Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Patarouva]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

 

[heketsu88]

Sitä olen nyt pohtinyt, että mitä tapahtui Annen siskon Margot Frankin päiväkirjalle, kun Anne mainitsee melko alussa päiväkirjaansa, että myös Margot Frank kirjoittaa omaa päiväkirjaa. Onkohan se kadonnut vai tuhoutunut?

Okei, tämä selvisi Anne Frank-sivustolta. Margot Frankin päiväkirjaa ei ole löydetty/säilynyt.

Margot Frank

Margot Frank was Anne Frank’s sister and one of the eight people in hiding in the Secret Annex. Read her biography here.

www.annefrank.org

 

[redpecka]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

Mulla on alla myös tämä - äänikirjana Yle Areenasta yrittelen kuunnella aina välillä Volter Kilpi: Alastalon salissa | Yle Areena – podcastit Aikaahan tässä kirjassa venytetään, joten ei sitä tarvii yhden sukupolven aikana itse edes saadakaan luettua/kuunneltua kokonaan.

 

[Wiljami]

Tuossa kun tuli aiemmin valitettua pitkällisesti Ajan pyörän tuskaisuutta lukukokemuksena niin tässä Sandersonin kolmen viimeisen kirjan kirjastosta saamista odotellessa (enää sijalla 4, pari kuukautta sitten laitoin varaukseen ensimmäisen teoksen) otin testiin Sandersonin Usvasyntyinen -trilogian. Täytyy sanoa että lukemisen riemu palasi kyllä rytinällä, siinä määrin toimivaa oli kerronta ja uskottavia hahmot. Ehkä lukukokemuksen ihanuutta korosti myös tuska jota Jordanin lukeminen aiheutti. Varmaan Sandersoneja alettava nyt tahkoamaan läpi enemmänkin, vaikkakin luonnollisesti niidenkin kirjastosaatavuus vaihtelee melko paljon.

 

[nummenkallio]

Wille Rydmanin Salaisuus, jota ei ollut.

Pisteet Rydmanille siitä, että vaikeassa tilanteessa jaksoi kirjoittaa kirjan, joka ei edes ole huono. Se on itse asiassa todella mielenkiintoinen. Rydman kirjoittaa erittäin hyvin ja perustelee asiat vakuuttavasti.

Tässä tilanteessa moni poliitikko olisi voinut lähteä hätäiseen Twitter-miekkailuun tai bloggailuun, mutta Rydman teki mielestäni fiksusti. Kirja on hänen tilinpäätöksensä viime vuosista. Siinä kerrotaan paljon muustakin kuin naiskohuista.

Rydman selvästi ymmärtää julkisuuden päälle. Tällä kirjalla hän pelastaa paljon.

 

[Uleåborgir]

Kalle Päätalon Nuorikkoa näyttämässä meni viimeksi. Aivan huikea kuvaus tuittuilevista aviopuolisoista hankalalla matkalla sodan runtelemaan osaan Suomea.

Nyt vaihdan Iijoki-sarjan Vikke Nilo -saagaan eli Kairankävijään ja Viimeiseen savottaan. Tässä on ketunhäntä kainalossa ensi kesän Päätalo-päiviä varten.

 

[Kilgore Trout]

Luin Liu Cixinin kirjan Pallosalama. Se ei valitettavasti ollut samaa tasoa kuin huikea Muistoja planeetta Maasta -tirilogia, jonka ensimmäinen osa Kolmen kappaleen probleema oli Aasian ensimmäinen Hugo -voittaja. Hyviä olivat jatko-osatkin, vaikka eivät ihan ensimmäisen veroisia.

Nyt minulla on menossa Charles Bukowskin Siinä sivussa, joka jostain syystä oli jäänyt väliin 30 vuotta sitten, kun luin kaiken Bukowskin mitä lähikirjastosta löytyi. Ehkä se oli jäänyt hankkimatta pienen sivukirjaston kokoelmiin.
Tänä vuonna kustannusosakeyhtiö Sammakko on kustantanut siitä uusintapainoksen, piste turkulaisille! Kulttuuriteko, vaikka ei varsinaisesti myötäile nykymaailman suuntauksia. Sammakko on muutenkin kunnostautunut Bukowskin kuntantajana.

Bukowski toi kaikki maan
pinnalle, jopa enkelit.
- Leonard Cohen

 

[Ilmari Ahde]

Suurella mielenkiinnolla odotan tulevaa kirjaa, Georges Perec - Häviäminen, esittelyteksti alla:

Otto Vokl on hävinnyt. Ei sentään jälkiä jättämättä, häneltä on jäänyt jälki jos toinenkin. Tosin yksikään niistä ei tunnu vievän mihinkään. Ystävät ryhtyvät selvittämään häviämistä, kunnes menehtyvät mystisesti. Syyllinen löytyy, vähitellen: häviämiset on todennäköisesti järjestänyt eräs käkkäräpäinen mieshenkilö...

Ranskan kielen yleisin vokaali on e, ja suomen kielessä puolestaan a. Kirja on kirjoitettu ilman eetä ja suomennos on aaton, on kirjailijalla ja suomentajalla ollut melkoinen työsarka löytää sopivat sanat.

 

[Sistis]

Olen vuosia miettinyt, että pitäisi lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Jonkin aikaa sitten ostin teoksen pokkarina.

Nyt kun täällä alettiin puhua klassikoista niin piti alkaa viimein lukea kyseistä teosta. Aloitin eilen illalla ja nyt on 120 sivua ja kolme lukua luettuna. Tätä tulee varmaan luettua muiden kirjojen ohella sopivina hetkinä.

Lukeminen vaatii normaalia enemmän keskittymistä, mutta helpolta tuntuu siihen verrattuna, mitä kuvittelin. Yllätyin, miten hyvin viihdyin kirjaa lukiessani. Kieli on kyllä sellaista, että jos rakastaa suomen kieltä, ei oikein voi kuin nauttia.

Itse joskus luin tuota pitkälle yli puoliväliin. Sitten jostain syystä pistin tuon tauolle, joka on jatkunut edelleen. Enää ei kannattaisi jatkaa, vaan pakko olisi aloittaa alusta.

Tai sitten odottelen, että joku suomalainen ohjaaja, kuten nyt vaikka Timo Koivusalo, tekisi tuosta elokuvan...

 

[axe]

Hoksasin juuri että mun vessakirjani ovat alkaneet noudattaa kaavaa. Ensin käteen oli osunut Juha Rantasilan kirja, viimeksi meni Hexi Riihiranta ja nyt on alkamassa Rocky Rautakallio. Toivottavasti Arto Ruotasesta ei oo tehty kirjaa.

 

[Evil]

Ike Vilin Daimonia luen nyt. Ei tarvitse hehkutusta.

 

[alwahla]

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille on nyt tullut luettua ja täytyy todeta heti tähän alkuun, että yksi kerta riitti ainakin tämän kirjan suhteen. Tulen kyllä lukemaan Vanhuksen ja meren, mutta sen täytyy olla aika paljon parempi kuin tämä tekele.

Ensinnäkin: kaikki dialogit tässä kirjassa oli joko todella heikkoa tai karmeaa, ihan miten päin vaan ja meno vain paheni, kun kirjan päähenkilö tapasi mielitiettynsä eli skottilaisen hoitsun Catherinen, sillä näiden kahden lepertely oli todella puuduttavaa lukemista. Sana ihana esiintyy kirjassa varmaankin lähes 150 kertaa, sillä tuota sanaa pariskunta käytti lähes toistuvasti toisilleen puhuessaan ja tuntuivat elävän jossain omituisessa pumpulilinnassa kuin ensimmäistä kertaa elämässään rakastuneet teinit. Tämä ei minua haitannut, vaan nimenomaan näiden kahden välinen dialogi, joka oli rasittavaa alusta loppuun.

Toinen ongelma liittyy kerrontaan, joka oli koko ajan hyvin poukkoileva. Yhtenä hetkenä ollaan Milanossa nauttimassa juhlavista illallisista ja seuraavassa lauseessa ollaankin jo jossain Itävallan rajalla. Mutkia vedettiin suoriksi lähes jokaisella sivulla ja se oli valitettavaa. Kaiketi tämä tyyli liittyi siihen, että kirja oli varsin lyhyt eli noin 380-sivuinen, mutta toisaalta tässäkin kohtaa olisi voinut karsia dialogeista, koska niissä ei ollut juuri mitään sisältöä eikä tarina olisi menettänyt mitään.

Olen lukenut vuosien saatossa useampia kirjallisuuden klassikoita ja kaiketi tämäkin luetaan niihin, sillä kuvastihan tämä elämää sotavuosien Italiassa ja onhan Hemingway yksi suurimmista kirjailijoista, mitä Yhdysvallat on koskaan tuottanut. Siksi pettymys tähän kirjaan onkin niin suuri osaltani, koska odotin pääseväni lukemaan jotain todella hienoa tekstiä, mutta sainkin luettavakseni jotain ihan muuta. Tässä päällimmäiset ajatukseni tästä kirjasta.

**

 

[MacRef]

Tulen kyllä lukemaan Vanhuksen ja meren, mutta sen täytyy olla aika paljon parempi kuin tämä tekele.

Älä ainakaan Ismo Kallion lukemana äänikirjana kuuntele. Aikoinaan kuuntelin ja oli sen verran karmea kokemus, että kirja meinasi monta kertaa jäädä kesken. Sinnittelin kuitenkin loppuun, koska ajattelin, että täytyyhän minunkin joku Hemingwayn klassikoista joskus lukea. (Tässä tapauksessa kuuntelin.)

En tiedä, oliko vika kirjassa, lukijassa vai molemmissa, mutta tuo äänikirja ei minulle kolahtanut yhtään positiivisena tai edes neutraalina kuuntelukokemuksena.

 

[Kilgore Trout]

Jatkoajan Kesätyttö 2006 Kiira Korpi on kirjoittanut runokirjan, jonka Hesarin kriitikko tyrmäsi tylysti.

Kirja-arvostelu | Kiira Korven runokirja on surkea, ja sen julkaiseminen on suorastaan vastuutonta

Kiira Korven runokirja Hyppää vaan! hukkaa kaikki runouden kielelliset mahdollisuudet.

www.hs.fi

Kirjan myynnin kannalta tämä on tietenkin hyvä juttu, nyt moni ostaa ja lukee sen nähdäkseen kuinka huono se oikein on. En ole vielä lukenut kuin muutaman netin keskustelupalstoilla siteeratun runon, mutta kai se pitää ostaa ja sijoittaa hyllyyn Kimi Räikkösen Kimi’s Book of Haikun viereen.

Huomenna aion hakea kirjastosta varaamani W.G.Sebaldin Yli maan ja veden: Valittuja runoja 1964 - 2001. En ole vieläkään oikein varma siitä, että ovatko Sebaldin kirjat hyviä, vai onko niiden lukeminen vain yksi masokismin muoto.

 

[Surukuku]

Jatkoajan Kesätyttö 2006 Kiira Korpi on kirjoittanut runokirjan, jonka Hesarin kriitikko tyrmäsi tylysti.

Kirja-arvostelu | Kiira Korven runokirja on surkea, ja sen julkaiseminen on suorastaan vastuutonta

Kiira Korven runokirja Hyppää vaan! hukkaa kaikki runouden kielelliset mahdollisuudet.

www.hs.fi

Kirjan myynnin kannalta tämä on tietenkin hyvä juttu, nyt moni ostaa ja lukee sen nähdäkseen kuinka huono se oikein on. En ole vielä lukenut kuin muutaman netin keskustelupalstoilla siteeratun runon, mutta kai se pitää ostaa ja sijoittaa hyllyyn Kimi Räikkösen Kimi’s Book of Haikun viereen.

Huomenna aion hakea kirjastosta varaamani W.G.Sebaldin Yli maan ja veden: Valittuja runoja 1964 - 2001. En ole vieläkään oikein varma siitä, että ovatko Sebaldin kirjat hyviä, vai onko niiden lukeminen vain yksi masokismin muoto.

Ei ne, runot nimittäin, aina aukea muille, vaikka olisi kuinka meritoitunut kirjoittaja.
Juice Leskisen 2007 postuumisti julkaistu runokokoelma Kosket oli välillä aika puuduttavaa, mutta se taisi olla enemmänkin minusta kiinni. Toisaalta, runoilija, kriitikko Hannu Kankaanpääkin totesi aikanaan, että kokoelma "sisältää samoja heikkouksia ja vahvuuksia kuin Juicen aiemmatkin runoteokset" - mitä sillä sitten tarkoittikaan...

 

[Turha Kaukalo]

Huomenna aion hakea kirjastosta varaamani W.G.Sebaldin Yli maan ja veden: Valittuja runoja 1964 - 2001. En ole vieläkään oikein varma siitä, että ovatko Sebaldin kirjat hyviä, vai onko niiden lukeminen vain yksi masokismin muoto.

Sebald on melankolista taidelukiolaisille soveltuvaa paskaa.

 

[alwahla]

Huomenissa on ilmeisesti varaamani Vanhus ja meri saapunut kirjastoon, jolloin pääsen lukemaan sen. Odotukset ovat matalalla, sillä edellinen Hemingwayn kirja Jäähyväiset aseille oli niin heikko.

 

[Turha Kaukalo]

Huomenissa on ilmeisesti varaamani Vanhus ja meri saapunut kirjastoon, jolloin pääsen lukemaan sen. Odotukset ovat matalalla, sillä edellinen Hemingwayn kirja Jäähyväiset aseille oli niin heikko.

Kerron mielipiteeni myös tästä. Vanhus ja meri on toimiva, mutta onhan Jäähyväiset aseille raskaan luokan paskaa, niin sanoakseni. Tosin lukukokemuksista on aikaa vuosikymmeniä. En varmaan enää koskaan lue Hemingwayta. Ylipäänsä Keltaista kirjastoa on syytä välttää ja sieltä Hemingwayta löytyy.

 

[alwahla]

Kerron mielipiteeni myös tästä. Vanhus ja meri on toimiva, mutta onhan Jäähyväiset aseille raskaan luokan paskaa, niin sanoakseni. Tosin lukukokemuksista on aikaa vuosikymmeniä. En varmaan enää koskaan lue Hemingwayta. Ylipäänsä Keltaista kirjastoa on syytä välttää ja sieltä Hemingwayta löytyy.

No jaa. Merkittävä osa Keltaisen kirjaston kirjoista menee vältettävien kirjojen joukkoon, mutta on siellä joukossa myös Steinbeckia, joten ihan täyttä paskaa tuo kirjasto ei ole.

 

[Kilgore Trout]

No jaa. Merkittävä osa Keltaisen kirjaston kirjoista menee vältettävien kirjojen joukkoon, mutta on siellä joukossa myös Steinbeckia, joten ihan täyttä paskaa tuo kirjasto ei ole.

HAH! Sen vaan sanon, että Keltaisessa kirjastossa on myös paljon Kurt Vonnegutia! Tuollainen mollaaminen alkaa jo käydä nimimerkin päälle...

Joskus nuorempana ylpeilin omassa mielessäni sillä, että olin lukenut kaiken tai lähes kaiken mitä Keltaisessa kirjastossa oli julkaistu. Samaa tahtia en ole pystynyt pitämään yllä, ja onhan siellä myös kehnoa kirjallisuutta, noin omasta mielestä. Mutta paljon myös hyvää kuten Vonnegut, John Irving, J. D. Salinger, Günter Grass, Don DeLillo, Kazuo Ishiguro, Haruki Murakami, Elisabeth Strout jne.

 

[Turha Kaukalo]

Hemingwaylla on muuten hyvä postuumi romaani, mikä sen nimi suomeksi on, Käärme paratiisissa noin osapuilleen.

No jaa. Merkittävä osa Keltaisen kirjaston kirjoista menee vältettävien kirjojen joukkoon, mutta on siellä joukossa myös Steinbeckia, joten ihan täyttä paskaa tuo kirjasto ei ole.

On siellä esim. Joycen Odysseus ja 50-70 muuta hyvää (Faulkner, Greene, Steinbeckin Vihan hedelmät ym.), mutta yleisesti sellaista lukuromaaniskeidaa joka ei minua puhuttele. Tarkoitin, kuten varmaan kaikki ymmärsivät, että Keltaisen kirjaston profiili on sellainen, että sitä pitää vähän tökkiä ja etenkin sen lukijoita, noita omahyväisiä "minä luen enkä katso televisiota" -pässejä. Mikä se upea fraasi joskus oli? "Tulevia nobelisteja julkaisevat tmsp." No, olihan se vähän niin, mutta en nyt hirveästi asialla kehuisi. Olen niin helvetin lukenut ihminen, että olen ajan myötä tullut todella ronkeliksi lukemisten suhteen. Aihetunniste: humblebrag

Vonnegut on aika hyvä, mutta en minä niitä juttuja loputtomiin jaksa. DeLillo on parhaimmillaan loistava, sitten on sitä parturiinmenoa, jota en jaksa. Mitä tulee Joyceen, niin ei Odysseus ole ollut minulle mikään mullistava kokemus kuitenkaan, mutta Finnegans Wake oli.

Edit. Mähän olen tämmönen vanha käreä äijä, tajusin, ja tuli heti eräs nimimerkki mieleen, jota en viitsi tägätä.

 

[Palstalegenda]

Klassikoista puheenollen, kuuntelin ensimmäisen osan Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta. Olen ihan positiivisesti yllättynyt. En kuitenkaan 3/5 enempää antaisi. Luultavasti tämä sarja paranee edetessään (?). Tykkään historiasta ja ajankuvaa on erityisen mielenkiintoista tarkastella.

Tiedän, että isäni ja pappani luki tämän sarjan. Sitä en nyt tiedä kuoliko pappa ennen kuin kaikki oli julkaistu. (En ole tutustunut kirjamäärään ja julkaisuvuisiin) Lapsuudesta muistan pitkän rivin Päätalokirjoja mummulan kirjahyllyssä. Ensimmäisen kerran pohdin tämän lukemista joskus äidinkielen tunneilla lukiossa. Mutta meni reilut 25 vuotta ennenkuin sain korkattua. Nyt viimeistään tunnen itseni vanhaksi.

Olen kolme kertaa yrittänyt lukea Iijoki-sarjan ensimmäisen kirjan Huonemiehen poika, mutta en pääse sinnilläkään edes sataan sivuun. Tai no viimeksi yritin kuunnella. Sama lopputulos.

Annan sille kirjalle 2/5. Osin vika on minussa, sillä en tykkää lukea kirjoja, joissa muistellaan kovin paljoa varhaislapsuutta.

Sama homma Päätalon ekassa kirjassa Ihmisiä telineillä. Minulla on se, en enää edes yritä lukea sitä. Kesken jäi.

Vaan tosiaan, kirjat paranevat merkittävästi hyvin pian. Kaikille muille lukemilleni Päätaloille voisin antaa 5/5.

Voin siis hyvin ymmärtää Päätalo-inhon niiltä, jotka ovat yrittäneet lukea noita kahta mainitsemaani teosta. Luonnollistahan se on aloittaa alusta. Päätalon tapauksessa en suosittele. Olen lukenut kaksi viimeisintäkin teostaan, mukavia luettavia nekin.

 

[Zeic]

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille on nyt tullut luettua ja täytyy todeta heti tähän alkuun, että yksi kerta riitti ainakin tämän kirjan suhteen. Tulen kyllä lukemaan Vanhuksen ja meren, mutta sen täytyy olla aika paljon parempi kuin tämä tekele.

Vanhus ja meri on vain sellaiset ~100 sivua pitkä että investointi ei ole suuri. Yhdellä opiskelututulla oli aikoinaan tapana viettää joka kesä yksi yö niin että luki Vanhus ja meren alusta loppuun. Oma mielikuva kirjasta, kun sen luin on aika neutraali. Syynä suosioon lienee se että jotkut pitävät kirjan eksistentialismia hyvin syvällisenä.

Jokin aika sitten aloin lukemaan Mastodonin Leviathan levyn innoittamana Moby dickiä, joka on myös amerikkalaisen kirjallisuuden Klassikko. Alku ollut vähän keskinkertainen. Hieman nolottaa tunnustaa, mutta kaunokirjallisuutta englanniksi lukiessa oma sanavarasto meinaa hieman rajoittaa. Kaunokirjallisuudessa käytetään rikkaampaa kieltä mitä muualla, niin joutuu vähän pinnistelemään. Lukeeko muut englanniksi / muilla kielillä?

 

[Kilgore Trout]

Luen englanniksi lähinnä scifiä, koska sitä käännetään vähän. Siinä on sellainen dilemma, että scifin lukijat usein ehtivät lukea kirjat jo englanniksi, eivätkä sitten osta niitä suomeksi, joten niitä ei kannata kääntää jne.

Luokittelen myös itseni käreäksi vanhaksi äijäksi kuten @Turha Kaukalo , ja Sebaldin kirjoista "melankolista paskaa" on ihan validi mielipide. Olen niitä lukiessa itsekin välillä samoilla linjoilla, välillä taas en.

Runoudessa minua eniten puhuttelevat suhteellisen selväsanaiset runot tyyliin Wisława Szymborska, Charles Bukowski tai Seamus Heaney. Toisaalta Tommy Tabermanin runoista saan kirjaimellisesti inhon puistatuksia. Meille tuli joskus muutaman vuoden runouslehti Tuli ja Savu, mutta lopetin sen tilauksen, koska en kerta kaikkiaan saanut niistä runoista mitään irti.

Tässä kun on ollut puhetta amerikkalaisista kirjailijoista, niin haluaisin nostaa aiemmin mainittujen rinnalle tai jopa yli yhden omista suosikeistani eli Cormac McCarthyn.

 

[Turha Kaukalo]

Runoudessa minua eniten puhuttelevat suhteellisen selväsanaiset runot tyyliin Wisława Szymborska, Charles Bukowski tai Seamus Heaney. Toisaalta Tommy Tabermanin runoista saan kirjaimellisesti inhon puistatuksia. Meille tuli joskus muutaman vuoden runouslehti Tuli ja Savu, mutta lopetin sen tilauksen, koska en kerta kaikkiaan saanut niistä runoista mitään irti.

Tässä kun on ollut puhetta amerikkalaisista kirjailijoista, niin haluaisin nostaa aiemmin mainittujen rinnalle tai jopa yli yhden omista suosikeistani eli Cormac McCarthyn.

McCarthysta tykkään, Szymborskasta myös, Bukowskiin olen aivan kyllästynyt. Heaney menee multa jotenkin ohi.

Tuli & Savu ei tule mulle, koska mua rassaa muutamat asiat siinä, vaikka nehän aina kehuu mua. En nyt laajemmin ala paljastella. Kerran vittuiltiin. Mulle ei tule mitään kirjallisia lehtiä ihan mielenrauhani vuoksi (ne intrigit, nääs). New Yorkeria luen ja sen nettiaineisto on mahtava. Jonkin kirjallisen ulkomaisen lehden voisi tilata, mutta ei taida jaksaa. Elämä on raskasta muutenkin.