Miellyttävät sanat, termit ja sanonnat

[Pavlovin Koira]

Makkara!

 

[Footless]

susikrapula

Sanana oikein mukava, mutta onneksi en ole tällaista tilaa itse joutunut kokemaan. En ennen, nyt enkä tulevaisuudessa.

Susikrapulahan on krapulan mukavimpia olomuotoja. Ja sanana toki hyvä.

 

[Evil]

Susikrapulahan on krapulan mukavimpia olomuotoja.

Susikrapulassahan herätään käsi saatanan ruman akan ympärillä. Akka nukkuu käden päällä, joten pakoon ei pääse akkaa herättämättä ellei tee kuten susi ja pure ansaan tarttunutta raajaa irti.

Kuinka mukavaa tuo sitten lopulta on, en tiedä.

 

[Footless]

Susikrapulassahan herätään käsi saatanan ruman akan ympärillä. Akka nukkuu käden päällä, joten pakoon ei pääse akkaa herättämättä ellei tee kuten susi ja pure ansaan tarttunutta raajaa irti.

Kuinka mukavaa tuo sitten lopulta on, en tiedä.

Jaa, toi on mun mielestä susiruman määritelmä. Susikrapulaksi mulle on opetettu sellainen krapula, jossa ei voi pysyä paikallaan, vaan pitää kiertää kehää kuin susi.

 

[Kalalokki]

Susikrapulaksi mulle on opetettu sellainen krapula, jossa ei voi pysyä paikallaan, vaan pitää kiertää kehää kuin susi.

Nyt olet ihan hakoteillä, kyllä tuo jo ylempänä Evilin toimesta mainittu kuvaus on ainoa oikea SUSIKRAPULA. Rentun ruusussakin se tuli aikoinaan mainittua, lisäksi nykypäivänä voimme tarkastaa sen myös internetin ihmeellisestä maailmasta eli tässä tapauksessa urbaanista sanakirjasta, totta kai.

 

[Musta Nuoli]

Seksuaalisuuteen liittyvissä termeissä ja sanoissakin on omia vivahde-erojaan. On pehmeää ällää eli l-kirjainta suosivia, sointuvan pehmeitä termejä joiden voi kuvitella olleen Tolkieninkin mielessä kun mies kehitteli osin suomen pohjalta suurhaltiakieltään. Näistä tulee helpommin mieleen hellempi rakastelutuokio.

On ässän sihauttamisia eli s-kirjainta suosivia, hektisemmän ja nopeamman sutaisun tuntuisia sanoja, joista tulee mieleen kiihkeä seksi.

Sitten on ärrän kiertämistä ympäri orren eli r-kirjainta suosivia, kulmikkaamman ja brutaalimman parittelun mieleen tuovia ilmaisuja.

Esimerkkeinä vaikkapa seuraavat ilmaisut.

L-kirjain: "Olin kullan kanssa illalla kahden, kulta nuoli kulliani pillu hellänä".

Selkeästi italialaistyyppinen, pehmeämmän ja romanttisemman illan kuvailu, jonka lausuminen miellyttää korvaa.

S- kirjain: "Sussuni kanssa nussittiin kahdesti, sutaisin satsit tisseille ja tussuun."

Vesihiisi sihisee hississä, käsi on kiinni tississä. Nopeamman, suttaisemman mutta silti kadehdittavan intohimoisen illan kuvailu, jossa on myös miellyttävyyttä.

R-kirjain: "Raiskaan römpsäsi, rivo huora! Runkkaa revasi märäksi, nyt perkele jörnitään!"

Brutaalia, eläimellisempää menoa, jossa romantiikalle ei ole kauheasti jalansijaa, mutta jossa on tiettyä raakalaismaista menoa ja meininkiä. Tästä tulee mieleen jostain syystä Matti & Mervi -tyyppinen parisuhde.

Lausumisen kannalta tämä on vähän kulmikas, mutta toisaalta suomen kielen tekee miellyttäväksi juuri se, että jotkut sanat voivat olla pehmeän kuuloisia ja jotkut raastavan väkeviä ja voimakkaita. Harva kieli tähän päätyy.

 

[Suomi-Salama]

Kalle Päätaloa on tässäkin ketjussa lainattu pariin otteeseen, joten lainataan lisää.

Kummun Patruunan käyttämä sanonta "ei se niin mene, ettei se jotennii mene" on mielestäni hauska ja elämänmyönteinen.

Toinen nyt mieleen tuleva on Riitun käyttämä apukirosana "sanomapitsi". Tuohon aikaan varmastikin kulkeutunut Koillismaan perukoille Lännelle muuttaneilta suomalaisilta.

 

[Uleåborgir]

Kalle Päätaloa on tässäkin ketjussa lainattu pariin otteeseen, joten lainataan lisää.

Kummun Patruunan käyttämä sanonta "ei se niin mene, ettei se jotennii mene" on mielestäni hauska ja elämänmyönteinen.

Toinen nyt mieleen tuleva on Riitun käyttämä apukirosana "sanomapitsi". Tuohon aikaan varmastikin kulkeutunut Koillismaan perukoille Lännelle muuttaneilta suomalaisilta.

Kun Elämän vonkamies tuli televisiosta vastikään, niin tekstittäjä oli aivan kuutamolla. "Voi sanomapitsi" oli tekstitetty "voin sanoa miksi" -muotoon.

Toenni, sanomapitsi on peräisin Länneltä ja alkuperä on tietenkin "son of a bitch".

Saab 96 -mallista käytetty "syöksysämpylä" on erittäin miellyttävä sana.

 

[cottonmouth]

Noissa Edun ja Sachan Ihan finaalissa-pätkissä suomalaisista MM-lätkäfaneista käyttämä (kisa-)turakainen on aika hauska ja kuvaava termi. Paljon parempi kuin väjähtänyt karjalalippis.

Myös Ulf Samuelssoni lempinimi Tuffe-Uffe kuulostaa mukavalta.

 

[benicio]

Kun Elämän vonkamies tuli televisiosta vastikään, niin tekstittäjä oli aivan kuutamolla. "Voi sanomapitsi" oli tekstitetty "voin sanoa miksi" -muotoon.

Miksi siinä oli tekstitys?

 

[Uleåborgir]

Miksi siinä oli tekstitys?

Teksti-tv:n kautta on saatavissa tekstitys useisiin Ylen lähettämiin ohjelmiin, myös suomenkielisiin. Palvelu on lähinnä huonokuuloisille. Elämän vonkamiehessä se on tarpeen myös hyväkuuloisille, sillä kuten monissa muissakin suomalaisissa elokuvissa, on äänitys epäonnistunut.

 

[Musta Nuoli]

Teksti-tv:n kautta on saatavissa tekstitys useisiin Ylen lähettämiin ohjelmiin, myös suomenkielisiin. Palvelu on lähinnä huonokuuloisille. Elämän vonkamiehessä se on tarpeen myös hyväkuuloisille, sillä kuten monissa muissakin suomalaisissa elokuvissa, on äänitys epäonnistunut.

Minä pidän oletusarvoisesti suomalaisissa dvd-elokuvissa tekstityksiä päällä, sillä eihän siitä päin persettä äänitetystä mokelluksesta saa mitään selvää ilman kuulolaitetta tai kuulolaitteen kanssakaan. Tämä on kyllä käsittämätön ilmiö, joka vain jatkuu ja jatkuu suomalaisissa elokuvissa, vaikka vuosikymmenet vaihtuvat. Sen nyt vielä jotenkin ymmärtää, että 1940/1950-lukujen halpojen puskafarssien äänitys on mitä on, mutta kun 2010-luvunkin suomalaisten elokuvien äänitys on pääsääntöisesti päin vittua tehty. Toki myös miksaus on hoidettu yhtä surkeasti, eli dialogi tulee hiljaisena ja haudan pohjalta kumpuavana muminana, ja sen jälkeen tai sen päälle pauhaa mahtipontinen musiikki tai hittibiisi. Tai sitten dialogi on nauhoitettu jossain rämisevässä bussissa eikä sitä ole jälkiäänitetty ollenkaan. Pahimmillaan tähän tulee päälle sitten sekava murreilmaisu, jolloin repliikit ovat juuri jotain kallepäätalo-kieltä tai trendikästä slangia.

Esimerkiksi vuosi pari sitten tullut Harjunpää-elokuva oli klassinen esimerkki suomalaisen elokuvanteon hienouksista mitä audiopuoleen tulee. Tarkkakorvainen veljenikin totesi, ettei yksinkertaisesti saa "pullonpohja"-dialogista selvää, kun päähenkilöt kiroilivat ja mömisivät jossain ulkotiloissa. Seurasin itsekin repliikkejä ruotsinkielisen tekstityksen avulla. Vaikka pakkoruotsitus on kohdallani tuottanut aikaan ja vaivaan nähden perinteisen huterat tulokset, niin sen verran ymmärrän luettua tekstiä kumminkin, että voin seurata suomalaista elokuvaa, jonka suomalaisista repliikeistä ei saa selvää.

Tässä maassa pitäisi olla sallittua vain mykkäelokuvien tekeminen siihen asti, kunnes joku sankari keksii äänittämisen, miksaamisen ja jälkiäänittämisen salaisuudet myös elokuvissa ja tv-sarjoissa.

 

[Kummeli]

Kesäloma. Viikko enää!

TJ 0 - 35 aamua enää!

 

[cottonmouth]

Biseksuaali = Pelaa suoralla lavalla.

 

[ukkometso]

cm! Ei noin, vaan loma!

 

[El Lude]

Kun yhdistää sanat kesä ja loma saa hyvin mielyttävän kesäloman ;D

 

[Evil]

Barracuda.

Sana - kuten myös sen merkitykset - ovat jotenkin täynnään levollisuuden alla piilevää räjähtävää voimaa. Lisäksi sana on soinnukas ja jotenkin vaarallisella tavalla puoleensavetävä.

 

[JHag]

Minä pidän oletusarvoisesti suomalaisissa dvd-elokuvissa tekstityksiä päällä, sillä eihän siitä päin persettä äänitetystä mokelluksesta saa mitään selvää ilman kuulolaitetta tai kuulolaitteen kanssakaan. Tämä on kyllä käsittämätön ilmiö, joka vain jatkuu ja jatkuu suomalaisissa elokuvissa, vaikka vuosikymmenet vaihtuvat.

Täyttä asiaa. Katsoin viime viikolla "Kotirauha" -leffan ja suosiolla pistin siihen ruotsinkielisen tekstityksen. Olisin ihan mielelläni kuunnellut sen suomeksi, mutta kun ei saanut selvää. Leffan jälkeen telkkarista tuli House - ja ziisus miten hyvä äänen taso. Jokaisen ihmisen jokainen repliikki kuuluu nyansseineen. Siis tv-sarjassa. Luulin pitkään, että suomalaisen äänen taso periytyy Turkan aikaisesta teatterikoulusta, jossa näyttelijöille ei opetettu puhetekniikkaa ollenkaan. Mutta sama meno jatkuu sukupolven vaihduttua nuorempaakin. Eikä kyse ole meikäläisten näyttelijöiden huonosta äänenkäytöstä. Äänitys ja äänen jälkikäsittely ovat aivan tuubaa ja tehosteet tulevat kyllä sitäkin lujempaa. Kun suomalaisessa leffassa on tulipalo, sen rätinä kuuluu lujempaa kuin leffan repliikit.

Miellyttävien sanojen kärkipäässä:
-asfaltti
-bensa
> pelkästään positiivisia assosiaatioita!

 

[Vintsukka]

Muistaakseni Markus Kajo käytti usein adjektiivia "tolkun". Esim. "Näin käyttäytyy tolkun ihminen". Miellyttävä termi on tuo.

Muiltakin osin Kajon puheenparsi miellyttää korvaa. Lauseet kuten "Vaimo tekee parempaa ruokaa kuin minä en" tekivät aikanaan syvän vaikutuksen nuoreen Vintsukkaan. Verbaaliakrobatia on kiva harrastus.

 

[JHag]

Verbaaliakrobatia on kiva harrastus.

Sitten varmaan diggaat Eppu Normaalin lauluteksteistä? Mua ei pahemmin nappaa Eppujen ja Juicen tyyppinen hysteerinen riiminmetsästys, mutta seassa on kyllä joitain helmiäkin:

-Kylven ilossa, asun voi Kilossa (noin mä sen ainakin miellän); Eppujen Puhtoinen lähiöni
-Ilo irti ja hymyä huuleen, vaikka virtsaatkin vastatuuleen; En muista mistä Juicen biisistä
-Töitä tein, töitä tein, töitä tein/ energialataukseni konepajalle mä vein/
siitä leivän sain itsellein jee, ja saastui rein; Juicen Valssaaja konepajalla

Harvoin siis toimii meikäläiselle tämä tamperelaishuumorin laji.

 

[Uleåborgir]

Täyttä asiaa. Katsoin viime viikolla "Kotirauha" -leffan ja suosiolla pistin siihen ruotsinkielisen tekstityksen. Olisin ihan mielelläni kuunnellut sen suomeksi, mutta kun ei saanut selvää. Leffan jälkeen telkkarista tuli House - ja ziisus miten hyvä äänen taso.

Mediakoulussa tuli hyvin tutuksi äänisuunnittelu, jälkiäänitys ja kuvauspaikalla äänittäminen. Jos äänitetään kunnolla, käytetään sekä puomeja että nappimikkejä. Mikäli kuvauspaikalla äänitetystä äänestä ei ole lopputulokseen, niin sitten pitää äänittää erikseen studiossa. Uussassa on aivan tavallista - rahan ansiosta - äänittää jälkikäteen kaikki repliikit, kompressoida sitten ääni kunnolla (hiljaisten ja voimakkaiden äänien tasaaminen) ja asettaa tasot kohdilleen käyttämällä Pro Toolsia, Sadieta tahika muuta tietoteknistä apuvälinettä.

Suomessa nämä hommat hoidetaan roudarikielellä läskisti. Se ei johdu ammattitaitoisista äänimiehistä, vaan yleensä ohjaajan ja kuvaajan päähänpistoista ja äänityksen lähes täydellisestä dissaamisesta.

Miellyttävistä sanoista tahdon mainita snadin ja skidin, joita olen käyttänyt apuna opettaessani kersoille d-äännettä lauseella "minä olen snadi skidi". Olen päässyt vaiheeseen "snaris' skidis".

 

[JHag]

Suomessa nämä hommat hoidetaan roudarikielellä läskisti. Se ei johdu ammattitaitoisista äänimiehistä, vaan yleensä ohjaajan ja kuvaajan päähänpistoista ja äänityksen lähes täydellisestä dissaamisesta.

Nyt ollaan lähellä mun duuniasioitani myöskin : D. Ohjaajat ja kuvaajat eivät todellakaan ole mitään äänifaneja Suomessa. Mun mielestäni ongelmana on se, että koko ääniraita (sisältäen tehosteet + spiikit + musan) kompressoidaan kerralla ja käytetään samaa kompuraa alusta loppuun. Siksi tehosteet tulevat niin vitun lujaa. Jos ja kun elokuvassa on tarinallisia ja visuaalisia nyansseja, niin totta munassa äänessäkin pitäisi olla! Jossain kohtaa voisi olla hiljaiset spiikit pinnassa, maailmalla tehdyissä leffoissa kuiskauksetkin kuuluvat, koska niille tehdään tilaa. Suomalaisen leffan ääniraita on yksi iso möhkäle, jossa kaikki on rutattu yhteneväiseksi. Virkistävä poikkeus tästä on Rare Exports, jota on myyty -yllätys- Suomen ulkopuolellekin. Siinä on hyvät äänet.

Surullista kyllä, vanhoissa Spede-leffoissa oli hyvät äänentaso johtuen siitä, että ei ollut fyrkkaa äänittää kuvauksissa kuin apuääniä. Niinpä leffat jälkiäänitettiin - ja kappas, hyvin saa selvän tekstistä. Tämä eräästä Loirin haastattelusta.

 

[Uleåborgir]

Surullista kyllä, vanhoissa Spede-leffoissa oli hyvät äänentaso johtuen siitä, että ei ollut fyrkkaa äänittää kuvauksissa kuin apuääniä. Niinpä leffat jälkiäänitettiin - ja kappas, hyvin saa selvän tekstistä. Tämä eräästä Loirin haastattelusta.

Onkin ihan surkuhupaisaa, että kuvauspaikalle raahataan saatanallinen setti äänityslaitteistoa paskaa ääntä varten, kun paremman äänen saisi halvemmalla. Vieläkin lienee niitä vanhoja Nagra-partoja, joille ei kelpaa kuin Nagra III:lla tms. tallennettu ääni.

Toki kuvauspaikallakin saa nykyisillä langattomilla digitaalivehkeillä mainion äänen talteen, jos pystyy onkimaan herra kuvaajalta ja isoherra ohjaajalta tiedon kuvakoosta, että näkyykö puomi kuvassa vai ei, ja että voiko käyttää nappimikrofoneja dialogin äänitykseen herra ohjaaja. Yleensä ohjaaja tai kuvaaja eivät vastaa näihin uteluihin, vaan juovat ehkä kahvia juuri silloin tai ovat antautuneet taiteelliselle keskustelulle näyttelijättären kanssa muna puolikovana.

Verrataanpa esimerkiksi äänityksen täydellistä pohjanoteerausta Napapiirin sankareita Salatut elämät -klassikkosarjaan. Äänitys on Napapiirin Sankareissa takuulla ollut moniaita satoja prosentteja kalliimpi kuin Salatuissa elämissä. Silti Salkkareiden ääni on illasta toiseen hyvin kirkas ja "dialogista" saa selvää, oli se sitten huutoa eli kuiskausta.

 

[choose_life]

Mun mielestäni ongelmana on se, että koko ääniraita (sisältäen tehosteet + spiikit + musan) kompressoidaan kerralla ja käytetään samaa kompuraa alusta loppuun. Siksi tehosteet tulevat niin vitun lujaa. Jos ja kun elokuvassa on tarinallisia ja visuaalisia nyansseja, niin totta munassa äänessäkin pitäisi olla! Jossain kohtaa voisi olla hiljaiset spiikit pinnassa, maailmalla tehdyissä leffoissa kuiskauksetkin kuuluvat, koska niille tehdään tilaa. Suomalaisen leffan ääniraita on yksi iso möhkäle, jossa kaikki on rutattu yhteneväiseksi.

Menee ohi aiheen, mutta tuo on kyllä totta ja rasittaa korvaa & katsomiskokemusta, vaikkei olisikaan mikään v-tun hififriikki:). Toinen kestoärtymyksen aihe ovat korvat repivät mainokset vs. olemattomat selostus/peliäänet. Ensin et meinaa kuulla mitään ja sitten mainoskatkolla katto räjähtää suunnilleen ilmaan.

 

[Freddie Freeloader]

Ympäripyöreä.

Sen kanssa voisi mennä vaikka nukkumaan, on se niin kaunis sana.

Hautakumpu.

On myös kaikessa surullisuudessaankin (yrittäkääpä itte taivuttaa tuo kahden shamppanjapullon jälkeen) kaunis sana, jossa kiteytyy jotakin ihmiselosta.