Omistan Olegs-kaulahuivin. Huivissa ei ole Olegsin kuvaa, se ei ole edes punainen, kudoin sen 23 silmukasta. Osaan pankkikorttini tunnusluvun vain, jos ajattelen numerot pelaajien pelinumeroina, hoen siis päässäni pelaajien nimiä numeroiden sijaan. Osaan myös suunnistaa kauniissa isänmaassamme vain, jos ajattelen myös tiennumerot pelaajien pelinumeroina. Olegs-tie on melko kiva.
Koirani ja kissani on nimetty jääkiekkoilijoiden mukaan. Kävelyllä ollessamme koiramme ajelevat toisiaan vuoron perään, ajoittaisia laitataklauksia on myös nähty. Jalkakikat ovat melko hyvin hallussa. Maajoukkue-kissamme harjoittelee rangaistuslaukauksia ja syöttöjä joka yö, puhumattakaan hänen suunnattomasta innostaan häiritä vastustajaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Mieheni on puusilmä ajoittain, itse näen usein vain punaista. Lapset on pakko komentaa ajoittain jäähylle, sillä huitoa tai kampata ei saa. Myös käytösrangaistukset ovat yleistyneet viime aikoina. Olen miettinyt jo taktista aikalisää, mutta en ole kokenut ajan olleen vielä kypsä. Tosin itse heittelin suutuspäissäni pulloja pitkin taloa.
Työpaikan pikkujouluissa tankkaus epäonnistui, en muistanut panostaa pelipäivän pasta-annokseen. Tai sitten luistimeni olivat tylsät, kun sukelsin pihamaalla jäätikölle. Suoritus oli lähes Oscarin arvoinen. Poikani toikin minulle luokkaretkeltään tuliaisiksi kiviä taskuun.
Pomoni on usein puusilmäinen nuija, joka ei vaan tajuu. Ajoittain hän kuitenkin antaa poikittaista selkään aivan puun takaa, mutta ottelutarkkaajien mielestä vain uhri käänsi selkänsä tahallisesti. Osalla työkavereistani on noussut kusi hattuun ja sämpylät ovat kasvaneet liian isoiksi kainaloissa, mutta onneksi joukossa on myös useita joukkuepelaajia. Ensi vuoden sopimusneuvottelut eivät vain vielä ole alkaneet, vaikka sopimukseni umpeutuu ensi kauden lopussa.
Pahinta on kuitenkin kotiyhtiömme talous. Se on melkein yhtä lohduton kuin Ässillä. Jouduimme luopumaan ajatuksesta palkata ulkomaalaisvahvistus Lorenzo talouteemme, vaikka hänen statsinsa olivat suorastaan huikeat, puhumattakaan lihaskunnosta. Oi, rikas RKT-täti, missä olet???
Koirani ja kissani on nimetty jääkiekkoilijoiden mukaan. Kävelyllä ollessamme koiramme ajelevat toisiaan vuoron perään, ajoittaisia laitataklauksia on myös nähty. Jalkakikat ovat melko hyvin hallussa. Maajoukkue-kissamme harjoittelee rangaistuslaukauksia ja syöttöjä joka yö, puhumattakaan hänen suunnattomasta innostaan häiritä vastustajaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Mieheni on puusilmä ajoittain, itse näen usein vain punaista. Lapset on pakko komentaa ajoittain jäähylle, sillä huitoa tai kampata ei saa. Myös käytösrangaistukset ovat yleistyneet viime aikoina. Olen miettinyt jo taktista aikalisää, mutta en ole kokenut ajan olleen vielä kypsä. Tosin itse heittelin suutuspäissäni pulloja pitkin taloa.
Työpaikan pikkujouluissa tankkaus epäonnistui, en muistanut panostaa pelipäivän pasta-annokseen. Tai sitten luistimeni olivat tylsät, kun sukelsin pihamaalla jäätikölle. Suoritus oli lähes Oscarin arvoinen. Poikani toikin minulle luokkaretkeltään tuliaisiksi kiviä taskuun.
Pomoni on usein puusilmäinen nuija, joka ei vaan tajuu. Ajoittain hän kuitenkin antaa poikittaista selkään aivan puun takaa, mutta ottelutarkkaajien mielestä vain uhri käänsi selkänsä tahallisesti. Osalla työkavereistani on noussut kusi hattuun ja sämpylät ovat kasvaneet liian isoiksi kainaloissa, mutta onneksi joukossa on myös useita joukkuepelaajia. Ensi vuoden sopimusneuvottelut eivät vain vielä ole alkaneet, vaikka sopimukseni umpeutuu ensi kauden lopussa.
Pahinta on kuitenkin kotiyhtiömme talous. Se on melkein yhtä lohduton kuin Ässillä. Jouduimme luopumaan ajatuksesta palkata ulkomaalaisvahvistus Lorenzo talouteemme, vaikka hänen statsinsa olivat suorastaan huikeat, puhumattakaan lihaskunnosta. Oi, rikas RKT-täti, missä olet???
Viimeksi muokattu: