Tämä on vain luonnollisesti spekulaatiota mutta Lundell saattoi pelata elämänsä kautta, koska Askeyta käytettiin HIFKissä pelatessaan oikeaan aikaan oikeissa peleissä Lundellin sijaan. Lundellin itseluottamus vastaavasti kasvoi kun ei tarvinnut joka pelissä kantaa vastuuta ja niissä peleissä joissa vuorostaan pelasi tuli alle hyviä torjuntoja ja voittoja.
Näin minä ainakin sen koin ja näin. Varsinkin kun Lunkka itse piti kahden maalivahdin tasaista peluuttamista hyvänä asiana. Mielestäni Lunkka olisi pelannut vieläkin paremmat playoffit Askeyn kanssa kuin ilman. Ja siis yhdellä maalillahan pudottiin. Askeyn (ja Lunkan) GAA:t ja prossat puhuvat puolestaan: HIFK:lla oli kaksi vakaata 92,5% miestä, joiden GAA:t olivat lähempänä kahta kuin kolmea. Aika harvinaisen hyvät statsit ylipäätäänkin minkä tahansa joukkueen kahdelle paljon pelaavalle maalivahdille.
HIFK on vaikea joukkue maalivahdille. Tämä on todettu miljoonasti ja näin se vain on. Mielestäni tämä yksinään riittää perusteeksi sille, että nimenomaan HIFK:ssa on syytä olla kaksi tasokasta maalivahtia. Meillä kun ei ole perinteitä edes yhdestä huippuhyvästä veskarista, joten miksi edes yrittää niin vaikeaa tietä? Helpompaa on hakea "keskiluokasta" kaksi vakaata suorittajaa ja koota kunnon pakisto. Se, että esimerkiksi TPS on kasvattanut useita huikeita 1-vahteja johtuu tietenkin TPS:n perinteisesti kovasta maalivahtiakatemiasta. Sille, että joukkue kasvattaa tai edes elättää muualta otettuna kaudesta toiseen hyvää 1-maalivahtia, pitää luoda ihan itse pohjat. Näin on esimerkiksi Jokerit tehnyt. Näihin hyviin pohjiin kuuluu olennaisena osana joukkueen tarjoama maalivahtivalmennus. Ilman hyvää maalivahtivalmennusta ei Jokeritkaan olisi onnistunut niin hyvin kaudesta toiseen. Se ei pelkästään riitä, että joskus osuukin kohdalle hyvä sälli. Hänet täytyy myös pystyä pitämään hyvänä. Ei ole normaalia, että Vokounin tasoinen maalivahti romahtaa playoffeissa. HIFK jätti hänet täysin tuuliajolle, koska "nythän siellä on oikeasti kova ammattimies, kyllä se hoitaa itse itsensä". Hyvässä joukkueessa mv-valmentaja olisi kertonut miten peli muuttuu SM-liigan playoffeissa ja valmistanut veskaria tähän kokonaan toisenlaiseen ympäristöön. Vokounin pleijariflopista menee reilusti yli 50% pygmille. Se rupeaa olemaan maalivahdin omaa huonoutta, että hän pelaa 20 paskaa ottelua ja sitten vaihteeksi 3 hyvää. Jonka jälkeen taas 20 matsia kurjuutta. Mutta kun maalivahti pelaa ensin 30 hyvää ottelua, sitten 4 huonoa peräkkäin, jonka jälkeen huikeat MM-kisat, kannattaa oikeasti vilkaista olisiko duuniympäristössä joku muuttunut niiden neljän matsin ajaksi.
Kunhan HIFK saisi tuotettua itse edes kaksi kovaa ykköstä peräkkäin, niin kyllä niitä sitten rupeaisi tulemaan. Totuus on kuitenkin se, että viimeisimmät finaalipaikat HIFK:lle torjui AHL:stä löydetty täysin ulkopuolinen ammattimies. HIFK:ta on kertakaikkiaan vaikeaa kuvitella sellaisena organisaationa, jossa on liigan kovin 1-veskari. Ihan yhtä vaikeaa kuin olisi nähdä TPS liigan kookkaimpana ja eniten taklaavana joukkueena. Botne puuttuu kummassakin tapauksessa, eikä TPS niitä mestaruuksiaan edes yrittänyt ottaakaan muulla kuin omalla tyylillään. Joten miksi HIFK:n pitäisi yrittää säätää itselleen epätoivon vimmalla maagista 1-veskaria? Kliinisen ammattimaista on ensinnäkin koota oikeasti liigan kovin pakisto kaudesta toiseen. Ja siinä HIFK:lla alkaa ollakin jo perinteitä. Viime kausi ja nykyinen kausi ovat ensimmäiset paskan pakiston kaudet vuosikausiin. Hyvän pakiston höysteeksi hankkisin itse kaksi vakaata yli 90%:n ammattimiestä. Suomeksi sanottuna panostaisin mieluummin 400ke kahteen veskariin kuin 400ke ykköseen, jonka floppaamista pelkäisin nitro kielen alla illasta toiseen. Toinen kahdesta "Lundellista" voi vaikkaa kasvaakin maagiseksi ykköseksi, mutta kauteen ei lähdettäisi koskaan yhden kortin varassa. Olenkin monesti sanonut, että omassa joukkueessani ei tingittäisi veskareista, pakeista ja senttereistä. Laitahyökkääjissä olisi eniten sitä ikävää mutta pakollista säästämisen paikkaa.