Tosiaan, kun miettii tämän hetken ehdottomia valmentajahuippuja - siis Ancelottia, Inzaghia, Alonsoa, Amorimia, Nagelsmannia, Kloppia, Artetaa ja Guardiolaa noin esimerkiksi - niin heille on pelitavasta riippumatta yhteistä se, että he hyödyntävät jokaista pelaajaa jokaisessa tilanteessa. Toisaalta jokainen huippuvalmentaja todellakin reagoi joukkueen ja pelitavan heikkouksiin sekä pelien välillä että niiden sisällä. Jostain syystä ten Hag on valinnut olla kummankin osalta täysin toisenlainen.
Katsoin eilisen äsken kokonaan, ja se oli täynnä esimerkkejä noista kahdesta asiasta.
Unitedin prässi on umpisurkeaa, ja on ollut sitä koko kauden. Yksi syy tähän on se, että ten Hag on ilmiselvästi ohjeistanut laitapakkeja (tai vähintään toista laitapakkia) pysymään alhaalla laidoillaan ja olemaan osallistumatta prässiin. Tästä on seurauksena se, että vastustajan rakentaessa hyökkäystään Unitedin prässi on kokoelma yksilöiden yrityksiä riistää pallo, ei joukkuetoiminto. Laitapakit ovat prässätessä täysin osattomia ja vain odottavat, että heille tulee eteen puolustustehtävä myöhemmässä vaiheessa. Tässä hyvä esimerkki:
AWB:llä ei ole mitään roolia tuossa; ei ketään puolustettavaa, ei mahdollisuutta osallistua mihinkään pallottomaan pelaamiseen, ei valmiutta vaikuttaa pallonriistoon tai hyödyntää joukkuetta sellaisen tapahtuessa, ei mitään.
Tämä sama idle player -kuvio toistuu myös puolustaessa, koska ten Hag ei vain suostu halkaisemaan kenttää toisin kuin lähes kaikki muut joukkueet Valioliigassa, vaan haluaa pitää painottomankin laidan mahdollisimman leveällä. Tämä tarkoittaa, että painottoman laidan laitahyökkääjällä tai joskus myös laitapakilla ei ole mitään erityistä roolia, paitsi odotella vastahyökkäysmahdollisuutta tyhjään tilaan.
United on tosiaan päästänyt vastustajan pelaamaan oman prässinsä läpi koko kauden, mutta muutoksia ei ole tehty. Keskikenttä on aina tyhjä, prässilinja on aina korkealla, tasainen ja epäyhtenäinen, puolustuslinja on aina matalalla. Jos suunnilleen koko twitter ja käytännössä koko Jatkoajan jalkapallo-osio on pystynyt näkemään nämä ongelmat, myös Unitedin valmennus on huomannut saman. Kyse on silloin siitä, että ten Hag on päättänyt olla reagoimatta. Se on valitettavasti huonon valmentajan merkki.
Vastustajan laukaisumääristä: Täällä oli taannoin ajatus, että koska xG/S on melko pieni, vastustajan suuri laukaisumäärä ei olisi ongelma. Tämä ei ole totta, ja syitä siihen on kaksi:
1. On tilastollista väärintulkintaa katsoa, että Unitedin kohtaama keskimääräinen xG per laukaus on sarjan pienimpiä, sillä kaikkien kahdenkymmenen joukkueen xG/S-tilastojen vaihteluväli on niin pieni. Esimerkiksi PSxG/SoT (Post Shot xG per Shots on Target) -tilaston osalta kaikki joukkueet mahtuvat 0,12 xG:n sisään, ja pelitilanne-xG per laukaus on kaikilla joukkueilla melkein sama, eli vaihteluväliä on vain 0,04xG.
2. Vastustajan laukaisumäärät ovatkin huomattavasti kokonaisvaltaisempi asia kuin vain se, kuinka todennäköisesti yksittäiset laukaukset menevät maaliin. Ten Hagin lausunto eiliseltä ei ole enää edes huolestuttava, vaan täysin hälyttävä:
Tämä osoittaa, ettei ten Hag ymmärrä (tai suostu myöntämään, ihan miten vain!) minkälaisesta kokonaisuudesta tässä on kyse. Nimittäin jos vastustaja pääsee jatkuvasti laukomaan noin paljon, se tarkoittaa, että se myös hyökkää jatkuvasti paljon, mikä taas on merkki siitä, ettei United kontrolloi pelejä lainkaan. Silmätesti kertoo saman: Unitedin pelit ovat jatkuvaa koripallotyylistä päästä päähän juoksemista 90 minuuttia kerrallaan. Fakta: mestaruutta ei voi voittaa ilman, että kontrolloi peliä.
Ajatus, että luotetaan viime hetken blokkien ja Onanan henkilökohtaisten kykyjen (Valioliigan top3 torjuja) tuovan tuloksia on järjetön. Tuolla lähestymiskulmalla tulee aina katto vastaan: kun tarpeeksi antaa vastustajan kokeilla, jossain vaiheessa onni loppuu. Tähän liittyy se, että xG on kumulatiivinen tilasto sekä samoin se, että Valioliigassa tehdään jatkuvasti maaleja keskiarvo-xG:tä huonommista paikoista, tietenkin. Eilen tolpat, Onana ja aika satumainen tuuri pelastivat Unitedille pisteen, mutta todellisuudessa Brentford oli aivan ylivoimainen. Tuolla tavalla pelaten United ottaa ennen pitkää nokkaan aivan kaikilta Valioliiga-vastustajiltaan. Niitä tuloksia tulee vain, koska Unitedin pelaajilla on niin hyviä erityiskykyjä.
Tähän liittyen:
"Slighty rigged coin toss"... Voiko ten Hagin lähestymistapaa kuvata enää yhtään osuvammin?
