Tuohan on tietysti ihan totta, että esimerkiksi Kanadassa se pelaajamassa, josta valita, on vain niin paljon isompi, että heitä vastaan kilpailu materiaalilla on ehkä hiukan tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Toisaalta se on myös niinkin kuten sanoit, että yksilöiden parempi taso auttaa väkisinkin joukkuetta. Miten tämä liittyy Marjamäkeen on se, että mielestäni on hyvä, että hän on tuonut, ei varmaankaan ensimmäisenä eikä ainoana, yksilökeskeisemmän ajattelun suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Mielestäni on siis ihan suotavaa, että hän saa olla jonkinalaisena yksilöiden äänitorvena tuolla suomalaisen kiekkoilun kaapin päällä ainakin parin vuoden ajan vaikkei tulos olisikaan hyvää. Vaikka hänen jälkeensä tulisikin maajoukkueen päävalmentajaksi joku kaikkien pelitapojen isä ja äiti -tyyppinen tapaus, niin toivon mukaan tuollainen yksilön merkityksen oivaltava ajattelutapa iskostuisi etenkin juniorityöhön. Noin karkeasti sanoen mielestäni jonnekin C-junnuihin asti pelitavallinen osaaminen on ihan riittävää, kun ymmärtää kumpaan päähän pitää tehdä maali. Jääkiekossa kaikki lähtee kuitenkin hyvistä yksilötaidoista, ja parhaan joukkueen rakentamiseksi olisi näiden taitojen oltava mahdollisimman hyvällä malilla.