Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Tulipa sitten luettua loppuun Brian M. Clarkin toimittama Standing in Two Circles - The Collected Works of Boyd Rice. Sisältää miehen historiikin (musician, performer, artist, photographer, essayist, interviewer, editor, occult researcher, filmmaker, actor, orator, deejay, gallery curator and tiki bar designer, among others), 33 Ricen esseetä, joiden aiheet vaihtelevat 60-luvun saippuoista Satanismiin ja luonnon ikuiseen fasismiin, miehen kuvataidetta, laululyriikkaa... Kiehtova teos tästä mielenkiintoisesta vastakulttuurihahmosta.

Seuraavaksi vuoroaan odottavat Iain M. Banksin Algebraisti, Jussi Särkelän Koulumurhat-pamfletti, Peter F. Hamiltonin Pandora's Star -eepos sekä pari Barcelonaa käsittelevää opusta. Reissu lähenee, ja kun en ennen ole kaupungissa käynyt, pitää ottaa vähän faktoja haltuun.

 

[Cemetery Gates]

Lämmittelyksi meni yhdessä päivässä Dostojevskin 'Vanhan ruhtinaan rakkaus', ohut opus kun on. Miellyin kaiffan kirjoitustyyliin ja nyt pakerran todellisen tiiliskiven kanssa, eli saman jampan 'Idiootti' menossa. Sen jälkeen varmaan sitten 'Rikos ja rangaistus' käsittelyyn.

 

[Koirapoika]

vladin mainitsema Cormac McCarthyn Tie luettuna. Tyly tarinahan se on, ei siinä huumori räisky. Samoin tuli kasvukertomus mieleen, pojan ikäähän siinä ei mainita lainkaan mutta alun arka poikanen on loppua kohden jo hieman isompi poika. Vaikka alkuun opus tuntui hieman lyhyeltä, oli pituus ihan sopiva tämmöiselle tarinalle.

Itse en ole kovin innostunut elokuvasovituksesta, kirjassahan tapahtuu loppujen lopuksi varsin vähän. Oma arvaukseni on, että leffassa voi olla prologi miten tähän tilanteeseen on tultu, kirjassa on vain pieni maininta tapahtuneesta ja sekin jättää lukijalle tilaa omille ajatuksille ja tapahtumien laajuudelle. Hirvittää että käsikirjoitus olisi huomattavasti vauhdikkaampi ja leffasta tulisi jonkin sortin toimintapläjäys, mitä kirja todellakaan ei ole. Ja onhan tässä vielä tämä hieman roisi ravinto kun ruoka on vähissä, miten sitä elokuvassa käsiteltäisiin. Tästä voi jatkaa vaikka elokuvaketjussa jos alkaa liikaa rönsyilemään siihen suuntaan. Mutta loppuun huono vitsi, leffa olisi todellinen road movie, hohhoh!

 

[Siim72]

Edellinen luettu kirja taisi olla Hiroshiman portit tai Seitsemän veljestä. En nyt tarkalleen muista niin pitkä aika siitä kuitenkin on. Nyt on sitten työn alla Brett Easton Ellisin kynäilemä American psycho. Kappale jota luen on Englannin kielinen, ostettu muuten Lontoosta. Eli ei ole mitään "c" Englantia. Kirjan lukeminen tuli ajankohtaiseksi Englannin kurssilla. Pitää tehdä n. kuuden sivun essee valitsemastaan kirjasta. Joka siis minulla on American psycho. Kyllähän tota lukee, välillä joutuu tosin hetken miettiä kun tuntuu ettei teksti jää päähän. Nyt kirja on lähes lopussa, mutta kysyisin silti seuraavaa.

Elikkäs: Jos vaan joku jatkislainen viitsisi antaa vähän vinkkiä miten vieraskielisiä kirjoja tulisi lukea? Itse olen lukenut periaatteella, ettei yksittäinen sana merkkaa niin paljoa, kunhan kokonaisuus tulee selväksi. Toisaalta joitakin sanoja olen etsinyt jo ihan sivistyksenkin takia.

 

[Evil]

Elikkäs: Jos vaan joku jatkislainen viitsisi antaa vähän vinkkiä miten vieraskielisiä kirjoja tulisi lukea? Itse olen lukenut periaatteella, ettei yksittäinen sana merkkaa niin paljoa, kunhan kokonaisuus tulee selväksi. Toisaalta joitakin sanoja olen etsinyt jo ihan sivistyksenkin takia.

Nimenomaan näin. Jos jokaista epäilyttävää sanaa ryhtyy metsästämään, kuluu hommaan suhteettoman pitkä aika. Melko pian oppii huomaamaan, onko juuri se tuntematon sana ymmärtämisen kannalta oleellinen.

Vierasta kieltä oppii lukemaan ihan vaan lukemalla. Ei nyt välttämättä kannata jostain Shakespearesta aloittaa, vaan helpompaa tekstiä aluksi. Elämäkertoja ja jännäreitä, siitä sitten pikkuhiljaa "vaikeampaan". Olen varmaankin viimeisen 20 vuoden aikana lukenut enemmän englanniksi kuin suomeksi, ja ainakin silloin jos on lukenut ensin englanninkielisen opuksen ja joskus myöhemmin suomennoksen, huomaa eron alkuperäisen eduksi. Käännös, olkoonkin vaikka miten hyvä, ei kuitenkaan kykene tavoittamaan alkuperäistekstin kaikkia vivahteita.

Jos alkuteos on muunkielinen kuin englannin-, luen mieluummin suomenkielisen käännöksen kuin englanninnoksen. Suomalaiset kääntäjät ovat kansainvälisesti erittäin päteviä.

 

[-OO-]

Joo, ihan turha on alkaa mitään yksittäisiä sanoja etsimään jos kokonaisuuden vaan ymmärtää. Yleensähän nuo tuntemattomatkin sanat aukeaa kun ymmärtää vaan asiayhteyden. Joitakin sanoja olen joutunut katsomaan sanakirjasta kun on tullut sellainen tilanne että joku kokonainen lause ei avaudu tämän yhden sanan takia.

 

[Beneway]

Tuossa tuli hurahdettua hieman tuollaisiin scifi-/tieteistarinoihin luettuani erään novellin jonkin aikaa sitten. Nyt onkin sitten tullut luettua jo kaksi kirjaa vastaavaa tavaraa.

Ensimmäisenä kirjana oli Robert Sheckleyn Jähmettynyt Yhteiskunta ja siihen perään luin Stanislaw Lemin Voittamaton.

Nopea yhteenveto:

Jähmettynyt Yhteiskunta oli mielestäni aivan helvetin loistava kirja. Kirjassa mies herää avaruusaluksen sellistä eikä hän muista mitään, ei edes kuka hän itse on. Selviää, että häntä ollaan viemässä vankiplaneetta Omegalle, joka onkin sitten aikamoinen paikka. Siellä alkaakin taistelu selviytymistä vastaan. Sopivan kevyttä lukemista ja suosittelen kaikille todella lämpimästi.

Voittamaton oli taas vähän tuhtimpaa tekstiä, ainakin näin "aloittelijalle". Tarina oli kyllä upea ja jokainen pieni asia kuvailtiin niin tarkasti, että poikkeukselliset olosuhteet ja "tunnelma" tuli hienosti esiin. Loppu oli minulle ehkä hieman pettymys, sillä odotin, että tapahtuisi jotain aivan käsittämättömän upeaa, mutta eipä tapahtunut. Hyvä kirja kuitenkin.

 

[ms.qvist]

Ihan lyhyesti ot:n ketjun henkeä vastaan.

Itse en ole kovin innostunut elokuvasovituksesta, kirjassahan tapahtuu loppujen lopuksi varsin vähän. Oma arvaukseni on, että leffassa voi olla prologi miten tähän tilanteeseen on tultu, kirjassa on vain pieni maininta tapahtuneesta ja sekin jättää lukijalle tilaa omille ajatuksille ja tapahtumien laajuudelle. Hirvittää että käsikirjoitus olisi huomattavasti vauhdikkaampi ja leffasta tulisi jonkin sortin toimintapläjäys, mitä kirja todellakaan ei ole. Ja onhan tässä vielä tämä hieman roisi ravinto kun ruoka on vähissä, miten sitä elokuvassa käsiteltäisiin. Tästä voi jatkaa vaikka elokuvaketjussa jos alkaa liikaa rönsyilemään siihen suuntaan. Mutta loppuun huono vitsi, leffa olisi todellinen road movie, hohhoh!

Joo, en minäkään toivo, että lähdetään tekemään mitään toimintaspektaakkelia vaan ennemminkin pienimuotoinen draama joka kuvaa tulevaisuuden dystopaiksi "kääntynyttä" yhteiskuntaa jossa epätoivo tavalla tai toisena on vallalla.

Mainitsemasi prologi voisi olla hyvä vaihtoehto mutta muutoin leffan olisi kyllä kuljettava kirjan hengessä tai muutoin ei minusta enää voida edes puhua kirjan mukaan tehdystä elokuvasta. Jos kirjasta jätetään olennaisia seikkoja pois esim. väkivalta ja ihmisten epätoivo hankkiessaan ruokaa ei voida enää puhua kirjaan perustuvasta elokuvasta. Eloku ei todellakaan olisi mitään sallittua lapsille tavaraa...

Jään kuitenkin odottamaan leffaa (mielenkiinnollakin), jospa se yllättäisi minut ja jospa taitavan käsikirjoittajan ja ohjaajan myötä olisi saatu puristettua kirjan henki elokuvan muotoon onnistuneesti.

vlad.

 

[Koirapoika]

Jään kuitenkin odottamaan leffaa (mielenkiinnollakin), jospa se yllättäisi minut ja jospa taitavan käsikirjoittajan ja ohjaajan myötä olisi saatu puristettua kirjan henki elokuvan muotoon onnistuneesti.

Leffasta hieman tietoa The Road

 

[Uleåborgir]

Viimeksi luin Kalle Päätalon romaanin Nouseva maa ja nyt on menossa Ratkaisujen aika. Kummatkin ovat tietenkin Päätalon Iijoki-sarjan tekeleitä.

Välillä on vitun tylsää työn kuvausta, mutta meheviäkin tapauksia riittää mm. parit harjannostajaiset sahteineen ja Rousto-Villen ärhentelyt. Viimeisiä Iijoki-sarjan romaaneja, joissa on väliotsikot. Loistavaa tekstiä.

Onhan tässä menossa vielä "Uusi Kieliopaskin" koulun puolesta. En suosittele kenellekään.

 

[Kummeli]

Jaksaisiko joku laittaa vähän listaa jääkiekkoilijoiden elämänkertakirjoista? Niitä on todella mielenkiintoista ja opettavaa lukea..

Olen kyllä muistaakseni kysynyt tätä aikaisemminkin ja vastauksenkin olen tainnut saada, mutta laiska kun olen, niin en jaksa etsiä..

 

[leivoja]

Viimeksi sain loppuun Petri Karra - Haarautuvan rakkauden talo. Siinä pariskunta on eroamassa ja yrittää asua saman katon alla, mutta eri päissä taloa. Samaan aikaan olisi tarkoitus erota sivistyneesti. Homma alkaa lentää handusta kun molemmat hommaavat itselleen panokaverit kostaakseen toiselle.

Karra kirjoittaa mukavan sarkastisesti, mutta tarina ei ihan loppuun asti kanna, vaan se tuntuu loppuvan liian hätäisesti. Lyhyesti kuvattuna kirja on kuin leivoja. Sarkastinen, mustaa huumoria ja vittumainen.

Leffasta on tulossa elokuussa leffa-versio, jonka ohjaa Mika Kaurismäki.
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=906

Nyt on menossa Seppo Lampela - Hullu klovni. Steen veistelee elämänmakuista tarinaa siitä, kun alamäki on ainoa suunta ja huumeet viinan kanssa liukastamassa matkantekoa. Kirjan kieli on rentoa, eikä sorru liialliseen stadi-läppäilyyn, vaan on enemmän puhekieltä.

Vuoden 2008 kirjat:

Jens Lapidus - Rahalla saa
Leif GW Persson - Putoaa vapaasti kuin unessa
Tuomas Vimma - Gourmet
Riku Korhonen - Lääkärikirja
Wassmo, Herbjörg - Lasi maitoa, kiitos
Ajvide Lindqvist, John - Ystävät hämärän jälkeen
(Vuoden kirja, josta kässäri vuoden leffaan)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Aikan monen suomalaisen lailla Pukki toi joululukemiseksi Ilkka Remeksen uusimman, ja sen myös luin jouluyönä yhdellä vetäisyllä. Samaa tuttua perusremestä, mutta Pyörre ei mielestäni lukeudu kirjailijan parhaimmistoon. Koko hoidon olen lukenut sitä mukaa kun kirjoja on ilmestynyt, ja melkeinpä sanoisin että tästä jäi valjuimmat fiilikset. Pahinta on että tunne alkoi heräillä jo siinä puolivälin paikkeilla.

Joulunpyhinä tuli lisäksi luettua mm. divarista löydetty Matti Mölli Keinosen vuoden 1973 muistelot nimeltä Möllin Piruetit. Terveisiä vaan Raumalle ja samalla vähäsen Poriin. Kiva pikku kirja jonka ilmaisullinen puoli on hieman ajan hampaissa kärsinyt, mutta tekstipä onkin miehen itsensä tuottamaa josta pisteet näin 36 vuoden perästä. Lukemisen arvoinen tarina kuitenkin.

Timo K. Mukan Tabu meni myös joululukemisena. Ei paha, mutta kohtalaisen yliarvostettua tavaraa. Mukka kuoli nuorena ja oli varmasti lahjakas, mutta ei tämä mitään Waltaria ole, sinne päinkään. Hakkaa kyllä Salaman ja muutkin saman sarjan kommarinturhakkeet mennen tullen.

Boccaccion Decameronen tarinoista luin myös osan, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämä on tarinakokoelmana siitä kiva kirja, että teosta voi karkeasti ottaen lukea sieltä täältä ja sen verran kuin kulloinkin huvittaa.

Tex Willereitä luin myös pitkästä aikaa muutaman tuhat sivua. Hienoja miehiä nämä Tex ja Kit Carson. Hornan kekäleet!

 

[puuha-pete]

Viimeksi tuli lueskeltua Reino Lehväslaihon vanhempaa tuotantoa elikkäs Ritarivääpeli. Kaukopartion sissien tekemisiä näissä tapaillaan. Melko samanlaisia nämä sissejä käsittelevät kirjat ovat mutta iskevät kyllä meikäläiseen.

 

[redlate]

Glen Cook: Chronicles of Black Company.
Fantasiaa uudella otteella.

 

[banaaninviljelijä]

Otin kirjastosta täysin summanmutikassa kirjan. Kirja oli Kata Kärkkäisen Kahdeksas huone. täytyy sanoa, etten odottanut kirjalta mitään, mutta se osukin suoraan maaliin. Uskomattomia yhdennäköisyyksiä mun elämään, vaikkakaan juoni ei sinänsä mistään kohti osu mun elämään, mutta kumminkin. Suosittelen.

 

[tant gredulin]

Vähän väärässä järjestyksessä mennään, sillä aloitin kirjasta nimeltä 'Arnin perintö'... Nyt löysin sitä edeltävän osan ja jahtaan vielä niitä kahta ensimmäistä. Kyseessä on Jan Guilloun mahtava Arn Magnussonista kertova Ristiretki-trilogia ja sitä seuraava, Birger Jaarlia käsittelevä itsenäinen osa. Mukaansatempaava lukukokemus!

 

[Johannes]

Nyt on menossa Juha Seppälän "Paholaisen haarukka", kadehdittavaa verbailua ja lauseita, joissa on vähän sanoja, mutta paljon ajatusta. edit. Ei tätä jaksa kyllä lukea loppuun saakka, kertoo vähän liikaa ei mistään, vaikka onkin loistavasti kirjoitettu. En suosittele.

 

[Mortal]

Menneen vuoden ja alkuvuoden saldo :

2008 :

Sari Sirkkiä-Jarva : Tiki-Viiden Stanley-cupin mies
Heikki Ylikangas : Romahtaako rintama
Toivo T Kaila : Marokon kauhun lähettipoika
John Steinbeck : Vihan hedelmät
Heikki Ylikangas : Nuijasota
Reino Lehväslaiho : Syväri murtuu
Teuvo Alava-Dmitri Frolov-Reijo Nikkilä : Rukiver ! – Suomalaiset sotavangit neuvostoliitossa
Jorma Kurvinen – Musta joki, kuoleman joki
Eero Marttinen-Jorma Tikkanen – Olimme päämajan kaukopartiomiehiä
Jarkko Sipilä - Seinää vasten
Heikki Ylikangas : Väkivallasta Sanan valtaan
Ilkka Remes : Kirottu koodi
Ilkka Remes : Hermes
Jorma Korpela : Kenttävartio
Seppo Jokinen : Viha on paha vieras
Matti Saari : Estonia
Jone Nikula : Rauta-aika
Albert Mudrian&John Peel : Choosing death-deathmetallin ja grindcoren historia
Esa Siren : Sissien tulimarssi
Seppo Jokinen : Kuka sellaista tekisi
Shlomo Venezia : Sonderkommando
Leif GW Persson : Putoaa hitaasti kuin unessa (Olof Palmen murha)
Paula Wilson : Bengtskär
Jozef Molka: Sota minun muistoissani (Puolalaisen pakkotyöläisen muistelmat taivalkoskelta)
Ilkka Remes : Pyörre
Reino Lehväslaiho : Sissivääpeli
Kari Kallonen : Sissiluutnantti Olavi Alakulppi Maailmanmestari ja Marskin Ritari
Reino Lehväslaiho : Aunus murtuu
Kari Kallonen : Sinivihreät baretit (Suomalaiset vietnamin sodassa)

2009:
1. Nestori Parkkari : Suomalaisessa keskitysleirissä 1940-44
2. Unto Parvilahti : Terekille ja takaisin
3. Jari Tervo : Troikka

Tuoreimmista :

1. Mielenkiintoinen kirja toisenlaisesta sota-ajasta. Parkkari on pitkänlinjan kommunisti, joka kertoo Suomalaisten poliitisten vankien elämästä leireissä sodan aikana. Asenteellinen, mutta valaiseva.

2. Suomalaisista SS-miehistä kertova omakokemuksinen kirja, jossa liian vähälti itse koettua ja liikaa ennalta tuttua taustatietoa.

3. Huikean hieno kirja. Suosittelen aivan kaikille. Tervon uuden tuotannon kolmas kirja on "helpompi" kuin Myyrä ja Ohrana ja pohjautuu väljästi tositapahtumiin.

 

[peruspata]

Sin joulupyhinä luettua Andrei Pogozevin "Pako Auschwitzista - neuvostosotilaan tarina" -teoksen. Kyllähän se jälleen muistutti siitä mihin ihminen pahimmillaan pystyy, poikkeuksellisesti kirja vieläpä käsitteli tapahtumia ei-juutalaisesta näkökulmasta katsoen - tosin saman nämä venäläiset sotilaat joutuivat kokemaan kuin juutalaiset. Rääkin, kidutukset, työkomennukset, nälkäkuoleman, kaasukammiot, hermojen pettämisen etc. etc.

vlad.

Kiitän nöyrästi toveri vladia loistavasta vihjeestä. Oikeasti, tämän viestin perusteella päätin, että tuon kirjan bongaan. En tohtinut joulun alla ostaa itselleni, kun meidän väellä on ollut tapana kirjoja ostella jouluksi.

Tänään sitten hain kirjastosta mainitun teoksen, ja tuli luettua melkein kertaheitolla. Lievää autenttisuutta loi v. 1998 tehty matka Puolaan, jolloin kävimme myös Auschwitzin pääleirissä sekä Birkenaussa. Aikamoinen paikka näin raunioina/uudelleenrakennettunakin...

 

[Hauptmann]

Mannerheimin muistelmia luen/yritän lukea (pukki toi kirjan). Ensimmäiset 30 sivua menivät helposti ja oli mielenkiintoista luettavaa, mutta lukemista riittää vielä pitkäksi aikaa. Mannerheimin muistelmat kun olen joskus ikuisuuden päästä lukenut, niin seuraavaksi lienevät vuorossa Ludendorffin muistelmat, jotka pari vuotta sitten ostin antikvariaatista. Ainakin Juutilaisen, Ernroothin, Rudelin, Hartmannin ja Rommelin muistelmia / heiden elämistään kertovia kirjoja olen jo lukenut. Vielä pitäisi selvittää Mannerheim ja Ludendorff tässä lähitulevaisuudessa.

 

[super]

Kirjoja tulee luettua tietyistä syistä todella paljon mutta nyt tuli sellainen kirja eteen että pakko suositella. Jontahan Littell:Hyväntahtoiset. Erittäin hienosti kirjoitettu kuvaus Natseista. Suosittelen lämpimästi!

 

[Johannes]

Yritän lukea Riku Korhosen "Lääkäriromaani"-kirjaa. Saa nähdä onnistuuko, alku on aika kökkö tarinan osalta, vaikka hyvin Korhonen kirjoittaa.

 

[leivoja]

Leif GW Persson : Putoaa hitaasti kuin unessa (Olof Palmen murha)

Mitä pidit kirjasta? Itselleni Perssonin melko vähäeleinen tyyli toimii kerran vuodessa sipilöiden ja remesten ohessa varsin mainiosti. Ja onhan Evert Bäckström melkoinen kusipää...

Jontahan Littell:Hyväntahtoiset.

Itselläni tuo järkäle on vielä hyllyssä korkkaamattomana. Hirvittää sivumäärä ja vielä se, että sivut on ympätty niin täyteen kappale- ja lukujaotonta tekstiä. Kyllä se jossain vaiheessa on antauduttava.

 

[Timbit]

Vai vähenikö omat odotukset herraa kohtaan kun Musta Torni -sarja loppui niin typerästi odotuksiin nähden?

Liseyn tarinaa en vielä kommentoi, koska aloitin kirjan aivan äskettäin ja olen vielä aivan alkupuolella. Mutta, Mustan Tornin lopusta olen kanssasi eri mieltä. Mielestäni sen loppu oli aivan loistava, Kingille tyypillistä mutta ei tylsää. Ja tarjoaahan kirjailija vaihtoehtoisenkin lopun, ennakkovaroituksineen kaikkineen.

Makuasia, turha kiistellä.