Ennala: Elämään tuomittu" johon on koottu Ennalan kirjoittamia novelleja sekä kaikki hänen neljä julkaistua romaaniaan.

Tämä on vielä lukematta, mutta Liimatan toimittama Ennalan lehtijuttujen kokoelma Lasteni isä on veljeni ja muita kirjoituksia on tämän vuosituhannen hienoimpia kotimaisia kulttuuritekoja sekä myös pirun viihdyttävää ja opettavaistakin luettavaa. Ajankuvaa Suomesta, jota ei enää ole.

 

[Roku]

Tämä on vielä lukematta, mutta Liimatan toimittama Ennalan lehtijuttujen kokoelma Lasteni isä on veljeni ja muita kirjoituksia on tämän vuosituhannen hienoimpia kotimaisia kulttuuritekoja sekä myös pirun viihdyttävää ja opettavaistakin luettavaa. Ajankuvaa Suomesta, jota ei enää ole.

Jep, tuon ostin ja luin heti kun se kaupasta oli saatavana. Hieno kirja, suosittelen kaikille.

Tästä Liimatan uusimmasta Ennala-teoksesta en edes tiennyt mitään vaan ihan sattumalta se silmiin osui kun kirjakaupassa tänään kävin. Varmaan tuosta jossain lehdessä on mainittu mutta minulta on mennyt ohi silmien.

Sisällysluetteloa hiukan silmäilin ennen varsinaisen lukemisen alkamista ja tässä näyttäisi ainakin olevan muutamia kirjoituksia Hymy-lehden sarjasta "Mainio sukuni" jota Ennala kirjoitti 80-luvun loppupuolella Alibi-lehdessä nimellä "Rikollinen sukuni" (tai oliko se nyt toisin päin, en muista).

Erheellisesti tuossa edellisessä viestissäni väitin Ennalan kirjoittaneen neljä romaania, mutta kolmehan niitä on kun sisällysluetteloa tarkkaan katsoo: "Kyttyrä", "Veljeni Herrassa" sekä "Vaimo jonka minulle annoit". Näistä tarinat "Kyttyrä" sekä "Vaimo jonka minulle annoit" on julkaistu myös Alibissa 80-luvulla. Saattaa olla että tuo keskimmäinenkin eli "Veljeni Herrassa" julkaistiin silloin mutta sitä en muista, nuo kaksi muuta olivat niin hurjia tarinoita että ne ovat kyllä yli 20 vuotta kummitelleet pääkopassani.

Epäilemättä hieno kirja tämäkin.

 

[morningstar]

Juuri luettu: Paolo Coelho - Alkemisti. Ihan kiva. Lyhyehkö, helppolukuinen, tarina pystyi pitämään mielenkiinnon yllä. Vaan sitä en ymmärrä, miksi tämä kirja on niin ylistetty kuin se on. Aika tyhjänpäiväistä elämänviisautta minun makuuni, onnenkeksitasoa. Coelhon oma hurahtaminen alkemiaan ja mystiikkaan (kirjan jälkipuheesta päätellen) laskee myös uskottavuutta.

Kohta taas nokan alla: Taavi Soininvaara - Rikollisen kaunis. Ihan alussa vielä, paha arvioida. Kyllä Soininvaara ennen on kirjoittaa osannut. Plussaa tutuista hahmoista parissa tarinassa.

 

[hannes_ko]

Tässä kun tulee vallan vaan sairasteltua, on aikaa lueskella. Juuri nyt aloittelen Tommi Liimatan toimittamaa kirjaa "Veikko Ennala: Elämään tuomittu" johon on koottu Ennalan kirjoittamia novelleja sekä kaikki hänen neljä julkaistua romaaniaan.

Tykkäsin yllättävän paljon Ennalan fiktiosta, nimenomaan muutamista novelleista, joissa oli yksinkertaisin tarina ja uskottavin miljöö. Tyylillisestihän Ennala pystyi aina säväyttämään. Epätasainen kuin mikä tuo kokoelma tietenkin on. Leipää oli saatava pöytään.

Vähemmän pidin tuosta Hymy-kokoelmasta, oikeastaan tykkäsin vain MA Nummis -haastattelusta. Kulttuuriteko oli suurempi kuin lukukokemus.

 

[tinkezione]

Viimeksi lukemani kirjat ovat:

Bill Bryson: A Short History of Nearly Everything

Jenkkikirjailija Bryson tuskastui siihen, ettei tiedä planeetastaan, jolla asuu juurikaan mitään. Näinpä hän päätti kirjoittaa opuksen maailmankaikkeuden, ihmisen, tieteen jne. historiasta kiertäen muutaman vuoden eri tiedemiesten luona ja kysellen hölmöjä niin kauan, että saa kansantajuisen vastauksen. Lopputulos on erittäin hauskaa luettavaa, ja vaikka suurehko osa kirjassa olevasta tiedosta onkin monille tuttua kauraa, kokonaisuus on mitä mainioin.

Drew Karpyshyn: Mass Effect - Ascension

Tämän trilogiaksi suunnitellun pelisarjan ensimmäinen osa oli huikea pelikokemus, todellista mannaa avaruussaippuaoopperan ystäville. Pelin jälkeen ilmestyi Mass Effect - Revelation, joka kertoi eri vaiheista ennen pelin ykkösosan tapahtumia ja pohjusti hyvin sekä Andersonin että Sarenin historiaa. Kakkoskirja sijoittuu joitakin aikoja pelin ykkösosan päättymisen jälkeen ja vaikka juonikuvio vaikuttaa irralliselta, jättää se loppujen lopuksi mielenkiinnon pelisarjan toista osaa kohtaan. Suositeltavaa luettavaa Mass Effectin ystäville tämäkin. Mass Effect 2 ilmestyy vielä tämän vuoden puolella.

 

[ms.qvist]

Sain juuri luettua Alan Weismanin teoksen Maailma ilman meitä. Kyseistä teosta voi kutsua populaaritieteelliseksi teokseksi jossa Weisman tutkijoihin ja muihin henkilöihin tukeutuen rakentaa osaltaan maailman jossa ihmistä ei enää olisi. Kirjassaan hän vierailee eri paikoissa, sellaisissa joissa ihmisen jälki näkyy erinomaisen hyvin tai sellaisissa jotka ovat hyvää vauhtia toipumassa ihmisen aiheuttamasta tuhosta (kuten vaikkapa Tshernobyl - joskin jäljet näkyvät vielä kauan alueen eläimistössä ja kasvustossa) tai jotka ovat jo toipuneet siitä (mutta jotka eivät silti ole täysin turvassa - kiitos ahneen ihmisen) kuten Bialowiezan metsä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, vinsentin kotiseutua kuin myös jyhkeiden ikimetsien.

Kaikkiaan ihan mielenkiintoinen sukellus siihen maailmaan jossa ihmistä ei kenties olisi, tai ihmisen rooli olisi hyvin minimaalinen (tätäkin kirjassa pohdittiin eli globaalia syntyvyydenrajoittamista - mikä nyt tällä hetkellä on täysin mahdoton ajatus toteutettavaksi mutta kenties jokin päivä...).

vlad.

 

[Johannes]

Luin eilen William Shakespearen (1500- ja 1600-luvun W/S kirjallisuudessa:)) näytelmän Rikhard II. Näytelmä edustaa WS:n latteinta tuotantoa, mutta oli siinä muutamia suuria linjoja ja pari isoa ajatusta, joita hieman pohdiskelin. Laura Ruohonen oli kirjoittanut kirjan muotoon painetulle näytelmälle hienon alkuteksti-kappaleen, joka antoi teokselle perspektiiviä nykykirjallisuuteen saakka. Olen jonkinlainen Shakespeare-fani ja on usein hauska huomata miten joku hömppä TV-sarja varioi WS:n aiheita jaksoissaan. Yksi suosittu, ihan minkä hyvänsä TV-sarjan jakso, on WS:n hupailu "Kuinka äkäpussi kesytetään".

Edit. Jos Raimo Summanen olisi lukenut "shakespearensa", niin hänelle tuskin olisi tullut yhtä nopeaa loppua Suomen maajoukkueen päävalmentajana kuin nyt kävi. Jääkiekossa on muitakin vallan välineitä kuin kiekko, pitää osata myös hieman politikoida ja luovia pelaajien suuntaan. WS:n tuotannossa taistellaan usein myös vallan välineestä, joka on hallitsijan kruunu. Rikhard II oli luonteeltaan enemmän W kuin S ja luopuu näytelmässä vapaaehtoisesti kruunustaan ja tilalle tulee Bollingbroke eli Henrik IV. Näytelmän lopussa paljastuu heti jo salaliitto Henrik IV:n murhaamiseksi eli tämä puuhastelu on vähän kuin elämää Suomen jääkiekkoliitossa v. 2003-...

Edit. edit. Ei ole Petteri Sihvonenkaan lukenut "shakespeareansa", kun arvostelee sellaista (Valtteri Immonen-) kakkosvalmentajaa, joka sujuvasti on Curre Lindströmin tai Doug Sheddenin kakkosvalmentajana. Sehän on uskollisuutta vallalle eli kuninkaalle ja jääkiekkojoukkueen kuningas on päävalmentaja. Sihvosen vaatimus, että kakkosen pitää lähteä, kun ei enää allekirjoita pelikirjaa, on petturuutta kuningasta vastaan eli jääkiekossa päävalmentajaa vastaan. Tämä on shakespearelainen tulkinta kakkosvalmentajan työstä. Luulin sinua sivistyneeksi mieheksi Petteri Sihvonen...

 

[Ben Marco]

Stephen King & Peter Straub - The Talisman, juuri nyt. Joskus yläasteella lukenut ton suomeksi.

 

[Johannes]

Tuomas Vimma: "Gourmet"

Kioskikirjallisuutta, joka on kuorrutettu uskomattomalla määrällä detaljeja ruoanlaitosta ja raaka-aineista, vaatinut paljon opiskelua. Isää "murhataan" kotona ja keittiössä, naiskuva on liikuttavan puberteettinen. Kaiken mokaaminen on elämän tarkoitus. Nopealukuinen, mutta ihan höttöä sisällön osalta. Muistuttaa Linnanmäen hattaraa, gourmet-mittareilla arvosteltuna. Jaksoin loppuun saakka, joten 2,5/5.

 

[ms.qvist]

Albert Camus: Sivullinen.

Ensimmäinen tutustuminen kyseisen kirjailijan tuotoksiin, voi olla ettei jää viimeiseksi tutustumiseksi koska kokonaisuudessaan kirja jätti positiivisen mielikuvan niin kirjasta kuin myös kirjailijasta itsestään, vaikka osittain kirja olikin minusta rakenteeltaan epätasainen.

Kirjan ensimmäinen osa oli minusta suureltaosin tasapainoton kokonaisuus, vasta osan loppupuolella tuli sellainen tuntu, että kirjalija sai solmittua tarpeeksi paljon lankoja yhteen, jotta tarinan siirtymä toiseen osaan tuli riittävän loogisesti selitettyä. Vastaavasti "Sivullisen" kokemukset toisessa osassa olivat paikoin jopa huikaisevaa tuotantoa, ehdottomasti nautittavaa luettavaa ja raivokasta tunteenpaloa. Hetkittäin olin näkevinäni kirjan henkilöhahmossa pilkahduksia omasta itsestäni.

Suosittelen kaikkiaan jos haluaa tutustua tähän Nobel-kirjailijaan.

vlad.

 

[Trenchtown]

Tässä viime aikoina olen jostain syystä innostunut tietokirjallisuudesta, mutta nyt on pöydällä odottamassa uusin Vares, Lännen Mies vai mikä se nyt nimeltään olikaan. Kun vaan saisi aloitettua. Olen aina ollut eräänlainen kausilukija, välillä menee kuukaudessa useampikin kirja kun taas välillä voi mennä pitkiäkin aikoja niin, että Aku Ankkaa kummempaa kirjaa en avaa.

Tuntematon Sotilas tuli muuten viimeksi äänikirjana "luettua". Hyviä vaihtoehtoja muutenkin nuo äänikirjat.

 

[Maple Leaf]

Sain juuri luettua Alan Weismanin teoksen Maailma ilman meitä. Kyseistä teosta voi kutsua populaaritieteelliseksi teokseksi jossa Weisman tutkijoihin ja muihin henkilöihin tukeutuen rakentaa osaltaan maailman jossa ihmistä ei enää olisi.

Kyseistä kirjaa uskaltaa kyllä suositella, se avasi uusia ja mielenkiintoisia näköaloja esimerkiksi New Yorkin metroverkostoon ja Panaman kanavaan, muiden ihmiskunnan saavutusten muassa.

Jos, vlad ja muut, tuosta kirjasta piditte, rohkaistun suosittelemaan Pascal Boyerin teosta "Ja ihminen loi jumalat — miten uskonto selitetään" (WSOY 2007). Samalla tavalla populaaritieteellinen ja hauskakin kirja, joka ei jumitu kinaamaan Jumalan/jumalien olemassaolosta/olemattomuudesta, vaan keskittyy pohtimaan ja esittelemään uskontojen evoluutiota: sitä, miksi uskonnot elävät sukupolvesta toiseen. Tätä lukiessa aivo nyrjähti positiivisesti muutamankin kerran, ja jokunenkin ennakkokäsitys sai huutia. Se on aina mukavaa.

 

[Johannes]

Sofi Oksanen, "Puhdistus".

Paras 2000-luvulla kirjoitettu kotimainen kaunokirjallinen teos, jonka "Johannes" on lukenut. Tartuin tähän teokseen alunperin melko ennakkoluuloisena muutama viikko sitten, koska Sofi Oksasen kirjoittama "Puhdistus" on myynyt hyvin, on voittanut kilpailuja (Finlandia- ja 5.2.2009 Runeberg-palkinto) ja kirja on myös arvostelumenestys. Kerrankin on pakko lähteä bandwagoniin mukaan ja suositella maagisen vetovoimaista "Puhdistus"-kirjaa kaikille niille, jotka eivät vielä ole sitä lukeneet.

 

[Alamummo]

Lomalla olikin pitkästä aikaa aikaa lukea ja Schipholissa tarttui käteen kirja ihmisfossiilien etsimisestä Afrikassa ja ensimmäisen "ihmisen" löytämisen kilpajuoksusta. Kirja oli Ann Gibbonsin The First Human: The Race to Discover Our Earliest Ancestors. Ihan kelpo kirja ja kertoo paitsi fossiileista ja niiden etsimisen, löytämisen ja määrittämisen vaikeudesta myös mielenkiintoisesti näistä etsijöistä ja heidän kummallisuuksistaan. Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan.

Afrikassa kun lomailin niin toinen, jonka aloitin on Idi Aminin skotlantilaisen henkilääkärin kertoma tarina Idi Aminista, Giles Fodenin kirjoittama The Last King of Scotland. Kirjastahan on tehty elokuvakin, jota tosin en ole nähnyt. Jotenkin surrealistinen kertomus Ugandan tapahtumista Aminin aikaan. En oikein niele kertojan väitettä siitä, että hän oli aseeton sivustakatsoja seuratessaan kidutuksia. Mielenkiintoinen tarina kuitenkin maan kaoottisuudesta ja Aminin mielivaltaisesta hirmuvallasta.

 

[Datsun]

Markku Ropposen Otto Kuhala-dekkarisarjasta on nyt menossa viimeinen osa. Nyt jo surettaa kovasti, koska ovat vaan vallan verrattomia kirjoja. Toivottavasti joku älyäisi filmata nämä. Tai ei sittenkään, ainakaan Suomessa. Toivottavasti nämä ruotsinnetaan ja kuvataan siellä.

 

[Johannes]

Oli pakko lainata kirjastosta Susan Kurosen "Pääministerin morsian", että ei ole pelkkien mediatietojen varassa, kun kirjasta puhutaan. Luin kirjan eilen illalla Hull-Tottenham pelin aikana. Liikuttava leperrys kirjana vai olisiko tämä ns. kirjake. Oikeusjuttuun on saman verran aineksia kuin haastaisi hyttysen pistosta oikeuteen, hei vaan Hovioikeus. Lukekaa itse.

 

[axe]

Mää luin Monty Pythonin historiaa miesten itsensä kertomana (Monty Pythonin maailma - Chapman, Cleese). Oli yllättävän tylsä.

Sitten mää luin James Bondin peleistä ja vehkeistä (James Bondin pelit ja vehkeet - Lois Gresh ym.), eli kirja siitä olisivatko erilaiset Bond-leffoissa nähdyt vekottimet ja muut systeemit mahdollisia oikeassa elämässä. Sekin oli vähän pettymys, jotenkin tuntui että se olisi voinut mennä pidemmällekin tai ainakin olla jollain lailla hauskempi.

Sitten vejettiin Stephen Kingin uusin teos, novellikokoelma Just After Sunset. Se oli niin kuin nää kokoelmat yleensä: ok, mutta jotenkin tyydyttämätöntä. Tästä puuttui vielä sellainen kunnollinen ykköstarina, joka yleensä muissa on ollut.

Sitten palattiin maan alle Jeff Longin jatko-osassa Helvetin sydän. En muistanut Helvetin piireistä oikeastaan muuta kuin pääkohdat mutta en varsinaisia tapahtumia. Jotenkin muistaisin että Piirit meni jossain kohdassa vähän tylsäksi politikoinniksi hadaaliseikkailujen sijaan, ja tämä Sydän tuntui pitävän paremmin otteessaan. Välillä kivaa vanhojen Raamatun ja muiden myyttien tökkimistä mukaan.

Parhaillaan menossa Bev Vincentin joku tutkielma/analyysi Stephen Kingin Musta torni -saagasta (The Road to Dark Tower). Sen kun saa luettua ja ehkä löydettyä jotain uusia näkökulmia tarinaan, niin sitten voikin aloittaa koko Torni-sarjan ihan alusta ja vetää putkeen. Edellinen lukukerta alusta loppuun kun venyi luonnollisesti yli vuosikymmenen mittaiseksi. Ihan ekana tosin täytyisi jostain löytää ykkösosa uusittuna painoksena. Ihmiset, kustantamot, Huuto.net ja divarit ei palvele, saakeli.

 

[-OO-]

Viimeksi luin Erlend Loen kirjan Supernaiivi, ja nyt aloitin juuri silmäilemään Harmaja-yhtyeen innoittamana Saima Harmajan runoista koottua kirjaa Kootut runot.

 

[KiVi]

Pyramidi 8: Juuri- ja logaritmifunktiot

 

[smasa]

Pyramidi 8: Juuri- ja logaritmifunktiot

Ihan mielenkiinnosta, jäävätkö nuo asiat sinulle mieleen lukemalla? Nimittäin itse laskin vielä lukuloman aikana varmasti satoja matikantehtäviä, niiden viidentoista käydyn kurssin lisäksi. Muista hyvät eväät kirjoituksiin.

Opiskeluaiheista itsellänikin, Vicky Burnell & Peter Randall - Politics in the Developing World sekä Helena Rytövuori-Apunen - Unionin ajan idänpolitiikka. Ensin mainittu katsoo lähinnä tulevaisuuteen nk. kolmannen maailman maiden osalta, jälkimmäinen käsittelee tietenkin Suomen Venäjän-suhteita. Yöpöydällä pyörii niin ikään maailmanpolitiikan aihepiirejä liippaava Seikko Eskolan Historian kuolema ja kulttuurien taistelu, joka käsittelee aiheita lähinnä kulttuurin, erityisesti uskonnon, näkökulmasta.