Major League Baseball

[Histo]

Pudotuspeliparit divisioonasarjoihin ovat selvillä. Villi kortti-otteluissa ensimmäisen pudotuspeliesiintymisensä 29 vuoteen tehnyt Kansas City päihitti Oaklandin jatkovuoroilla 9-8 jännittävässä pelissä.

A's johti Brandon Mossin kahden kunnarin siivittämänä 7-3 vielä kahdeksannen tasoittavan alkaessa, mutta tästä eteenpäin Royals sai vuoron aloittaneen lyöjän pesälle lähes jokaisessa sisävuorossaan. Joukkueen päävalmentaja Ned Yost harrastaa mielellään "small ballia", eli sisäpeliä pelataan etenijöiden nopeuden kautta varastuksia sekä uhrausnäpyjä käyttäen. Ylipesähittejä ei aktiivisesti haeta: vapaataipaleet, joilla saadaan miehiä pesille kelpaavat hyvin. Nyt kohtalaisen isossa tappioasemassa palojen tuhlaaminen uhrauksilla vaikutti todella kovalta uhkapeliltä, koska small ballilla ei yleensä saa monta juoksua sisävuorossa. Royals kavensi juoksulla ja järjesti sen jälkeen etupesät täyteen yhdellä palolla ennen kuin Oakland vaihtoi aloitussyöttäjänsä Jon Lesterin pois. Billy Butler löi kavennuksen 7-5:een, jonka jälkeen ykkös-kolmostilanteessa Yost vaihtoi "etenijäjokeriksi" ykköselle vain kaksi kertaa 11 pelaamassaan pelissä lyömässä käyneen Terrance Goren tasoitusjuoksua varten. Villillä syötöllä Royals tuli jo juoksun päähän ja sai Goren kolmoselle, mutta sen jälkeen ilmapallo näytti tyhjenevän: Salvador Perez ja Omar Infante eivät pystyneet kahden lyöntivuoron aikana saamaan palloa kentälle eikä Luke Gregersonin tarvinnut syöttää kuin seitsemän syöttöä saadakseen strikeoutit. Oaklandilla oli yhdeksännessä pesät täynnä, mutta joukkue ei saanut niitattua ottelua. Tasoittavalla Yostilla oli varaa tuhlata palo heti alkuun uhrausnäpyllä ykköstilanteessa, kun etenemässä oli kova varastaja Jarrod Dyson. Tämä käytännössä tarkoitti, että joukkue hakee yhtä juoksua ja peliä jatkovuoroille. Tulosta tuli Dysonin varastettua kolmoselle ja kotiuduttua Nori Aokin koppilyönnillä oikealle taakse.

Jatkoilla Oakland ei saanut kahdessa ensimmäisessä vuorossa mitään aikaan, Kansas City taas rakenteli molemmissa kolmostilanteen kahdella palolla tuloksetta. Kahdestoista vuoropari toi ratkaisun. Ensin A's meni johtoon Alberto Callaspon lyötyä Josh Reddickin sisään. Tasoittavan alkuun Lorenzo Cain paloi (ensimmäinen vuoron aloittanut joka ei päässyt kentälle sitten seitsemännen), mutta Eric Hosmer paukutti pallon keskelle takaseinään triplan arvoisesti. Christian Colonin 3-puolen pompulla Hosmer toi tasoituksen. Yhtä lyöjää myöhemmin, Salvador Perézin ollessa mailanvarressa Colon varasti kahdella palolla kakkoselle (Royalsien seitsemäs varastus ottelussa, joka on iso lukema) ja perään Peréz löi kolmossaumasta voittojuoksun. Kesäkuukausina todella hyvin pelanneelle ja vielä elokuun alussa koko sarjaa johtaneelle Oaklandille jälleen katkera kauden päätös.

Americanin divisioonasarjat alkavat ensi yönä:
00:30 Baltimore - Detroit
04:00 LA Angels - Kansas City

Nationalin villi kortti-ottelu oli Kauffman-stadionin trilleriin verrattuna melko läpsyttelyä. Pittsburgh ei mahtanut kotonaan mitään, kun San Francisco Giants haki jatkopaikan 8-0. NL:n parhaaksi syöttäjäksi sekä touko- että elokuussa valittu Madison Bumgarner pelasi huikean ottelun antaen vain neljä hittiä ja yhden vapaan Piratesille - vastapainona kymmenen strikeoutia. Brandon Crawford löi neljännessä vuorossa grand slamin, joka oli enemmän kuin tarpeeksi -- Pirates sai ensimmäistä kertaa kaksi pelaajaa samanaikaisesti pesille kahdeksannessa ja silloinkin siihen tarvittiin kaksi Giants-ulkokentän virhettä.

Nationalin divisioonasarjat käynnistyvät perjantai-iltana, jolloin pelataan myös Americanin toiset ottelut:
19:00 Baltimore - Detroit
22:00 Washington - San Francisco
01:30 LA Dodgers - St. Louis
04:30 LA Angels - Kansas City

 

[LikainenLegenda]

Pudotuspeliparit divisioonasarjoihin ovat selvillä. Villi kortti-otteluissa ensimmäisen pudotuspeliesiintymisensä 29 vuoteen tehnyt Kansas City päihitti Oaklandin jatkovuoroilla 9-8 jännittävässä pelissä.

Ymmärsinkö siis nyt oikein, että joukkueet pelaavat 164 peliä ja lopulta Villi kortti -kierroksen ratkaisee yksi ottelu? Kuullostaa astetta raadollisemmalta kuin Liigan Villi kortti -järjestelmä..

 

[Histo]

Ymmärsinkö siis nyt oikein, että joukkueet pelaavat 164 peliä ja lopulta Villi kortti -kierroksen ratkaisee yksi ottelu? Kuullostaa astetta raadollisemmalta kuin Liigan Villi kortti -järjestelmä..

Kyllä, 162 peliä ja sitten kerrasta poikki-peli. Molemmissa "konferensseissa" on siis 15 joukkuetta, joista kolme selviää lohkovoittajina jatkoon ja kaksi lucky loseria (parhaat ei-lohkovoittajat) kohtaavat villi kortti-ottelussa.

Vuodesta 1995 lähtien MLB:ssä on pelattu neljän parhaan kesken divisioonasarjat ennen liigojen ("konferenssien") mestaruussarjaa, joiden voittajat selviävät World Seriesiin ottelemaan. American- ja National-liiga pelataan kolmessa divisioonassa, ja vuoteen 2011 asti neljäs jatkoonmenijä oli paras lohkokakkonen, joka selvisi "villillä kortilla" suoraan divisioonasarjaan. Viimeiset kolme kautta voimassa on ollut nykysysteemi, jossa neljäs ja viides kohtaavat paras yhdestä-pelissä. Järjestelyyn siiryttiin, koska haluttiin a) lisätä divisioonavoiton merkitystä (kakkossijalla ei pääse suoraan mukaan playoffsarjaan eikä ole tasaveroisessa asemassa divisioonavoittajien kanssa), b) lisätä liigan sisäisen runkosarjavoiton merkitystä (liigan runkosarjan voittaja kohtaa divisioonasarjassa villi kortti-pelin voittajan, joka luultavasti on käyttänyt ykkössyöttäjäänsä kuolemanpelissä), c) lisätä pudotuspelejä pidentämättä kautta merkittävästi, d) saada heti pudotuspelin alkuun yksi huipennus ("seitsemäs ottelu)" ja e) lisätä runkosarjan lopun jännitettä, kun useammalla joukkueella säilyy pidempään mahdollisuus selvitä mukaan.

 

[Beltran]

Nykysen villi kortti -menetelmän etuja tuossa on lueteltu mutta kyllä se kritiikinkin ansaitsee. Onko baseballin kaltaisessa urheilulajissa reilua se että liigan viidenneksi parhaan tuloksen tehnyt joukkue saa mahdollisuuden pudottaa neljänneksi paras pois yhdessä ottelussa? Olisiko sittenkin reilumpaa ratkaista paremmuus runkosarjan tulosten perusteella? Baseball poikkeaa muista urheilulajeista siten että siinä joukkueet eivät saa kaikkiin peleihin parhaita pelaajiaan (loukkaantumisia, pelikieltoja jne ei huomioida) vaan yksittäisen ottelun voimasuhteisiin vaikuttaa korostetun paljon se, kuinka hyvän aloitussyöttäjän kumpikin joukkue onnistuu kyseiseen peliin saamaan. Pidemmässä sarjassa tämän merkitys vähenee.

Lisäksi on outoa se että villi kortti -joukkueen mahdollisuuksia verrattuna divisioonavoittajiin pitää pienentää extra-pelillä jossa villi kortti -joukkue joutuu käyttämään parasta syöttäjäänsä ja lepuuttamaan häntä jatkossa. Missään muussakaan urheilulajissa tähän tyyliin ei toimita vaan ainoa etu jonka paremmin runkosarjassa pelannut joukkue saa on kotietu playoffs-sarjoihin. Joka on toki myös MLB:ssä.

 

[Beltran]

Kaikkia LDS-sarjoja on pelattu kaksi peliä; Baltimore, Kansas City ja Giants johtavat omia sarjojaan 2-0 kun taas Cardinalsin ja Dodgersin välinen sarja on tasan 1-1. Jatkossa siis Tigers, Angels ja Nationals pelaavat veitsi kurkulla: jatkossa vain voitot kelpaavat taikka kausi päättyy tähän vaiheeseen.

Nationals on hävinnyt molemmat omat pelinsä juoksulla, viimeöinen venyi 18. vuoropariin ja ottelun mitta oli lähes 6,5 tuntia ratketen Giantsin Brandon Beltin lyömään soolokunnariin. Tappio oli varmasti kipeä Nationalsille. Joukkueen startteri Jordan Zimmermann jatkoi vahvoja otteitaan ja antoi vastustajalle vain kolme hittiä ja oli ehtinyt tehdä jo kaksi paloa yhdeksännessä sisävuorossa. Nats johti ottelua 1-0 ja voitto oli yhden palon päässä. Seuraavalle lyöjälle, Joe Panikille Zimmermann antoi vapaataipaleen, illan ensimmäisensä. Zimmermann oli nyt syöttänyt sata kertaa ja Matt Williams vaihtoi syöttäjäksi Drew Storenin. Jälkikäteen ajatellen virheellinen ratkaisu: seuraavat lyöjät Buster Posey löi singlen ja Pablo Sandoval tuplan. Giants tuli tasoihin eikä voittojuoksukaan ollut kaukana.

Jälkikäteen voidaan jossitella myös toista Nationalsin ratkaisua. Kahdeksannessa vuoroparissa Anthony Rendon varasti onnistuneesti kakkoselle ja vaikka paloja oli kaksi, Giantsin Bruce Bochy vaihtoi pois oikeakätisen syöttäjän Jean Machin ottaen vasuri Javier Lopezin syöttämään Adam LaRochelle jonka tilastot ovat parempia oikea- kuin vasenkätisille syöttäjille. Lopez teki LaRochesta strikeoutin mutta olisiko Bochy vaihtanut Lopezia syöttämään jos Rendon olisi ollut ykkösellä eikä kakkosella? Jossittelutapauksessa LaRochen mahdollisuudet olisivat olleet paremmat kuin nyt olivat, myös Bochylla olisi ollut kiusaus säästää Lopez mahdollisesti tiukkoihin myöhemmin tuleviin tilanteisiin.

Mentiin jatkovuoroihin. Giantsin Yusmeiro Petit syötti kuusi vuoroparia ja kun Belt löi Giantsin tasoihin, syöttäjäksi vaihdettiin sarjan avauspelissä kaksi kunnaria antanut Hunter Strickland. Nationals on joutunut tilanteeseen johon se ei missään tapauksessa halunnut joutua, seuraavassa ottelussa saavat todella kovan postseason-historian omaavan startteri Madison Bumgarnerin, miehen jota ennen sarjan alkua Nationals eniten pelkäsi mutta joka villi kortti -ottelun takia voi tulla pelaamaan vasta nyt.

 

[Histo]

Lisäksi on outoa se että villi kortti -joukkueen mahdollisuuksia verrattuna divisioonavoittajiin pitää pienentää extra-pelillä jossa villi kortti -joukkue joutuu käyttämään parasta syöttäjäänsä ja lepuuttamaan häntä jatkossa. Missään muussakaan urheilulajissa tähän tyyliin ei toimita vaan ainoa etu jonka paremmin runkosarjassa pelannut joukkue saa on kotietu playoffs-sarjoihin. Joka on toki myös MLB:ssä.

Tämän muutoksen taka-alalla on ehkä ajatusmalli, jota sivuat ylempänä, eli onko edes reilua, että neljänneksi ja viidenneksi sijoittuneet pääsevät mukaan. Osalle baseballin seuraajista varmaan kävisi edelleen suorat liigojen mestaruussarjat tai vaikka suora World Series.

World Seriesit 1995-2013
Villi kortti-joukkueita 10, mestareita 5 (vuoden 2002 WS oli villi kortti-joukkueiden välinen koitos).

Championship Seriesit 1995-2013
Villi kortti-joukkueita 19, voittajia 10 (molempien liigojen villi kortti-joukkueet etenivät CS:iin vuosina 1999, 2000, 2002, 2003 ja 2004)

Vasta viisi kertaa aiemmin (1995, 1998, 2001, 2009 ja 2013) molemmat villi kortti-joukkueet ovat pudonneet heti divisioonasarjavaiheessa, joka kertoo siitä että MLB:ssä kaikilla pudotuspelivaiheeseen selviävillä joukkueilla on mahdollisuus edetä päätyyn asti. Tämän vuoksi varmaan on ollut painetta hieman heittää kapuloita villi kortti-joukkueiden rattaisiin ja toisaalta hieman lisätä pudotuspeliotteluita sekä pääsylippu- ja tv-tuloja.

Nyt kummallakin villi kortti-joukkueella on kaksi vierasvoittoa alla ja kotisarjat edessä. Americanin (ja koko MLB:n) runkosarjaykkönen kaatui Kansas Citylle kaksi kertaa kotonaan jatkovuoroilla. Avausottelussa Mike Moustakasin kunnari 11.:nnessä vuoroparissa takasi 3-2-voiton ja toissayönä Eric Hosmerin 1+1 juoksua tuonut paukku niin ikään 11.:nnessä vuorossa vei KC:n 4-1-voittoon. Tänä yönä Kauffman-stadionilla Royalsilla on mahdollisuus selvitä ensi kertaa American-liigan loppuotteluun 29 vuoteen. Pudotuspelihistorian pisimmässä ottelussa Washingtonin kaatanut Giants omaa puolestaan mahdollisuuden pudottaa National-liigan runkosarjan voittaneen joukkueen. Baltimore Orioles oli ainoa joukkue, joka piti kotietunsa voittamalla Detroitin 12-3 ja 7-6. Molemmissa pelissä Orioles iski kahdeksannessa vuorossa: ensimmäisessä pelissä kahdeksan juoksua ja toisessa pelissä neljä juoksua nousten kolmen juoksun tappiolta ohi. Tuon sarjan kolmas ottelu alkaa Detroitissa klo 22:30.

 

[Beltran]

Tämän muutoksen taka-alalla on ehkä ajatusmalli, jota sivuat ylempänä, eli onko edes reilua, että neljänneksi ja viidenneksi sijoittuneet pääsevät mukaan. Osalle baseballin seuraajista varmaan kävisi edelleen suorat liigojen mestaruussarjat tai vaikka suora World Series.

Niin miksei voida ajatella että reiluinta olisi vaikkapa suora World Series liigavoittajien kesken. Playoffsit kuitenkin haluttaneen pelata ja reiluus-näkökulmasta sen puolesta puhuu sekin että divisioonat eivät ole tasaisia ja osa joukkueista joutuu pelaamaan enemmän "hyviä" joukkueita vastaan, joku saa vastaansa enemmän heikkoja vastustajia = joukkueiden sarjaohjelmat eivät ole kaikilla samanlaisia taikka tasavahvoja. Ja kun playoffs pelataan, sinne pitää ottaa sopivasti joukkueita: 2, 4, 8 tms ja aika sopiva lukema on neljä / liiga. Villi kortti -menetelmä muistuttaa esim jääkiekon SM-liigan "säälipleijareita" mutta sielläkään voittajaksi ei selviä yhden ottelun perusteella vaikka jääkiekossa tyypillisesti ei yhteen otteluun voimasuhteet vääristy niin kuin baseballissa. Pidempi villi kortti -ottelusarja olisi reilumpi mutta siitä seuraisi muita ongelmia.

Viime yönä AL:n divisioonasarjat ratkesivat, Kansas City ja Baltimore ottivat "sweep":in ja selvisivät ALCS:än. Baltimoren vastustaja Detroit Tigersillä oli joukkueessaan AL:n kolmen edellisen vuoden Cy Young -voittaja ja Detroit käytti aloitussyöttäjänään juuri näitä henkilöitä sarjan kolmessa ottelussa mutta hävisi jokaisen pelin. Kansas City puolestaan voitti AL:n parhaan tuloksen tehneen LA Angelsin.

 

[Histo]

Americanin voiton ratkovat tosiaan Orioles (voittanut viimeksi 1983, pelasi viimeksi ALCS:ssa 1997) ja Kansas City (voitti ja pelasi viimeksi 1985) eli liigassa nähdään kahdeksas mestari 2000-luvulla. Itse asiassa Royalsin viimeisimmän pennantin jälkeen Americanin joukkueista vain kolme ei ole voittanut liigaa: Baltimore, Kansas City ja Seattle. Toissa vuonna liigaan liittynyt Houston ei myöskään ole voittanut Americanissa, mutta seura pelasi National Leaguessa voittaessaan vuoden 2005 pennantin. Yankees on tällä välin voittanut seitsemän kertaa Americanin ja Boston neljä.

National Leaguessa sen sijaan Phillies, Giants ja Cardinals ovat jakaneet kuusi viimeisintä voittoa keskenään (kaikilla kaksi) ja sellainen mahdollisuus on nytkin, että St. Louis ja San Francisco ovat vastakkain NLCS:ssä, kuten olivat 2012. St. Louis on ollut mukana Nationalin mestaruussarjassa kolmena syksynä peräkkäin.

 

[Histo]

Nationalin divisioonasarjat ratkesivat viime yönä, kun St. Louis voitti LA Dodgersin kotonaan 3-2 ja San Francisco päihitti Washingtonin samoin lukemin. Näin olleen 2010-luvun trendi jatkuu: kaikki Nationalin mestaruudet on jaettu Cardinalsin ja Giantsin kesken vuorovuosina. Nyt olisi Giantsin vuoro. Runkosarjakohtaamiset se voitti 4-3.

Dodgers laittoi ensimmäiseen ja neljänteen peliin kummulle liigan ykkössyöttäjä Clayton Kershaw'n, jolla oli tämän vuoden runkosarjassa neljättä vuotta putkeen alhaisin ERA (päästettyjen juoksujen keskiarvo). Molemmissa otteluissa Kershaw oli kuusi vuoroa todella vakuuttava, mutta seitsemännessä vuorossa puhti loppui. Avauspelissä Dodgers johti 6-2, mutta Cardinals löi Kershawille neljä singleä putkeen vuoron alkuun ja Matt Carpenterin pesät tyhjentänyt tupla siirsi St. Louisin johtoon, josta se ei luopunut. Viime yönä neljännessä pelissä Kershaw syötti kuusi vuoroa nollia antaen vain yhden hitin, mutta seitsemännen vuoron alkuun tuli heti kaksi singleä, joita seurasi Matt Adamsin kunnari oikealle ja LA:n kahden juoksun johto kääntyi häviöksi.

Giants puolestaan pudotti Nationalin runkosarjaykkösen Nationalsin ja sarjan ratkaisu oli lopulta tuo toinen peli, jossa Washington antoi 18 vuoroon vain kaksi juoksua, mutta ei pystynyt itse yhtä enempään (eikä oikein saanut minkäänlaista uhkaa aikaan). Liekeissä ollut Bryce Harper löi joukkueelleen jokaisessa pelissä kunnarin paitsi toisessa. Viime yönä sekään ei auttanut, kun Giants sai villillä syötöllä voittojuoksun seitsemännessä (ja oli perään saada neljännen pinnan toisella villillä syötöllä).

Liigojen mestaruussarjat alkavat perjantain ja lauantain välisenä yönä ja World Series-joukkueet tiedetään viimeistään maanantaiaamuna 20. lokakuuta.

Baltimore - Kansas City
la 11.10. 03:07 Oriole Park at Camden Yards, Baltimore
la 11.10. 23:07 Camden Yards
ti 14.10. 03:07 Kauffman Stadium, Kansas City
ke 15.10. 03:07 Kauffman Stadium
tarvittaessa
ke 15.10. 23:07 Kauffman Stadium
la 18.10. 03:07 Camden Yards
su 19.10. 03:07 Camden Yards

St. Louis - San Francisco
su 12.10. 03:07 Busch Stadium, St. Louis
ma 13.10. 03:07 Busch Stadium
ti 14.10. 23:07 AT&T Park, San Francisco
to 16.10. 03:07 AT&T Park
tarvittaessa
pe 17.10. 03:07 AT&T Park
la 18.10. 23:07 Busch Stadium (su 03:07 jo ALCS on päättynyt)
ma 20.10. 02:37 Busch Stadium

 

[Havumetsien GM]

En osaa aloittaa muuten kuin sanomalla että vituttaa. Ja vituttaa muuten aika paljon.

Kaksi vuotta sitten en rehellisesti osannut kauheasti edes odottaa Nationalsilta playoffeissa. Jo syyskuussa oli nähtävillä joukkueen laskeva käyrä, ja pitching staff oli yksinkertaisesti väsynyt. Joukkue oli myös kokematon siihen paikkaan.

Sen sijaan tänä vuonna kaikki näytti täydelliseltä playoffeihin lähdettäessä. Ja Giants tuntui unelmavastustajalta. Kotietu ja kaikki. Mutta ei niin ei. Aina puhutaan siitä, että postseasonilla on vaikea lyödä jne. mutta ei toi Giantsin syöttäjäosasto nyt mikään ylimaallisen hyvä ole. Jos Nats olis lyönyt yhtä hyvin kuin loppukaudesta, olisi peavyt, hudsonit ja linnunlaulut pommitettu pois sieltä kummulta jo ensimmäisten vuoroparien aikana. Mutta nyt juuri kukaan muu kuin Harper ei lyönyt. Joukkue oli kollektiivisesti ihan jäässä.

Ihmettelen myös Matt Williamsin päätöksiä Game 4:ssa. Käytännössä Washingtonilla on viisi loistavaa syöttäjää: Zimmermann, Strasburg, Fister, Clippard ja Storen. Näistä yksikään ei syöttänyt tässä kuolemanottelussa. Fister tietystikään ei ollut käytettävissä ja Zimmermannia tai Strasburgia piti säästää mahdolliseen Game 5:een. Mutta miksei voitu antaa jommankumman syöttää tässä? J-Zimm antaa tarvittaessa esim. 7 laadukasta vuoroa, jos vain pyydetään. Näin Stras olisi voinut syöttää tässä kolmen päivän levolla esim. kolme vuoroa sen jälkeen, kun Gio otettiin pois. Tämän jälkeen sitten rohkeasti vain kuormitusta Clippardille ja Storenille. Tällaisen business planin sijaan kummulla kävivät Roark, Blevins, Thornton, Barrett ja Soriano. Barrettin wild pitchiinhän se homma lopulta ratkesi. Hän oli niin jännityksestä kankeana, ettei edes intentional walk onnistunut... Ja sitten penkillä parhaat syöttäjät katselevat sivusta, kun joukkueen kautta vedetään vessanpöntöstä alas. Williams on loistava manageri, mutta tämän Game 4:n manageroinnista täytyy antaa risuja.

Nyt on sitten iso offseason edessä. Zimmermann ja Desmond ovat vapaita agentteja ensi kauden jälkeen. Mielestäni kaikki dollarit tulisi nyt keskittää Zimermannin jatkosoppariin, sillä kyllä mä pärjään ilmankin sitä Desmondin strikeout-karnevaalia. Myös Fisterin ja Clippardin osalta tullaan varmasti käymään keskusteluja, ja kyllä näillekin herroille sitä paalua saa ihan kunnolla tarjota jos nimiä papereihin meinataan jo talven aikana saada. Sitten eteen nousevat varmasti Harperin ja Strasburgin mahdolliset megadiilit. Varsinkin Harperin tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että hänellä on ollut paljon niitä loukkaantumismurheita mutta kyllä hän terveenä ollessaan on antanut ikäisekseen kovia näyttöjä ja mielestäni se on vain ajan kysymys, koska Brycelta nähdään sellainen kausi, jolloin ei puhuta vain All-Star-valinnasta vaan jo MVP-palkinnosta.

Tärkeintä on, että joukkue käsittelee tämän pettymyksen oikein, sillä ensi kaudella on tällä pelaajarungolla erinomainen mahdollisuus uusia NL Eastin mestaruus ja päästä maksamaan kalavelkoja playoffeissa. Pidetään lippu korkealla, vaikka pettymys on kaikilla kova.

Itse hyppään nyt Cardinalsin bandwagoniin, mutta todennäköisimpänä mestarina pidän Oriolesia. Paras runkosarjassa näistä neljästä jäljelläolevasta ja kotietu säilyy loppuun asti. Rotaatio on Baltimorella tietysti se potentiaalinen akilleen kantapää.

 

[Havumetsien GM]

Jaahas, viikonlopun kunniaksi alkaa LCS. Heitän tähän pieniä pohdintoja:

ALCS: Orioles-Royals

Ennen Tigers-seriesiä tiedettiin, että rotaatio olisi Baltimoren suurin ongelma. Lintujen startterit saavat aikaan vähän strikeouteja, antavat paljon vapaataipalia ja kunnareita eivätkä kovin hyvin myöskään "indusoi" groundballeja. Heidän runkosarja-ERA:t eivät vastaa todellista taitotasoa. Detroitia vastaan tämä rotaatio ei ollutkaan vakuuttava mutta sen ei tarvinnut olla, koska Tigersin bullpen käytännössä lahjoitti kaksi ekaa matsia Oriolesille.

Muuten O's on varsin hyvä joukkue. Bullpen on jäätävä, ulkopeli toimii ja Buck Showalter osaa vetää oikeista naruista. Lineup on aika polarisoitunut: 3-4-5-porukka Jones-Cruz-Pearce edustaa sellaista tulivoimaa, johon Royals ei ainakaan runkosarjatilastojen perusteella pysty vastaamaan. Mutta vastaavasti Wietersin, Machadon ja Davisin poissaolot näkyvät siinä, että lyöntijärjestyksen peräpää koostuu varsin keskinkertaisista jampoista. O's on kunnaririippuvainen mutta se selittyy osittain kotistadionilla; Camden Yardsilla flyballit lentävät kunnariksi kovin helposti. Vastaavasti KC:n kotistadion on aivan toisenlainen, sillä Kauffmanilla on helppo lyödä tuplia mutta vastaavasti vaikea lyödä kunnareita. Voi sanoa, että kumpikin joukkue pelaa juuri sentyyppistä baseballia, joka heidän kotikentälleen sopii. Tämä onkin yksi pelisarjan mielenkiintoisista asioista: pystyykö Royals lyömään kunnareita Baltimoressa ja pystyykö O's lyömään base hittejä korkealla keskiarvolla ja kääntämään singlejä tupliksi nopealla juoksupelillä KC:ssä.

KC nojaa niinikään bullpeniin ja ulkopeliin, sekä tietysti heidän tavaramerkkiinsä eli jäätävään baserunning-osaamiseen. Oriolesin syöttäjillä on kuitenkin nopea delivery (tätä painotetaan O's-organisaatiossa low-A:sta lähtien), minkä takia pesänvarastelut saattavat epäonnistua useammin kuin keskivertojoukkuetta vastaan. Toisaalta taas juoksupeli on muutakin kuin stealeja, ja nopeus ja urheilullisuus ovat isoja vahvuuksia ketä tahansa vastaan. KC:n lyöjäosasto on sikäli erilainen kuin Baltimoren, että heillä ei ole Nelly Cruzin kaltaista 40+ HR/100+ RBI -kanuunaa, mutta sen sijaan syvyyttä löytyy nyt kun Butler, Hosmer ja Moustakas ovat ainakin tilapäisesti lakanneet alisuorittamasta. KC:n rotaatio ei ole mikään huippuhyvä, mutta heillä on seriesin paras aloitussyöttäjä Shields, ja myös muut startterit ovat vähintään samaa tasoa, oikeastaan hieman parempia kuin kollegansa Oriolesissa.

Arvio: Kyllä O's kotiedun turvin on tässä ansaitusti niukka suosikki, mutta KC on aliarvostettu ja jos vedonlyönti kiinnostaa, on minun mielestäni kaikki value Royals-myönteisissä vedoissa. O's in seven.

NLCS: Cardinals-Giants

Kumpikaan ei ollut runkosarjassa mitenkään hurja joukkue. Ennen kautta tuskin kukaan kuitenkaan piti Giantsia likimainkaan Cardsin tasoisena kokonaisuutena. Se, että Giants on jälleen näin pitkällä, on minulle suuri yllätys mutta Cardsista en todellakaan voi sanoa samaa.

NLDS Nats-Giants oli lähinnä sitä, että San Franin lyöntipeli ei ollut aivan yhtä halvaantunutta kuin District of Columbian. Mikään paraatinäytös tuo ei kuitenkaan Giantsilta ollut. Sen sijaan St. Louis pelasi Dodgersia vastaan yksinkertaisesti mahtavan seriesin. He kukistivat Dodgersin kolme kertaa neljästä, vaikka vastassa oli Kershaw kahdesti, Greinke kerran ja Ryu kerran. Cardsin startterit olivat hyviä pl. Waino Game 1:ssa, bullpen todella hyvä ja lyöntipeli rullasi varsin nätisti. Pidän Cardinalsin lineupista. Carpenter, Holliday, Peralta, Adams, Molina, Jay, Wong... Ainutlaauista on nimenomaan se, että Molina ja Peralta ovat erinomaisia lyöjiä, vaikka heidän pelipaikoillaan (C ja SS) pelaa yleensä huonoja lyöjiä. Nimenomaan tämä luo sen syvyyden. Ykkösestä kasiin syöttäjällä on koko ajan stressi päällä, sillä siellä batter's boxissa on aina sellainen jätkä, joka pystyy saamaan tuhoa aikaan.

Sen sijaan Giantsin lyöntipeliä en pidä hirveän vakuuttavana tähän seriesiin. Posey ja Sandoval eivät ole mitään huippuvaarallisia lyöjiä silloin kun vastassa on oikeakätinen syöttäjä, eikä Cardsin rotaatiossa ole yhtään vasuria. Vasemmalta lyövien Blancon, Panikin, Beltin ja Crawfordin täytyy näin ollen nousta esiin, mutta onko heillä rahkeita siihen? Penkiltä ei ainakaan ole apuja luvassa, sillä Jättien penkki on varsin heikko ja kokematon.

Se suurin ongelma SF:lla on kuitenkin rotaatio. Bumgarner on loistava, mutta hän joutuu Wainwrightia vastaan, joten sikäli Giants ei saa Bumgarnerista mitään kilpailuetua. Muut match-upit ovat Peavy vs. Lynn, Hudson vs. Lackey ja Vogelsong tai Petit vs. Miller. Peavy ja Hudson ovat keskinkertaisia veteraaneja, joilla on kaiken lisäksi heikot postseason-statsit. Petit (sub-3 FIP runkosarjassa) pystyisi luultavasti pärjäämään kovavireistä Milleriä vastaan, mutta manageri Bochy saattaa turvata kokeneeseen Vogelsongiin.

Giants on MLB:n kovapäisin ja kylmähermoisin joukkue, mutta Cards tulee tässä vertailussa hyvänä kakkosena. Aikaisempien mestaruuksien tuoma itsevarmuus on selvästi auttanut Giantsia tämän playoff-runin aikana, mutta Cardsin lähestulkoon koko joukkue on ollut tällaisissa tilanteissa aikaisemmin ja he tasan tarkkaan tietävät, mitä kovan playoff-sarjan voittaminen vaatii.

Arvio: St. Louis ottaa revanssin kahden vuoden takaisesta NLCS-tappiosta Giantsille. Cards in six.

 

[Beltran]

ALCS:n ensimmäinen peli loppui juuri, Kansas City voitti kymmenenteen vuoropariin venyneen ottelun lukemin 8-6. Baltimoren bullpen vaikutti huonolta ja tämä voi ratkaista sarjan ihan hyvin. Miten tahansa, uskon WS-voittajan olevan NL:n joukkue, selvisipä sinne sitten mitkä hyvänsä joukkueet.

 

[RonSwanson]

Onko baseballissa vaikeaa lyödä näpy? Vai minkähän "taktiikan" Baltimore Orioles äsken valitsi. Kyseessä oli 7.vuoroparin tasoittava lyöntivuoro(tilanne 4-4), ja he olivat saaneet yhden palon ajolähdön. Tämän jälkeen kaksi paloa sen takia, että lyönnit painui kopiksi. Tietokoneen ääreltä nimimerkki RonSwanson toteaa, että olisiko kannattanut sillä ensimmäisellä lyöjällä uhrata yksi palo lyömällä näpy kohti ykköspesää, jotta olisivat päässeet 4-5 johtoon. Kumminkin vain kaksi sisävuoroa vastustajalla jäljellä... Noh, antaa poikien huitoa.

 

[Beltran]

Tuo on https://en.wikipedia.org/wiki/Squeeze_play_(baseball)

Sisäpelijoukkueen kannalta tilanteen tekee hankalaksi se että näpäys pitää salata vastustajalta eli käytännössä lyöjä voi nostaa mailan olkapäältä vasta kun pallo irtoaa syöttäjän kädestä. Eli sitä voi yrittää vain kerran lyöntivuorossa. Squeeze play:n itsemurhaversiossa lyöjän on pakko yrittää näpäystä, olipa syöttö sitten millainen hyvänsä ja jos lyöjä ei osu mailallaan palloon, kolmoselta lähtenyt juoksija palaa varmasti. Turvallisemmassa versiossa hankalaan syöttön ei ole pakko yrittää mutta silloinkin ulkojoukkue tapaa nähdä squeeze-yrityksen jolloin sitä ei enää oikein voi yrittää jatkossa ja lisäksi onnistuneella ulkopelisuorituksella polttaminen on mahdollista. Managerin kannalta squeeze play:n yritys eilisen kaltaisessa tilanteessa voisi olla houkutteleva jos lyöntivuoro olisi kokeneella näpäyttäjällä. Nyt sen paikan sai Steve Pearce joka baseball referencen mukaan on lyönyt onnistuneen uhrausnäpin viimeksi vuonna 2012.

Baltimoren bullpen epäonnistui jälleen, nyt yhdeksännessä vuoroparissa, tosin osasyynä oli onni Kansas Cityn kannalta ajatellen. Jälleen epäonnistunut peli Baltimoren closer Zach Brittonille. Saapa nähdä luottaako Buck Showaltar Brittoniin enää tässä sarjassa, onko hällä parempiakaan vaihtoehtoja.

NLCS:n avauspelissä Giants voitti Cardinalsin 3-0. Giantsin startteri Madison Bumgarner on syöttänyt 25 peräkkäistä vuoroparia antamatta vastustajalle juoksuakaan, kyseessä on MLB:n ennätys.

 

[Histo]

Kansas Cityn hurmos näyttää kantavan joukkueen World Seriesiin ja lähellä on, että loppuotteluista tulee vuoden 2002 tapaan villi kortti-joukkueiden välienselvittely. Tämän yön NL-sarjan toinen ottelu on oikeastaan ratkaisevassa asemassa, koska en näe St. Louisin tulevan enää takaisin sarjaan kahden kertaa kotihäviön jälkeen. Vähäjuoksuisissa peleissä ja tiukoissa peleissä Giants pärjää erinomaisesti tarvitsematta kunnareita juoksuntekoon, jonka takia viileältä AT&T Parkilta jo yhden vierasvoiton hakeminen on työn alla ja lisäksi vieraissa joukkue on tällä hetkellä lyömätön -- olkoonkin, että viime yön pelissä nähty Bumgarnerin loistokkuus saattaa häikäistä. Ei Giants ole sillassa ilman häntä, mutta parhaassa tapauksessa mies ottaa ne kolme voittoa sarjassa, mikäli muut syöttäjät pystyvät yhteen. Eikä tähän kohtaan edes tarvita syöttönsä "kadottanutta" Tim Lincecumia, joka ei mahdu rotaatioon: Giants on voittanut 10 vierasottelua putkeen pudotuspeleissä 2010-luvulla. MLB-historiassa vain Yankeesin dynastia vuosituhannen vaihteessa on pystynyt useampaan (12).

 

[Histo]

St. Louis pystyi tiukassa paikassa venyttämään sarjan tasoihin viime yönä. Joukkue voitti Kolten Wongin soolokunnarilla yhdeksännen tasoittavalla 5-4. Viidestä Cards-juoksusta neljä tuli katsomopalloilla tyhjään kenttään, kolme Giantsin vaihtosyöttäjiä vastaan. San Francisco ei tavoilleen uskollisena tarvinnut pitkiä palloja vaan rakenteli tilanteita ja nirhautui ensin kahden juoksun takaa johtoon ja yhdeksännen aloittavalla harhasyötöllä tasoihin ("run thrown in", kuten Washingtonia vastaan). Giants uhkasi vuorossa myös johtojuoksulla St. Louisin sulkijan Trevor Rosenthalin epäonnistuttua pahasti ja laskettua ukkoa solkenaan kentälle, mutta Pablo Sandoval ei tällä kertaa onnistunut kahdella palolla rankaisemaan ja tasoittavan aloittanut havaijilaissyntyinen 24-vuotias tulokas Wong latasi toisesta Giants-sulkija Sergio Romon syötöstä voittojuoksun.

St. Louis koki ottelussa myös pahan takaiskun, kun kokenut sieppari Yadier Molina loukkasi jalkaansa lyödessä ja joutui nilkuttamaan kentältä. Molina saattaa olla loppukauden sivussa ja Tony Cruz sekä kesken kauden hankittu konkari A. J. Pierzynski hoitelevat siepparintehtäviä. Jälkimmäisellä on playoff-kokemusta (mm. mestaruus 2005 Chicagossa), mutta hänet tunnetaan myös huonokäytöksisenä pukukoppi-ilman pilaajana eli suunnilleen Molinan vastakohta. Joka tapauksessa kumpikaan ei pysty sisäpelissä korvaamaan Molinaa "kuutospaikan" mörssärinä.

 

[Beltran]

St. Louis koki ottelussa myös pahan takaiskun, kun kokenut sieppari Yadier Molina loukkasi jalkaansa lyödessä ja joutui nilkuttamaan kentältä.

Jalkansa? En katsonut peliä mutta luin jostakin että Molinalla on "oblique strain" eli ilmeisesti reväyttänyt jonkin paikan joka käsittääkseni on selkä tai kylki tai jotakin sinnepäin.

 

[Histo]

Jalkansa? En katsonut peliä mutta luin jostakin että Molinalla on "oblique strain" eli ilmeisesti reväyttänyt jonkin paikan joka käsittääkseni on selkä tai kylki tai jotakin sinnepäin.

Oikeastaan joo voi ollakin. Tuosta löytyy video tilanteesta (linkki MLB:n sivuille)

Keskityin vain katsomaan, että Molina nojasi jalkaansa ja autettiin kentältä enkä miettinyt sen pidemmälle, mistä paikat hajosivat. Videon perusteella todennäköisin on joku paikka keskivartalossa. Joka tapauksessa joutui jättämään kentän ja paluu vaikuttaa epävarmalta. Molina huilasi kauden aikana kaksi kuukautta pesälle syöksyessä tulleen peukalovamman takia, mutta siitä ei nyt ole kyse.

 

[Beltran]

Cardinals pitää Molinan postseason joukkueen kokoonpanossa: http://www.usatoday.com/story/sports/mlb/2014/10/13/yadier-molina-injury-remains-on-roster/17227639/

Kun viime yön ALSC-peli peruutettiin vesisateen takia, ensi yönä molemmat parit pelaavat. Ja NLCS-ottelu on suomalaisittain lähes inhimilliseen aikaan alkaen klo 23.07. On mahdollista joskaan ei luultavaa että Molina pelaa tai ainakin vaihdetaan peliin loppuvaiheissa tämä lähinnä jos Cards johtaa niukasti. Ymmärtääkseni on niin että jos Cards poistaa Molinan kokoonpanosta nyt, häntä ei saisi myöskään mahdolliseen WS:ään.

 

[Havumetsien GM]

Kuulemma Molinalla on aikaisemminkin ollut sama vamma, ja silloin hän oli poissa kokoonpanosta 11 päivää. Niin tärkeä kuin Molina onkin, olisi nyt varmaan parempi luottaa terveeseen mieheen eli Pierzynskiin, joka on kuitenkin vanha World Series -mestari ja vasurilyöjänä ihan hyvä matchup Giantsin pääosin oikeakätistä syöttäjäporukkaa vastaan. Tässä pelissä auttaa sekin, että Pierzynski on aikaisemminkin pelannut yhdessä Lackeyn kanssa. Lackeyn mukaan Pierzynski on aggressiivinen game caller ja hän itse puolestaan aggressivinen syöttäjä, joten yhteistyön pitäisi olla hedelmällistä.

World Seriesiin mennessä Molina lienee täysillä mukana jahka Cards sinne selviää.

 

[Beltran]

Viime yön ensimmäisessä ottelussa Giants siirtyi jo ratkaisevan tuntuiseen 4-0 johtoasemaan ensimmäisessä vuoroparissa. Kahden palon tilanteessa Buster Posey ja Pablo Sandoval löivät singlen ja Hunter Pencen tuplalla Posey toi 1-0, Sandoval juoksi kolmospesälle. Kun Cardsin startteri joutui 3-0 asemaan Brandon Beltiä vastaan, hän päätti antaa tahallisen vapaataipaleen Beltille jonka jälkeen Travis Ishikawa löi tuplan, jolla juoksun toivat Sandoval, Pence ja Belt ja tilanne oli lukemissa 4-0. Tämän jälkeen varsinaisen peliajan puitteissa Giants onnistui lyömään enää vain yhden hitin (sekin single) jonka löi joukkueen aloitussyöttäjä Tim Hudson. Niinpä Cards kavensi Giantsin johtoa ja pääsi jopa tasoihin 4-4 jotka jäivät lukemiksi yhdeksän vuoroparin jälkeen.

Kymmenennessä vuoroparissa Cardsin Jon Jay löi singlen muttei juoksijaa ykköspesää pidemmälle kun Giantsin kolmospesämies Pablo Sandoval torjui hienosti Matt Hollidayn lyönnin. Kymmenennen tasoittavalle Cards vaihtoi syöttäjäksi Randy Choaten. Ensimmäinen lyöjä Brandon Crawford taisteli Choatelta vapaataipaleen ja sitten Giants otti lyöjäksi vaatimattoman sisäpelitilaston omaavan Juan Perezin. Perezin oli tarkoitus lyödä uhrausnäppi mutta kun kaksi ensimmäistä yritystä menivät laittomiksi, taktiikkaa piti muuttaa ja kuudenteen syöttöön Perez onnistui lyömään singlen, jonka turvin Crawford juoksi kakkospesälle. Seuraavaksi lyömään Gregor Blanco jonka tarkoitus oli myöskin lyödä uhrausnäppi jotta Joe Panik sekä Buster Posey pääsisivät yrittämään voittojuoksun lyömistä, Panik ilman vaaraa tuplapalosta. Blancon näpäys vieri Choaten oikealle puolelle mutta Choaten heitto meni harhana ohi ykköspesämies Matt Adamsista ja kolmoselle juossut Crawford sai juosta kotiin asti Choaten virheen avittamana. Voitto Giantsille lukemin 5-4 ja sarjassa johtoon 2-1. TV-lähetyksen perusteella tunnelma AT&T Parkilla oli etenkin kymmenennessä vuoroparissa huikea.

ALCS-ottelussa Baltimore meni 0-1 johtoon toisessa sisävuorossa Steve Pearcen ja J.J. Hardyn lyötyä peräjälkeen tuplan mieheen. Neljännessä vuoroparissa Kansas City vastasi rakentaen ajolähdön yhdellä palolla. Alex Gordon löi kakkospesämies Jonathan Schoopille joka poltti Gordonin ykköspesälle mutta muut juoksijat etenivät ja Lorenzo Cain toi tasoitusjuoksun ja peli lukemiin 1-1. Lisäjuoksu saatiin Kansas Cityn kuudennessa sisävuorossa juoksijoiden oltua kulmapesillä yhden palon tilanteessa. Baltimore vaihtoi pois aloitussyöttäjänsä Wei-Yin Chenin ja otti kummulle kovaa heittävän Kevin Gausmanin. Billy Butlerin lyönti kantoi kopiksi vasemmalle takakenttäpelaaja Alejandro De Azalle ja uhrauskopilla pinch runner Jarrod Dyson toi lukemiksi 2-1. Tämän jälkeen Kansas Cityn vahvat vaihtosyöttäjät Kelvin Herrera, Wade Davis sekä Greg Holland eivät antaneet Baltimoren lyöjille yhtään onnistunutta sisäpelisuoritusta. Näin Royals voitti ottelun 2-1 ja siirtyi sarjassa johtoon 3-0 joten jatkossa Baltimorelle kelpaa vain voitot.

Ensi yönä taas molempien sarjojen ottelu. Suomen aikaa 23:07 käynnistyy ALCS-peli, 03:07 NLCS.

 

[Beltran]

AL:n mestaruus meni juuri Kansas Citylle joukkueen voitettua juuri Baltimoren 2-1 ja koko sarjan puhtaasti 4-0. Royals teki juoksunsa jo avausvuorossa, etupesät täyttyivät kun Alcides Escobar löi singlen ja syöttäjä Miguel Gonzalez heitti pallon Nori Aokin jalkaan. Lorenzo Cain paloi lyötyään uhrausnäpin mutta juoksijat takapesille. Ykköspesämies Steve Pearce pysäytti Eric Hosmerin etukenttälyönnin ja heitti sieppari Caleb Josephille. Heitto oli ihan hyvä mutta Joseph kadotti pallon osin varmasti johtuen Escobarin liu'usta, Josephin virheen ansiosta myös Aoki toi juoksun. Periaatteessa kai ja nähdäkseni Josephilla oli paikka polttaa myös Escobar, mutta Escobarin tuoma juoksu merkittiin ansaituksi, Aokin ei. Kolmannessa vuoroparissa Baltimore kavensi lukemiksi 2-1 Ryan Falhertyn soolokunnarilla.

Kansas City vaihtoi aloitussyöttäjä Jason Vargasin pois jo 5.1 syötetyn vuoroparin jälkeen vaikka Vargas oli syöttänyt vasta 73 kertaa. Loput ottelusta hoiti Kansas Cityn bullpenin voimakolmikko Kelvin Herrera, Wade Davis, Greg Holland. Lähimmäs tasoitusjuoksua Baltimore pääsi kuudennessa vuoroparissa. Juoksijoiden ollessa kulmapesillä kahden palon tilanteessa Nelson Cruz löi kovan matalan pommin mutta Kansas Cityn kakkospesämies Omar Infante nappasi pallon kopiksi.

WS:ssä Royals tullee saamaan vastaansa Giantsin ja tuolloin Giantsin on ratkaistava ottelut ennen kolmea viimeistä vuoroparia. Eiköhän se siihen pysty.

 

[Histo]

Kansas City Royals eteni World Seriesiin 29 vuoden tauon jälkeen. Joukkue kaatoi American Leaguen mestaruussarjassa Baltimoren puhtaasti voitoin 4-0.

Hetki sitten päättyneen neljännen pelin lukemat olivat 2-1. Edellispäivän pelin tapaan Royals sai avausjuoksun palon arvoisella maalyönnillä. Tämä tapahtui heti avausvuorossa: Alcides Escobarin singlen jälkeen Nori Aoki pääsi lyöjään osuneella syötöllä kentälle ja Lorenzo Cain komennettiin heti lyömään uhrausnäpy -- siis ensimmäisessä sisävuorossa. Etenijät takapesille yhdellä palolla ja mailaan tarttui Eric Hosmer. Hän löi maapallon 1-vahti Steve Pearcelle, joka lähti hakemaan paloa kotiin (Baltimoren linja pelasi vastaan). Palo oli mahdollinen, mutta sieppari Caleb Joseph menetti pallon hallustaan Escobarin syöksyessä kotiin. Samassa tilanteessa juoksun ehti tuomaan myös Aoki ja tämä lopulta riitti Royalsille. Ryan Flaherty kavensi kunnarilla oikealle kolmannen vuoron alkuun, mutta tämän lisäksi Baltimore sai ottelussa vain kerran etenijän ykköstä pidemmälle, kuudennessa vuorossa. Nelson Cruz ei onnistunut ainoasta paikastaan kahdella palolla ja viimeisissä kolmessa vuorossa Kansas Cityn hurmiossa pelaavat vaihtosyöttäjät (lähes virheettömiä pudotuspeleissä). eivät antaneet vieraille mahdollisuuksia.

Royals on voittanut kaikki kahdeksan pelaamansa playoffottelua. Tällaiseen aloitukseen ei käsittääkseni ole pystynyt mikään joukkue aiemmin (Cincinnati Reds 1976 ja Colorado Rockies 2007 voittivat seitsemän ensimmäistä peliä). Koska American League voitti All Stars-ottelun, saa Kansas City World Seriesiin kotiedun.

E: Beltran ehti edelle, kun lähdin tarkistamaan tuota Royalsin voittoputkea.

 

[Beltran]

Katottiin vissiin Histon kanssa samaa peliä... :D

 

[Histo]

Katottiin vissiin Histon kanssa samaa peliä... :D

Muitahan ei ollut tarjolla, ellei sitten halua katsoa youtubesta löytyviä MLB-klassikoita...

Puolen tunnin päästä Cardinals on pakkovoiton edessä. Madison Bumgarner syöttää huomenna viidennen pelin Giantseille ja tuskin tulee antamaan montaa mahdollisuutta katsomopamautuksille, joilla St. Louis on pysynyt tähän mennessä mukana peleissä. Sarja olisi parempi tasoittaa nyt, mikäli haluaa vielä jatkaa Busch Stadiumilla. Yadier Molina ei ole avauksessa.

Tässä vaiheessa kautta sitä toivoo, että pelit venyisivät mahdollisimman pitkälle, mutta ei oikein vaikuta täysimittaiselta tämäkään sarja.