Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[haepis]

Nyt just käsissä Napoleon Hillin Think and Grow Rich. Kovat on odotukset.

 

[ms.qvist]

Joseph Conrad: Pimeyden sydän.

Suurin osa elokuvafaneista tietää Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt! Vietnam-elokuvan ja tämä Conradin teos on kirja jonka pohjalta Coppola ohjasi teoksensa - tosin kirjan ja elokuvan aikakausi on eri, toisessa eletään siirtomaavallan aikaisessa Afrikassa ja toisessa taas - Vietnamin helvetissä, mutta kummassakin matkattiin samaan kohteeseen eli ihmismielen pimeyden sydämeen.

Conradin teoksen voi yksinkertaisimmillaan lukea ja ymmärtää matkakertomuksena Afrikan villiin ja kesyttämättömään sydämeen mutta tällöin lukija ei tule tehneeksi kunniaa Conradin hienolle teokselle ja häneltä jää huomaamatta ja tajuamatta kirjan lukuisia nyansseja ja tasoja. Kirja on kylläkin "matkakertomus" mutta sen sijaan, että siinä matkattiin Afrikan sydämeen ja korruptoituneen norsunluukaupan ytimeen siinä tehtiin matka ihmismielen syövereihin ja aina hulluuden lähtöpisteeseen.

Vaikka kirjan ydin ja kaiken innoittaja on loistava yli-ihmismäinen puheellaan ihmisiä vangitseva norsunluukauppias Kurtz, jonha hahmo kirjassa on lopulta riutunut ja kuolemaa tekevä mutta joka tästä huolimatta nousee ihmisenä merkityksellisyydessään muiden yläpuolelle. Mutta vaikka kirja on kertomus vangitsevasta Kurtzista ja vaikka hän ja hänen vajoamisensa hulluuteen on kirjan tarinan keskiö ja kiinnekohta, on kirja lopulta tutkimusmatka monen ihmisen mielen syövereihin ja kovin moni ihminen riisutaan kirjassa alastomaksi ja heidän sisäinen maailmansa paljastuu kertojalle ja hänen kautta koko universumille. Ja ei, ei kertojakaan nouse muiden yläpuolelle vaan lopulta hänkin paljastaa heikkoutensa ja sen ettei hänestäkään ole kertomaan totuutta kaikille vaan valhe astuu hänenkin maailmaan ja sen myötä kenties petturuus.

Kirja on myös loistava kuvaus sen ajan asenteista neekereitä ja alkuasukkaita kohtaan, kirjailija ei eritellyt oliko käyttäytyminen oikeutettua vai ei, oliko neekereiden kohteleminen rehellistä vaan hän puki kirjassaan minusta oivallisella tavalla sanoiksi tuolloin vallitsevan asenteen. Villit olivat villejä, mutta toisaalta kirjailija monessa kohdin tuli minusta osoittaneeksi kunnioitustaan näitä kaltoin kohdeltuja villejä kohtaan sortumatta kuitenkaan liialliseen hienotunteisuuteen tai tuomitsemiseen. Neekerit olivat villi-ihmisiä joilla oli villien oudot ja kummalliset tavat. Ja kaiken tämän yllä ja ympärillä oli painostava ja tuhoisa viidakko - suurin ja julmin kaikista, ihmisen hulluuden syövereihin ajava voima.

vlad.

 

[Luulajanpuisto]

Bret Easton Ellisin Lunar Parkin sain viimeinkin luettua, kyllä se kestikin. Olihan tämä Amerikan psykoon verrattuna hyvinkin erilainen romaani, hyvässä ja pahassa. Järjetön ylikuvailu pukeutumisen suhteen loistaa poissaolollaan, ehkä pienenä jäänteenä Ellis, tai kertoja "Ellis", on varma että kaikki naapuruston penskat ovat rauhoittavien vaikutuksenalaisina. Tällainen feikkiomaelämäkerta vainoharhaisen yliluonnollisine elementteineen on toisaalta houkutteleva idea, vaikkapa aivan itse kokeiltavaksikin.

Aloittelin sitten jo jonkin aikaa toimettomana lojuneen Snow Crashin lukemista. Kirjoittana Neal Stephenson, joka näköjään tuntee bitit, ja on jo vuonna 1992 pystynyt kirjoittamaan 2010-luvulle luontevasti sijoittuvan teknotrillerin.

 

[LannyMc]

Conn Igguldenin Keisari-sarjan viimeinen osa Jumalten veri on luennassa.

Kyllähän tuo vaikuttaisi olevan taattua Iggulden-laatua tämäkin. Pientä muistin virkistämistä tosin vaatisi, sillä tämän ja edellisen Keisari-sarjan kirjan väliin mahtuu kokonainen viisiosainen Valloittaja-sarja, joten kaikki tämän tarinan henkilöhahmot eivät ole tuoreimmassa muistissa. Mutta eiköhän se muisti palaile pätkittäin ja ei pidä sen antaa vaikuttaa lukukokemukseen liikaa.

 

[Monipuolisenhuono]

One Way Out
Alan Paulin kirjoittama kirja The Allman Brothers Bandistä.

 

[jäämies-70]

Sami Lopakan "Marras" tuli saatettua loppuun aamulla.
Aivan helevetin loistava kirja, kyllä sieltä sen edesmenneen Sentencedin hahmot aika helposti löytyi.
Teksti sujuvaa ja mustaa huumoriakin löytyy.
Koskaan en ole ajatellut, että kiertue-elämä voisi olla tuollaista kiirastulta.
Mitäpä tällainen tavallinen duunari voisikaan siitä tietää.

Suosittelen!

 

[Käppyrä]

Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoittama Stalker: Huviretki tienpientareelle tuli hotkaistua vauhdilla. Siitä onkin aikaa, kun jokin kirja on viimeksi tempaissut mukaansa.

Nyt olisi "työn alla" Richard Dawkinsin The Selfish Gene.

 

[Luulajanpuisto]

Sami Lopakan "Marras" tuli saatettua loppuun aamulla.

Tämä täytyneekin sitten ostaa. Tarkistin tuossa saatavuustiedot Oulun kaupungin ja ympäryskuntien kirjastoista. Näyttää olevan pelkästään Oulussa 22 kappaletta lainassa, ja varausjonossa 85 asiakasta.

 

[Oi Suomen nuoria!]

Theo Fleuryn elämänkerta. Aika rankkaa tekstiä...

 

[olkikuukkeli]

Tyypillisesti kaksi kirjaa kesken. Leon Uriksen Exodus ja Thomas Mannin Huijari Felix Krullin tunnustukset työn alla, näistä pitäisi varmaan viimeinkin siirtyä sitten Dostojevskin Karamazovin veljeksiin, joka on pölyttynyt kirjahyllyssä jo liian pitkään.

 

[Trenchtown]

Tein taannoin kirpparilla mielestäni oivat löydöt. Harri Nykäsen kaikki Raidit olen kyllä lukenut, mutta ostin tuollaisen kokoelman, jossa siis kolme kirjaa (Raid, Raid ja paperiansa, Raid ja lihava mies). Taisin maksaa tuosta hyväkuntoisesta yksilöstä kolme euroa ja kun laadukasta luettavaa on lähes 600 sivun verran, niin toimii. Nämä tosiaan olivat luettuna mutta eivät hyllyssä, nyt ovat.

Toinen hyvä hankinta oli Jan Jalutsin Ammattina vankikarkuri. Pirusti on siinäkin luettavaa ja kun hintaa oli vain euron verran, niin pidän tätäkin hyvänä kauppana. Kirjassa on aika lennokasta menoa ja on päivänselvää, että tarinoita on muutettu osaksi siksi, että avoimena oleviin juttuihin ei päästäisi käsiksi, mutta osaksi myös ihan vaan pätemisen ja päälliköinnin takia.

Jalutsi (silloin vielä Moilanen) on mielestäni mielenkiintoinen hahmo ja muistan usein muksuna kun telkkarissa kerrottiin, että Moilanen on taas karannut. Kirjan luettuani jollain lailla on pakko miestä arvostaa, jos kirjan jutut pitävät edes puoliksi paikkansa. Paljon on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan kun tämä äijä on touhunnut ympäri pohjoismaita.

 

[Virveliä kainaloon]

Luin viimeksi Tolkienin koko Taru sormusten herrasta-trilogian. Tämä tapahtui noin kuukausi siten, kun piti tehdä kirjallisuusessee jostain klassikkokirjasta. Aikaa koko setin lukemiseen kului kaksi päivää. Oli todella mukava viikonloppu...
Jaa esseestä taisi tulla 9...

 

[Jotva]

Viime viikon lopulla sain päätökseen Matti Laineen kirjan Pahojen miesten seura.

Enpä muista, koska viimeksi on eteen osunut aikuisille suunnattu kirja, jossa jääkiekko on edes jossain roolissa. Tässä dekkarissa päähenkilö on entinen lätkäveskari ja tapahtumat pyörivät osin lätkäjoukkueen (tai oikeastaan pelaajan) ympärillä. Ihan kohtuuhyvä kirja, jonka otin luettavaksi lähinnä lätkäyhteyksien takia. Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että ko. kirjailija saattaa kirjoitella myös Jatkikseen.

Viikonloppuna aloitin entisen SEAL-sotilaan "Mark Owenin" kirjan Kova päivä, joka kertoo iskusta Osama bin Ladenin piilopaikkaan. Ainakin alku on ollut mukaansa tempaava.

 

[Johnny B. Goode]

Adrian Weale: The SS- A new history tuli luettua viimeksi. Paras ja ehdottomasti informatiivisin ja yksityiskohtaisin kirja tuosta Heinrich Himmlerin kipparoimasta, surullisenkuuluisasta Schutzstaffelista. Aiheesta vain pintapuolisesti kiinnostuneille opus sisältää luultavasti liikaakin nippelitietoa ja saattaa ruveta pidemmän päälle puuduttamaan, mutta kaltaisilleni historiafriikeille ja WWII-hörhöille enemän kuin suositeltavaa luettavaa.

 

[Wiljami]

Aloitin uudestaan Pratchettin tuotannon läpikahlaamisen. Kaikki kirjat tuli tilattua Amazonista muutama vuosi sitten ja kertaalleen luettua läpi (en tosin hankkinut niitä kerralla ja luku-urakan aikana ilmestyikin vielä pari kirjaa), aloitin nyt Colour of Magicin uudestaan ja yllätyksekseni en muista tuota ulkoa.

Pätevää luettavaa, herättää ajatuksia ja kuitenkin sopivan kevyttä (fyysisesti, kun luen tuota nukahtamistarkoituksessa ja jotkut isommat opukset aiheuttaisivat vammoja tippuessaan nenälle kun nukahtaa kesken lukemisen).

 

[teemu73]

Kiven kovat tuli viimein luettua tuossa muutama viikko sitten. Tuo opus on kyllä mielestäni jokaisen Ässien kannattajan luettava.

Nyt olen siirtynyt Aku Ankan näköispainoksiin ja ihan sieltä alusta lähdin liikkeelle. Vuosi 1953 alkaa olemaan kohta lopuillaan. Kaikkia ilmestyneitä kirjoja mulla ei vielä olekaan, niin on todnäk välillä hypättävä uudempaan ja vuodesta 1968 eteenpäin pitäisi jatkaa yksittäisten lehtien muodossa.

 

[Japi]

Viime viikon maanantaina tuli haettua (olin netistä tilannut) Kiven Kovat ja tuli luettua se samantien. Oli "perushyvä" urheilukirja. Varsinkin valmetajista ja valmennuksesta kiinnostuneille hyvä. Ja tietysti porilaisille.
Tänään tuli haettua (olin netistä tilannut samalla kertaa kuin Kiven Kovat) WHA Unelmien liiga. Tuli sekin luettua samantien. Oli parhaita lukemiani urheilun tietokirjoja.

 

[Freddie Freeloader]

Vieläkin on menossa Bill Bryson:"A Short History of Nearly Everything". Olen tainnut sen mainita täällä jo ennenkin. Jokainen lause on luettava jotakuinnii kolmeen kertaan.

He, jotka tykkäävät lukea suomeksi Päätaloa ja Huovista, paikallisesti esim. Uleäborgiria ja Kääpiötä, takuulla nauttivat Brysonin teksteistä. Hyvin on samantyyppinen puheenparsi ja kerronnan polveilu hällä, vaikka kieli onnii eri.

 

[Uleåborgir]

Vieläkin on menossa Bill Bryson:"A Short History of Nearly Everything". Olen tainnut sen mainita täällä jo ennenkin. Jokainen lause on luettava jotakuinnii kolmeen kertaan.

He, jotka tykkäävät lukea suomeksi Päätaloa ja Huovista, paikallisesti esim. Uleäborgiria ja Kääpiötä, takuulla nauttivat Brysonin teksteistä. Hyvin on samantyyppinen puheenparsi ja kerronnan polveilu hällä, vaikka kieli onnii eri.

Sinnuahi helepottas, jos lukisit suomennetun "Lyhyt historia lähes kaikesta" -käännöksen. Omistan kirjan, ja olen lukenut sen kahdesti: eka kerralla nyökyttelin ihmeissäni että oho, toisella kerralla pudistelin päätä ja mietin että "mene nyt Bill vittuun."

 

[Musta Nuoli]

Vieläkin on menossa Bill Bryson:"A Short History of Nearly Everything". Olen tainnut sen mainita täällä jo ennenkin. Jokainen lause on luettava jotakuinnii kolmeen kertaan.

He, jotka tykkäävät lukea suomeksi Päätaloa ja Huovista, paikallisesti esim. Uleäborgiria ja Kääpiötä, takuulla nauttivat Brysonin teksteistä. Hyvin on samantyyppinen puheenparsi ja kerronnan polveilu hällä, vaikka kieli onnii eri.

Lue välillä suomeksi. Tai hanki jälkikasvullesi lapsille ja nuorille räätälöity versio teoksesta, WSOY:n kustantamana.

Tämä teos on nuorille lukijoille lyhennetty laitos Bill Brysonin kansainvälisestä bestselleristä. Kirjassa perehdytään ajan ja avaruuden arvoituksiin ja siihen, miten juuri meidän planeetallamme syntyi elämää.

Tapaamme matkan varrella omalaatuisia tukijoita, tuulesta temmattuja teorioita, joihin uskottiin aivan liian pitkään, ja sattumalta tehtyjä havaintoja, jotka ohjasivat luonnontieteet uusille urille.

Kelpo teos tosiaan tämä. Omien kokemuksieni mukaan yllättävänkin monta erityisesti ala-asteikäistä lasta kiinnostavat ihan oikeat asiat, varsinkin jos niistä on kirjoitettu mukaansatempaavasti.

Mielenkiintoinen on myös Kreetta Onkelin Selityspakki, jossa selitetään lapsille erilaisia aikuisten elämän omituisuuksia spurguista edustusillallisiin.

Turun Puolalan koulun viidesluokkalaiset saivat tästä teoksesta mielenkiintoisia arvioita aikaiseksi.

Viidesluokkalainen Alex on ainakin ymmärtänyt täysin oikein virallisten päivällisten syvimmän olemuksen kirja-arviossaan Selityspakista:

Jos aikuisilla virtaa hiki, he eivät ole pukeutuneet liian lämpimästi. Heillä on vain tuskallista koska viralliset päivälliset ovat tylsiä ja jäykkiä, ja he haluaisivat syödä pitsaa kotona.

Selityspakki sopii kaikille, koska:

Kirja ei ole suunnattu tytöille eikä pojille joten sitä voivat lukea kaikki.

Tämä on muuten yllättävän tärkeä pointti. Pätee lastenkirjallisuuteen ja sen lukemiseen varsin vahvasti. Herra tai muu kosminen entiteetti varjelkoon poikalasta lukemasta kirjaa, joka on osoitettu tyttöjen kirjaksi! Toisin päin jako ei ole niin vahva, mutta on kuitenkin olemassa.

Uskaltautuisin väittämään, että tämä pätee ns. genrekirjallisuuden osalta myös aikuisillakin, vaikkakin toki lievemmin. Harva äijä eli tosimies tarttuu ensimmäisenä Harlekiini-sarjaan ja harva hipsterihumanistityttö nauttii Reino Lehväslaihon rehevästä sotaproosasta.

 

[Freddie Freeloader]

Te ette nyt poijjaat ymmärrä.

Juuri Brysonin alkuperäiskieli tekee tästä teoksesta niin ehdottoman nautittavan, kuin se on.

En tiedä, lienettekö lukeneet Brysonin muuta tuotantoa, mutta se koko jutun juoni on siinä, että hän on "englishman" (vaikka ei tosiasiallisesti olekaan) ja tarkastelee asioita siltä platformilta käsin. Ei sitä voi kääntää.

Bryson pitää ehdottomasti ja mitä suurimmassa määrin lukea englanniksi.

 

[Kumielvis]

Aloitin uudestaan Pratchettin tuotannon läpikahlaamisen. Kaikki kirjat tuli tilattua Amazonista muutama vuosi sitten ja kertaalleen luettua läpi (en tosin hankkinut niitä kerralla ja luku-urakan aikana ilmestyikin vielä pari kirjaa), aloitin nyt Colour of Magicin uudestaan ja yllätyksekseni en muista tuota ulkoa.

Pätevää luettavaa, herättää ajatuksia ja kuitenkin sopivan kevyttä (fyysisesti, kun luen tuota nukahtamistarkoituksessa ja jotkut isommat opukset aiheuttaisivat vammoja tippuessaan nenälle kun nukahtaa kesken lukemisen).

Mulla on aina joku Pratchett kans menossa. Mikkelissä on ihan kivasti kirjastossa noita onneksi ollut mutta vähän tuskaista välillä noita on löytää.
Täällä Corkissa on ollut noi englanninkieliset pokkarit 5-10e joten on tullut hommailtua useampi. Sitten joskus aikuisena kun on varaa oikeasti niin hauan kyllä kunnon kirjahyllyn josta löytyy koko Pratchettin tuotanto. Viimeisimpänä luin Night Watchin, nyt on menossa Reaper Man. Eniten olen iloissani kuitenkin tuosta Neil Gaimanin ja Pratchettin yhteisteoksesta Good Omens, joka on ainakin Suomessa melko harvinainen ja esim just Mikkelin kirjastossa löytyy pölyttymästä varastossa.

 

[Freddie Freeloader]

Mie nyt vielä sen verran tarkennan tuota Brysonin lukemista alkukielellä, että on tavattoman nautittavaa lukea joku hänen laatimansa kielikuva alkukielellä ja saada se mielessänsä taitettua yhtäkäyvälle suomenkielelle, siten että alkuperäinen ajatus ja henki säilyy. Tai ainakin yrittää. Siinä piilee luovuus ja henki.

Käännös itsessään ei ole koskaan tärkeä, vaan sen tunnelman kokeminen ja välittäminen.

 

[MustatKortit]

Luen tietokirjailija Antti Raevuoren uutta ja erittäin ajankohtaista kirjaa Hävittäkää Helsinki - Pääkaupungin tuhopommitukset vuonna 1944. (Otava)

Kiintoisaa luettavaa moneltakin kantilta, omakin taloyhtiö tullut jo mainittua.

Noista pommituksistahan tuli muutenkin se 70 vuotta täyteen, ryssä oli ryssä silloinkin ja sähläsi Helsigin(kin) tuhoamisen liki täydellisesti, jonka Raevuori kirjassaan hienosti auki selittääkin.

Henkilökohtaisesti viehätti Raevuoren tapa lähestyä koko aihetta hyvinkin temaattisesti, läpi käytiin mm. Teheranin konferenssin ja siellä käytyjen keskusteluiden vaikutuksia Suomen tilanteeseen.

Ja hei, kuka tiesi, että Marski itse oli kyykkimässä pommisuojassa 6.-7.2, eli pommitusten ekana yönä? Mainio tarina sekin.

 

[hannes_ko]

En tiedä, lienettekö lukeneet Brysonin muuta tuotantoa, mutta se koko jutun juoni on siinä, että hän on "englishman" (vaikka ei tosiasiallisesti olekaan) ja tarkastelee asioita siltä platformilta käsin.

Tuon pätkähistorian lisäksi olen lukenut Sisään!-kirjan, molemmat suomeksi, ensimmäinen ehkä tärkeämpi, vaan toinen on huomattavasti hauskempi. Minusta maailma ei olisi mitään, ei niin mitään, ilman englantilaisia toimettomia aatelismiehiä ja kirkkoherroja. Varovaisen arvion mukaan nämä ihmisryhmät vastaavat 73 prosentista maailmanhistorian eksentrikkoja. Kannatan syvästi hieman sukurutsaisten aatelissukujen taloudellista tukemista, sillä tällä tavoin toimimalla vapautuu suunnaton määrä toimettomuudesta juontuvaa häröilyä ihmissuvun huviksi ja hyödyksi.

Lisään oheen syyskauden lukemiston valioita, tämän vuoden puolella olen lukenut joitakin kymmeniä teoksia, tällä hetkellä maistuu.

Tarmo Kunnas: Fasisimin lumous. Mielenkiintoinen mutta vaativa kirja siitä, kuinka eräät eurooppalaiset ajattelijat flirttailivat fasisimin kanssa tai jopa rakensivat sitä. Tässä kirjassa kuullaan sana kulttuuri ja poistetaan varmistin Browningista. "On hauska elää maassa, jossa ihmiset haluavat aina toimia, missä kukaan ei ole tyytyväinen pelkkään ajatteluun. .... Mahdollisuus tulla ammutuksi nostaa jokaisen mielialaa suunnattomasti." W.B. Yeats 1933

Järvinen, Kauhala, Chapman: Atlantin takana - Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat. Välillä kömpelö, mutta arvokas ja mielenkiintoinen kirja menneiden aikojen jääkiekosta.

Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista. Suosittelen pikkupojille, sillä kirjassa on paljon elähdyttäviä kuvauksia teloituksista, mestauksista ja kidutuksesta. Yliopistoissa tämä kulutetaan puhki muutenkin.

Antero Leitzinger: Suomen tataarit. Tilastovetoinen, kuiva, asiallinen ja lyhyehkö katsaus nimessä mainittuun aiheeseen. Aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen näinä kansainvaellusten aikoina.

Markku Jokisipilä-Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Pakkolukemista politiikasta, sodasta, kulttuurista ja/tai historiasta kiinnostuneille. Erinomainen teos Suomen ja Saksan suhteista. Varoitus! Mannerheimia tönitään. Paras kohtaus: Hitler kaivaa rintataskustaan Vasabladetin artikkelin.

Jared Diamond: Maailma ennen meitä. Populaaritieteen keisari Diamond jatkaa hämmästyttävän hienojen kirjojen kirjoittamista. Tässä hän kertoo mitä me länsimaalaiset WEIRD-ihmiset (western, educated, industrialized, rich, democratic) voisimme oppia alkuperäiskansoilta ja mitä jättää oppimatta. Lue!

Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja. Taistelutoverit 2.0. Henkilön kautta kiinni sotaan. Maihinnousu Italiaan on unohdettu osa Suurta Otatusta. Kirjan nimi jo paljastaa, että Italiasta päädytään Dachauhun. Siellä vetää hiljaiseksi.

Geoffrey Roberts: Stalinin kenraali Georgi Žukov. Tietyistä syistä tiedämme kaikki, millaisia kenraaleita olivat Patton, Montgomery, Clark ja saksalaiset marsalkat ovat monille tuttuja. Roberts yrittää parhaansa mukaan kertoa toisen maailmansodan ehkä etevimmästä sotilasjohtajasta. Ei se ihan onnistu, sen verran kiemurainen maailma Neuvostoliitto oli.

Jukka Rislakki: Vorkuta! Vankileirin kapina ja sen suomalainen johtohahmo. Rislakin sammiot ovat ehtymättömät. Vorkuta laajenee pohjalaisesta kommunistista enemmänkin baltteihin ja ukrainalaisiin, mutta yhtäkaikki kiinnostavasti. Ehdoton lukusuositus.