Tappio, voitto, voitto, ja-tappio, ja-voitto, tappio, voitto, tappio, voitto, tappio. Aika tasaiseen tahtiin joukkue etenee ilman kunnon voitto- tai tappioputkia.
Ko. jakso sisältää kaksi 1-4 -tappiota Dallasille ja Stars - ja varsinkin maalivahti Scott Wedgewood - tuntuu olevan kryptoniittia Kings-ryhmälle. Vierastappiota selittää osaltaan Rittichin haparointi tolppien välissä ja b2b -pelistä johtunut väsymys, mutta vain osittain. Pidän Losia varsin hyvin luistelevana ja kurinalaisesti puolustavana joukkueena, mutta Dallasia vastaan eväät eivät tunnu riittävän. Useamman kerran Stars-pelaajat ylittivät keskialueen nopeilla syöttöketjuilla eikä Kings-puolustus ehtinyt ryhmittyä kunnolla ennen maalipaikan syntymistä. Vastaavasti Losin omissa hyökkäyksiin lähdöissä oli vaikeuksia, kun avaussyötöt katkaistiin jo omalla tai keskialueella.
Ennen kauden alkua ajattelin keskikaistan olevan joukkueen vahvuus, mutta kauden mittaan olen alkanut miettiä asiaa uudestaan. Kun katseli Duchenen ja Duboisin välistä kamppailua, niin eihän jatkuvasti jäljessä ollut Kings-sentteri tuntunut saavan kiekkoa itselleen muutoin kuin rikkomalla. Mahtaakohan Kopitarin ja Duboisin luistelu riittää pudotuspeleissä, kun vauhti nousee pykällä tai kahdella? Ainakin molemmat tulevat tarvitsemaan apuja laitureiltaan, jotta heidän kentällisensä ei vuoda isommin playoffseissa.
Seuraavaksi kolme peliä kotona ja sitten loppukauden pahin vaihe eli neljän matsin vieraskiertue Kanadaan (Vancouver, Edmonton, Calgary, Winnipeg). Kauden kahdeksasta viimeisestä matsista kaikki ovat voitettavissa ja todennäköisesti Kings lähtee pudotuspeleihin voittoputkessa.
Jäljellä olevista viidestätoista matsista taitaa jäädä iso osa katsomatta. Vaikka Chicagossa on Bedard ja Minnesotalla Kaprizov, niin ei vaan jaksa kiinnostua kauden tässä vaiheessa näistä Keskisen divisioonan heikommista ryhmistä. Enemmän sitä jo miettii pudotuspelejä ja millaisia ottelupareja sinne syntyy. Losin onneksi Kingsin ja Starsin kohtaaminen playoffsien ensimmäisellä kierroksella näyttää aika epätodennäköiseltä vaihtoehdolta.
Ko. jakso sisältää kaksi 1-4 -tappiota Dallasille ja Stars - ja varsinkin maalivahti Scott Wedgewood - tuntuu olevan kryptoniittia Kings-ryhmälle. Vierastappiota selittää osaltaan Rittichin haparointi tolppien välissä ja b2b -pelistä johtunut väsymys, mutta vain osittain. Pidän Losia varsin hyvin luistelevana ja kurinalaisesti puolustavana joukkueena, mutta Dallasia vastaan eväät eivät tunnu riittävän. Useamman kerran Stars-pelaajat ylittivät keskialueen nopeilla syöttöketjuilla eikä Kings-puolustus ehtinyt ryhmittyä kunnolla ennen maalipaikan syntymistä. Vastaavasti Losin omissa hyökkäyksiin lähdöissä oli vaikeuksia, kun avaussyötöt katkaistiin jo omalla tai keskialueella.
Ennen kauden alkua ajattelin keskikaistan olevan joukkueen vahvuus, mutta kauden mittaan olen alkanut miettiä asiaa uudestaan. Kun katseli Duchenen ja Duboisin välistä kamppailua, niin eihän jatkuvasti jäljessä ollut Kings-sentteri tuntunut saavan kiekkoa itselleen muutoin kuin rikkomalla. Mahtaakohan Kopitarin ja Duboisin luistelu riittää pudotuspeleissä, kun vauhti nousee pykällä tai kahdella? Ainakin molemmat tulevat tarvitsemaan apuja laitureiltaan, jotta heidän kentällisensä ei vuoda isommin playoffseissa.
Seuraavaksi kolme peliä kotona ja sitten loppukauden pahin vaihe eli neljän matsin vieraskiertue Kanadaan (Vancouver, Edmonton, Calgary, Winnipeg). Kauden kahdeksasta viimeisestä matsista kaikki ovat voitettavissa ja todennäköisesti Kings lähtee pudotuspeleihin voittoputkessa.
Jäljellä olevista viidestätoista matsista taitaa jäädä iso osa katsomatta. Vaikka Chicagossa on Bedard ja Minnesotalla Kaprizov, niin ei vaan jaksa kiinnostua kauden tässä vaiheessa näistä Keskisen divisioonan heikommista ryhmistä. Enemmän sitä jo miettii pudotuspelejä ja millaisia ottelupareja sinne syntyy. Losin onneksi Kingsin ja Starsin kohtaaminen playoffsien ensimmäisellä kierroksella näyttää aika epätodennäköiseltä vaihtoehdolta.