Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ms.qvist]

Nämä Carellin kirjat, joita täällä kehutte, voisivatko ne upota tällaiseen lukijaan, joka piti Beevorin Stalingrad- ja Berliini-kirjoista? Toinen maailmansota kiinnostaa, mutta olen aika tuore tämän genren lukija.

Kuten peruspata teki, voin minäkin suositella Carellin tuotantoa WW II tapahtumista kiinnostuneille ja kuten on käynyt selville, kirjat "Marssi Venäjälle" ja "Poltettu maa" käsittelevät itärintaman taisteluita saksalaisten ja venäläisten silmin tarkasteltuna.

Verrattuna Beevoriin Carell käy kirjoissaan läpi taistelutoimia myös sotilaiden silmin nähtynä, ei pelkästään komentajien tai historioitsijan, ongelmiakin tästä hivenen tulee nimittäin koska kirjoissa ei ole lueteltu lähdeaineistoa millään muotoa lukijan on uskottava Carelliin tapahtumien kuvailujen suhteen - erityisesti niissä kohdin jolloin käsitellään tapahtumia yksittäisen sotilaan silmin tarkasteltuna.

Kokonaisvaltaisissa kuvioissa, kuten taistelukuvauksissa, kirjan runko pitää paikkansa sen aikaisen historiatuntemuksen perusteella mutta juuri yksilökohtaisten tapahtumien kuvailujen suhteen lukija joutuu miettimään ja pohtimaan sitä mikä on todella tapahtunut ja perustuu suoriin muistiinpanoihin ja mikä on taasen vain toisen käden tietoihin perustuvaa havainnointia tai olettamusta.

vlad.

 

[Gentleman]

Ja ainiin. Viime viikolla luin myös parissa päivässä portugalilaisen Jose Saramagon loistavan ja perkeleen koskettavan kirjan "Kertomus sokeudesta".
Jos tykkää lukea masentavaa ja epämiellyttävää kirjallisuttaa niin suosittelen. Paremmin tietävät voisivat kertoa että onko Saramago loppujen lopuksi ikinä voittanut kirjallisuuden Nobelia. Sen tiedän että vahva ehdokas hän oli vuosia, mutta onko palkinto sitten ikinä osunut kohdalle?

Voitti 1998. Tuota kirjaa on minullekin pari kertaa suositeltu, täytynee lukea.

 

[Greffin]

Tuossa viime viikolla katkaisin lähes puolen vuoden tauon kirjojen lukemisessa ja jäinpä heti koukkuun. Kevyehköjä romaaneja tuli luettua.

Tess Gerritsen - Kaksoisolento
Tess Gerritsen - Painoton tila

Frederick Forsyth - Kostaja

Kostajaa suosittelisin kyllä kaikille. Hienoa jännityskirjallisuutta alan ammattilaiselta. Huonona puolena vain se, että kirja pitää myllyttää melkein kerralla lävitse, kun ei millään pysty jättämään kesken. Klassikkokirja Shakaalihan on myös Forsythin käsialaa. Gerritsen on taas hieman Stephen King tyyppinen kirjailija, mutta itse tykkään enemmän Gerritsenistä. Seuraavaksi pitäisi ahmia Gerritsenin Kirurgi, joka taitaa olla kuuluisin hänen tuotannostaan. Kaksoisolento jotenkin kolahti minuun, mutta Painoton tila ei päässyt samoille sfääreille, vaikkakin hyvä teos sekin.

 

[girlzilla]

Olen lukenut vuoden päivät Edith Södergranin Samlade dikter ja viimeinkin saanut sen päätökseen. Pyrin kerrankin pääsemään modernistiseen runouteen oikeasti sisälle ja analysoiden jokaista runoa. Kannatti todella ja suosittelen niille jotka eivät ole lukeneet. Kirja löytyy siis toki myös suomeksi.

 

[Erling]

Olen lukenut vuoden päivät Edith Södergranin Samlade dikter ja viimeinkin saanut sen päätökseen. Pyrin kerrankin pääsemään modernistiseen runouteen oikeasti sisälle ja analysoiden jokaista runoa. Kannatti todella ja suosittelen niille jotka eivät ole lukeneet. Kirja löytyy siis toki myös suomeksi.

Aah, mahtavaa. Södergran on meidän suomenruotsalaisten taitelijasukupolvien (tai en mä tiedä kannattaako mun laskea itteäni vielä mukaan) tärkeimpiä ja uhmakkaimpia uuden ajan ja ajatusmaailman vetureita ja idoleita. Yhdessä Bjölingin ja kumppaneiden kanssa Tulenkantajiin kuulunut nainen todellakin oli mukana aloittamassa eräänlaista taiteellista vallankumousta.
Traaginen päätös elämällä toi sitten tän kulttimaineen. Hienoja teoksia saanut aikaan, ja suosittelen tutustumista muihinkin kun tuohon kokoelmaan.

 

[girlzilla]

Aah, mahtavaa. Södergran on meidän suomenruotsalaisten taitelijasukupolvien (tai en mä tiedä kannattaako mun laskea itteäni vielä mukaan) tärkeimpiä ja uhmakkaimpia uuden ajan ja ajatusmaailman vetureita ja idoleita. Yhdessä Bjölingin ja kumppaneiden kanssa Tulenkantajiin kuulunut nainen todellakin oli mukana aloittamassa eräänlaista taiteellista vallankumousta.
Traaginen päätös elämällä toi sitten tän kulttimaineen. Hienoja teoksia saanut aikaan, ja suosittelen tutustumista muihinkin kun tuohon kokoelmaan.

Tulenkantajien filosofia on hyvin mielenkiintoinen ja olen tutustunut siihen etenkin viime aikoina entistä enemmän. Ehkä vähän naiivi ja anarkistinen asenne elämään, mutta ehkä juuri siitä syystä sitäkin viehättävämpi.

 

[Erling]

Tulenkantajien filosofia on hyvin mielenkiintoinen ja olen tutustunut siihen etenkin viime aikoina entistä enemmän. Ehkä vähän naiivi ja anarkistinen asenne elämään, mutta ehkä juuri siitä syystä sitäkin viehättävämpi.

Ja 1920-luvulla erittäin ainutlaatuinen Suomen oloissa. Etenkin älyttömän vanhanaikasten suomenruotsalaisten keskuudessa.
Mielestäni Tulenkantajat oli juuri se mitä taideyhteiskunta silloin tarvitsi, jotta omanlainen underground-kultturimme sitten saisi kunnon alkusysäyksen.

Varmasti moni täällä tietää tästäkin asiasta enemmänkin kuin kaksi juuri täysi-ikäistä aloittelevaa pohtijaa, mutta jostain se aina lähtee.
Todella harvinaista ja kivaa kuitenkin kuulla että joku muukin nuori on kiinnostunut Tulenkantajista ja Södergranista.

 

[varjo]

Aah, mahtavaa....aikaan, ja suosittelen tutustumista muihinkin kun tuohon kokoelmaan.

Ja raukkaparka yrittää samaanaikaan leikkiä goonia ja kieltää runoilijatulevaisuutensa.

Asiasta kolmanteen, tulipahan taas löydettyä lukemismotivaatio Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan myötä. 4 kirjaa toisaalta suht heppoista scifiä, mutta toisaalta mielenkiintoista yhteiskunnallista ajattelua. Ehkä nyt voisi taas jaksaa lukea jotain muutakin, World Watch instituutin Maailman tila 2004 tuli otettua mukaan kirjastosta, joten ehkä seuraavaksi sitten hieman ympäristöpolitiikkaa tjsp.

 

[Alamummo]

Iain M Banks

Asiasta kolmanteen, tulipahan taas löydettyä lukemismotivaatio Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan myötä. 4 kirjaa toisaalta suht heppoista scifiä, mutta toisaalta mielenkiintoista yhteiskunnallista ajattelua.

Iain M Banksin Kulttuuri-sarja on mahtava! Hienoa, että joku muukin on löytänyt sen. Kerrassaan scifin aatelia. Aseiden käyttö (Use of Weapons) on mun mielestäni paras ja tuorein Tähystä tuulenpuolta (Look to Windward) heikoin, mutta nämä ovat makuasioita. Kaikkinensa mieletöntä visiointia ja monikerroksista pohdintaa.

Edit: Jos jotakuta kiinnostaa, niin kaksi muuta ovat Muista Flebasta (Consider Phlebas) ja Pelaaja (The Player of Games).

Banksit ovat parempia alkuperäiskielellä, mutta suomennoksetkin ovat ihan kelpoisaa kamaa.

Edit: l-kirjain

 

[varjo]

Iain M Banksin Kulttuuri-sarja on mahtava! Hienoa, että joku muukin on löytänyt sen. Kerrassaan scifin aatelia. Aseiden käyttö (Use of Weapons) on mun mielestäni paras ja tuorein Tähystä tuulenpuolta (Look to Windward) heikoin, mutta nämä ovat makuasioita. Kaikkinensa mieletöntä visiointia ja monikerroksista pohdintaa.

Niin, itse taas näin Aseiden käytön heikommaksi, juuri sen näennäismonimutkaisen juonikaarikikkailun takia.

Jossain määrin Pelaaja oli kaikista ehein kokonaisuus, koska siinä ei turhaan leikitty sellaisilla asioilla, joista lukija ei oikeastaan voi tietää, ennenkuin kirjailija suuressa hyvyydessään päätti jotain paljastaa. Pelaaja tosin on muuten sitten aika normiscifiä ja "putkijuoksua" (termi joka on hyvin selvä (tietokone)pelaajille) alusta loppuun.
Tuulenpuolessa taas tämä oli toteutettu Aseiden käyttöä paremmin ja ei se mielestäni erikoisen heikko ole, muttei mikään suurteoskaan.

Tosin, mielipiteet ovat mielipiteitä.

 

[ms.qvist]

Iain M Banksin Kulttuuri-sarja on mahtava!

Täällä ollaan myös tutustuttu Banksin Kulttuuri-sarjaan, kaikki muut on luettu paitsi tämä uusin - siihenkin pitänee joku päivä tutustua. Oikeastaan olisi paikallaan lukea koko sarja samalla uudelleen jotta saisin muodostettua uudelleen näkemyksen sarjasta, aiempien kolmen eeppisen romaanin lukemisesta on kulunut aikaa jo useita vuosia joten muistikuvat alkavat hiljalleen hämärtyä muuttua kovin epäselviksi.

Jos scifin puolelta haluaa tutustua muihinkin laajoihin ja eräällä tapaa eeppisiin kokoelmiin niin tuolloin kannattaa ehdottomasti tarttua Dan Simmonsin Hyperion-saagaan. Ja, jälleen muistikuvat ovat jo haalenneet mutta sen muistan, että niistä oli todella hankala laskea irti ja ne eräällä tapaa hyvinkin kokonaisvaltaisina "kulttuuri-kuvauksina" tekivät minuun vaikutuksen. Teoksiin (varsinkin ensimmäiseen) liittyy ripaus runollisuutta, mitä en todellakaan pistä pahakseni.

Suosittelen!

vlad.

 

[Lugu]

Viimeksi luin koulutehtävänä Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan. Kyllä se hyvä ja todellinen on. Ei suotta pidetä Suomen parhaimpana kirjana. Suosikkihahmoni olivat Lehto ja Riitaoja. Viimeisin kirja, jonka kuin "vapaaehtoisesti" oli Jurassic Park. Mielestäni leffa on superhyvä, mutta kirja vieläkin parempi. Puistonvartija Robert Muldoon oli mielestäni mielenkiintoisin hahmo.

 

[Toivo Isänmaa]

Pysähtyneisyyden aika - Mauno Koivisto 1981-1984

... ja on muuten kuin jännityskertomus - kun itse on ns. elävien kirjoissa jo ollut jo noina vuosina. Uskomatonta miten erilaisina asiat välittyivät yleiseen julkisuuteen ja miten ne sitten oikeasti ovat olleet.

Suosittelen kiinnostuneille luettavaksi tätä tiiliskivimäistä (kirjaimellisesti) järkälettä.

 

[Snakster]

Viimeksi luin koulutehtävänä Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan. Kyllä se hyvä ja todellinen on. Ei suotta pidetä Suomen parhaimpana kirjana. Suosikkihahmoni olivat Lehto ja Riitaoja.

Itse sain Tuntemattoman sotilaan joululahjaksi ollessani 8 tai 9. Tämän jälkeen otin tavaksi lukea sen joka joulu, ja perinnettä tulikin ylläpidettyä jonnekin 16 ikävuoden huitteille. Hienoa oli seurata kirjan avulla omaa kehitysprosessiaan ja sitä kuinka ymmärsi kaikesta joka kerta taas hieman enemmän.

 

[Alamummo]

Niin, itse taas näin Aseiden käytön heikommaksi, juuri sen näennäismonimutkaisen juonikaarikikkailun takia.
.
.
.
Tosin, mielipiteet ovat mielipiteitä.

Mielestäni Aseiden käytön tekee vahvaksi juuri sen juonen monitasoisuus ja siihen sisältyvä, vähä vähältä paljastuva tragedia. Liekö tämä jotain naisnäkökulmaa... Mutta kuten sanoit, makuasioista ei kannata kiistellä. Nautittavia scifi-kirjoja ovat kaikki. Ihmettelen aina, että kukaan ei ole tarttunut niihin ja pusanut valkokankaalle, kun digitekniikalla pystyy nykypäivänä toteuttamaan mitä vaan. Toisaalta tämä ei ole mikään menetys, vaan pikemminkin hyvä asia.

 

[smasa]

Wolfgang Michal - Saksa ja seuraava sota

Tätä erikoista kirjastolöytöä olen ehtinyt kahlaamaan vasta muutaman sivun. Käsittääkseni kyseessä on kevyt ja satiirinomainen poliittinen kuvaus siitä, miksi olisi syytä olettaa lederhosen-maassa syttyvän sodan lähivuosina. Henkilö tuntuu vahvasti uskovan siihen, että historia toistaa itseään ja että Saksassa on sellainen poliittinen tilanne, että kohta ruvetaan laittamaan rautaa rajalle. Katsotaan, miten kirja kehittyy.

 

[Uleåborgir]

Itse sain Tuntemattoman sotilaan joululahjaksi ollessani 8 tai 9. Tämän jälkeen otin tavaksi lukea sen joka joulu, ja perinnettä tulikin ylläpidettyä jonnekin 16 ikävuoden huitteille. Hienoa oli seurata kirjan avulla omaa kehitysprosessiaan ja sitä kuinka ymmärsi kaikesta joka kerta taas hieman enemmän.

Sama "vika" Uleåborgirilla. Tosin en saanut kirjaa joululahjaksi ollessani 8- tai 9
-vuotias vaan otin sen kotoani kirjahyllystä ja aloin lukea. Olin kai 11-vuotias. Kirja tuli luettua vuosittain 20 ikävuoteen saakka, muutamana vuonna jopa kolmeen kertaan.

Kävin armeijan vanhoilla päivilläni, 25-vuotiaana. Kun luin kirjan armeijan jälkeen avautui se aivan uudella tavalla kun armeijan käsitteet ja mielialat tunsi oman kokemuksen kautta.

Kotimaisista kirjoista Tuntematon sotilas on suosikkini Veikko Huovisen Havukka-Ahon ajattelijan ohella.

Uskomatonta miten paljon parempaa kirjallisuus on ollut aikoinaan, kun vertaa nykypäivän suosikkeihin kuten Tuomas Vimmaan yms. järkyttävään paskaan.

 

[Maple Leaf]

Parhaillaan lukusessa Bill Brysonin teos "Lyhyt historia lähes kaikesta". On ainakin toistaiseksi (noin puolessavälissä mennään) osoittautunut nimensä veroiseksi matkaksi avaruuden ja ihmiskunnan syntyyn, historiaan ja sen sellaisiin pikkujuttuihin. Brysonin kirjoitustyyli on naseva ja hauska, ja hän osaa esittää noin universumin kokoisia ajatuksia tavalla, jota kaltaiseni tekstien sävyjä heikomminkin ymmärtävä ihminen tajuaa, tai ainakin luulee tajuavansa. Uskallan suositella kaikille niille, joita kiinnostaa tieteen popularisointi ilman sen latistamista.

 

[ms.qvist]

Ihmettelen aina, että kukaan ei ole tarttunut niihin ja pusanut valkokankaalle, kun digitekniikalla pystyy nykypäivänä toteuttamaan mitä vaan. Toisaalta tämä ei ole mikään menetys, vaan pikemminkin hyvä asia.

Samoin minä ihmettelin tätä asiaa aikoinani lukiessani Banksin tuotantoa, sama on käynyt mielessäni lukiessani Simmonsin Hyperion-saagaa, mutta toisaalta, hivenen kyllä pelottaisi mahdollisen ohjaajan puolesta sillä en usko, että kumpikaan sarja on helpoimmasta päästä leffan muotoon puettavissa, sen verran monisyisiä, polveilevia ja monikerroksisia rakenteita niistä löytyy - etenkin Hyperion-saagasta jonka muistan paremmin kuin Banksin teokset. Toisaalta kummastakin sarjasta taitava ohjaaja hyvällä näyttelijä- ja tuotantokaartilla varustettuna saisi loihdittua loisteliaan sarjan eeppisiä scifileffoja joista löytyisi kaikkea mitä vannoutunein scifi-fani voi vain vaatia. Ja, missään nimessä kyseisiä kirjasarjoja ei voi sulloa yhden leffan kokonaisuudeksi vaan ne vaatisivat perusteellisen käsittelyn samaan tapaan kuin Lord of the Rings.

vlad.

 

[Alamummo]

Eikä Banksin Kulttuureita voisi edes sulloa samaan elokuvaan, sillä nehän ovat neljä erillistä tarinaa, joissa ei ole edes samoja "henkilöitä" tai miksi niitä kaikki eläviä nyt kutsuisi.

Täytyykin etsiä noita Hyperion-kirjoja Akateemisesta, kiitos vaan vlad suosittelusta!

 

[Evil]

Lukekaatten ihmiset Iain Banksia myös ilman M:ää. Sama tyyppi, mutta ilman initiaalia kirjoittanut mm:
- Ampiaistehdas. Mestariteos, pitkälti samaa henkeä kuin Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin"- kirjassa.
- Kävelyä lasilla. Monitahoinen, kiehtova kirja.
- Crow Roadin käsikirjoitus. Mukaansatempaava sukueepos Skotlannin nummilta.

 

[ms.qvist]

Eikä Banksin Kulttuureita voisi edes sulloa samaan elokuvaan, sillä nehän ovat neljä erillistä tarinaa, joissa ei ole edes samoja "henkilöitä" tai miksi niitä kaikki eläviä nyt kutsuisi.

Samaa tyyliä on myös Simmonsin Hyperion-saagassakin, kaksi ensimmäistä (Hyperion ja Hyperionin tuho) koostuvat teoksista joissa on yhteisiä tekijöitä ja nimittäjiä kun taasen kaksi seuraavaa (Endymion ja Endymionin nousu) sijoittuvat aikaan useita satoja vuosia tulevaan Hyperionin tuhon jälkeen. Kulttuuri toki on säilynyt samana ja yhdistäviä tekijöitä menneisyyteen löytyy mutta paljon on sitten uutta, teema on kuitenkin sama ja tietyt linkit menneen ja tulevan välillä säilyvät joten sen puolesta niistä voisi joku tuottaa yhden leffakokonaisuuden mutta parhaiten niistä saisi irti jos purkittaisi neljä (vähintään kaksi) erillistä leffaa jolloin kunkin kirjan teemaa ja tapahtumia voisi käsitellä rauhassa ja kerrontaan voisi panostaa aivan toisella tapaa.

Hyperion-saagassa muistaakseni "Keats" on nimittäjä mikä toistuu kaikissa kirjoissa - viitataan myös runoilija Keatsiin tällä tapaa.

Ja täytyy tunnustaa, että olin tyystin unohtanut, että Banksin Kulttuuri-sarjan kirjoissa ei ole todellakaan samoja "henkilöitä" - merkinneekö tämä tosiaan sitä, että kirjasarjaan olisi syytä tutustua uudemman kerran.

vlad.

 

[varjo]

Eikä Banksin Kulttuureita voisi edes sulloa samaan elokuvaan, sillä nehän ovat neljä erillistä tarinaa, joissa ei ole edes samoja "henkilöitä" tai miksi niitä kaikki eläviä nyt kutsuisi.

Täytyykin etsiä noita Hyperion-kirjoja Akateemisesta, kiitos vaan vlad suosittelusta!

Jos jostain kirjasta leffan saisi, niin ehkä Tuulenpuolesta, jos siitä vain karsisi oikeastaan kokonaan sen ilmamaailma-osion pois. Muut ovat sitten sellaisia, joista pitäisi karsia aivan liikaa (ja Pelaaja ehkä liian suoraviivainen).

Löytyväthän Hyperionit toki ihan kirjastoistakin, yleensä vieläpä hyllystä, ei niitä kukaan tervejärkinen lainaile :)

Toki voinee olla varoituksen sana paikallaan(enemmän ehkä ihan vartavasten scifikirjoja varten tarkoitetussa ketjussa, jota en jaksa nyt etsiä). Hyperion-saaga (ts. 4 kirjaa) on vähän sellainen, että oikeastaan koko ensimmäinen kirja on pelkkää johdattelua ja hyyyyyyyyvin raskas.

 

[ms.qvist]

Toki voinee olla varoituksen sana paikallaan(enemmän ehkä ihan vartavasten scifikirjoja varten tarkoitetussa ketjussa, jota en jaksa nyt etsiä). Hyperion-saaga (ts. 4 kirjaa) on vähän sellainen, että oikeastaan koko ensimmäinen kirja on pelkkää johdattelua ja hyyyyyyyyvin raskas.

Minua tämä ensimmäisen osan johdattelu ja hyvin tarkka henkilökerranta mitä siinä toteutettiin kun käytiin läpi niiden tiettyjen henkilöiden historiaa ja osittaista nivoutumista toisiinsa ei haitannut yhtään eikä muodostanut lukukokemusta raskaaksi - itseasiassa nautin siitä suuresti. Mutta ehkäpä minä olenkin vähän "poikkeava" sillä pidän siitä, että kirjat alustetaan kunnolla ja jaksan lukea vaikka satoja sivuja pelkkää alustusta ja kerrontaa mikä johdattelee tiettyihin loppuratkaisuihin, asian voi toisinkin ilmaista, en ole suoran ja kovin toiminnallisen kirjallisuuden ystävä.

vlad.

 

[varjo]

Minua tämä ensimmäisen osan johdattelu ja hyvin tarkka henkilökerranta mitä siinä toteutettiin kun käytiin läpi niiden tiettyjen henkilöiden historiaa ja osittaista nivoutumista toisiinsa ei haitannut yhtään eikä muodostanut lukukokemusta raskaaksi - itseasiassa nautin siitä suuresti. Mutta ehkäpä minä olenkin vähän "poikkeava" sillä pidän siitä, että kirjat alustetaan kunnolla ja jaksan lukea vaikka satoja sivuja pelkkää alustusta ja kerrontaa mikä johdattelee tiettyihin loppuratkaisuihin, asian voi toisinkin ilmaista, en ole suoran ja kovin toiminnallisen kirjallisuuden ystävä.

vlad.

Niin, tarkoitinkin sitä, että suurimmalle osalle lukijoista Hyperion voi olla jo liian kovaa kamaa...ei tuo itseänikään haitannut, mutta muutama kaverini on jättänyt leikin kesken Hyperionin puolivälissä.

Endymionhan (molemmat kirjat) on sitten sinänsä paljon henkilökeskeisempi ja aikalailla kevyempi kuin Hyperion (molemmat taasen).