Maailma on erilainen jääkiekkofanin silmin

[Annuli]

Omistan Olegs-kaulahuivin. Huivissa ei ole Olegsin kuvaa, se ei ole edes punainen, kudoin sen 23 silmukasta. Osaan pankkikorttini tunnusluvun vain, jos ajattelen numerot pelaajien pelinumeroina, hoen siis päässäni pelaajien nimiä numeroiden sijaan. Osaan myös suunnistaa kauniissa isänmaassamme vain, jos ajattelen myös tiennumerot pelaajien pelinumeroina. Olegs-tie on melko kiva.

Koirani ja kissani on nimetty jääkiekkoilijoiden mukaan. Kävelyllä ollessamme koiramme ajelevat toisiaan vuoron perään, ajoittaisia laitataklauksia on myös nähty. Jalkakikat ovat melko hyvin hallussa. Maajoukkue-kissamme harjoittelee rangaistuslaukauksia ja syöttöjä joka yö, puhumattakaan hänen suunnattomasta innostaan häiritä vastustajaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Mieheni on puusilmä ajoittain, itse näen usein vain punaista. Lapset on pakko komentaa ajoittain jäähylle, sillä huitoa tai kampata ei saa. Myös käytösrangaistukset ovat yleistyneet viime aikoina. Olen miettinyt jo taktista aikalisää, mutta en ole kokenut ajan olleen vielä kypsä. Tosin itse heittelin suutuspäissäni pulloja pitkin taloa.

Työpaikan pikkujouluissa tankkaus epäonnistui, en muistanut panostaa pelipäivän pasta-annokseen. Tai sitten luistimeni olivat tylsät, kun sukelsin pihamaalla jäätikölle. Suoritus oli lähes Oscarin arvoinen. Poikani toikin minulle luokkaretkeltään tuliaisiksi kiviä taskuun.

Pomoni on usein puusilmäinen nuija, joka ei vaan tajuu. Ajoittain hän kuitenkin antaa poikittaista selkään aivan puun takaa, mutta ottelutarkkaajien mielestä vain uhri käänsi selkänsä tahallisesti. Osalla työkavereistani on noussut kusi hattuun ja sämpylät ovat kasvaneet liian isoiksi kainaloissa, mutta onneksi joukossa on myös useita joukkuepelaajia. Ensi vuoden sopimusneuvottelut eivät vain vielä ole alkaneet, vaikka sopimukseni umpeutuu ensi kauden lopussa.

Pahinta on kuitenkin kotiyhtiömme talous. Se on melkein yhtä lohduton kuin Ässillä. Jouduimme luopumaan ajatuksesta palkata ulkomaalaisvahvistus Lorenzo talouteemme, vaikka hänen statsinsa olivat suorastaan huikeat, puhumattakaan lihaskunnosta. Oi, rikas RKT-täti, missä olet???

 

[Jukan takahiukset]

Itse tällä hetkellä joukkueen vahvuudesta pois. Aika pitkä tauko tässä meneillään, mutta toivon, että pääsen vahvuuteen takaisin viimeistään tammikuun aikana, ennen kevään tärkeitä koitoksia. Kyllä tämä sivusta seuraaminen ottaa päähän, kun näkee miten muut painavat hommia.
Voisin siis painella vaikka ne kuuluisat kanamunat taskussa ja kuitenkaan ne eivät rikkoontuisi nykytilanteessa.
Tänään ajattelin suorittaa vartalotankkausta ja Annulin mainitsema pasta-annos on ihan pakko vetää, jottei huominen aamukanuuna käy liikaa voimille. Aamukanuunassa suoritan monesti ns. viivaharjoituksia muodossa WC->sohva->WC->sohva.
Kovan tankkauksen jälkeen joskus myös oksennan, kuten kovan liikunnallisen rääkin jälkeen usein on tapanakin. Laatan heittämisen jälkeen on taas hyvä jatkaa, kuten kunnon pelaajan tuleekin.
Kohta lähden johonkin isoon markettiin testaamaan nykykuntoani. Saas nährä miten äijän käy. Ajellaanko minut pois pelistä heti ensimmäisen hedelmätiskin kohdalla vai pääsenkö vapaasti etenemään jopa maitoaltaalle asti. Lihatiskin kohdalla luonnollisesti ovat yleensä ne isoimmat äijät, joten pakko siinä kohdin pistää silmät kiinni ja antaa mennä vain sinne päin.
Lihatiskin jälkeen onkin sitten aika siirtyä oluthyllyn kautta rymistellen kassalle, joka onkin sitten se viimeinen koitos. Vai pitäisikö kassaa kutsua kassariksi? Missähän vireessä kassa tänään on? Päästääkö se helppoja ja jättää koodin lukematta vahingossa vaikka makkarapaketista? Todennäköisesti se on tänään kuitenkin huippuvireessä ja loppujen lopuksi kutsuu joukkueensa poliisin ajamaan minut kassalta pois väkivaltaisesti. Toivottavasti ei sentään joudu makuupaikkoja katselemaan.

 

[makumiitti]

Mä olen kumminkin niin tyhmä ettei tuu mitään tollasta mieleen joten nostan ketjun ylös ja nauranmuiden keksimille jutuille.

 

[stiflat]

Viestin lähetti Annuli
Omistan Olegs-kaulahuivin. Huivissa ei ole Olegsin kuvaa, se ei ole edes punainen, kudoin sen 23 silmukasta.

Ettet nyt vain tarkoittaisi Michael Jordan-huivia?

 

[JanJ]

Viestin lähetti Annuli
Osaan pankkikorttini tunnusluvun vain, jos ajattelen numerot pelaajien pelinumeroina, hoen siis päässäni pelaajien nimiä numeroiden sijaan.

Juu, mullekin on muodostunut mielikuvat pelaajien mukaan.
Tyyliin tuossa on fandul-esbjörs kortti, tässä taas räty-mikkola. Uutuutena on piirinen-heiskanen kortti.

 

[lintu]

Numeroiden ja juuri tunnuslukujen muistamiseen käytän myös pelaajien nimiä.

Pankkikorttini koodi on: Saarinen-Hexi-Hexi-Wetzell
tai sitten
Mäkkäri-Madden

 

[tant gredulin]

Mitä! Olet siis jo pudottanut Stathosin pankiikorttitunnusluku-dream teamista! Tiedätkö jotain, mitä minä en tiedä?

Itsehän toki kirjoitin onnittelukorttiin vastasyntyneelle 'Junnulle peliaikaa!'.

 

[Senior]

Viestin lähetti Annuli

Koirani ja kissani on nimetty jääkiekkoilijoiden mukaan. Kävelyllä ollessamme koiramme ajelevat toisiaan vuoron perään, ajoittaisia laitataklauksia on myös nähty. Jalkakikat ovat melko hyvin hallussa. Maajoukkue-kissamme harjoittelee rangaistuslaukauksia ja syöttöjä joka yö, puhumattakaan hänen suunnattomasta innostaan häiritä vastustajaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Annas kun arvaan: koirasi on nimeltään Vopat ja kissasi Jarkkoruutu? Nielikäinen? Jänskättää, osuko.

tg: "Itsehän toki kirjoitin onnittelukorttiin vastasyntyneelle 'Junnulle peliaikaa!'."

Pomolle annettavaan joulukorttiin ei kannata muodostella: kaikille kenkää!

 

[Realcowboy]

Viestin lähetti Annuli


Koirani ja kissani on nimetty jääkiekkoilijoiden mukaan. Kävelyllä ollessamme koiramme ajelevat toisiaan vuoron perään, ajoittaisia laitataklauksia on myös nähty. Jalkakikat ovat melko hyvin hallussa. Maajoukkue-kissamme harjoittelee rangaistuslaukauksia ja syöttöjä joka yö, puhumattakaan hänen suunnattomasta innostaan häiritä vastustajaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Tästä tulee mieleen James Herriotin joko Kaikenkarvaisissa ystävissä tai Luojanluomissa ystävissä ollut tarina Lontoosta Yorkshireen muuttaneesta pariskunnasta. Vaimo harrasti kissojen auttamista ja piti suurta laumaa kotonaankin. Useat kollikissat oli nimetty 1930- luvun lopun Arsenal- joukkueen tähtipelaajien mukaan, tosin yksi, muistaakseni Alex James- niminen, sai pentuja säännölllisin väliajoin.

 

[smasa]

Varsinkin nuo numeroleikit ovat hyvin tuttuja. Isovanhempani asuvat Forsberg-kadulla ja minä itse Grigori Pantelejevs-tiellä. Vanhan tunnuslukuni tutkapari oli kuitenkin melko heikko; Niko Nieminen - Jarkko Ollikainen...!

 

[FourForty]

Itselläni on sen verran hyvä numeromuisti, että tunnusluvut ja muut muistan ilman apukeinojakin. Mutta pelaajien pelinumeroita käytän silloin, kun tarvitsee muistaa hetkellisesti jokin tärkeä numero - esim. jos on menossa jonkun tyypin luo bileisiin eikä ole ennen käynyt paikassa, osoitteen ylöskirjoittamisen sijaan opettelen kadun ja talon numeroon liitän jonkun pelaajan. Ei tarvitse sitten kadulla alkaa miettiä, oliko se talon numero nyt 24 vai 26, kun yhdistää jo kotona tilanteeseen Marko Ojasen tai Jarkko Immosen.

 

[Paitselo]

Meikäläisen Pyhän Peltilehmän rekisterinumerosta löytyvät Sakari Lindfors, Heikki Riihiranta ja Lalli Partinen - ai niin ja Christian Ruuttukin siitä löytyy, jos hieman numeroita puljataan, siis Ruutun numero IFK:ssa edellisen NHL-lakon ajalta.
Stadissa autoa ajaessa ainakin minä näen usein ns. "IFK:n punaista" koska minä olen niin äärettömän taitava ratin takana ja kaikki muut sompailijat ovat täysiä puusilmäisiä ylämummoja.
Sellaisia tumpeloita, jotka eivät löytäisi kebab-kioskia, vaikka Marko Lepaus ja Seppo Mäkelä yhteisvoimin osoittaisivat tien perille.
Ja miksi yhtäkkiä tähän juroon kansaan on tarttunut Raimo Helmisestä jokin pittoreski pulinatauti - jengi kulkee kaduilla sumein silmin ja kailottaa koko ajan SM-liigan joukkueen logolla ja väreillä koristeltuun kännykkään sellaisella volyymilla, että Aleksanterinkadullakin Stockkan suuri leluhäslinkinäyteikkuna resonoi moisesta pälätyksestä - tuo iso lasipinta on sentään kestänyt jopa Taru Valjakan ja Anitan Välkin ulvaisut joulukadun avaijaisissa, mutta nyt se kyllä joku päivä pimahtaa säpäleiksi.
Helminenkin oli ennen niin mukavan hiljainen poika, mutta nykyään Raipe pölöttää niin ettei meinaa kissaa ehtiä väliin sanoa.
Kissasta tuli mieleeni, että meidän katti tykkää katsoa lätkää "yläkatsomosta" - katti siis makaa telkkarin päällä ja tiirailee siitä näkökulmasta kiekon kulkemista (osallistuen välillä etutassuillaan peliin). Välillä se innostuu hanskaamaan telkkarin kangaspintaisten kaiuttimien kanssa, mutta silloin minä kyllä vihellän pelin äkkiä poikki ja seurauksena on kissalle kymppitilin täyttyminen ja suihkukomennus - sen jälkeen se on hyvin hiljaista sentteriä pitkän aikaa...

 

[Osmo Rapeli]

Historiaa: Toimiessani armeijan jälkeen harjaantumiskoulun kouluavustajana päätin ohjata kehitysvammaisia nuoria jääkiekon saloihin. Ollessamme luistelemassa opetin heitä taklaamaan oikein. Oppi meni perille, mutta ongelma oli että osa oppilaista alkoi toteuttaa fyysistä pelitapaa vasta liikuntatuntien jälkeen - taklaten toisia oppilaita koulun käytävällä vasten tiiliseinää! Liigan säännöt menivät uusiksi.

Tyylistä: Yläasteella ja lukion alkupuolella leikkautin lettini Barry Melrosen mukaan, mutta yleinen kommentti oli että muistutan enemmän Marty McSorleytä.
Nykyään hiustyyli ja -pituus vaihtelevat, mutta tärkeintä on että tyyli on mahdollisimman kaukana Raipesta ja Jutista. Takatukkaakaan en enää harrasta samoin kuin kymmenen vuotta sitten, kuten asiasta mainitsin. Tshekkitakarista on siis turha odotella.

Seksi: Pitkälle venyvät maratonottelut ja onnistuminen, etenkin pelitoverin, mieluiten useita kertoja, tuntuvat paljon paremmalta kuin yksikään Stanley Cupin voittaminen. Kysykää vaikka Stanley Cup-voittajilta. Mitä eksoottisempi pelipaikka sitä parempi.

Paskempi homma että keli on nyt plussalla - ei pääse etes jäälle *nudge nudge wink wink*

 

[ervatsalo]

Hämeenlinnasta on Nurmiset Turenkiin

Niin, itse muistan joskus juovuspäissäni takapenkiltä kailotelleeni, että XXX:ään on näköjään Somervuoret (8km) ja YYY:n Miettiset (20km).

Em. humalassa harjoitetusta toiminnasta allekirjoittaneelle jäi joku asetus päälle ja ajattelen edelleenkin pelinumeroita, kun näen että tienviitassa lukee joku kilometrimäärä. Olen tosin salannut tämän pakkomielteen sittemmin, joten kukaan ei onneksi asiasta tiedä.

Täältä tähän

 

[Loviisa]

Minun hölmö pakkomielle on lukea aina vastaantulevan auton rekkari niin monesti, kuin kerkiän ja siinä samalla ajattelen jääkiekkoilijoiden pelinumeroita ja nimiä. Jos olisi vaikka jonkun rekkarin numerona 720, tulisi mieleeni Tuomas Immonen ja Antti Miettinen. Kirjaimista tuleekin sitten pelaajien etu ja sukunimiä mieleen.

Toinen juttu onkin, että aina Veikkaajan tai Hämeen Sanomien tullessa selaan aina lehden läpi, mutta luen ensimmäisenä aina jääkiekko-jutut. Ja tietenkin aina ensimmäisenä HPK-jutut.