TPS-kannattaja olen ollut niin kauan kuin pystyn muistamaan. Hieno logo, hienot paidat ja kaupungin läheinen sijainti todennäköisesti antoivat alkusysäyksen. Varmaan merkitystä oli myös menestyksellä, johon vuosituhannen vaihteessa Turussa totuttiin. Vaikeaa on monesti Tepsillä ollut, mutta ikinä ei ole mielessäkään käynyt ajatus, että voisin kannattaa jotain muuta joukkuetta edes lähellekään saman vertaa. Se on asia, josta olen tyytyväinen. Yksittäisen joukkueen kannattaminen tuo elämään oikeasti aika paljon, varsinkin kun siihen muodostuu pitkäaikainen side.
Omassa kannatuksessani erikoista on se, että nuorempana symppaamani joukkueet ovat nykyisin inhokkejani. Alkuun SM-liigaa seuratessani kakkossuosikkini oli ehdottomasti Tappara. Sitten kelkka kääntyi täysin ja aloin vihaamaan koko joukkuetta. Nykyään tuo viha on pikkuisen taantunut, mutta edelleenkään en Tapparalle toivo minkäänlaista menestystä.
Sain nuorena poikana vanhemmiltani lahjaksi Manchester Unitedin pelipaidan ja FIFA 2003:a pelatessani pelasin melkein aina ManU:lla. Van Nistelrooy ja kumppanit olivat suosikkejani. Toinen joukkue, jolla kyseistä peliä pelasin oli Real Madrid. Sittemmin olen loikannut kummankin joukkueen pahimman vihollisen leiriin ja vihaan ManU:a, sekä Real Madridia. Cityn suuruudenhulluus sen sijaan alkoi nuoruudessa viehättää ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että kaudella 2011-2012 katsoin miltei jokaisen Cityn pelin ja kausi päättyi Agüeron lisäaikamaalilla ratkaisemaan mestaruuteen. Tuon jälkeen kannattaminen on hiipunut, fiilis on jotenkin sellainen, että sitä korkeammalle en City-fanina voi päästä, ja nykyinen joukkuekkin on varsin muovinen. Barca-faniuteni alkoi Ronaldinhon nöyryytettyä valkoisia Bernabeulla, mahtoikohan kausi olla 2005-2006. Ronaldinho-Eto'o-Messi, silkkaa seksiä. Real Madrid kuvottaa nykyisin kaikin puolin aina vain enemmän.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, että kannattaminen olisi kääntynyt täysin päälaelleen? Olisi tosi mielenkiintoista tietää, mistä tällainen kelkankääntyminen lie peräisin.